Niinistö kuitenkin vaalikamppailunsa aikana sangen suoraviivaisesti sanoi että hänen mielestään parisuhdelainsäädännön tulee olla kaikille yhteinen ja yhtäläinen.
Vain sanan "avioliitto" hän olisi valmis jättämään miehen ja naisen välisen liiton merkiksi.
Ok, selvää on että nuo kaksi em. asiaa ovat jotensakin ristiriidassa, mutta tuon ensimmäisen kappaleen sisältö on kuitenkin aivan eri mittaluokkaa. Nimiä tulee ja menee...
Niinistö ei ole homovastainen. Luulen, että avioliiton käsitteen laajentamisen vastustuskin oli lähinnä vaalikikka. Jos presidentti kannattaa yhdenvertaista asemaa myös adoptiolainsäädännön kohdalla, niin tuskinpa hän menettää yöunensa siitä, että mies- ja naisparien liittoja kutsutaan avioliitoiksi. Jossain Iltalehden vaalikonessa hän vastasi myöntävästi kysymykseen "Allekirjoittaisitko lakialoitteen homoavioliitoista?".
Vaikeneminen ei välttämättä ole tahallista. Se voi myös johtua silkasta ajattelemattomuudesta tai painotuseroista.
Onhan se perin juurin konservatiivia, että Niinistö on halunnut itselleen kaksikin avioliittoa, mutta jossei soisi naispareille tai miespareille yhtäkään avioliittoa.
Se "Tee toisille sitä, mitä haluat itsellesikin tehtävän" & "Rakkaus ei kadehdi" tulevat vaan noista aina mieleen - mutta mitäpäs kaikki noista valituista paloista välittävät.
Niinistöllähän ei olisi mitään menetettävää toimia, niin halutessaan, uuden ajan arvojohtajanakin. Hänhän on kuitekin varsin jo esi-eläketoimessa, nyt 64-vuotiaana. Taitaa vain painaa varpaille, tuolla muussa valtakunnan politiikassa se juopa taistossa konservatiivisista "arvoista" perus(teettomien)suomalaisten ja kokoomuksen kesken.
Tutkitusti ihmisethän antavat äidin- ja isänmaalleen parastaan silloin, kun ihmiset kokevat äidin- ja isänmaansa heitä myös arvostavan.
Suomella on ainakin sanoissa ollut halua erottua idästä ja kuulua enempi lähteen. Aina se vain ei ole niinkään teoissa näkynyt.
