Valitettavasti Niinistön pyrkimys selitellä homoparien tasa-arvoon liittyviä ongelmia ei oikein vakuuttanut. Selityksestä miten "avioliitto" on jätettävä heteropareille jäi jälkimakuna hieman "en ole rasisti mutta.."- fiilis. Vaikka Niinistö ajaa vaalipuheessaan samanarvoisuutta homo- ja heteroliitoissa, jättäisi hän keskeisemmän seikan, itse avioliiton määritelmän, pois homoliitoista.
Pyrkimys lainsäädännöllisen tasa-arvoon ei ole ihmisten "arvomaailman tonkimista", vaan muutosta parempaan. Ihmisten oppimis- ja sopeutumiskykyä ei tuisi aliarvioida.
Kyllä Niinistön selittelyssä ja kiemurtelussa puuttui katu-uskottavuus. Kyllä presidentillä pitäisi olla selkärankaa olla oman näkemyksensä takana. Tuntui, että nyt yritettiin miellyttää kaikkia.
On ollut mielenkiintoista seurata eri medioiden kommentaattoreiden kannanottoja tänä aamuna. Olemattomista eroista koetetaan hammastikulla kaivaa jotakin sanottavaa. Kunnollista vastakkainasettelua ei meinaa syntyä edes tekemällä. Kyllä Haaviston perheeseen pitäisi kampanjan tässä vaiheessa hankkia ainakin kissa, koska Niinistöillä on koira. No, marsukin kävisi. ;-)
Taisi olla Aamulehden keskustelussa, jossa joku totesi kantojen olevan niin lähellä toisiaan, että mitäpäs jos valittaisiinkin saman tien molemmat.
Tätä homoasiaa on käsitelty vähän niin kuin homous olisi meriitti presidentille. Homous ei ole meriitti sen enempää kuin heterouskaan. Homous ei kuitenkaan saa olla este sen enempää kuin heterouskaan. Aika heppoisia ovat homojen/heteroiden äänestyspäätökset, jos ne perustuvat vain sukupuoliseen suuntautumiseen. Molemmat ehdokkaat kannattava tasa-arvoa, eikä liiton nimellä pitäisi olla väliiä.
Sillä vähäisellä medianlukutaidolla joka minulla on en kyllä muista törmänneeni ainakaan vakavassa mielessä esitettyihin puheenvuoroihin, joissa homoutta pidettäisiin Haaviston erityisenä meriittinä. Päinvastaisia arvioita on kyllä näkynyt pilvin pimein.
Mutta samaa mieltä, seksuaalinen tai sukupuolinen suuntautuminen on sivuseikka presidenttiä valittaessa, tasa-arvon kannattaminen sen sijaan ei ole. Niinistökin tuntuu kannattavan tasa-arvoa, kuitenkin sillä varauksella, että hänen mielestään liiton nimellä on väliä.
Kuten ei valittavan presidentinkään seksuaalisella suuntautumisella pitäisi olla mitään väliä, olennaistahan tässä heidän asennoitumisessaan on se, ettei avioliion solmivien ihmistenkään seksuaalisella suuntautumisella pitäisi olla mitään väliä. Eli nythän keskustellaan siitä, pitävätkö presidentti-ehdokkaat kaikkien suomalaisten rakkautta tasaveroisena, vaiko eivät.
Eri nimet eri ihmisten avioliitoille eivät ole missään nimessä tasaveroisuutta osoittavia, vaan niissä on juuri se sormella osoittelu toisten rakkautta kohtaan.
Kokoomus petti jo yhden kerran tämän tasaveroisen avioliittoasian.
Niinistö toisti väitteenään "Niinistö toisti, että avioliitto on jätettävä heteropareille, koska ajatus miehestä ja naisesta on syvällä imisten arvomaailmassa eikä sitä voi mennä tasa-arvon nimissä tonkimaan."
Vaikka jo 2009 kansalaistutkimuksessa 43 % ihmisistä katsoi, että kirkon pitäisi vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pareja. 39 % oli sitä vastaan ja lopuilla ei ollut mielipidettä asiaan.
Mites se muuten oli, olikos meillä jo homoseksuaali, tai ainakin biseksuaali pressa kerran, se Mannerheim.
Sehän oli vain yhden kerran ja lyhyehkön aikaa naimisissa ja liitto oli aika onneton.
Aamulehden otsikointi paljasti, kuten varmaan moni huomasi, että toimittaja on avoimesti hetero. Homotoimittaja olisi tuntenut parisuhdelain paremmin ja tiennyt, että Haavisto ja Niinistö ovat eri mieltä.
