Aseksuaalit toivovat tasa-arvoa (juttukommentit)

Saavat ainakin olla iloisia siitä, että avioliitto on jo aika kauan ollut vapaaehtoista.

Yleisesti kannatan ihmisten oikeutta määritellä itse oman seksuaali-identiteettinsä*. Silti tuntuu hieman oudolta, jos aseksuaaliksi itsensä katsova määrittelee kuitenkin läheissuhteitaan "romanttisin termein". Aiankin itse katson, että se, mitä kutsutaan romanttisuudeksi, on osa sitä, mistä puhutaan seksuaalisuutena. Minusta romanttisuutta ei voi erottaa seksuaalisuudesta, paitsi pateettisissa Suomi-filmeissä.

Ymmärrän toki olevan ihmisiä, joilla ei ole eroottisia tai romanttisia haluja. En kuitenkaan osaa kuvitella, miltä se tuntuu. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että esimerkiksi ei-seksuaalisen hellyyden tunteminen on aseksuaaliselle henkilölle mahdollista. Mahdetaanko "romanttisilla termeillä" viitata sitten vaikkapa sellaiseen?

Toki aseksuaaleille ja aseksuaalisuudelle kuuluu paikka vaikkapa pridessa. Ja ilmiöstä on varmaan tarpeen keskustella. Ehkä aseksuaalisella henkilöllä on suurempi vaara syrjäytyä, jos ei ole seksuaalis-taustaista halua pariutua?


* Kokonaan toinen asia on, jos ihminen ulkoisten tekijöiden vuoksi joutuu peittämään seksuaalisen suuntautumisensa. Myös vaikkapa uskonnollisten opinkappaleiden määräysten vuoksi kätketyn todellisen suuntautumisen markkinoimisen kyseenalaistaminen on eri asia.

Yksi parhaimmista kavereistani on biseksuaali aseksuaali eli voi kokea kiintymystä/rakastumista kumpaa sukupuolta kohtaan vain mutta ei tahdo seksiä mikä on hänelle kumppanin etsimisessä vaikeus koska harvempi on aseksuaali ja ei aseksuaali todennäköisesti ei halua olla seksittömässä suhteessa.

henk. Koth en kyllä seksistä perusta, vaikka olenkin 27 vuotias mies. Parisuhteen tai jonkin rakkaan tahtoisin elämääni, mutta ilman tuota seksiä, mutta valitettavasti en juurikaan ole kaltaisiani löytänyt. Hyvä että joku uskaltaa ehdottaa avoimesti asian ulostuontia! :)

Olen itseasiassa miettinyt aika paljon aseksuaalisuuttani viimeaikoina. Minulle seksi ei juurikaan merkitse mitään, ellen ole juuri sen oikean ihmisen kanssa ja silloin hyvin luonnollinen osa suhdetta. Valitettavasti näin ei tapahdu kovinkaan usein ja harvemmin edes näen ihmistä jota haluaisin. (Tuo halu on aika erikoinen juttu sinänsä, luulen että sillä on tekemistä hajun kanssa enemmän, kuin ulkonäköseikkojen/vaatimusten, mutta tuo on eri asia kai...)

Seksuaalisuus tai ruumiillisuus on ylikorostunutta muutenkin nykypäivänä, homojen keskuudessa ehkä vielä enemmän eri alakulttuurien ja fetissien muodossa. Viehtymys samaan sukupuoleen on oikeastaan ainut yhdistästävä tekijä homojen keskuudessa, jos syrjintää tai yhteiskunnan luomia ennakkoluuloja ei lasketa - ja nämäkin pitkälti liittyvät seksuaalisuuteen.

Käsittääkseni monista pitkistä homosuhteista tulee ajan myötä näitä romanttisia, molemminpuolisen kiintymykseen perustuvia ja keskenään aseksuaalisia suhteit,a mutta avoimia suhteita. Ei tietenkään pidä yleistää, mutta joku mutu-tuntuma minulla on.

Aika kirjava käsitys aseksuaalisuudesta. Seksitöntä parisuhdetta en kutsuisi missään nimessä aseksuaaliseksi. Seksittömyys ei tarkoita samaa kuin aseksuaalisuus.

