Morrissey: En ole homoseksuaali, vaan humaseksuaali (juttukommentit)

Amerikkalaisilla tuntuu olevan erityisiä vaikeuksia käyttää (tähänkin tapaukseen sopivaa) sanaa biseksuaali.

Panseksuaali on oikea termi tässä tapauksessa. Biseksuaalia kiinnostavat miehet ja naiset, panseksuaalia näiden lisäksi kaikki muutkin. Silloin tällöin kyllä menevät termit pieleen puhujilta vaikka omasta itsestäänsäkin puhuessaan. Tosin tässä tapauksessa Morrisseyn, josta en kyllä ole koskaan kuullutkaan tai ei ole nimi jäänyt mieleen, käyttämä "humasexual" taisi olla hieman humoristisesti "homosexualista" väännetty sana, eikä ihan vakavasti käytetty termi.

"Hän totesi jo 1980-luvulla, ettei tunnusta termejä hetero-, homo- ja biseksuaalisuus, koska kaikilla on samat seksuaaliset tarpeet."

Onpa järjetön ja typerä kommentti.

Kommenttia muokattu: 23.10.2013 klo 17:34

Morrissey ei olisi Morrissey, jos häntä ei vieläkään ymmärrettäisi oikein...humaseksuaali tuntuu olevan Morrisseyn sanaleikki Oscar Wilden hengessä.

1980-luvulla Morrissey puhui selibaatin puolesta, hänelle lähin määritelmä taisi tuolloin olla aseksuaali. Tosin Morriseyn kuvasto on aina ollut hyvin (homo)seksuaalinen ja flirttaileva. Morrissey on ollut aina "poikien juttu", fanit ovat olleet vierautuneita kirjallisuusnörttejä, rillipäisiä älyköitä, koulukiusattuja. Yllättäin myös latinot ja meksikolaiset ovat ottaneet Morrissey omakseen. Morrisseyn ympärille on muodostunut hyvin omistautunut kultti, myös esikuvan kirjalliset viitteet ja populaarikulttuuriset esikuvat James Deanista Oscar Wildeen on saanut laulajan myötä uuden elämän fanien keskuudessa.

Morrisseyhin voi projisoida koko laidallisen tunteita, tietty epämääräisyys ja tulkinnanvaraisuus on antanut Morrisseylle mahdollisuuden myös operoida lyriikoissaan monimutkaisulla tunteilla. Monien avoimesti homoartistien tai homoja "puolustavien" artistien message on kuitenkin aika ohut verrattuna tunteisiin joita koetaan. Itseasiassa Morrisseyn toteamus siitä, että kaikilla on samanlaiset seksuaaliset tarpeet suuntautumisesta huolimata, pitää paikkaansa. Se tunnistaako itsessään näitä eri määritelmiä, on hyvin subjektiivinen kokemus - ei typerä. Joskin Morrissey on hiukan "silly"...and mine and owes me a living.

Mitä vikaa olla BI,

Ilmeisesti siis myös briteillä, kuten Morrissey...

"Vika" on ilmeisesti muiden, ei sen joka määrittelee itsensä. Jotkut eivät nyt vain sovi näihin annettuihin rooleihin. Miksi ihmiset ärtyvät siitä, jos joku yrittää määritellä itse itsensä?

Ehkä se ärsyttää sellaisia, jotka näkevät, kokevat ja hahmottavat asioita vahvasti lokeroina. Itsehän mahdun sujuvasti homo-lokeroon, mutta vanhemmiten mustan ja valkean väliltä tuntuu löytyvän yhä enemmän sävyjä - ei edes pelkästään yhtä harmaata. Olen jopa huomannut satunnaisesti pieniä värin pilkahduksia.

Joidenkin biseksuaaleiksi itsensä määrittelevien kanssa juteltuani olen oikeasti alkanut miettiä, että onko biseksuaalisuudeksi kutsutulla ilmiöllä selvästi erilaisia muotoja, kun toiset kuvaavat niin vahvasti kaipaavansa jotain naiselta ja jotain mieheltä, kun taas toiset tuntuvat jättävän tuon sukupuoliajattelun syrjemmälle. Aste-erohan hetero-homo -akselilla on vanha juttu.

