Vai on sateenkaarikansan hädin tuskin 5% väestönosuudellaan demografinen uhka. Varsinkin kun moni vielä epäkiitollisesti ottaa hoitaakseen lellittyjen heteroparien vahinkolapsia hyvää hyvyyttään. Tuollaiset uskontopuolueet ovat kyllä raipanisku suoraan ihmisoikeuksia ja tasa-arvoista yhteiskuntaa vastaan. Kristillisdemokraatit elävät fantasiassa ja haluavat rangaista kaikkia muita samalla elämäntyylillä piittaamatta yhtään mistään uskonvapaudestakaan. Se on näille hihhuleille vaan välinearvo, jonka varjolla he yrittävät asettua muiden yläpuolelle sanelemaan, miten heidän tulisi elää varjoelämää mielivaltaisten kieltojen kahlitsemana.
Nimestään huolimatta ei Saksan CDU/CSU (Christlich Demokratische Union ja sen baijerilainen sisarpuolue Christlich-Soziale Union) ole kovin leimallisesti uskontopuolue, vaan vastaa konservatiivupuolueena lähinnä Suomen Kokoomusta. Toisen maailmansodan päätyttyä puolue perustettiin yhteiseksi foorumiksi saksalaisille siitä riippumatta, kuuluivatko he katoliseen vai protestanttiseen väestönosaan, ja tätä yhteistä kristillisyyttä kuvastaa puolueen nimi.
Tietääkseni ei Katherine Reichekaan ole vedonnut homobobiassaan nimenomaan kristillisiin arvoihin, vaan hänen ennakkoluulonsa ovat aivan yleistä laatua.
Minusta on kuitenkin aivan korrektia kutsua "kristillisdemokraatteja" uskontopuolueeksi, kun he kerran leimaavat itsensä sellaiseksi jo ihan omatoimisestikin. Uskontoa ei pitäisi sotkea politiikkaan, sillä aina on joitain hihhuleita, jotka moralisoivat muita ja käyttävät "uskoaan" tekosyynä toisten sortamiseen. On tietysti täysin mahdotonta sivuuttaa uskonnon vaikutus kokonaan, mutta sen verran voitaisiin sekulaarissa yhteiskunnassa pelata yhteisillä pelisäännöillä, ettei siitä tehdä lähtökohtaa politiikalle, eikä varsinkaan kenenkään mielivaltaiselle rajoittamiselle ja syrjinnälle.
Katherine Reichelta voisi kysyä, mitä hän sitten on suunnitellut ei-heteroille, jotta he voisivat tuntea olevansa kotimaassaan Saksassa yhtä arvokkaita ihmisiä, kuin kaikki muutkin saksalaiset ja siten antavansa parastaan kotimaansa Saksan menestyksen eteen.
Katherine Reicheltakin mielipiteensä ovat todennäköisesti kiinnittyneet hänen omakeskeisesti ajattelemaansa mielikuvaan asiasta. Hän ajattelee keskeisesti sitä, mitä hän itse luulee tai mieltää homojen avioliittojen (muka) vaikuttavan hetero-perheisiin, jota hän edustaa tai haluaa edustaa.
Jos itse olisin hänen kanssaan jossain tv-keskusteluillassa asiasta, kysyisin häneltä suoraan juuri, olenko tärkeä ja tasaveroinen ihmien muiden ihmisten kanssa Saksalle? Ja onko minulla samat velvollisuudet ja oikeudet saksalaisena? Myös velvollisuus ja oikeus antaa Saksalle parastani, sekä okeus Saksassa avoliittoon rakkaaan ihmisen kanssa?
Jos Katherine sanoisi ettei minulla ole samoja oikeuksia, lähtisin ohjelmasta sillä hetkellä pois ja sanoisin vain että lähden suremaan sitä, etten voi olla Saksalle yhtä tärkeä ihminen, kuin muutkin ja että voisin siten muiden lailla antaa parastani. Sanoisin että lähden suremaan sitä, että vaikka tekisin mitä hyvää Saksan eteen, en sitli voisi olla yhtä tärkeä ihminen Saksalle.
Huomio pitää siis ottaa siihen, niihin ihmisiin, josta on kyse.