Ihmetellä täytyy Ruotsissakin cis-ihmisten kykenemättömyyttä transihmisten näkemiseen. Vaikka transihmiset kasvatetaan sukupuolisesti väärin, heistä tulee tavanomaisesti sukupuolittuneita miehiä ja naisia.
Trans-käsitteet ovat valmiiksi monimutkaisia. Jos halutaan, että asiat avautuvat muillekin kuin sisäpiirin ihmisille, on syytä käyttää selväkielistä ilmaisua, joka avautuu kaikille samalla tavoin. Ei-toivottuna esimerkkinä vaikkapa tuo "cis-ihmiset".
Ruotsalainen yhteiskunta näytti taas mädännäisyytensä ja sairautensa. Ei lasten sukupuoliroolei voi eikä pidäkään voida häivyttää. Antaa poikien olla poikii ja tyttöjen tyttöi.
Kai siihen "mädännäisyyteen ja sairauteen" tarvitaan enemmän, kuin yksi pronomini? Muutenhan suomalainen yhteiskunta on ollut "mädännäinen ja sairas" jo pitkään, koska meillä ei ole ole muita yksikön kolmatta kuin "hän", josta ei voi päätellä mitään sukupuolta.
Oma lukunsa sitten ne ihmiset, jotka käyttävät lemmikkieläimistä muotoa "hän" ja ihmisistä "se" :)
Sukupuoli on monelle olennainen osa omaa identiteettiä, mutta yhtälailla kun jokainen ihminen on oma ainutkertainen yksilönsä voivat useat kokea sukupuoliroolit kahlitseviksi. He haluavat määritellä itse itsensä, mihin jokaisella on täysi oikeus. Näiden ihmisten tuomitseminen on osoittaa sen tekeviltä paitsi tunnekylmyyttä, myös eräänlaista tyhmyyttä ja itsekeskeisyyttä. Ei kukaan synny tähän maailmaan siksi, että muotittaa itsensä pintapuolisten ominaisuuksien, kuten sukupuolen, perusteella johonkin joustamattomaan käyttäytymismalliin. Mitä elämästä jää jäljelle, jos se on vain pelkkää sukupuoliroolileikkiä?
Suomen kielen rakenne onkin kokonaan erilainen ku ruotsin kielen.
Toki aikuset ihmiset voi valita ihan millaset roolileikit tahansa ja leikkii sukupuoliroolei, mut jos vanhemmat tietosesti yrittää häivyttää sukupuolen lapsen kasvatuksesta, niin se on pahemman luokan itsekkyyttä ja se myöhemmin kostautuu.
Paljon pahempaa itsekkyyttä on lapsen pakottaminen ennalta raamitettuun rooliin tyttönä tai poikana, ja kaiken tuosta roolista poikkeavan kitkeminen väkivalloin. Kyllä lapsi itse tietää, mikä on hänelle ominaista, jos hän saa vapaasti valita tavat ilmaista ominta sukupuoltaan.
Suurin osa lapsista kuitenkin sopii perinteisiin sukupuolirooleihin, joten lapselle ei niitä roolei tarvi erikseen "tuputtaa". Sen sijaan jos vanhemmat tuputtaa lapselle sukupuolineutraalii roolii (mikä se ikinä sitten onkaan), tekee ne pahemman laatusta hallaa lapsen kehitykselle. Lastensuojelulla ois töitä niissä perheissä.
Tuskinpa kukaan yrittää Ruotsissa kyseenalaistaa sitä, että valtaosa ihmisistä kokee olevansa miehiä tai naisia. Kysehän on nimenomaan intersukupuolisten oikeuksista. Näin ollen syytökset sukupuolien hävittämisestä ovat tahalteen harhaanjohtavia ja oman paremmuudentunteen menettämisen pelosta murjaistuja.
Tässä ei taidettu tuputtaa tai käskeä ketään olemaan kielellisesti sukupuolineutraali.
Ymmärrän sukupuolineutraalin pronominin yleisen kielenkäytön kannalta. Suomeksi voidaan sanoa esim. "Kävin tänään lääkärissä tukkoisen nenän vuoksi" ja vastata "No mitä hän siihen sanoi?", mutta esim. ruotsissa ja englannissa pitää käyttää kiertoilmaisua tai sitten veikata, että viittaako ko. lääkäärin han/hon, he/she jne.
Jos haluaa hakemalla hakea jotain, jossa on jotain "pahasi vialla", niin niitä löytyy ihan suomalaisestakin koulujärjestelmästä. Peruskoulussa toimitaan tasapäistävästi kuin lapset olisivat tuubista puristettavaa massaa. Myöhemmässä elämässä asetetaan tavoite, että kuinka paljon tasaista massaa pitää puristaa korkeakoulutason tuubista.
Tässä ´hen´-asiassa lienee kyse siitä, että Ruotsissa on havaittu näppäräksi itäisessä naapurissa puhutussa suomalais-ugrilaisessa kielessä oleva eräs piirre. Itäisessä maassa puhutussa kielessä sanoilla ei ole sukua (ruotsissa feminiini ja maskuliini ovat kyllä jo ehtineet yhdistynä en-artikkeliksi ja jäljelle on jäänyt neutri ett), eikä persoonapronomineista ole eri versiota eri sukupuolille. Ilmeisesti täkäläinen sukupuolinen yhdenvertaisuus kielessä on alkanut houkutella.
Niinhän ne kielet tuppaavat kehittymään; matkitaan muista kosketusetäisyyden päässä olevista kielistä käyttökelpoisia juttuja. Nykyisi tosin taitavat kaikki isommat kielet olla kosketusetäisyyden päästä toisistaan.
