Esimerkki Ruokasen peräänkuuluttamasta paikallisuuden kunnioittamisesta kohdealueilla on suomalaislähettien pitkään jatkunut apartheidin kannattaminen Lounais-Afrikassa. Aiheesta tarkemmin palvelun kommentit ja näkökulmat -osiossa. Homofobiasta luopuminen onnistunee samaan tapaan kuin irtiotto apartheidista. Silloinkin tarvittiin suomalaisen yhteiskunnan ystävällismielistä nojausta.
Minusta lähetystyössä on oikeus ja velvollisuus kertoa arvopohjastaan niinkin kuin sen katsoo tulkinnassaan olevan. Tämä silläkin uhalla, että saa syytöksen kulttuuri-imperialismista. Vastaanottajalla on oikeus saada tietää, mistä arvoista katsotaan olevan kyse kohtaamisessa.
Järkyttävä esimerkki markkinoimastasi periaatteesta tulee Ugandasta.
Amerikkalaiset saarnaajat kävivät pohjustamassa Ugandassa lakia, joko voimaan tullessaan sisältäisi kuolemantuomion homoille. Asiasta on noussut mittava kansainvälinen haloo. Laki on edelleen pöydällä, koska edustajainhuone ei ehtinyt käsitellä sitä ennen istuntokauden päättymistä. Lain alullepanija aikoo ottaa lakiehdotuksen uudelleen käsittelyyn syksyllä alkavalla istuntokaudella.
Homot hirteen. Sellaista "kristillistä lähimmäisenrakkautta"! Argh!
Intää voisi tosiaan kommenttia myös naisten asemasta.
Ja siihen liittyen myös naisten ympärileikkauksesta, joka on osa myös kristillisiä paikallisia "arvoja" itäisessä Afrikassa
(islamilaisten paikallisten "arvojen" ohella).
Ruokasella, käsittääksen sekä homojen ja transihmisten oikeuksien että naispappeuden vastustaja, on tässä vain uusi strategia ajaa poliittista agendaansa. Tällainen yritys kääntää syrjintäkeksutelu ei ole uusi: väitetään, että vanhoilliset kristityt ovakin syrjittyjä, koska heille ei anneta oikeuutta polkea valitsemiensa ihmisryhmien oikeuksia.
PS. Juhani, eikös Martin tuossa nimenomaan kannata sitä, että suomalainen kirkko lähestysrtyössään kertoo tukevansa naispappeutta ja, toivottavasti hlbti ihmisten oikeuksia?.
PPS. muuten olen sitä mieltä, että lähetystyö ylipäätään on vaarallista ja tuomittavaa.