Aseksuaalisuus on kyllä kiinnostava ilmiö. En ole mitenkään varma ilmiön todellisuudesta. On mahdollista, että aseksuaalisuudesta on tullut eräänlainen hyväksytty itsensä leimaamisen muoto ihmisille, joilla on vaikeuksia oman seksuaalisuutensa kanssa. En ole vielä kuulluut mitään kovaa todistusaineistoa, jonka takia aseksuaalisuus pitäisi käsittää esimerkiksi tavallisesta haluttomuudesta (terveysvaiva) tai selibaatista erillisiksi ilmiöksi. Jos jollain on hyvä lähde tieteelliseen artikkeliin aseksuaalisuudesta vinkatkaa toki.

Juu, valitettavasti käsitykseni aseksuaalisuudesta on peräisin eräältä tunnetulta humaseksuaalilta...

1. Tasa-arvoa kehen nähden? Seksuaaleihin? Syrjivätkö seksuaalit tosiaan aseksuaaleja? Miten tämä syrjintä tulee esiin käytännössä? Kyllä varmaan seksuaaleilla ja aseksuaaleilla on elämässään eri intressit, mutta eihän erilaisten intressien kohtaamattomuus ole syrjintää.

2. Sukuvietin intensiteetissä lienee eroja, kuten vaikkapa makuaistinkin. Sitäkin pitäisin hitusen erikoisena, että ihminen, joka sanoo omaavansa 0-makuaistin haluaisi osaksi makuun liittyvää liikehdintää. Jos en itse omaisi makuaistia, niin keskittyisin muihin aisteihin. Miksi aseksuaalit haluaisivat osaksi seksuaalivähemmistöjä, kun eivät väitteensä mukaan omaa seksuaalisuutta?

3. Itsestään seksuaalisesti nauttiminen ei missään nimessä ole aseksuaalisuutta, se on jonkinlaista egoseksuaalisuutta, soloseksuaalisuutta tms.

Kommenttia muokattu: 25.06.2014 klo 17:09

Ilman seksuaalisuutta sitä olis kyllä varsinkin vähän nuorempana säästynyt paljolta säädöltä ja mielipahalta... :)

Ohhoh...

Olen aika lailla Yesmanin linjoilla.
Esimerkkini saattavat enemmän kuin vähän ontua, mutta koittakaa kestää:
- aktiivinen sivarireserviläinen
- afroamerikkalainen KKK:n "Grand Wizard"
- naisten menopaussitukiryhmään osallistuva 20-vuotias mies
- ruuna siitosoritallissa

Tarkoitan siis yksinkertaisesti sitä, että aseksuaaleilla ei ihan kirjaimellisesti voi olla ongelmia seksuaalisen suuntautumisensa kanssa, koska heillä ei sellaista ole. Kyseessä olisi outo henkilö väärässä, täysin hänelle tarpeettomassa ja ominaisuuksiinsa sopimattomassa ympäristössä.
Kuten ylempänä mainittiin, aseksuaalisuus ja seksihalujen puute ovat kaksi täysin eri asiaa. Jälkimmäistä voidaan hoitaa lääkityksellä ja psykoterapialla. Myös henkilöt, jotka väittävät kykenevänsä tuntemaan n.k. "romanttista rakkautta", mutteivät seksuaalista sellaista, kuuluvat hoidettavissa olevien ryhmään.

Ihan eri asia ovat sitten tietenkin nämä Eiffelin tornin ja Berliinin muurin rakastajat...

"Tutkijoiden mukaan monet aseksuaaleiksi itsensä katsovat määrittävät läheissuhteensa romanttisin termein seksuaalisten sijasta."

Tuo voisi tulkita myös syrjinnäksi homoseksuaaleja, heteroseksuaaleja jne ihmisiä kohtaan, sillä kyllä seksuaalisuus on sekä fyysistä että tunnetasoista, eli romantiikka on osa seksuaalisuutta.

Aseksuaaleillehan ei ainakaan muiden seksuaalisuus pitäisi olla mikään ongelma, jos heitä ei seksuaalisuus kiinnosta lainkaan.

Eli kun seksuaalisuuteen, ainakin homoilla liittyy olennaisesti myös tunnepuoli, voi toisaalta kysyä, onko esim. biseksuaalien usein harrastama pelkkä seksi, ilman tunteita, seksuaalisuutta lainkaan, vaiko tosiaan "vain tunteeton harrastus".

