Nelson Mandela on kieltämättä suuri, symbolisen isänmaallinen henkilö Etelä-Afrikassa. Yksi muiden joukossa, jotka taistelivat perus-etelä-afrikkalaisten sortamista vastaan. Heidän joukossaanhan oli myöskin, jo parisen vuotta sitten kuollut Miriam Makeba, joka vieraili 1960-luvun lopulla Suomessakin ja piti myös 1960-luvulla puheen YK:n yleiskokouksessa Etelä-Afrikan rotusorto-apartheid-politiikan lopettamisen puolesta.
Nelson Mandelasta uutisoidaan Suomessakin ja maailmalla tosin virheellisesti niin, että hän olisi ensimmäinen mustaihoinen valtiojohtaja Etelä-Afrikassa. Niinhän asia ei suinkaan ole, vaan kyllä siellä on ollut lukematon määrä suuria, alkuperäisen afrikkalaisia valtiojohtajia aiemminkin - ennen eurooppalaisten maahanmuuttajien aikaa ja vielä sen alussakin.
Ei Etelä-Afrikan historia suinkaan ala vasta viime sekunneilla siitä, kun valkoinen eurooppalainen sinne meni, maahanmuuttajina.
Sen totesi myös Miriam Makeba jo 1969 vieraillessaan Suomessa.
Etelä-Afrikassa on nyt vielä muitakin heille tärkeitä ihmisiä, kuten esim. piispa Desmond Tutu, alkuperäinen eteläafrikkalainen hänkin, joka myös taisteli rotuerottelu-aparthaidia vastaan. Hän elää nykyäänkin ja taistelee mm. hiv-epidemiaa vastaan, sekä puolustaa koko Afrikassakin myös seksuaalivähemmistöjen ihmisten ihmisoikeuksia ja rakkautta, jota monet lähetysjärjestöt, kirkkokunnan, valtiot ja islamkin Afrikassa vainoavat.
Etelä-Afrikka on sentään myös maa, jossa kaikki toisiaan rakastavat aikuiset ihmisparit voivat avioitua, eli siellä avioliiton ovat jo monta vuotta voineet solmia niin naisparit ja miesparit, kuin naismiesparitkin. Esim. Suomi ei ole vielä edistynyt sille asteelle - tai siis Suomi ei ole vielä kyennyt palauttamaan takaisin alkuperäistä, ikiaikaista parisuhteiden virallistamista, kunkin tervehenkisen luonnon mukaan.
Tässä siis toinen etelä-afrikkalainen, rauhanomaisen vapaustaistelun merkkihenkilö, joka hänkin on jo kuollut, mutta vieraili Suomessakin useita kertoja, vuodesta 1969 alkaen
Etelä-Afrikan lait ovat hienoja, edistyksellisempiä kuin Suomen. Niiden noudattaminen ja valvonta varsinkin maaseudulla on silti ala-arvoista. Vähemmistöväkivaltaa on paljon.