Miesten välistä seksiä harjoittavien keskuudessa HIV-epidemia jatkuu (juttukommentit)

Kun laki on sellainen, että hiv-positiivinen voidaan tuomita vankilaan väitetystä tartuttamisesta, niin tilanne ei tule korjautumaan.

Seksiin liittyvä hiv-kriminalisointi pitäisi poistaa, sillä jokainen päättää itse millaista seksiä suostuu harrastamaan.

Nykyinen tilanne tekee sen, että jos tiedät hiv-tartunnastasi, niin olet ensinnäkin lakitoimien mahdollisena kohteena, toiseksi altistut myös kiristämiselle ("jos et tee näin, niin kerron poliisille...").

Ei siis pidä ihmetellä, miksi on paljon houkuttelevampaa olla menemättä testeihin, kuin altistaa itsensä tuollaisille lain aiheuttamille riskelle (muiden hiviin liittyvien ongelmien lisäksi).

Tilanne on hiv-torjunnan kannalta hankala: Jos henkilö tietää hiv-tartunnastaan, niin yleensä hänen riskikäyttäytymisensä pienenee, ja jos hän on toimivalla lääkityksellä, niin myös hänen tartuttavuutensa laskee hyvin alhaiseksi. Nykytilanne - erityisesti hiviin liittyvä kriminalisointi - ei innosta hakeutumaan hiv-testeihin. Yksinkertaisesti: Jos ei tiedä omasta tartunnastaan, niin on turvassa oikeustoimilta, kiristämiseltä ja sosiaalisilta ongelmilta.

Hiv-kriminalisointi lisää mielestäni hiv-tartuntoja. Ja ne tartunnathan saadaan yleensä sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät tiedä omasta hiv-tartunnastaan.

Jos harrastaa turvaseksiä, on aivan sama onko seksikumppani hiv-positiivinen tai hiv-negatiivinen.

http://youtu.be/z-y_es1NKZ0

Kommenttia muokattu: 01.12.2014 klo 21:07

Voisitko selittää, miten HIV-positiivisia kiristetään? Mistä tieto kulkee, sairaaloista ja terveyskeskuksistako?

aikansakutakin kirjoitti:

> ”Voisitko selittää, miten HIV-positiivisia kiristetään? Mistä tieto kulkee,
> sairaaloista ja terveyskeskuksistako?”

Sairaalat ja terveyskeskukset ovat ilmeisesti aika hyviä tietosuojansa kanssa (tosin tästäkin on ollut poikkeuksia). Yleensä tieto tulee hiv-positiiviselta itseltään, esim. seksi- tai parisuhdetilanteissa.

Hyvä esimerkki kiristyksestä on norjalaisen Louis Gayn tapaus: Parisuhteen päätyttyä puoliso ilmoitti, että suhteen pitää jatkua, muuten hän menee poliisille ja kertoo Louisin vaarantaneen puolison hengen riskiseksillä (ilmeisesti yksi kerta suuseksiä, jossa suojaus ei ollut hyvä).

Koska Louis Gay ei ollut halukas jatkamaan suhdetta, meni puoliso – joka oli myös hiv-positiivinen - poliisille ja teki rikosilmoituksen asiasta. Tutkinta käynnisty ja Louisia syytettiin tartuttamisesta.

Poliisin tutkinnassa kävi kuitenkin ilmi, että Lousin ja hänen exänsä viruskannat olivat erilaisia, joten ex oli hankkinut tartuntansa jostain muualta.

Mitä nyt tapahtui: syyttäjä päätti edelleen syyttää Louisia, sillä syyttäjän mielestä tämä oli kuitenkin toiminut vastuuttomasti, koska mahdollinen riskitilanne oli ollut.

Tämä on nyt lyhennettynä ja muistinvaraisesti kerrottu, lisää tuosta tapauksesta löytyy esim. videolta: http://vimeo.com/37664946 sekä Louisin blogista: http://blogs.poz.com/louisgay/

---

Tällaiset tilanteet laittavat hiv-positiiviset miettimään, kannattaako seksikumppanille kertoa tartunnastaan vai ei. Jos harjoitetaan turvaseksiä – ja erityisesti jos hiv-positiivinen on toimivalla lääkityksellä – on tartunnan mahdollisuus todella pieni. Kannattaako kertoa, ottaa riski siitä, että kumppani juoksee pois, kertoo muille tai alkaa kiristää tiedolla?

Itselleni on useamminkin on käynyt niin, että seksikumppaniehdokas on ehdottanut panemista paljaalla... kun kerron tilanteestani (kuten yleensä Suomessa teen), niin seksiehdokas onkin muistanut, että pitikin mennä jonnekin – ja juoksee paikalta pois. Eli riskiseksi kelpaa, kunhan kumppanin hiv-statuksesta ei tiedetä.

No, näinhän useimmat hiv-tartunnat on saatu.

