Maailman parhaaksi maaksikin julistettu Suomi on kaikkea muuta kuin valmis yhteiskunta, varsinkaan homppelivinkkelistä. Kysyä tuon Instrumentarium-asian suhteen voi, että oliko yhteiskuntamme kenties silloin vielä niin rajoittunut, etteivät edes homot oikein uskaltautuneet mainoksesta julkisesti loukkaantumaan.
Minusta on tärkeää muistaa, että Drinkero-mainoksista loukkaantuneista merkittävä osa on ollut heteroja. Heillä, kuten homoillakin, on oikeus vapaassa yhteiskunnassa loukkaantua. Kunnioittakaamme tätä - se osoittaa valveutuneisuutta. Jos nyt sekä homot että heterot loukkaantuvat aiempaa vähemmästä, on jotakin edistystä ilmeisesti tapahtunut.
Tiedotusvälineiden suhteen homojen kannalta katsoen suurin ongelma on edelleen sama kuin muillakin vähemmistöillä: välittyvä kuva kustakin vähemmistöstä muodostuu helposti liian yksipuoliseksi. Niinpä tunnetuimman, perinteisesti halventamistarkoituksessa homoseksuaalisuuteen viittaavan stereotypian hyödyntäminen nuorisolle suunnatussa alkoholimainoskampanjassakin oli suuren luokan riski, joka nyt sitten johti tällä kertaa tällaiseen polemiikkiin.
Nyt lopetettu mainoskampanja olisi varmasti loukannut vähemmän, jos siinä olisi hyödynnetty myös muita homoseksuaalisuuteen mahdollisesti viittaavia stereotypioita ja jos siinä esiintynyt koomikko olisi hahmoineen ollut maassamme entuudestaan tunnettu. Toivotaan, että homostereotypioita uskalletaan jatkossa tästä kohusta viisastuineina hyödyntää entistä paremmin suomalaiseen yhteiskuntaan sopien.
Kampanja on sikäli ollut ihan hyväksi, kun se on keskustelua herätellyt; se pohjustaa hyvää tulevalle, vaikka nyt mieleen saattaakin hiipiä pelko siitä, että rajoittaako tämä kenties pinkin rahan löytämistä laajemmin. Tuskinpa vaan; mainostajat oppivat näin sitä mitä pitääkin aika riskialttiiden vähemmistöasioiden hyödyntämisestä.
Kantelut mainoksesta on tehnyt usea yksityishenkilö mutta Mainonnan eettinen neuvosto on nojannut päätöksessään "asiantuntijalausuntoihin", joita useampi tunnettu homoaktivisti ja myös Seta antoi. Olisi mielenkiintoista kuulla heidän mielipiteitään seuranneesta kohusta.
Tästä kaikesta muistuu mieleeni lapsuudestani surkuhupaisa tapaus, jossa yritettiin kieltää Aku Ankka -lehti Helsingin kirjastoista säädyllisyyteen vedoten, ovathan lähes kaikki hahmot lehden sivuilla ilman housuja!
Hyvin olet Mikko (vaali)puheesi valmistanut. Oletko aivan varma että emme osaa nauraa itsellemme? Ainakin lähipiirissäni kerrotaan kaikista kauheimmat homovitsit kyynelet roiskuen ja peräpää rupsuttaen (katsos kun on ryppynauha vähän löystynyt liiallisesta takapään *piip*). EN kuitenkaan aio asettua normiväestön silmissä klovnin ja vitun homon rooliin nauramalla itselleni heidän kanssaan - lähtökohdat nauramiselle ovat hyvin erilaiset. Voitko edellyttää vaikkapa murkkuikäiseltä homopojalta hyvää itsetuntoa kun koko koulu joka ikinen päivä imitoi ympärillä Åttå-mainoksia. Vai kuvitteletko että koulu pystyy estämään tämänkaltaisen kiusaamisen?
Tiedäthän ettäi juutalaisten, vammaisten, neekerien etc. kesken kiertää pahimmat "omia porukoita" koskevat herjat ja vitsit mutta tuskin Mikko saisit pään silitystä jos kertoisit kaasukammiovitsejä juutalaisille. Voisit sitten kysyä että onko juutalaisvitsit kiellettyjä sillä varjolla, että ne eivät tuo juutalaisuutta esiin sovinnaisella tavalla?
terveisin,
ystäväsi Lanneliike
ja vielä PS:
miksiköhän Hartwall ei halua mainostaa Prideilla? on paljon kivempaa nauraa homoille kuin tehdä heidän kanssaan vakavasti yhteistyötä vaikkapa tasavertaisuuden saavuttamiseksi - tätä leimautumisen pelkoa potee 99,9% suomalaisista yrityksistä
Tämä keskustelu näyttää jakaneen ihmisiä poikkeuksellisen paljon. Molempia näkökulmia ymmärrän.