Niinistöhän ei ole koskaan kertonut (en ole ainakaan huomannut), että kannattaa kaikkien tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja haluaisi kaikille samat oikeudet. Lausunnoistaan päätellen hän on vasta nyt vaivautunut ottamaan selvän lainsäädännöstä. Ilmaisukin on terävöitynyt. Rahallahan saa hyviä puheterapeutteja ja muuta asiantuntija-apua.
Avioliitto tarkoittaa avointa liittoa eli julkista. Se ei viittaa heteroihin, homoihin eikä sukupuoleen. Se on sukupuolineutraali sana kuten puoliso. Nythän on lyhyessä ajassa käynyt niin, että kaikki tiedotusvälineet - myös ne Väyrysen, Soinin ja Essayhin kannatusalueilla ilmestyvät - kirjoittavat Haaviston puolisosta, eikä edes lukijakommenteissa puututa puoliso-sanan käyttöön.
Niinistön takertuminen avioliitto-sanaan kertoo pelkästään siitä, että hän pitää homoja ja lesboja alempiarvoisina ja haluaa erotella ihmisiä.
Tällainen tavallinen köyhä ihminen on pitänyt koko elämänsä kaikkia tasa-arvoisina ja halunnut kaikille samat oikeudet. Sitä ei tarvitse selitellä. Asian vain toteaa, ja siirtyy seuraavaan keskustelunaiheeseen.
Niin Ruotsissa, Norjassa, Massachusettsissa ja muista tasa-arvoisissa maissa ja osavaltioissa avioliitto-sana ei ole aiheuttanut mitään ongelmia, päinvastoin. Tilastot kertovat Yhdysvalloista, että tasa-arvoisissa osavaltioissa avioliitot kestävät nyt pitempään, sateenkaariperheitä arvostetaan enemmän ja tärkeintä on mielestäni se, että tutkimusten mukaan se parantaa sateenkaariperheiden lasten arvostusta ja elämänlaatua.
Niissä etelävaltioissa, joissa ei ole mitään parisuhdelakeja ja homojen syrjintäsuoja on puutteellinen tai lähes olematon, on paljon viharikoksia, avioeroja ja elämänlaatu on heikompi.
Koska Niinistön selittelyjen asiattomuus ja naurettavuus on itsestään selvää jokaiselle, en viitsi niihin tämän enempää puuttua.
Toisaalta en ihmettelisi, vaikka Niinistö ja kumppanit haluaisivat perustaa parlamentaarisen komitean viideksi vuodeksi tutkimaan, että olisiko se pariliitto, homoliitto, avioliitoton liitto vai unioni.
---
Presidenteillä ei aina mene hyvin. Saksan liittopresidentti Christian Wulff on ollut tulilinjalla puhuttuaan sivu suunsa asuntolainaskandaalissa. Kansanedustaja Stefan Wenzel kutsui Wulffia valehtelijaksi, mistä nousi häly, mutta yleinen syyttäjä katsoo, että kansanedustaja Wenzelillä on väitteilleen katetta tässä tapauksessa:
Niinistön saamaan asiantuntija-apuun ei välttämättä ole tarvittu edes mainittua suurta rahaa, koska puolueeseen tavalla tai toisella sotkeutuneita ( ja nyt epätoivoisia) HLBT-ihmisiä on kosolti, valmiina edes jonkinlaisen järjen syöttämiseen. Puoluesidonnaisuuteen voi olla ylitsepääsemättömiä syitä eikä vaihtaminen ole siten mahdollista, ja edes vähäinen sävyn värähdys ehdokkaan puheissa onkin sitten erinomainen muutos. - Kirjoitan tätä Berliinin illassa - ja täältä katsoen Suomen pressavaalikeskustelu tältä osin näyttää suorastaan murheelliselta. Suomi päätyy Unkari-Puola-Baltia-vyöhykkeen pohjoiseksi jatkoksi, jossa pohjoismaisuuden panos vähenee..
Niinistöltä olisi voinut myös kysyä, voisiko myös heteropari solmia rekisteröidyn parisuhteen. Se kun ilmeisesti olisi Niinistön mielestä näiden muutaman lainsäädännöllisen tasa-arvokorjauksen jälkeen aivan yhtä tasavertainen vaihtoehto avioliitton kanssa. Olisiko Niinistöstä tällainen halu kummallinen, ja jos olisi, niin miksi?
Koska kirjasto on kiinni tähän aikaan vuorokaudesta, jouduin turvautumaan Wikipediaan. Sen mukaan Sauli Niinistö -niminen henkilö ei ole koskaan toiminut Suomen tasavallan presidenttinä.
Ei piilo-, vaan ihan avointa. En minä kaapissa ole. Puolekantani ja myös asiakysymysten valossa oma valintani on ollut koko ajan ihan selvä, itselleni.