Olen vain miettinyt, että teen karhunpalveluksen kertoessani hiv-tartunnastani: Ihmiset oppivat, että hiv-positiivinen kertoo tartunnastaan, ja jos joku ei kerro, niin tämä ei sitten kai ole hiv-positiinen. Ja näinhän se ei mene: hiv tarttuu erityisesti niiltä, jotka eivät omasta tartunnastaan tiedä.

Toisaalta näiden rikoslakiongelmien vuoksi olen pohtinut, että pitäisikö hiv-positiivisten pyytää seksikumppaneiltaan nimi paperiin, että hivistä on kerrottu. Ei välttämättä kovin hyvä tunnelmankohottaja tuokaan...

---

Ero Suomen ja läntisen Euroopan (Tanskasta etelään) välillä on valtava. Kun Suomessa kerron hivistä potentiaaliselle seksikumppanille, niin reaktio on usein pelästynyt... tosin mainioita poikkeuksiakin on. Mutta jos ulkomailla (Saksa, Hollanti, Ranska, Espanja...) kerron tartunnastani, niin vastaus on yleensä hölmistynyt ilme: ”Miksi ihmeessä kerrot??? Kuka tahansahan voi olla hiv-positiivinen!”

Kun Suomessa ajatellaan: ”Minun pitää pitää huolta hänestä”, niin ulkomailla ajatellaan: ”Minun pitää pitää huoli itsestäni”.

Jos joku ei halua käyttää kondomia, niin Suomessa tästä tulee helposti ajatus: ”Ei sillä mitään tauteja ole, muutenhan se käyttäisi kumia”. Ulkomailla ihmisten ajatus kulkee eri reittiä: ”Ai, ei käytä kumia, joten silläkin on hiv”.

Kommenttia muokattu: 02.12.2014 klo 15:58

Olen täysin samaa mieltä Jukan kanssa, vaikka itse katson asiaa HIV-negatiivisen näkökulmasta (no, vuosittain tarkastus on meinannut tänä hukkua muihin kiireisiin, kun en näe mahdollisuutta että tartuntaa olisi tullut.. mutta kyllä sinne on silti mentävä että pysyy tapana)

En ole elänyt Suomessa pitkään aikaan, joten en tiedä käytännön tilannetta, mutta olen onnekas etten aikoihin ole elänyt maissa joissa positiivisten henkilöiden odotettaisiin kertovan statusteksaan (lakitilannetta en tiedä). Se toisi vaarallista turvallisuuden tunnetta, varsinkin, kuten Jukka sanoi, kun vaarallisimpia seksikumppaneita ovat ne jotka eivät tiedä statustaan. Asiaan liittyvät lait ja käytännöt tulisi ehdottomasti nostaa laajemman kriittisen keskustelun kohteeksi.

En myöskään pidä sitä moraalittomana jos ei kerro statustaan, kunhan pitää huolen suojauksesta ainakin anaaliyhdynnässä. Kaikki ainakin vähän vanhemmat suojaamatonta seksiä harrastavat tietänevät riskit, mutta eettisesti silloin silti liikutaan vähän hämärämmällä alueella.

Tässä on minusta muistettava, että on enemmän tarttuvia tauteja, kuten MRSA, Hepatiitit, ESBL jne. Ei HIV ole ongelma sillä tavalla, jos käyttää säännöllistä lääkitystä ja viruseritys on nolla. Hepatiitteja on monia. Se tarttuu paljon herkemmin ja monilla HIV postitiivisilla on monesti myös hepatiitti B.

Ja on sitten ihan klassisia tauteja, jotka tarttuvat helpommin kuin HIV. THL:n tilastossa (tai jonkin muun tahon) huomasin esim syfilistä/luesta olleen Helsingissä yllättävän paljon, ja muun tiedon mukaan pääasiassa MSM-pohjaisena. Jos menee otattamaan itsestään lues-näytteen, julkisella, painostavatko otattamaan sitten HIV:n myös vai ottavatko kertomatta? Yksityisellä saa valita tietenkin, mutta maksaa.

aikansakutakin kirjoitti:

> "Jos menee otattamaan itsestään lues-näytteen, julkisella, painostavatko otattamaan sitten HIV:n myös vai ottavatko kertomatta?"

Käsittääkseni eivät saa ottaa mitään testejä kertomatta mitä otetaan. Painostuksesta en tiedä - epäasiallista se kyllä olisi.

Tästäkin tulee mieleen, että jonkinlainen matalan kynnyksen seksitautitestauspaikka olisi kyllä hyvä olla olemassa. Sellainen, jonne voisi mennä, vaikka oireita ei olisikaan. Aika monen on hankala mennä terveyskeskukseen testeihin "varmuuden vuoksi". Esim. hiv-altistusta usein tentataan, vaikka hiv-testi pitäisi saada nimettömänä aika kun sitä haluaa, riskeistä riippumatta.