Jos ei osaa nauraa itselleen, niin siinä voi mennä vuosisadan paras vitsi sivu suun. Itselleen nauraminen on taitolaji, joka edellyttää vahvaa itsetuntoa. Suomalaisten itsetuntoa ei yleensä ole pidetty kovin korkeana, eikä se varsinkaan teini-ikäisillä ole ehkä vielä kehittynyt täyteen mittaansa.
Ei Instrumentariuminkaan mainos mitenkään kehuttava ole. Silti siinä heikkonäköisen miehen eksyminen väärään seuraan on n. 1/4 mainoksen kestosta. Kyseinen neljännes on lähinnä väärään paikkaan ängetty, pitkäksi vedetty irtovitsi, jota yritetään niputtaa kehyskertomukseen.
Ehkä Suomen mainoskenttä jalostuu, vaikka näitä kasvukipuja tuleekin. Huumori on herkkä elementti. Jos slapstick-meininkiä ei lasketa, niin mieluummin sitä kertoo vitsin, jolle kaikki eivät ehkä älyä nauraa kuin että puolet nauraa ja puolet suuttuu. Noin toimii iso osa brittihuumoristakin.
Olisi mielenkiintoista tietää, että onko Suomen mainos- ja mediamarkkinat olennaisesti erilaiset kuin muualla Euroopassa, vai johtuu tällaiset rykäisyt vaan siitä, että homma hakee uomaansa. Asiaa sivuaa myös se, että elinkelpoista vaaleanpunaista printtimediaa ei tahdo olla. Kyseessä voi olla myös niin median, mainonnan kuin asiakkaidenkin erilaisuus - en tiedä.
Vai onko touhu kenties jo liian triviaalilla tasolla? QX (Ruotsi) tekee paljon juttua näyttävistä persoonista riippumatta heidän kotielämästään. Ja Britannian Attitude-lehden kansikuviin ja keskiaukeamalle on äärimmäisen suosituilla heterourheilijoilla jopa tunkua (tosin siellä on jo opeteltu kalastamaan vaaleanpunainen raha ja mediahuomio). Toimisiko sama täällä ilman, että joku valopää innostuu leimaamaan?
"Tästä kaikesta muistuu mieleeni lapsuudestani surkuhupaisa tapaus, jossa yritettiin kieltää Aku Ankka -lehti Helsingin kirjastoista säädyllisyyteen vedoten, ovathan lähes kaikki hahmot lehden sivuilla ilman housuja!"
En tiedä, onko tuo valemuisto, mutta Ylöjärvellä Aku Ankan tilaus kirjastoon lopetettiin tuosta syystä. Todellinen syy: vasemmisto ei pitänyt USAn imperialistista propagandaa sisältävästä sarjakuvasta.
Minusta vaikuttaa siltä, että joltain narsistiselta psykopaattihomolta on mennyt kuppi nurin Åttå Drinkeroo mainoksesta ja hän on laittanut Mainonnan eettisen neuvoston sekaisin. Niin ihmeellisiä selityksiä lentelee "homojen parhaaksi".
Mainostaja voisi tietysti testata asiaa raastuvassa haastamalla Mainonnan eettisen neuvoston aiheutetuista vahingoista. Perusteena voisi olla se, että Mainonnan eettinen neuvosto on aiemmin de facto hyväksynyt vastaavat mainokset, kun kyseessä on ollut "perheen äiti" tai "perheen isä".
Psykopaatit ovat lipeviä selittelijöitä, mutta täysin huumorintajuttomia sekä leikkivät uhria.
Niin, minun mielestäni Kjartan ei ole huvittava vaan Päivi Räsäsen salainen ase, jolla yritetään eheyttää homoja heteroiksi (samoin kun sen BB-tyypin traumatisoivilla alastonkuvilla) ja edistää raittiutta. Mainoksessahan annetaan ymmärtää, että alkoholi tekee homoksi.
Tasapuolisuuden vuoksi minulla on toki tapana haukkua heterotuttujani siekailematta homoiksi, jos ne nk. kieltäytyvät esteellä lihavan tai ruman naisen kohdatessaan. Sitä joko on hetero tai sitten ei ole!
Aku Ankka -kohu meni aikanaan taistolaisten piikkiin, Åttå-lonkero-kohu taitaa mennä homojen piikkiin! Ilman huumorintajuttomien aktivistien ja Setan panosta huomautusta tuskin olisi tullut.
