Kuvaavaahan mediakäsittelyn ja asenteiden eriarvoistamisesta on esim. se, miten Helsingin Sanomissa Erkki Toivasen muistokirjoituksessa mainitaan vain sana "elämänkumppani", mutta ei edes hänen nimeään, eikä mitään muuta asian suhteen, vaikka asia varmasti on olennainen osa kyseisen henkilön henkilökuvaa.
Pistetään Peder Eskilsen nimi muistiin, sillä kaverista on varmaan tulossa melkoinen Norjalaisen yhteiskunnan vaikuttaja, ehkä tuleva pääministeri. Kaverissä on ainesta.
"On outoa, jos maailmassa tapahtuu erittäin mullistavia asioita, eikä niihin täällä reagoida millään tavalla."
"Täällä" reagoidaan maailman asioista myös muissa medioissa, reagointi ei ole aina asian esiin kirjottamista. Pitänee muistaa, etä homomaailma on pitkälti intergoitunut kaiken maailman maanjäristyksissä valtaväestöön. Toisaalta Ranneliike ei ole oikein vakuuttanut vielä ensisijaiselta uutislähteeltä, jota seurata maailman katastrofeissa.
Tietysti on kiinnostavaa, miten Norjan tapahtumista löytyi toimijoina myös HLBTI-kansa, ja miten asia uutisoitiin - uutisen pääpointti on kuitenkin muualla.
"Toisaalta Ranneliike ei ole oikein vakuuttanut vielä ensisijaiselta uutislähteeltä"
Siitä tässä ei ole kysymys. Enemmän on kysymys siitä, että eletään samoja tunteita, mitä suuri osa mahdollisista sivustolla kävijoistä tuntee.
Tässä esimerkki: Kun on joulu, on erikoista, jos joka päivä tapahtumia seuraava media ei asettaudu joulutunnelmiin. Suuri osa homoväestä on kotiseudulla sukuloimassa, vanhempia tapaamassa ja joulukirkossa, mutta täällä vain paasataan ihmisoikeuksista ja uskonnollisista ääriliikkeistä. Silloin ei kovin hyvin aistita sitä, mitä on juuri nyt tässä ajassa.
Sama näiden suurten uutisten aikaan. Niihin on jotenkin reagoitava ja elettävä mukana. Norjan tragedian aikaan elettiin mukana ja se oli minun mielestäni hyvä asia.
Queer.de-sivuston lukijakommenteissa ollaan puolesta ja vastaan. Toisten mielestä tragedian raportointi HLBT-näkökulmasta on pelkkää markkinointia. Toisten mielestä terroristihyökkäys kohdistui epäsuorasti kaikkea suvaitsevaisuutta, hyväksyntää ja moniarvoisuutta vastaan ("kulttuurimarxismi").
Monien kommentoijien mielestä on tärkeää. että HLBT-media nostaa esiin paitsi uhreja, myös sankareita. Sankareita löytyi Utöijan tapahtumista. Yksi kommentoija kysyy: oliko Pedersen sankari? Hän pakeni saaresta veneellä? Kävikö hän noukkimassa veteen joutuneita? Kuka on oikea sankari? Toinen vastaa: hänen rauhallinen olemuksensa ,jossa ei ollut kostonhimoa, on jo sellaisenaan sankaruutta. Ei kostoa vaan katsotaan tulevaa ja uskotaan tulevaisuuteen
Jos Utöijan tapahtumista ei voi kertoa, mistä homomedia kertoisi? Seksistä, ihmissuhteista, homobileisstä, syrjinnästä? Se johtaisi nopeaan mediakuolemaan. Näin on käynyt esim. joissakin maissa homotv-kanaville. Kun liikaa keskitytään vain homobileisiin ja aidsiin ja prideen, katsojat kaikkoavat.
