Tomin vuosi 2011: Tomin näyttely ei ole nostanut erityistä mediakohua (juttukommentit)

"Vastoin Guardianin lehtijuttua hänestä ei tekemälläkään saa amerikkalaista taiteilijaa."
ToF ja koko nahkakulttuuri on hyvin amerikkalainen ilmiö. Itse nahkakultuuri ei ole tietääkseni koskaan ollut kovin vireää Suomessa; nahkabaarit uupuu - Marttakerho kokoontuu kyllä säännöllisesti kuukausittain omassa illassaan. Ei suurempia tapahtumia lukuunottamatta Finlandizaatiota. Nahkamiehet eivät esiinny omana ryhmänään Pridessa. Outo ristiriita on miten paljaita paraatiperseitä kritisoidaan Ranneliikkeen palstoilla Priden aikoihin - ja samalla ylistetään taidetta. Taide hyväksytään, itse alakulttuuri ei?
Tom of Finland Foundation toimii Amerikassa, Suomessa vastaavaa toimintaa ei ole. Finlandin taide huomattiin ensin Amerikassa, sitä kautta ympäri maailmaa, täten taiteilijaa voidaan pitää amerikkalaisena taiteilijana. Kotiinpaluu on mitä oivallisin otsikko näyttelylle, vaikka taiteilija itse työskenteli Suomessa lähes koko ikänsä.

Guardian-lehden virheet leviävät nyt gay-mediaan eri puolille maailmaa. Tänä aamuna itävaltalainen gay-uutissivusto kertoi, miten Tom of Finland muutti pois Suomesta vuonna 1973. Se on Gary Everettiltä saatua väärää tietoa.
http://queer-news.at/archives/2158

Sama virhe toistuu tällä sivulla
http://www.queerty.com/is-it-time-to-pay-our-respects-to-tom-of-finland-20110121/

SaintJudy kirjoittaa, että meillä Suomessa nahkakulttuuri ei ole ollut kovinkaan vireää. Kuitenkin 1990-luvulla MSC Finlandin jäsenmäärä oli eurooppalaisten nahkakerhojen huippua. Tukholmassa oli eniten jäseniä (ja oma ravintolatila), toiseksi eniten jäseniä oli Suomessa. Euroopassa sitä hieman ihmeteltiin.

Olen tarkoituksellisesti yrittänyt puolustaa Tom of Finlandin suomalaisuutta. Kirjassa "Ennennäkemätöntä - Unforeseen" on yksi luku Tomin elämästä 1980-luvulla. Sen on kirjoittanut hänen ystävänsä. Joinakin vuosina Tom vain käväisi talvella Amerikassa. Yllättävää, että ne, jotka antavat haastatteluja Tomin elämästä ja merkityksestä, eivät ole tutustuneet tähän kirjaan (joka on toistaiseksi paras alallaan). Sinänsä on pikku juttu, minä vuonna Tom Amerikkaan "muutti", mutta samalla näissä haastatteluissa luodaan mielikuva siitä, ettei Tom of Finland voinut elää Suomen ahdasmielisessä ilmapiirissä. Haastatteluissa Tom kuitenkin suomii kovin sanoin amerikkalaista ilmapiiriä.

Tulee myös huoli siitä, miten paljon perätöntä tai vääristeltyä tietoa leviää netissä "uutisina". Uutissivut lainailevat toinen toisiaan, ja missään kohdassa ei sen jälkeen enää tarkisteta uutisten todenperäisyyttä.

Jäsenmäärä on toki eri asia kuin järjestön aktiivisuus. Mitäköhän tilastot tänäpäivänä sanovat? Bileissä ei nyt hirveän tunkua ole, vaikka täyttyi tuo Hugo's Roomikin ihan mukavasti.