Fakta on se, että Aku Ankan tilaus lopettiin samoin kuin Åttå-lonkero-mainos kiellettiin!
Hmmm, mustakin tää itselleen nauramis kysymys on aika mielenkiintoinen... musta aika olennaista on se, millä sävyllä nauretaan. Ei kaikki itselleen nauraminen, jos siihen osallistuu muitakin ihmisiä, ole välttämättä kovin mieltä ylentävää.
Siis tämä ko. mainoshan oli tietysti vitsi, mutta mikä sen perimmäinen sanoma erilaisille ihmisille on, siis miten ihmiset sen ajattelevat onkin vaikeampi juttu.
Mä yritin olla ottamatta tota kovin vakavasti, en tiiä onko toi nyt niin kauheen vakava juttu, mutta kyllä mieleen jäi kuitenkin kysymys siitä, oliko tällä tavalla homoudelle nauraminen täysin harmiton juttu... kun ihan en ole vakuuttunut tämän huumorin hyväntahtoisuudesta.
Itselleen nauraminen toisten kanssa on ok sillon, jos voi olla varma, että ne toiset kuitenkin oikeasti kunnioittaa itseä, niin mä ajattelen. Enkä mä nyt satavarmasti menis takuuseen siitä, miten homoja kunnioittavasti tälle mainokselle jotkut ihmiset nauravat.
Huumori on hyvä tapa puhua myös seksuaalivähemmistöjen asioista, mutta jos se on nauramista sille että homoudessa on jotain naurettavaa ja typerää, niin kuin tässä mainoksessa se tyyppi on myös esitelty, niin onko se enää hyvä asia? Lisääkö se vapaampaa keskustelua homoudesta vai kannustaa ilkkumaan homoille negatiiviseen sävyyn? Tähän kysymykseen on varmaan vaikea saada kovin tyhjentävää vastausta, ihmisiä ja asenteita kun on niin moneen junaan.
Se, että ei "osaa" nauraa ky. mainokselle ei ole huumorintajuttomuutta tai hyvän itsetunnon puutetta. Huumorissa tulee ottaa huomioon myös se, onko kyseessä sitcom, vai muutaman kymmenen sekunnin pätkä jolla yritetään myydä jotain. Samoin ei voi rinnastaa vaikkapa Setan parin vuoden takaista, sterotyypeillä leikittelevää pätkää ja mainosta, joka näyttää käyttävän samoja keinoja. Mainoksilla luodaan mielikuvia ja on hyvin tärkeää osata myös lukea "rivien välistä", mistä on kyse.
Huumorinsa rajoja voi testata vaikkapa kuvittelemalla Kjartanin tilalle nainen. Kukaan järkevä (?) copy olisi moista konseptia edes myymässä eteenpäin tietäen millainen "älämölö herne nenässä" siitä syntyisi. Miten sitten on niin, että homolle, tai tässä tapauksessa naismaisesti käyttäytyvälle homolle on "soveliasta" nauraa?
Erittäin hyviä ja minustakin juuri niitä tässä oleellisimpia kysymyksiä, Leenu ja SaintJudy. Minusta tämän kohun ylivoimaisesti ikävimmät kommentit ovat tulleet niiltä homoilta, jotka eivät jostakin syystä oikein haluaisi hyväksyä sitä, että jotkut toiset ovat kyseisestä mainoskampanjasta loukkaantuneet. Mitä monimuotoisuutta rakentavaa sellaisessa on?
Esim. tämän päivän toisessa iltapäivälehdessä toimittaja väitti, että homot pitivät Mainonnan eettisen neuvoston huomautusta typeränä. Hän jätti huomiotta koko erittäin moninaisen keskustelun, jota homoyhteisön sisällä käydään, jotta sai hyökätä eettisen neuvoston arvovaltaa vastaan ottaen homot tuekseen. Näin luodaan ja vahvistetaan jälleen kerran täysin tuulesta temmattua stereotypiaa, että homot ovat aina yhtä mieltä jostakin. Ne meistä, jotka tuomitsevat loukkaantumiset "homoille epäedullisena" toimivat samoin.
Ei kai kukaan ole kieltänyt ihmisiä loukkaantumasta tai tuntemasta itseään loukatuksi. Mutta ainakin itse kovasti hämmästelen tuntemuksen perusteita, kun en Kjartanin hahmossa tai noiden Drinkero-mainosten sisällössä yhä vieläkään sellaisia näe.
Monien on moneen kertaan siis kerrottu loukkaantuneen.
En halua tietää, keiden.
