Enpä nyt sanoisi että perinteinen avioliittomalli on ainoa mahdollinen homoille mutta korrektisti sanottuna kaikki homot eivät ole löytäneet sitä oikeaa.
suoraansanoen Se tarkoittaa ettei kaikki Pysty sitoutumaan, on niitä tosin heteroissakin mutta mitä itse mitä olen omanikäisiä treffeille mennyt niin ei kukaan oikein tahdo olla kuin kaveri, tosin Se voi olla myös homofobian syytä. Riippuu miten tulkitsee, itse vähän kahden vaiheilla...
Uskomatonta, miten turhista asioista sitä väitöskirjoja nykyään tehdään. Vähän aikaa sitten oli uutisissa, että joku oli tehnyt väitöskirjan jostain sarjakuvahahmoista. Turhaa. Yliopistoista pitäisi karsia kaikki turha pois, kuten kaikenlainen homotutkimus yms.
Siitä lähtökohdasta on hyvä lähteä, että jokainen järjestäköön nämä ihmissuhdeasiat niin kuin haluaa. Pääasia on se, että koska jokainen ihminen on yhtä arvokas, täytyy kaikilla olla mahdollisuus olla onnellisia noudattaen tietysti sitä periaatetta ettei vahingoita toisia.
Moderoinnissa taas voisi karsia pois kaiken turhan provosoinnin. Jos ei homous kiinnosta, niin ei siitä mitään kommentoitavaakaan pitäisi siinä tapauksessa olla. Jonkun nettitrollin asennevamma ja ylisuuri ego ei ole syy sensuroida tieteellistä tutkimusta.
"Pitääkö homojen elää samanlaista elämää kuin heterojen?"
On varsin vaikea nähdä, miten homot voisivat elää toisin kuin heterot. Ellemme sitten hae kumppaneita läheisiltä planeetoilta. En oikein näe mitä tällä on haettu takaa. Onhan heteroita uskollisissa avoi- ja avoliitoissa, uskottomissa sellaisissa, "ranskalaisissa avioliitoissa", moniavioisissa suhteissa, sinkkuina, seksisuhteissa, seksittömissä parisuhteissa, kihloissa, vapaaehtoisesti lapsettomissa suhteissa ja avoimissa suhteissa. Mikä on sellainen samaa sukupuolta olevien parisuhde, jota heteroilla ei olisi?
Kuten dragonfly antaa ymmärtää, varmaankin homomaailmassa toteutuvat lähes kaikki ne suhdemallit, jotka toimivat heteromaailmassakin, lukuunottamatta avioliittoa. Avioliiton puuttumisen takia sitä on kampanjoitu, muttei se tietenkään ole kaikkien tavoitteena. - Jutussa herätetään kysymys siitä, onko homoliitossa (rek parisuhde, tms) elävä homo jotenkin parempi kuin monimuotoisemmissa ympyröissä elävä. Varmaan ei ole. Mutta mahdollisesti joskus ne sellaisissa elävät itse asian niin kuvittelevat. Hyvä, että ranneliike.netin sivuilla tasa-arvoa pidetään esillä.
Minusta avioliittoasiassa on yksi asia ylitse muiden: yhdenvertaisuus. Kaikelle muulle parisuhteiden tai -suhteettomuuksien mielekkyyspohdinnoille ja arvottamismäärittelyille on tilaa - sen jälkeen kun avioliitto on mahdollinen samaa sukupuolta oleville pareille samojen periaatteiden mukaan kuin eri sukupuolta oleville pareille.
Minun mielestäni se on jotenkin uskottavampi olla rek.parisuhteessa kuin ilman jos haluaa olla yhdessä. Osoittaa edes jotain merkkejä sitoutuneisuudesta. Mutta onhan noita kukasta kukkaan pyörijöitä, liikaa. Niitä halveksin....
Imo tuo menee asian ohi. Tarkoitus on saada laki samaksi kaikille samassa tilanteessa oleville jonka jälkeen kukanenkin voi olla menemättä naimisiin jos siltä tuntuu. Ei kukaan ole homoja aseen kanssa naimisiin ajamassakaan vaikka se lain puolesta tulisi mahdolliseksi.