Seksuaalisuuteen liittyy mukavasti se, että hyvää ei saa helpolla, ei vaivatta, ei näkemättä vaivaa sen eteen ... ja että se aseksuaalittomuus, eli seksuaalisuus on sen kaiken arvoista : )

Jos kimppakivat on vaikkapa foursome, niin aseksuaalin (uutisjutussa mainittu) pelkkä käteenveto lienee sitten handsome - sanoakseni noille aseksuaaleille noin kohteliaasti.

Kommenttia muokattu: 25.06.2014 klo 21:27

Tämä tuttuni sanoi ettei häntä haittaa ettei häntä kiinnosta seksi, ei se minusta voi olla mikään sairaus jos kokee asian olevan hyvin ja koskaan ei ole halunnu seksiä, eri asia jos olisi joskus halunnut ja sitten myöhemmin halut menevät jolloin voi olla sairaus esim masennus.

Ei se minusta saintjudy ole asesuaalia jos vain jonkun tietyn ihmisen kanssa parisuhteessa haluaa seksiä, silloin vain odottaa sitä oikeaa eikä halua seksiä jonkun joka ei aiheuta rakastumisen tunnetta.

Kaverini ei tosin ole valitellut että häntä syrjittäisiin tai että vanhemmat ym painostaisivat seksilliseen suhteeseen mutta ehkä joillekin voi ongelmia olla, tosin huomattavasti vähemmän ongelmia aseksuaaleilla on syrjimisen kannalta kuin esim homoilla.

"Ei se minusta saintjudy ole asesuaalia jos vain jonkun tietyn ihmisen kanssa parisuhteessa haluaa seksiä, silloin vain odottaa sitä oikeaa eikä halua seksiä jonkun joka ei aiheuta rakastumisen tunnetta."

Yritin kuvailla vain tuota mitä kuvailisin jollakin tapaa vastareaktioksi (yli)seksuaalisuutta kohtaan. En kuvailisi tuota niinkään aseksuaalisuudeksi, en koe tuota niinkään pysyväsi tilaksi, koska olen kykenevä tiettyihin tunteisiin. Platoninen rakkaus lienee keskustelun unohtuneen, käytetäänkö käsitettä nykyään? Ehkä tuo termi kuvaa tuota seksittömyyttä suhteissa paremmin?

"Ei se minusta saintjudy ole asesuaalia jos vain jonkun tietyn ihmisen kanssa parisuhteessa haluaa seksiä, silloin vain odottaa sitä oikeaa eikä halua seksiä jonkun joka ei aiheuta rakastumisen tunnetta."

Yritin kuvailla vain tuota mitä kuvailisin jollakin tapaa vastareaktioksi (yli)seksuaalisuutta kohtaan. En kuvailisi tuota niinkään aseksuaalisuudeksi, en koe tuota niinkään pysyväsi tilaksi, koska olen kykenevä tiettyihin tunteisiin. Platoninen rakkaus lienee keskustelun unohtuneen, käytetäänkö käsitettä nykyään? Ehkä tuo termi kuvaa tuota seksittömyyttä suhteissa paremmin?

-------------

" --- Myös henkilöt, jotka väittävät kykenevänsä tuntemaan n.k. "romanttista rakkautta", mutteivät seksuaalista sellaista, kuuluvat hoidettavissa olevien ryhmään"

Pitäisikö seksihalujen puutetta hoitaa lääkityksellä ja psykoterapialla? Miksi ihmeessä..? Tietenkin jos henkilö kärsii tilastaan, niin sitten ehkä? Kuulosta kyllä hieman "eheytyshoidosta", joista on Ranneliikkessäkin puhut maan sivut.

Kommenttia muokattu: 26.06.2014 klo 00:45

Tein tämän ketjun kärjessä olevan uutisjutun, koska kaikkien Toronto Pride -lähteiksi kelpaavien juttujen joukossa aihe oli tuoreentuntuinen. En siis ollut liikkeellä millään agendalla, etenkään omallani.
Muuan ryhmän suomalainen edustaja sanoi kerran olevansa ihan "asidofiili". Sana oli kai siirtymä maitoalan acidofilus-bakteerista.

Asidofiili,
Tykkää siis acidophilus - bakteereista. Samalla tavalla kuin jotkut Berliinin muurista tai Eiffelin tornista. Tämä nyt ihan oikeasti kuuluu mielenterveystyön toimialaan.

Tosin, antaa kaikkien kukkien kukkia, bakteerienkin...