Sen sijaan minua kiinnostaa, että *mistä* on loukkaannuttu ja *mikä* on loukannut ja *miten* on loukattu. Minun on vaikea ymmärtää asiaa, jos asiaa ei jotenkin avata ja yksilöidä. Vai voiko loukkaantua jotenkin siten, ettei oikeastaan tiedä miten, mutta on vain loukattu tunne? Ja sitten vielä heteroidenkin on kerrottu loukkaantuneen. Mikä näitä heteroita on loukannut?
Kuten olen todennut, henkilökohtaisesti en edelleenkään oikein ymmärrä loukkaantumista, jos itseen tai edustamaansa viiteryhmään ei ole kohdistunut pilkkaa tai muuta häväistystä. Vai käytämmekö me eri ihmiset avainsanoja "loukata" tai "loukkaantua" eri tavoin? Koemmeko sanalle erilaisia merkityksiä?
Väitettyjen loukatuksi tulemisen tunteiden taustojen esilletulo rakentaisi monimuotoisuutta kenties ihan uudella tavalla.
Toistaiseksi on esitetty lähinnä, että kyseinen hahmo muokkaisi julkisuuden homokuvaa yksipuolisemmaksi, aiheuttaisi koulukiusaamista ja... no oikeastaan ei sen enempää kuin että se on loukannut. Mutta millä tavoin?
Noh, kyllä sellainen sävy on ollut hyvin voimakkaasti läsnä, monellakin foorumilla. Ei tietenkään kirjaimellisena kieltona, mutta sitäkös nyt homo odottaisi syrjintäkokemuksensa laukaisijaksi.
Erinomaisia kysymyksiä sinällään, smo, joihin en valitettavasti osaa enkä voi paljoa enempää vastata. Minua mainokset eivät loukanneet; ainoastaan aavistin ne nähdessäni, että tässä liikutaan vaarallisilla vesillä ja että jotkut tulevat vetämään herneet kunnolla nenäänsä, kuten sitten kävi. Minusta ihmiset jo ovat perustelleet esim. näissä Ranneliikkeen keskusteluissa aika hyvin erilaisia näkökantoja loukkaantumisen taustalta, mutta lisäperustelut eivät pahitteeksi olisi - voisiko joku muu vastata vielä näihin smo:n kysymyksiin aivan kirjaimellisesti?
Heteroitten olen ymmärtänyt loukkaantuneen samasta syystä kuin homojenkin: ovat yksinkertaisesti kokeneet mainokset ennen muuta voimakasta ja halventavaa stereotypiaa esittävinä ja hyödyntävinä. Ovat siis kokeneet, täysin päinvastoin kuin sinä, että mainoksen tarkoituksena on ollut tuoda esiin homo naurunalaisena ja myydä homolle nauramisen varjolla alkoholia nuorille. Jos niin kokee, on ymmärrettävää, että loukkaantuu esim. ystäviensä/läheistensä puolesta.
Tuo mainos menee vähän samaan kastiin kuin "the other gay movie", joka ei ollut musta ollenkaan hauska.
Homot tekevät toisistaan julmaa pilaa ja nimittelevät toisiaan joskus naisten nimillä, jollaista oli jo 1700-l Englannissa niin sanotussa Mollys kapakassa, joka oli homomiesten tapaamispaikka, joka joutui heterojen vainon kohteeksi. Silloin tuli kuvaan mukaan feminiininen homomieshahmo. Paikka ratsattiin ja tuhottiin, joitakin miehiä hirtettiin ja omistaja pistettiin jalkapuuhun.
Seksuaalisuutta käytettiin hmomiehiä vastaan silloin ja niin tehdään edelleen vrt MTV 3 toimittaja, joka nauroi homomiehelle, joka haluaisi laittaa itsensä presidenttiehdokkaaksi. Parisuhde ei ainakaan minusta tee kenestäkään ihmisestä eäpätevää.
Minusta tuo dinkero mainos tekee homomiehistä pilaa aika kierolla tavalla, missä homomies ei ole koskaan vakavasti otettava, vaan surkimus ja tollo, vaikka avoimesti homona eläminen vaatii edelleen rohkeutta ja onkin usein ilmaus urheudesta.
Ei kyllä naurata, kun koulussa yläasteikäiset pojat soittavat sitä jatkuvalla syötöllä korvanjuuressa.
Kyllä huomaa, että esim. tuo Pride-mainos oli tehty nimenomaan seksuaalivähemmistöille, eikä se ollut loukkaava.
Sacha Baron Cohen Brüno on hyvä esimerkki laadukkaasta "neitihomosta". Se on tehty sekä homojen, että muidenkin huumoriksi, ja laittaa kaikki miettimään omia ja toisten ennakkoluuloja.