Luulisi, että Riquman1990 olisi mielissään, kun kerrankin Suomesta päräisin olevaa ollaan hyväksymässä Ruotsinmaalla. Sana "en pojke" taitaa olla niitä harvoja muita kielellisiä merkkejä, jotka ruotsissa on omaksuttu suomesta päin. Kääntäen kyllä tuntuu välillä, että joissakin piireissä ollaan sitä mieltä, ettei suomalaisessa kulttuurissa ja elämänmuodossa ole juurikaan säilyttämisen arvoista, vaan kaikki suomalaisesta perinteestä ammentava voi väistää, kun sijalle pitää saada jotain arvokkaampaa.
Minä en henkilökohtaisesti lämpene itsetarkoitukselliselle unisex-aatteelle. En tietenkään halua olla ylläpitämässä mitään eriarvoistavaa ja keinotekoista lokerointia miehisyydelle ja naiseudelle, sen paremmin.
En kaipaa lisää sukupuolineutraaleja vessoja, vaikka junissa ja lentokoneissa niihin onkin saanut tottua. Enkä tiedä, ovatko sukupuolineutraalit urheilukisat oikeudenmukaisia naisia ajatellen. Sukupuolikiintiöihin suhtaudun myös karsaasti.
Sukupuolineutraali olympialajikin taitaa jo olla, oliskohan kenttäratsastus? Hevostelua kuitankin. Jätän kuitenkin sukupuolineutraalien urheilukisojen miettimsien tähän, koska haluan nukkua yöni hyvin.
Sukupuolikiintiöitä katson minäkin karsaasti. Sen pahimpia ilmentymiä on se, kun pitää ottaa johonkin joukkoon nainen tai mies vain siksi, että 40-sääntö täyttyy (eli miehiä ja naisia pitää olla vähintään 40% ryhmän jäsenistä). Tällöin joudutaan kieltäytymään tehtävään soveltuvasta yläpäästä, koska on pakko ottaa siihen muodollisesti pätevä alapää. Harvoin tuo pakkovaihto on parempaan suuntaan.
Tuo sukupuolten häivyttäminen yhteiskunnasta tuolla äärimmäisellä tasolla, mitä nuo jotkut Ruotsissa ajavat, menee kyllä liiallisuuksiin.
Itse näen siinä myös tavallaan genderblendermäisyyden ja biseksuaalisuuden tai transvestiyden pakottamista muille.
Ihmisillä on kyllä oikeus olla sukupuolta, jota olemme. Jos tytöille pitäisi antaa miesten nimiä, vaikkapa tuota esimerkin Görania, niin sittenhän tytölle kait pitäsi leikata myös sukupuolettomat sukupuolielimet tai vastaavasti kasvattaa miehille rinnat tai jotain vastaavaa. Vaatetuksenkin osalta, monessa vaatekappaleessa miehen kropalle sopii erimallinen vaate kuin naiselle.
Tai ihme kun eivät vaadi kaikille leikattavan vain lyhyttä sänkitukkaa, ettei erottuisi sukupuolta senkään perusteella.
Kyllä minä ainakin haluan tietyissä, luonnollisissa asioissa hoitaa asiat miesten kesken ja miesseurassa, eikä pakottaa kaikkia asioita sukupuolettomiksi.
Ruotsin kielessäkin nuo erisukupuolipronominit koskevat vain yksikön 3. persoonaa, eli kun puhutaan yhdestä tietystä ihmisestä (joka on aina tiettyä sukupuolta), mutta monikon 3. persoonat ovat sielläkin sukupuolettomia, eli kun puhutaan useammasta ihmisestä (joissa, monikkona voi olla eri sukupuoliakin).
Suomen kielessähän taas sukupuoleton yksikön 3. persoona on joskus "hankalakin", kun esim. käyttää kaunis / komea -luonnehdintoja hänestä.
Itse ainakin vierastan "sukupuolineutraalia" hän (mies) on kaunis -sanontaa.
Sukupuolikiintiöistä esim. johtotehtävissä tms olen toisaalta sitä mieltä, että ne voisivat ollakin, koska molempia sukupuolia nyt vain on suurinpiirtein puolet, joten kyllä menoa johtamassa ja valintapäätöksiä yms tekemässä pitäisi saada olla molempien sukupuolten edustajia. Kyllä naisetkin pitää päästää päättämään asioista valintoina naistenkin maailman kannalta. Eli kyllä kylän asioista on parasta olla päättämässä sekä ne viisaat miehet että myös ne viisaat naiset, tai muuten ei päätetä koko kyläläisten eduista.
Olisi tosiaan hyvä jos lasten toimintamahdollisuuksia ei rajoitettaisi heidän syntymäsukupuolensa mukaan. Esimerkkejä tällaisista käytännöistä ovat vaikkapa toteamus "pojat eivät itke" ja kaksinaismoralismi lasten vilkkauden suhteen, joka ilmenee "pojat ovat poikia"-lausahduksena ja toisaalta tyttöjen vilkkauden rajoittamisena, koska "rasavilliys ei sovi tytöille".
Toisaalta on kuitenkin varmaan lapsen kannalta hämmentävää, jos sukupuolierot pyritään kokonaan häivyttämään lapsen kokemusmaailmasta. Jo melko pienet lapset huomaavat luontaisesti, että tyttöjen ja poikien välillä on eroja ja että he itse ovat joko tyttöjä tai poikia. Sukupuolisuus on ihmiselämän biologinen fakta, eikä sitä pitäisi mielestäni lähteä keinotekoisesti peittelemään.