Mono-seksuaalista ei vielä edusta kukaan :-(

Jokainen edustaa ihan itseään! Ei siihen mitään lippuja, lyhenteitä ja kaaria tarvitse.

Ohhoh. Aikamoista tekstiä joissakin viesteissä… no laitanpa oman, aseksuaalin, näkemykseni asiaan.

Aseksuaalisuus ei ole sama asia kuin selibaatti. Aseksuaali ei pihtaa. Aseksuaali tuntee hyvin vähän (jos ollenkaan) seksuaalista vetovoimaa toisia henkilöitä kohtaan. Useimpia penetraatio ei vaan jaksa kiinnostaa.

Oma seksuaali-identiteetti on oikeasti tärkeä asia. Tai oma seksuaalittomuus. Jos ei tunnu kuuluvan mihinkään seksuaaliryhmään niin SIINÄ VOI TULLA VÄHÄN ORPO OLO. Tämän takia haluaisin että aseksuaalisuuden olemassaolosta kerrottaisiin jo yläasteen seksuaalivalistustunneilla. Ei seksuaalien takia vaan niiden mahdollisesti meihin kuuluvien takia. Etteivät jäisi tulevaisuudessa sitten ihan yksin jos aseksuaalisuutta joskus pohtivat.

Seksuaalisuuden ymmärrettävästi oletetaan kuuluvan parisuhteeseen - mutta mitäs jos ei olekaan seksuaali? Eikö meillä sitten ole ollenkaan mahdollisuutta parisuhteeseen?

Jokainen määritelköön itse oman parisuhteensa yhdessä toisen osapuolen kanssa - kuului siihen seksi tai ei, se on silti parisuhde jos kaksi ihmistä niin päättävät. Jotkut asset saattavat olla jopa suhteessa seksuaalin kanssa (tämmöinen suhde vaatii tosin hieman palloilua puolin ja toisin… kummankaan henkilön a/seksuaalisuutta ei nimittäin saisi jättää syrjään..).

Aseksuaalit eivät kohtaa samanlaista "syrjintää" kuin muut seksuaalivähemmistöt (tai no onko se seksuaalivähemmistö ettei ole seksuaali… kiistanalainen asia) mutta kohtaavatpahan silti jotakin... Väheksyntä, haukkuminen jne. on kuitenkin erittäin yleistä jos, auta armias, paljastaa toiselle määrittelevän itsensä aseksuaaliksi.

Eikö tämä ole muka ongelma?

Ei siinä mitään ongelmaa sen jälkeen kun on itse tajunnut että ei ole friikki tai sairas tai marsilainen.. sen jälkeen se oma itse ei ole se ongelma vaan se ympärillä pyörivä itsestään-selvä-seksuaalinen-maailma enemmänkin.

Yesman:

1. Mahdollista aseksuaalien ihmisten kohtaamaa syrjintää on tutkittu hyvin vähän mutta se vähä tutkimus mitä on tehty viittaisi siihen siitä että kyllä, aseksuaaleja syrjitään aseksuaalisuuden perusteella. Esimerkkinä http://gpi.sagepub.com/content/15/6/725 , tiivistelmä: http://asexualeducation.tumblr.com/post/21964799241/summary-of-that-new-study-heterosexual-views-of

Aseksuaalit kohtaavat lisäksi syrjintää jonka ensisijaisena kohteena ovat muut seksuaalivähemmistöt. Parempi ihmisen seksuaalisuuden kirjon ymmärrys ja hyväksyntä lieventää ihmisten asenteita ja ennakkoluuloja yleisellä tasolla, joten luulisi että aseksuaalien kantama pieni korsi kelpaisi joka tapauksessa siihen isompaan sateenkaarikekoon.

Itse en ole joutunut tilanteeseen jossa olisin kohdannut suoranaista syrjintää nimenomaan siksi että olen aseksuaali mutta valitettavasti sen helposti mahdollistaviin asenteisiin ja ennakoluuloihin kyllä olen. Aseksuaali nähdään usein hurskastelevana valehtelijana ja/tai estyneenä, kävelevänä aikapommina jonka tukahdutettu seksuaalisuus odottaa vuoroaan päästä valloilleen jollain patologisella tavalla. Ja mielenkiintoista kyllä, ihmisten hiljalleen kasvava ymmärrys siitä ettei aseksuaali olekaan esimerkiksi homo vaan, no, nimenomaan aseksuaali, joskus tekee sen että epäluulo kasvaa, sillä siinähän nyt varsinkin on jotain pahasti vialla jos henkilö ihan aikuisten oikeasti ei kiinnostu mistään seksuaalisesti. Eihän se sellainen mikään ihminen voi olla.