En ole kuitenkaan osallistunut enkä aio osallistua kampanjointiin erityisesti. Haavisto on toisaalta ollut koko ajan kakkosvaihtoehtoni, enkä hänenkään teoriassa mahdollisesta valinnastaan olisi ensinkään pahoillani. Kuten olen jo aiemmin todennut, ovat kakkoskierroksella kaksi parasta.
Ainakaan minä en tunne minkäänlaista epätoivoa Niinistön avioliittokannan vuoksi, vaikka pidänkin sitä yhtenä Niinistön heikkouksista. Niinistö on toisaalta jo aikaa sitten korostanut, että rekisteröidyssä parisuhteessa elävien oikeudellinen asema pitäisi saada samalle tasolle kuin avioparien.
Niinistön avioliittokanta ja toisaalta halu saattaa oikeudellinen asema samalle tasolle on ollut tiedossa pitkään, vaikka se isoksi uutiseksi tulikin nyt vaalin yhteydessä. Hyvä että tulikin, niin siihen on helpompi ääneen tarttua ja löytää keinot, jolla Niinistön saa vastatusten oman ohuesti perustellun kantansa kanssa.
Ne Niinistönkin mielestä korjattavat tasa-arvokysymykset ovat mahdollisuus yhteiseen sukunimeen, julkishallinnon rekistereiden suuntautumisen kielivät erilliset suhteen laatua ilmaisevat merkinnät ja adoptioasia. Nuo ovat ne käytännön asiat, joissa eriarvoisuutta vielä on. Itse olen tietysti sitä mieltä, että instituutiot pitäisi täysin yhdistää, koska se olisi yksinkertaisin keino hoitaa asiat järjestykseen.
Haavistolla on toisissa kysymyksissä omat heikkoutensa ja ohuesti perustellut käsityksensä.
Minä en anna ainoaa ääntäni palkkioksi aiemmista saavutuksista tai jonkin yksittäisen (vaikkakin ehkä tärkeän) asian vuoksi, vaan äänestän ehdokasta, jonka uskon hoitavan parhaiten tasavallan presidentin hommaa (ainakin) seuraavat kuusi vuotta.
Olen samaa mieltä, että kotoisessa presidentinvaalikeskustelussa on ollut ikäviä piirteitä; ettäkö homo ei voisi olla presidentti. Kielteistä homokorttia on käytetty lyömäaseena. Se on surullista. Mutta toisaalta tämä on ollut hyvä uusi luku kirjaan nimeltä "homokeskustelu Suomessa". Minusta asioissa on menty eteenpäin jatkuvasti, myös viime vuonna, vaikka eduskunta sai "uutta väriä".
Toisaalta tällaiset haasteellisemmat tilanteet ja yksityiskohdat ovat hyvä peili, kun asioita pannaan järjestykseen. Mutta minä pidänkin vaikeista asioista ja haasteista.
Itse olen vähän huolissani ystävieni asenteestä näissä vaaleissa. Kun homo on ehdolla, niin unohdetaan kaikki aiemmat poliittiset kannat. Itse en ainakaan tee valintaa homo/heteron välillä, vaan katson myös puoluekantaa ja aiempaa toimintaa. On tullut jotenkin olo, että uskaltaako tässä sanoa heteroa äänestävänsä, ilman että poikkeavaksi haukutaan
Ehdokas Sauli Niinistö kytkisi ihmisoikeuksien edistämisen viennin edistämiseen, kauppasuhteet ja ihmisoikeudet hänen mielestään eivät välttämättä ole ristiriidassa. Arvostelemaan muita maita ihmisoikeusasioissa Niinistö ei ryhtyisi, vaan ongelmia voitaisiin ratkaista tarjoamalla Suomen tietotaitoa. Kuuluuko tasa-arvoisen avioliittolain edistämisessä "parittajan" rooli näihin Niinistön suomalaisiin tietotaito asioihin, jäänee nähtäväksi.
"En usko, että oppimestarina arvostelemassa saataisiin mitään hyvää aikaiseksi, saadaan ehkä vastareaktioita enintään. Rakentavalla suhtautumisella, jossa meidän tulee osata tarjota omaa tietämystämme, jos sillä käyttöä tuntuu olevan, voisi saavuttaa tuloksia."
Itse en äänestä presidenttiä ehdokkaan seksuaalisen suuntautumisen mukaan, vaan sen mukaan millaista politiikkaa hän ajaa ja haluaako hän suomalaisille, suomalaisen seksuaalisesta suuntautumisesta (heteroilu, homoilu, transuilu,,,) tasa-arvoisia mahdollisuuksia elämässään