Onkohan meikäläisillä ns. shotgun weddingejä kun ei ole yleensä paksuksi pahatamisen riskiä olemassa?
Mutta onko ihminen sitoutumiskyvytön, jos ei elä liitossa jonkun kanssa? Kuulostaa minusta aika mustavalkoiselta. Joku voi myös oikeasti olla onnellinen kukasta kukkaan lentäjänä, avoliitossa tai sinkkuna. Ihmiset elävät eri tavalla. Jos se ei ketään haittaa, en näe mitään syytä halveksia sitä - tai ainakaan tuoda sitä julki. Kukasta kukkiin lentävät lentäkööt tosin mielummin sitten keskenään, kun osaavat sen homman...
Uusi - ja mielestäni tervetullut - näkökulma lähisuhteiden säätelyyn on Anu Pylkkäsen pamfletti Vaihtoehto avioliitolle. Pointti on se että säänöjä ei tehdä erilaisille seksuaalisuuksille tai suhteille vaan yhteistalouksille. En ole vielä ehtinyt lukea opusta, mutta lisää asiasta kun se on luettu. Ajatus viehättää siksi että en oikein pidä siitä että lainsäätäjä voisi määritellä millaisia ihmisiä voin tai en voi pitää lähiomaisina.
Sinänsä kiinnostava ajatuskehitelmä, muttei kai nyt sentään ihan uusi siltikään. En aio tuollaiseseen tekeleeseen kuitenkaan sijoittaa rahaa. Voin lukea, jos sen saan joskus muuten käsiini. Nyt joudun kommentoimaan tällaista yhteistalousasiaa lukematta tuota.
Olen kyllä siinä käsityksessä, että yhteistalouksien pyörittäminen on ihan arkipäivää jo nytkin, instituutioiden ulkopuolella. Ja asiat yksinkertaisesti varsin vapaasti sovittavissa, kuten muutkin asiat. Kun pistetään sovittu paperille allekirjoitusten kanssa, ollaan jo aika pitkällä.
Se, mihin tällainen sopiminen ei täysin ulotu, on mm. perintöasiat, joskin sekin asia on järjestettävissä testamentin kautta. Verokarhu tosin on silloin ahnaampi kuin aviosuhteen tai rek. parisuhteen kohdalla.
Ja sitten on mahdolliset lapset. Ja siinä pitää tietysti nähdä asiat nimenomaan lapsen tarpeiden ja oikeuksien kautta. Lasten asema on ehkä suurin kysymys koko asiassa.
Jonkinlainen virallinen lähiomaisrekisteri voisi olla hyvä asia. Sellainen, jonne voisi yksinkertaisesti itse ilmoittaa, keille on tarpeen saada tieto, jos jotain sattuu eikä itse ole kykeneväinen ilmoittamaan tai ilmaisemaan asiaa. Ja kuka pitää päästää vaikka sairaalaan katsomaan. Nythän nekin pitää hoitaa eri ilmoituksen kautta eri tahoille.
Itse olen aiemmin ilmaissut kannattavani useamman ihmisen "yhteistaloutta" ajatellen jotain vakuutusjärjestelmää, jos osapuolet katsovat toisensa sen arvoiseksi. Sen yhteydessä voisi määritellä vaikka prosentteina sen, minkä arvoiseksi kunkin kanssaeläjän arvottaa. Varmaan tällainen kävisi myös kahden ihmisen välisiin tarpeisiin?
Mutta minusta tällaisesta vaihtoehdosta ei ole korvaamaan "koko pakettia", siis parisuhteen virallistamista kaikkine vaikutuksineen.
Perintöveron voisi säätää samansuuruiseksi jättipä jäämistönsä kenelle tahansa. Mielestäni se olisi myös oikeudenmukaisempi ratkaisu kuin lähimpien lajittelu eri ryhmiin. Taitaa olla makuasia, mutta en oikein näe mitä lisäarvoa rekisteröinti tai avioliitto toisi suhteeseen, koska useimmat asiat ovat sovittavissa muutenkin.
Ja vielä lähiomaisista: jokunen vuosi sitten joutuessani sairaalaan ilmoitin tyttöystävän lähiomaiseksi. Ei kelvannut, vaan hoitaja tiukkasi minulta ´eikö teillä ole sellaisia omaisia jotka ovat jotain sukua.`Toki on, mutta kun en ole vaihtanut niiden kanssa sanaakaan kahteenkymmeneen vuoteen en ajatellut ryhtyä siihen edellenkään. Lopputulos oli se että lähiomaista ei papereihini tullut.