Lähinnähän nuo biseksuaalit vain tekevät itsensä hieman surkuhupaisiksi, kun eivät voi vain myöntää sitä että ovat kiinnostuneita sekä miehistä että naisista.

biseksuaalisuudestahan on monta synonyymiä

http://fc06.deviantart.net/fs71/f/2011/324/a/1/the_bisexual_umbrella_by_drynwhyl-d4gq9ji.jpg

Tuota ihan omana itsenään olemisen ongelmaa ei ole meillä homoilla, lesboilla ja heteroilla, kun meidän ei tarvitse pähkiä sitä (ts. sen itselleen ja muillekin rehellisen avoimesti myöntämistä), mikä sukupuoli emotionaalis-seksuaalisesti vetää puoleensa.

Kommenttia muokattu: 25.10.2013 klo 19:54

Seksuaalinen viehätys ei ole pelkkää sukupuolta: tykkään miehistä sillai, muta en kuitenkaan kaikista. Minulla ei edes tietyt tarkasti rajatut fetissit toimi miehellä kuin miehellä. Homouden ymmärtäminen pelkästään seksuaalisen viehätyksen kautta on aika kapea-alainen tulkinta.

Rajanveto pääjaksoihin on tiety helppoa, jokseenkin yleispätevää ja ymmärrettävää. En kyllä ymmärrä, mistä johtuu varsinkin homojen asenne tietty "kauna" bissejä" tai "harmaata aluetta" vastaan.
Morrisseytä vapaasti lainaten, elävässä elämässä on enemmän kuin kirjoissa, mutta ei kovin paljon enemmän.

Eräs asia, joka tuntuu leimaavan keskusteluja sateenkaaren värien hahmottamisen ja nimeämisen suhteen näyttäisi olevan se, että tällainen saatetaan ymmärtää kovin absoluuttiseksi.

Ei sateenkaaressa ole esim. vain yhtä keltaista (jyrkimmillään se olisi vain yksi aallonpituus tietyn desimaalin tarkuudella). Keltaiseksi on aikojen kuluessa päädytty kutsumaan tiettyä haitaria valon aallonpituudessa (jonka reunat ovat kovaa kyytiä muuttumassa vihreäksi ja oranssiksi, kuka mitenkin nimeten). Silti tunnemme sanan ja käsitteen 'keltainen' ja voimme puhua keltaisista asioista ja miettiä, missä itse seisomme keltaisuuteen nähden (pidämmekö siitä jne.).

Lienee hyödyllistä puhua poneista ja hevosista tietäen, että on ihmisten konventio, mihin senttimetrilukemaan näiden kahden tyypin säkäkorkeuden raja on asetettu. Toki voi miettiä kenelle, miksi ja missä tilanteissa tällainen on tärkeää. Hyvä mittari asian yleisestä merkittävyydestä lienee sanojen ja käsitteiden leviäminen ihmisyhteisön yleiseen ja yhteiseen käyttöön. Osa sanastoista kantaa historian taakkaa: joskus hevosasiat olivat niin kaikkien huulilla, että "pienikokoista hevosta" tarkoittamaan muodostui kätevä "poni", sana, josta kaikki eivät nykyään edes liene tietoisia (mutta ehkä oppivat ja käyttävät sitä tilanteissa, joissa toistuvasti sivuavat hevosia).

Ihmisenä oleminen ei liene pelkästään sitä, että määrittelee itse itsensä. Ihmisenä olemiseen kuuluu sekin miten seisoo muiden ihmisten keskuudessa ja miten muut ihmiset näkevät yksilön. Jälkimmäinen on seurausta siitä, että ihminen on sosiaalinen eläinlaji.

Tietoisuus omasta sijainnista yksilön, ryhmän ja keskiverron "koordinaatistossa" lienee hyödyllinen osa itsetuntemusta ja vaikkapa onnistuvaa pariutumista/perheytymistä. Tämän tiedon muodostumisessa auttanevat palikat - määritelmät ja yhteiset konventiot - joilla tätä kokonaisuutta pohtia.