Joku muka fiksu von Bagh toteaa, että sellaisia (homoja) ei yhteisö kestäisi. Puhuu suurella suulla, sillä olihan esim. Touko Laaksonen Vapaudenristillä palkittu sotilas. Hänetkin porukka kesti.
Sinänsä ei ole edes oleellista noiden miesten sukupuolinen suuntautuminen, mutta tuollaisen pupun laskeminen suustaan tekee kaverista pellen.
Minusta Rokka ainakin on vahvasti bisse, tietoinen omasta heteroudestaan ja siinä ohessa nauttii osaavasti ja täydellisesti miestenkin välisestä suhteesta. Jotenkin van tuntuu myös että Lahtinen on homo. Sellainen homo homon tuntee on ajatuksissani.
"edellinen on jo 60-luvulta". Onko tämä edellinen tuotos kenties siirtymässä kohti menneisyyttä? Jos se on jo nyt 60 luvulta, onko se parin vuoden päästä ehtinyt jo 50 luvulle?
Homoa sietävät hyvin monet yhteisöt, mutta julkihomoa eivät niinkään monet. Välimuotona "salahomon" ja julkihomon välillä ovat tyypit, jotka useimmat tajuavat homoiksi mutta kukaan ei sano sitä ääneen - paitsi tilanteessa jossa kyseisen henkilön sulkeminen yhteisöstä katsotaan jostain syystä tarkoituksenmukaiseksi.
Olen samaa mieltä Juhana von Baghin kanssa siitä, että ilmihomon sovittaminen Linnan kuvaamaan yhteisöön olisi ollut aikakausi ja olosuhteet huomioon ottaen tarinan kannalta varsin vaikea tehtävä.
Mitä Touko Laaksoseen tulee, en ole tarkemmin perehtynyt siihen, oliko hänen seksuaalinen suuntautumisensa sotilaiden keskuudessa yleisemmin tiedossa.
Touko Laaksonen piti homoutensa tiukasti omana tietonaan. Se käy selvästi ilmi hänen muistelmistaan. Jos hän olisi ollut avoimempi, olisi voinut tulla ongelmia. Ongelmia hän ainakin pelkäsi.
Viime vuosina on joissain yhteyksissä kehuttu, miten maaseudulla oltiin suvaitsevaisia, vaikka siellä eli outo, homolta vaikuttava henkilö tai jopa miespari. Tunnen sen verran maalaiselämää yli 50 vuoden takaa, että voin vakuuttaa, että tuollaiset henkilöt olivat tosi harvinaisia. Koskaan en kuullut puhuttavankaan. Sen sijaan yksin eläviä poikamiehiä kyllä oli, ja heihin suhtauduttiin ihan normaalisti. Ei kenellekään tullut mieleenkään, että se olisi homo. Homot olivat siihen aikaan superharvinainen luonnonoikku. Ja jos se sana piti sanoa, se korkeintaan kuiskattiin.
Minä en oikein Tuntemattomassa ole koskaan kokenut yhdenkään miespuolisen henkilöhahmon olevan miehiin päin. Mutta en sitten tiedä.
Eipä löydy kunnon homoviitteitä toisestakaan Linna-monumentista, siis Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta. Kirjan kuvaamassa miljöössä on aikanaan luonnollisesti ollut miehistä kiinnostuneita miehiä, mutta asialle ei ole annettu kirjassa ainakaan näkyvää paikkaa, mutta ehkä sitten rivienväleissä.
Pian sotien jälkeen aiheen avoin käsitteleminen olisi joka tapauksessa ollut varmasti haasteellista: ajan henki ei ollut suotuisa.
Toki olen kyllä pohtinut itselleni jotenkin läheisen Täällä Pohjantähden alla -teoksen henkilöhahmojen mahdollisia hlbti-ulottuvuuksia. Ymmärtääkseni Linna oli ammentanut hahmoilleen piirteitä kohtaamiltaan ihmisiltä, joten tällainen ulottuvuus henkilöhahmoissa voisi olla mukana harkitusti tai kulkeutunut harkitsematta.
Väinö Linnan asenteista homoja kohtaan en tiedä.
Susi-Kustaan äiti Priita olisi voinut ehkä olla kallellaan myös naisiin päin, mikäli sellaiseen olisi ollut tilaa, eikä tämä lapsenpäästäjä olisi niin kovettanut itseään. Koskelan veljesten Aleksi olisi ehkä hyvinkin voinut olla onnellinen toisen miehen kanssa. Entäpä räätäli Halme? Vaimo oli, mutta vaikutti lähinnä ystävältä ja taloudenhoitajalta. Kaunosieluinen ja vähän outo Leppäsen Valenti (ei sisarenpoikansa Valtu) ehkäpä hyvinkin?
Halmehan oli aivan selvästi homo! Ja tämä siis täysin homomyönteiseltä ihmiseltä.
Halme mm. kehuu Pohjantähden 1. osassa Akselin kroppaa sommitellessaan hänelle palttoota
2. osassa, kohdassa jossa Halme odottelee peloissaan valkoisten häntä kotoaan hakevan, todetaan Halmeen ja hänen vaimonsa (jonka nimen nyt unohdan) "siirtäneen vuoteet jo kauan sitten erilleen".
Halmehan on hieman sellainen "herkän homon" arkkityyppi. Pelkää kipua ja on herkkä. Silti näen myös Halmeen hahmossa enemmän syvyyttä, kuin jotkut Pohjantähden lukijat, jotka pitävät Halmea yksinkertaisesti vain nynnynä. Minusta Halme oli aikalailla Pentinkulman humaaneimpia henkilöitä (Alman ja Elinan ohella) ja tavallaan "liian sivistynyt", jotta häntä olisi kunnolla ymmärretty. Minusta Linna "ymmärsi" myös Halmea, jos näin voi sanoa.
