Tieteessä tapahtuu -lehdessä (8/2010) arvio kirjasta Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta... (juttukommentit)

Vaikka "Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana" -kirja on erinomainen perusteos ja kokonaisesitys, Veli Hyvärisen kirjakritiikki on vieläkin parempi. Siinä maailmaa ja homoutta tarkastelee ihminen, joka on seurannut yli puoli vuosistataa homoista käytävää keskustelua. Kun julkisuudessa kirjoitellaan homoista, yllättävän helposti päästellään ulos täysin kritiikittömästi omia ennakkoluuloja. Hyvä esimerkki on tuo Suomen rikosoikeus -oppikirja. Veli Hyvärinen lisää siihen yhden homojen ominaisuuden: homot käyttävät mielellään vihreitä mokkakenkiä.

Nyt on erityisen selkeästi sanottu se, että homot eivät ulkonäöltään tai olemukseltaan poikkea muusta väestöstä elleivät he itse näyttele (demonstroi) toisenlaista. Joillekin siitä näyttelemisestä eli "naismaisuudesta" ja keikistelystä on tullut pysyvä rooli kavereiden ja tuttujen kesken. Se rooli on kehittynyt vähitellen ja se on osittain tietoista toimintaa. Samaan aikaan heteromiehet oppivat omissa seuroissaan aggressiivisia käyttäytymismuotoja.

Kun Seta täytti kymmenen vuotta sitten 25 vuotta ja piti juhlaseminaaria, siellä oli Helsingin Sanomien toimittaja. Hän halusi haastatella oikeita homoja ja tuli kysymään: miksi homous on kaikkialla maailmassa kielteinen, torjuttu asia. Etsiskelin nyt uudestaan vastausta tästä kirjasta, mutta en löytänyt. Onko totta, että homous on kiellettyä lähes kaikissa kulttuureissa maailmassa? Tätä asiaa käytetään argumenttina homoseksuaalisuutta vastaan ("monta miljardia ihmistä ei voi olla väärässä"). Varmaan asiaa on selvitetty. Vai onko niin, että muutamia uskontoja on levitetty laajalle ja samalla on viety uskonnon arvot ja maailmankuvaa. Afrikassa väitetään, että homous on länsimaista tuontitavaraa. Nyt tiedämme jo aika tarkkaan, että homoviha on länsimaista tuontitavaraa esim. Ugandassa.

Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana on ainakin minun hyllyssäni perusteos, jota joutuu aika ajoin uudelleen ja uudelleen selailemaan, ettei syyllistyisi yksinkertaistuksiin ja omien ennakkoluulojen markkinointiin.

Vaeltaja esitti hankalan kysymyksen. Sitä minäkin olen monasti miettinyt, saamatta kunnollista tolkkua. Tällä hetkellä ajattelen, että väite "homoja vihataan kaikissa kulttuureissa" on näköharha. Länsimaisessa ympäristössä näemme todellisuudessa, massiivisesta tietotulvasta huolimatta, vain viipaleen jonkinlaisesta maailman totuudesta, jota kenties ei ole edes löydettävissä. Koska länsimaissa homous on laajalti keskusteltu ja ongelmaksikin koettu, oletamme sen olevan samoin kaikkialla.

Jo se, että mikä koetaan homoseksuaaliseksi käyttäytymiseksi eri kulttuureissa, vaihtelee huomattavasti. Esimerkiksi arabikulttuurissa naiset nuorten miesten läheisyydestä eristävä malli aiheuttaa sen että nuoret miehet kokeilevat seksiä keskenään, nähdään meilläpäin osoituksena homoseksuaalisesta käyttäytymisestä. He eivät ajattele niin. Heidän mielestään homoseksuaalisuus on jotain aivan muuta, miehen naismaisuutta, alistuvuutta jne.

Tai sitten kielteisyys kumpuaa alitajuisesti joillakin biologian kautta, eli ne jotka eivät voi keskenenään lisääntyä (siis kaksi miestä ja kaksi naista) nähdään yhteisön uhkana. Äh, aika kaukaa haettua, mutta tuli mieleen. On kyllä tuokin joillan takana, homokohun aikaan luin monen monta kommenttia, jossa ihan tosissaan pelättiin homouden leviävän ja syntyvyyden sitä mukaa romahtavan...

Sivistyneet ihmiset eli tavallinen kansa varmaan suhtautui homoihin ja lesboihin ihan ihmisinä ennen kuin "valistus" eli homoviha valtasi alaa.

Sotaveteraani-isäni kertoi hänellä olleen homokavereita niin armeijassa kuin sodassakin, eikä sitä pidetty kummallisena. Äitini kertoi naapurikylässä asuneesta lesboparista ja yhdessä kävimme erään homoparin haudalla. Vanhempieni mukaan kukaan ei aiemmin halveksinut eikä vihannut homoja ja lesboja. -Näin oli siis vanhempieni ja nykyisin 95-vuotiaan tätini kertomusten mukaan aika kauan sitten parissa eteläpohjalaiskylässä.

Tavalliset ihmiset eivät silloin perehtyneet rikoslakiin eivätkä lukeneet lääkärikirjoja. He eivät tienneet, että kirjanoppineiden mukaan homous oli sekä synti että sairaus. Kun "valistus" levisi muualta maailmasta, rikoslakia alettiin soveltaa ja kirkonmiehetkin kiiruhtivat saarnaamaan homouden turmiollisuutta.

Suomalaiset ovat olleet melko auktoriteettiuskoisia ja samoin uskottiin painettuun sanaan. Kun piispat, tuomarit ja painettu sana ilmoittivat, että homot ovat sairaita ja syntisiä, alkoi homovaino, josta saamme kärsiä vieläkin. Vielä 70-luvulla Suomen piispat julkaisivat kaikelle kansalle tarkoitetun Paimenkirjeen, jonka tärkein sanoma oli se, että homot ovat sekä syntisiä että sairaita.

Edellinen oli tietenkin henkilökohtainen käsitys asioista. Tärkeintä on kuitenkin se, että edistystä on tapahtunut.

Harmittaa suunnattomasti se, kuinka paljon aikaa, vaivaa ja rahaa meidän oikeuksien vastustajat ovat käyttäneet vuosien varrella ja tulevat jatkossakin käyttämään. Maailma olisi niin paljon parempi paikka, jos kaikki olisivat ponnistelleet hyvien asioiden puolesta.

Samasta kirjasta on julkaistu hiukan varauksellisempia arvioita Yliopisto-lehdessä 8/2010 (s. 60), Psykologia-lehdessä 4/2010 (s. 369–371) ja Kritiikki-lehdessä III/2010 (s. 91–95).

Uusimmassa Psykologia-lehdessä 5–6/2010 Lehto vastaa kyseisen lehden arvioon.

Kommenttia muokattu: 15.01.2011 klo 15:44