2. Minusta tämä menee väkinäisen saivartelun puolelle -- eivät valkoinen ja mustakaan ole värejä mutta kun puhutaan väreistä, niin ne sopivat ihan luontevasti siihen samaan soppaan sen sijaan että puhuttaisiin erikseen lempitummuusasteista. Aseksuaaleilla on vähemmistöasema ja aseksuaalisuus on vaihtoehto sillä samalla seksuaalisuuden liukuasteikolla kuin homoseksuaalisuuskin: se kuuluu erottamattomasti ihmisen seksuaalisuuden piiriin.

3. Lähimpänä aseksuaalien välistä yhteisymmärrystä on se, että aseksuaalisuutta ei määritä se mistä saa nautintoa tai mitä tekee, vaan se, kokeeko henkilö seksuaalista kiinnostusta joka *suuntautuu* jonnekin vaiko ei. Kiihottuminen ja orgasmi voivat tapahtua ilman minkäänlaista viehtymystä ketään tai mitään kohtaan ja tämä on se ainoa olemassaoleva tapa ihmiselle joka ei koe ketään tai mitään seksuaalisesti kiinnostavana. Se voi silloin olla verrainnollinen muihin, yleensä seksuaalisesti neutraaleihin ruumiintoimintoihin kuten syöminen, juominen, ulostaminen ja virtsaaminen.

Hienoa tekstiä, Titituu ja Bdelloidea!! Ilmaisitte faktat todella hyvin ja selkeästi.

(Vanha artikkelihan tämä mutta pakko oli komentoida, niin järkyttävää teskistä jotkut muut olivat tänne laittaneet - uskomatonta, että varsinkin muut seksuaalivähemmistöt voivat tuolla tavoin suhtautua toiseen vähemmistöön, vähättelemällä, pilkkaamalla ym.!)

1. "Parempi ihmisen seksuaalisuuden kirjon ymmärrys..".
Aseksuaali ei kuulu seksuaaliseen kirjoon määritelmällisesti, vaan on sen ulkopuolella. Vrt. oligoseksuaali.

2. "Minusta tämä menee väkinäisen saivartelun puolelle ".
Tarkoitus on pistää ihmiset miettimään sanojaan. Valkoinen on väri (kaikki aallonpituudet). Musta on värin puute, eikä se olekaan erityisesti edustettuna esim. Holissa, intialaisessa värijuhlassa.

3. "se, kokeeko henkilö seksuaalista kiinnostusta joka *suuntautuu* jonnekin vaiko ei",
Aseksuaalisuus tarkoittaa sukupuolisuuden (=seksuaalisuus) poissaoloa. Sukupuolisuuden poissaolo tarkoittaa sitä, ettei ihminen tunne vaikkapa seksuaalista mielihyvää tarkastellessaan viehättävinä pidettyjä kasvoja tai kehoa. Orgasmin ja siemensyöksyn takaaminen refleksikytköksillä kertoo seksuaalivietin juurifunktiolaadusta suvullisesti lisääntyvillä organismeilla. Seksuaalivietillä on myös kortikaalinen manifestaationsa, ihmiskunta kutsuu sitä eroottiseksi ihastumiseksi, rakastumiseksi tai rakkaudeksi. ;)

Aseksuaali pridessä = urheilusta välittämätön urheilugaalassa.
Kuka tahansa saa toki vapaassa maassa osallistua lain puitteissa mihin tahansa, eipä siinä. En kuitenkaan ymmärrä miksi.

Jos urheilusta välittämättömät ovat edustettuina urheilugaalassa, niin eihän vastaavuuksille tule loppua: pasifistikokouksessa edustettuina olisivat ammattisotilaat, etujärjestössä edun ulkopuolelle jäävät, naisjärjestöissä miehet jne.

