Jos usa ja heidän liittolaisensa kokisivat että manningin(jonka etunimi on nykyään chelsea) vapauttamisella saataisiin hyvin pisteitä kerättyä että oltaisiin demokratia ja oikeusvaltio niin eiköhän he sen tekisivät. Veikkaan että mahdollisesti joku usan presidenttiehdokas ottaa esille kauhean vääryyden kymmenen vuoden takaa, vaikka itse olisi ollut valtion johdossa ja ollut hiljaa asiasta kunnes ottaa asian keppihevosekseen.
Ja turingin armahdus oli liian vähän liian myöhään, jos haluaisivat niin pyytäisivät kaikilta ketkä joutuneet kokemaan syrjintää seksuaalisen suuntautumisen takiaan briteissä ja ottamaan tasa arvoisen avioliiton britteihin JA ajamaan tasa arvoa muuallakin agressiivisesti vaikka laittamalla maat joissa ei tasa arvoista avioliittolakia kauppasaartoon.
Venäjällä, Potjomkinin Kulissien maassa Vladimir Putinin suorittamat Mihail Hodorkovskin, Pussy Riot - ryhmän sekä Greenpeace-aktivistien jäsenten ”armahdukset” ovat pelkkää kosmetiikkaa ja typerää kulissia. Vladimir Putin haluaa vain pelastaa Šotsin ”talviolympialaiset” keinolla millä hyvänsä. Parhaassa tapauksessahan ne olisivat hänelle samanlainen ”probagandavoitto” kuin Adolf Hitlerille olivat vuoden 1936 Berliinin olympialaiset.
Julian Assangen, Chelsea Manningin ja Edward Snowdenin tapauksissa ”armahdusta” saattaisi edistää jokin kansainvälinen palkinto ja huomionosoitus, hieman samankaltainen kuin mitä paavi Franciscus tänä vuonna sai, se voisi edistää heidän ”armahtamistaan”! Tunnettuisuuttahan heillä on jo muutenkin!
Meuvostoliiton hajoamista seurannut teollisuuden ja muiden tuotantolaitosten yksityistäminen loi otollisen tilaisuuden tärkeitä suhteita omaaville, vikkeläliikkeisille ja kyllin röyhkeille kaapata yhteiskunnan yhteistä omaisuutta pilkkahinnalla itselleen. Tämä oligarkkien joukko elää sopuisissa suhteissa vallanpitäjiin (so. Putin ja FSB) eikä ole haastanut niitä. Niinpä tämä joukko ei ole joutunut vastuuseen kähmimisestään eikä metkuistaan.
Hodorkovski sen sijaan haastoi avoimesti Putinin ja joutui leivättömän pöydän ääreen. Se teki oikeusprosessista poliittisen.