Olen kyllä tuon perintöverotuksen eri veroluokkien suhteen osittain samaa, osittain eri mieltä. Näkisin, että jälkeläiset jättäisin edullisempaan asemaan, tosin voi olla että "lakiosan" olemassaolo ehkä riittäisi. Ja elämänkumppanin asema pitää tietysti turvata, jos sellainen on. Ehkä nokkimisjärjestys riittäisi ja kaikilla olisi sama prosentti.
Minulla on toisenlainen kokemus tuollaisesta sairaalan lähiomais-asiasta. Kaikki toimi mallikkaasti. Haluttu ihminen kirjattiin. Toki ensin vähän mietitytti, että onnistuuko asia noin vain ilmoittamalla. Onnistui kuitenkin ihan lisäkyselyittä.
Jokin virallinen rekisteri ehkäisisi tällaiset yhden hoitsun (tai sairaalaorganisaation) mielivaltaiset ratkaisut.
Geschwitzille. Olin taannoin myös sairaalassa hoidettavana ja ilmoitin lähiomaiseksi tyttöystäväni ja se ei aiheuttanut mitään ongelmia eikä mitään muutakaan ihmettelyä. Laita sairaalaan palautetta aiheesta, niin osaavat muuttaa suhtautumista jatkossa.
Hetkonen, kyllähän sairaalassa ihminen itse saa määritellä lähiomaisensa. Ainakin pitäisi saada, jos on täysi-ikäinen. Sehän voi käsittääkseni olla vaikka paras ystävä.
En ole koskaan siellä käynyt, joten vaikea kommentoida.
Itse olen aikoinani pyytänyt potilastietoihini merkittäväksi lähiomaiseksi itse päättämäni ihmisen. Tietysti voi laittaa ICE-lyhenteen kumppanin (tai kenelle haluatkaan hoitohenkilökunnan ilmoittavan) nimen eteen kännykässä. Ei tosin yhtä varma tapa.
Itsellänikin on käsitys, että lähiomaisen voi määritellä itse. Onhan olemassa avoliittoja. Olisikohan hoitsu tehnyt vain omia tulkintojaan? Virheelliseltä menettely joka tapauksessa kuulostaa. Nyt vuosien päästä asiaa ei varmaankaan enää pysty selvittämään, mutta tuolloin olisi ehkä ollut syytä vähän kysellä ylempää periaatteita, vaikka sitten jälkikäteen.
Pitää ymmärtää se tosiasia, ettei toisiaan rakastava miespari tai toisiaan rakastava naispari ole parina hoteropari, ei naisen ja miehen vastakohta-sekapari.
Mistään hetero-asnasta ei siis ole kyse, koska miespari tai naspari ei tavoittelekaan mitään hetero-sekapari-elämää. Yhdenvertaisuudessa ei siis ole kyse mistään yhdestä ja samasta mallista, vaan yhteiskunnan yhteisestä arvostuksesta kaikkia, toisiaan vastuullisesti rakastavia ihmisiä kohtaan.
Tutkimukset toki osoittavat varsin selvästi sen että tomivassa parisuhteessa elävät ihmiset ovat onnellisimpia. Se on varsin luonnollista, kun ajattelee miten hyvää kahdenkeskinen luottamus, välittäminen, arkinen koskettaminen ja vaki-rakastelukin tekee.
Mutta toki sinkkunakin voi olla oikeinkin onnellinen, erityisesti silloin jos se on aidosti oma valinta ja halu.
Parempihan on myös olla omillaan, kuin ahdistavassa huonossa parisuhteessa, jossa toinen on läsnä, muttei rakkaasti.
Erityisesti uskovaisethan ovat nauraneet itsensä surkuhupaisiksi puhumalla naismiesparista ja samalla palvomalla sinkku-jeesusta ja väittämällä kiven kovaan, ettei jeesuksella ollut vaimoa eikä perhettä, vaan että jeesus eleli vain miesporukoissa, suorastaan mieshaaremissa :P
