Hieman kärjistäen voi todeta vanhan sanontatavan mukaan että “valta turmelee, ehdoton valta turmelee ehdottomasti”.
Kaikissa Latinalaisen Amerikan maissa katolisen kirkon vaikutusvalta on varsin vahva. Olipa sikäläisen valtionpäämiehen maailmankatsomus mikä hyvänsä, hän ei voi olla huomioimatta sitä mitä “paavinkirkko” asioista ajattelee, sillä kansa seuraa kirkkonsa oppeja hyvinkin tarkasti.
Hugo Chavézin jälkeen poliittinen tilanne Venezuelassa on hyvin epävarma ja hänen puoluelaisensa eivät varmasti kaihda mitään keinoja valtansa säilyttämiseksi. Mikä siinä olisi sopivampaa kuin vastustajan mollaaminen joka on ikävää varsinkin sikäläistä HLBT - väkeä ajatellen!
Venezuelan presidentti Hugo Chavezin viime vaiheista mieleeni nousee vääjäämättä presidentti Kekkosen (1900-1986) viime vaiheet ja tapahtumat silloisessa Suomessa. Maalaisliitto (nyk. Suomen Keskusta) ja muut vallasta pitkään juopuneet yrittivät estottomasti pitää vakavasti sairasta Kekkosta vallassa ja näkyvissä viimeiseen asti. Yksi katastrofaalinen diplomaattinen tapahtuma oli Kekkosen viimeiseksi jäänyt valtiovierailu Islantiin. Hän ei enää silloin dementoitumisensa vuoksi tiennyt edes käyneensä siellä. Uusi presidentti Mauno Koivisto joutui paikkaamaan diplomaattisen möhläyksen tekemällä presidenttikautensa ensimmäisen valtiovierailun Islantiin. Siihen aikaan "homo" ei ollut sopiva julkiseksi poliittiseksi lyöntivälineeksi, mutta kulisseissa kuhisi ja vallasta tapeltiin armottomasti. Kekkosen poistuttua takavasemmalle (1981), poliittisissa kuvioissa muutokset alkoivat heti. Keskustapuolueelle vallan menetys oli äärimmäisen kirvelevä. Heille oli silloin kipeää todeta Kekkosen kuningaskunnan ajan päättyneen ja demokratian palanneen ja alkaneen toimia tässä maassa.
Chavezin kuolema aiheuttaa ristiriitaisia ajatuksia. Hänet valittiin demokraattisesti, ja hänen vaikutuksensa maan yhteiskunnalliseen tilanteeseen (esim. köyhyyteen ja koulutukseen) on ollut valtava. Muutkin etelämaerikkalaiset maat ovat saaneet mallia.
Samaan aikaan valtataistelu on johtanut vahvaan sensuuriin, vaikka maassa onkin kriittinen vastapuolen media. Oikeuslaitoksen riippumattomuutta on kavennettu. Entinen taloudellinen valtaeliitti on menettänyt asemiaan, ja öljyrahoja on käytetty oman maan hyväksi. Human Right Watch on arvioinut Venezuelan viime vuosien tilannetta. Moitittavaa löytyi paljon. Ulkovallat eivät enää avoimesti puuttuneet maan kehitykseen, niin kuin vielä 1990-luvulle saakka muualla Keski- ja Etelä-Amerikassa.