Ymmärrättehän, että tämän pohdinnan tarkoitus on saattaa ihmiset miettimään käsitteiden seksuaalisuus ja aseksuaalisuus määritelmiä ja olemaan tarkkoina niiden käytössä. Seksuaalisuus = sukupuolisuus = sukuvietti. Aseksuaalisuus on näiden poissaolo. Koska seksuaalisuus on elämän edellytys suvullisesti lisääntyvillä organismeilla, ja organismin juurifunktioita, lienee todellinen aseksuaalisuus äärimmäisen harvinaista (7 miljardin ihmisen joukossa varmasti mahdollinen). Varsinainen aseksuaalisuus ei johtaisi pariutumiseen (sen sijaan kumppanuuteen tai kommuuneihin), eikä se johtaisi seksuaalisiin tekoihin yksinkään ollessa. Jos taas seksuaalisuus on erityisen valikoiva, tapahtuu matalalla liekillä tai harvoin, niin kyse ei ole aseksuaalisuudesta, vaan jonkinmoisesta oligoseksuaalisuudesta.

Estoisuus on eri asia kuin aseksuaalisuus. Jos seksuaalisuuden puutteesta koituu itselle epämukavuutta, kannattaisi tutkituttaa asia: mitata hormonitasot, jutella ammattiauttajan kanssa jne. Lyöttäytyminen seksuaalisuutta juhlistaviin järjestöihin tai tapahtumiin lienee osoitus sisäisistä ristiriidoista tai siitä, että kyse ei ole varsinaisesta aseksuaalisuudesta (vaan oligoseksuaalisuudesta ja liioittelusta).

Jos aseksuaalisuudesta ei itselle ole vaivaa, ei ongelmaakaan ole. Tuolloin ihmisen luulisi kanavoivan seksuaalisuudesta vapautuvan energian kaikkeen sellaiseen, joka tuottaa itselle iloa. Aseksuaalihan olisi ideaali vaikkapa tiimeiksi järjestyneillä työpaikoilla, koska hän ei osallistuisi työtehtäviä sekoittaviin pariutumispeleihin ja näin tuottavuus nousisi.

Mitenkään väheksymättä aseksuaalisuutta ja/tai aseksuaaleiksi itsensä määritteleviä, takerrun yhteen esitettyyn huomioon: "Seksuaalisuuden ymmärrettävästi oletetaan kuuluvan parisuhteeseen - mutta mitäs jos ei olekaan seksuaali? Eikö meillä sitten ole ollenkaan mahdollisuutta parisuhteeseen?"

Voiko olla aseksuaali jos kaipaa mahdollisuutta parisuhteeseen? Eikö halu parisuhteeseen nimenomaan ole juuri seksuaalisuutta?

Ajattelevatko jotkut aseksuaaleiksi itsensä määrittelevistä (ja tietysti ehkä miustakin) niin, että seksuaalisuus tarkoittaa halua "lihallisiin harjoituksiin", seksuaaliseen kiihoittumiseen ja pyrkiä "täyttymyksen" saavuttamiseen? Itse käsitän, että se on vain osa seksuaalisuutta.

Aseksuaalisuus minun ymmärtääkseni on sitä, ettei syvimmässä muodossa ole millään muotoa kiinnostunut sen paremmin seksuaalisuuden romanttisista kuin lihallisistakaan ulottuvuuksista.

Osalla ihmisistä on tunnetusti vaikeuksia kokea romanttisia tuntemuksia (mutta mekaaninen tyydytyksen hankkiminen kyllä maistuu) ja osa ei koe eroottisuutta (mutta haluaa toisen ihmisen rinnalleen, [henkistä] läheisyyttä ja ehkä parisuhdettakin - [myös monikossa mahdollisesti]).

Kuten Yesman toteaa: "Jos aseksuaalisuudesta ei itselle ole vaivaa, ei ongelmaakaan ole."

Voin ymmärtää asiaan liittyvän vaivan parin tapauksen kautta. Itseä voi varsinkin pian murrosiän jälkeen hämmentää se, ettei tunne mitään romanttista tai eroottista ketään kohtaan, vaikka kaverit näyttävät tuntevan. Homojen kohdallahan hämmennyksen (ja syrjintääkin) voi aiheuttaa em. tunteiden kohdistuminen väärin. Toinen paikka voi olla se, että sukulaisten tivaamisen seurustelusta/kumppanista käyvät ärsyttämään.

Mutta joo, totta kai aseksuaaleille(kin) on paikka pridessa. Kysehän on tilan vaatimisesta sellaisena olemiselle kuin on.