Tieto Finlaysonin uudesta mallistosta on kiirinyt Keski-Eurooppaan (vinkkasin asiasta huonolla saksallani), josta se ilmeisesti melko pian leviää englanninkieliseen maailmaan ja sitä kautta kaikkialle.
Päivän kuva ja hyvin myönteinen juttu saksalaisessa homolehdessä:
Ehkä nyt uskallan tulla ulos kaapista myös oman etnisen taustani kanssa. Olen itse viidennen polven maahanmuuttaja. Isoisäni isoisä oli Pohjois-Saksan juutalaisia, joka päätti 1800-luvulla lähteä kisällimatkalle värjärin oppiin Ruotsiin ja edelleen Suomeen, nimeltä Axel Wilhelm Wahren, kotoisin Wahrenin pikkukaupungista Stralsundin läheltä.
Häntä kuvaillaan aikakirjoissa monipuolisesti sivistyneeksi ja kielitaitoiseksi yrittäjäksi. Hänen tyttärensä oli Sidonia Wahren, joka meni naimisiin Stålström-nimisen lakimiehen kanssa Suomen Pohjanmaalta.
Tämä yritteliäs ja uuttera mies otti liikekumppanikseen skottilaisen liikemiehen nimeltä James Finlayson. Yhdessä he siis perustivat Forssa-Finlayson -konsernin.
Veikkaan, että jos ukko-Wahren saisi tietää mitä hänen perustamansa tehdas tekee tänä päivänä, hän kyllä kääntyisi haudassaan. Hän oli kyllä ahkera ja uuttera kapitalisti, mutta tuskin mikään ihmisoikeusaktivisti.
Käännyttyään Lutherin uskoon ja ruotsalaistuttuaan 1800-luvulla, hän ajoi tiukkaa yläluokkaista kielipolitiikkaa ja yhdessä vaiheessa jopa kielsi suomenkielisten lehtien tilaamisen tehtaaseensa. Muutoin hän kyllä piti hyvää huolta tehtaan patruunana työläistensä aineellisesta hyvinvoinnista.