Mitä tulee täällä esitettyihin näkökantoihin loukkaantumisen taustalta, niin ne ovat olleet enimmäkseen aika teoreettista pohdintaa muutamien asioiden ympärillä: mikä voi olla loukkaavaa, saako homokarikatyyriä käyttää mainoksessa (miksi saa ja ei saa) ja Mainonnan eettisen neuvoston ohjeet. En oikein mielikuvitustanikaan venyttämällä saa yhdistettyä niitä ajatuksia Åttå Drinkero -mainoksiin kovin vahvasti. Hyvä kysymys tietysti on, että miksi jotkut kokevat Kjartanin hahmon halventavaksi.
Pride-mainoksen ja muiden mainosten ero?
Valtaväestön silmissä pride-mainos on ihan samalla viivalla vaikkapa noiden kohuttujen Kjartan-mainosten kanssa. Vaikka pride-mainos olikin tehty sateenkaariväen silmille, sitä tulkitsevat myös asiaan vihkiytymättömät - ja siinä on ihan samat sudenkuopat, elleivät jopa syvemmät, koska katsoja liittää mainoksen tapahtumat suoraan mainostettavaan asiaan. Johtopäätös: homojen omia aktiviteetteja mainostaessamme meidän on oltava huomattavan varovaisia, koska ne mainokset koskevat suoraan meitä.
Brünon laadukkuudesta voi olla montaa mieltä, kuten Kjartanin hahmonkin. Lähtökohtaisesti Brüno on tehty rahan tahkoamiseksi. Ihan kuin Kjartan ja etenkin hahmon esiintyminen noissa mainospaloissa.
Entäs jos mietitäänkin asiaa näin päin:
Mitä jos tuon Åttå Drinkero mainoksen Kjartan tuleekin uudeksi roolimalliksi ja teini-idoliksi? Mitä jos 14-kesäiset viittä vaille nuorisokriminaalit hetero-machojen alut innostuvatkin Kjartanista ja pysyvät sen ansiosta kaidalla tiellä, eivätkä ryhdykään homojen kurmoottajiksi?
Älä nyt moisesta ärsyynny; sehän olisi kertakaikkisen fantastista! Kjartan istuu erittäin luontevasti teinimaailmaan, koska whåtevö-asennehan ON koko teiniys kahdessa sanassa. Kunhan eivät unohda osoittaa homoille, että kysymyksessä on nimenomaan hyväntahtoinen roolimalli, eivätkä rupea juomaan fanituksensa vuoksi enemmän.
Nyt kansanliike Kjartanin palauttamiseksi - selkeän sanoman kera!
Kjartanin palauttaminen - ja etenkin tämän maineen palauttaminen voisi alkaa siten, että Hartwall tukee ensi kesänä Isolla Kädellä Helsinki Pride -tapahtumaa ja hankkii myös Kjartanin viihdyttämään tapahtuman puistojuhlaan.
Hienoa, että keskustelu on kääntynyt repivästä rakentavaksi. Aihe menee pitkälti makuasiaksi, joista voi tunnetusti kiistellä loputtomiin.
MEN teki päätöksensä -oli se hyvä tai huono- ja sen pohjalta kaikki osapuolet voivat nyt mennä eteenpäin. En usko, että MEN:olla olisi tarvetta muuttaa ratkaisuaan.
Asiaa sivuten, vaikka hieman off topic, pitää mainita pari huippu-ärsyttävää päätöstyyppiä:
- Päätökset, joita ei saada tehtyä järkevässä ajassa, vaan simppelitkin jutut venyy kuin huono purkka. (whatever-asenne?)
- Kovat päätökset, joilta puuttuu perustelut.
- Päätökset, joita ensin venutellaan älyttömän kauan, minkä jälkeen tehdään 180-asteen käännös, vielä perustelematta.
Uusimman City lehden Kuuma lista - mistä kaupunki puhuu - sijalla kuusi komeilee: "Åttå Drinkero; Sääliksi käy homoja, jotka joutuvat teeskentelemään pitävänsä tv-mainoksen sterotypiasta."
Siinä Åttå-drinkeromainoksessahan oli vain selvä asiavirhe. Noi neitimäiset tyypithän on ihan muita kuin homoja, eli bissejä, vaimojensa hepeniin pukeutuvia miekkosia.
Joillekin hoterosti ajatteleville ei vaan mene tajuntaan se, että homot on miehestä kiinnostuneita miehiä. Noissa neitimäisissä tyypeissä taas on sitä heteroa ja bissukkaluonnetta. Toki juuri tuo porukka noille mainoksille nauraessaan nauraa juuri ihan vaan itselleen.