Ns. yleisuutisia tulee harvemmin referoitua, koska moni seuraa aktiivisesti mm. iltapäivälehtien nettisivuja, joille päivittyy suurimmat puheenaiheet useista eri uutistoimistoista. Osaltaan vaikuttaa sekin, että useimmat artikkelikirjoittajat toimivat oman aikataulunsa rajoissa eli pitkiä juttuja ei välttämättä ole aikaa kirjoittaa silloin, kun ne ovat "kuumia" ja niistä käydään jo laajaa suomenkielistä keskustelua muualla. Luulen silti, että esim. Pride-iskujen uutisointi saattoi ainakin alkuvaiheessa olla nopeampaa ja laajempaa kuin kaupallisilla sivustoilla. RL:llä on kaupalliseen mediaan nähden melko kapeat resurssit omaan uutishankintaan. Mielestäni RL on kuitenkin "markkinajohtaja" alallaan.
RL kattaa Suomen mittakaavassa laajan skaalan artikkeleita tuoreista uutisista ns. hömppäjuttuihin. Pidän hyvänä, että pinnallinen hömppä ei ole vallannut tätä mediaa, sillä kapea katsontakanta etäännyttää lukijat tehokkaasti.
Moni artikkelikirjoittaja poimii aiheita kansainvälisiltä sivustoilta, joita muutenkin seuraa. Itse en lähde joka juttua kääntämään, vaan poimin muutenkin pyörivästä streamista sellaiset, joilla ajattelen olevan jonkinlaista arvoa kotimaisille lukijoille. Käsittääkseni myös isommasta mediasta jotkut toimittajat seuraavat RL:n uutisvirtaa, vaikka RL mainitaan lähteenä aika harvoin.
Ns. pakko-outtaamiseen suhtaudun 99,9% kielteisesti. Mielestäni oikeus yksityisyyteen on vahvempi oikeus, kuin suuren yleisön oikeus tietää yksityisasioita. Vaikka aineistoa mehevään uutispommiin olisikin, niin pidän vastenmielisenä luottamuksen rikkomista, jos se tehdään lähinnä juoruilun tarpeisiin. Toisaalta on hyvin vähän sillä tasolla toimivia ihmisiä, joiden yksityiselämän käänteissä yksityisyyden raja murtuisi "oikeuden saada tietää" alla. Itselleni tulee lähinnä mieleen tilanne, missä esim. hyvin agressiivisesti julkisuudessa toimiva henkilö pelaa kaksilla korteilla eli esim. päivisin hyökkää julkisesti sellaisten ihmisten kimppuun, joiden kanssa viettää öitään (jos tiedätte mitä tarkoitan).
Vertaus paikallislehtien pyrkimykseen löytää ao paikkakuntaan liittyvä aspekti valtakunnallisista jutuista on osuva. Samaan tapaan täällä pitäisi löytää HLBT-näkökulma tai sidos suuriin juttuihin. Koska emme ole ns ensisijainen media yleisuutisissa, yleisuutisiin liittyvien juttujemme kärjen tulisi nähdäkseni jo tarjota ao sidos tai näkökulma, sitten vasta yleisuutisen kertaus, jos tarpeen. - Olen itse tämän saitin uutiskirjoittajana varsin uusi ja koko perinteesen en ole tutustunut. Toimituksien vuotuisrutiinista ja uutisagendasta suuri osa perustuu ao toimituksen perinteeseen.
Aiemmassa elämänvaiheessa olin vastuussa Suomesta ulkomaille menevistä uutisista.. Kaikkein kamalimpia olivat ne päivät, jolloin joku suuri paukku hallitsi maailman uutisia, sellaisena päivänä "news about Finland" oli kertakaikkiaan parokiaalista, mutta siinä roolissa olii pysyttävä. Jos ei muuta, niin suomalaisia kommentteja sitten.
Jos emme löydä HLBT-näkökulmaa jostain uutisesta, ehkä yleisuutista tältä saitilta odotetakaan.
