Joka päivä amerikkalaisissa sairaaloissa on ihmisiä, joiden lähin omainen ei pääse tapaamaan heitä. Tämä ongelma koskee erityisesti homoja ja lesboja. Sairaaloiden ohjeissa vain sukulaisilla on oikeus vierailuihin ja tietoihin potilaan tilasta. Sairaalassa on kuitenkin voitu sairaalakohtaisesti määritellä, ketkä kuuluvat omaisiin.
Nyt uusi asetus koskee kaikkia sairaaloita, jotka saavat valtionapua eli kuuluvat valtiollisen sairausvakuutuksen (Medicare tai Medicaid) piiriin. Näitä on suurin osa sairaaloista. Jatkossa keneltäkään ei voi kieltää vierailua riippumatta ihonväristä, syntyperästä, uskonnosta, vammaisuudesta, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta.
Homojärjestöt pitävät asetusta hyvänä. Samalla muistutetaan, että suuressa osassa liitovaltiota ei ole mahdollista mennä naimsiin. Se on suurin epäoikeudenmukaisuuden aiheuttaja.
Obama päätyi tällaiseen asetukseen Janice Langenbehnin tapauksen jälkeen. Hänen partnerinsa kuoli 2007 sairaalassa Floridassa aivo-aneurysmaan. Sairaala esti Langenbehniltä käynnit potilaan luona. He olivat olleet 18 vuotta parina. Obama soitti hänelle ennen asetuksen allekirjoittamista ja pyysi anteeksi.
Nyt ehkä kannattaa hiukan täsmentää mistä on kysymys sillä taas ovat faktat menneet ylösalaisin. Kyse on sellaisista potilaista, jotka ovat kykenemättömiä tekemään enää päätöksiä. Langenbehnin tapauksessa hänen partnerinsa menetti äkillisesti tajuntansa ja kuoli muutama tunti myöhemmin aivojen valtimopullistumaan.
Määräys on eritäin merkittävä sillä valta hoitopäätöksistä ja hoidon lopettamisesta annetaan nyt potilaan partnerille ohi "lähiomaisten" koko Yhdysvalloissa, myös niissä osavaltioissa, jotka eivät tunnusta minkäänlaisia homosuhteita.
Tottakai tapauksissa, joissa potilas on tajuissaan ja pystyy kommunikoimaan hoitohenkilökunnan kanssa kaikki jotka potilas haluaa tavata pääsevät häntä tapaamaan jo nykyisessä tilanteessa!
Vakava sairastuminen ei aina ole äkillistä tajunnan menettämistä. Tavallisinta sairaalatilanteissa on, että aikaisemmin perusterve potilas joutuu sairaalaan melko hyväkuntoisena, mutta vähitellen kunto heikkenee ja potilas ei enää jaksa itse päättää asioista, vaan on tietoisuuden ja tiedottomuuden rajamailla. Hän on nimennyt lähiomaisensa, mutta sairaala ei noudata sitä sen jälkeen, kun potilaan tila heikkenee. Washington Postin uutiskommentti antoi ymmärtää, että sairaalat eivät tällaisissa tapauksissa noudattaneet potilaan tahtoa siitä, kuka saa käydä ja päättää hänen asioistaan, vaan pidettiin kiinni sukulaisuussuhteista. Lainas "...new rules to ensure that hospitals "respect the rights of patients to designate visitors" and to choose the people who will make medical decisions on their behalf.". Ja edelleen: "....In the memo, Obama said hospitals should not be able to deny visitation privileges on the basis of sexual orientation or gender identity."
Kirjoittamani kommentti perustui osittain tähän, osittain queer.de:n juttuun. Ne tilanteet, joihin gay-lähiomaiset ovat vuosien mittaan joutuneet,ovat varmaan hyvin kirjavia. Sairaaloita on paljon ja käytäntöjä monenlaisia.
Pyysin tästä presidentillisestä määräyksestä kommenttia USA:ssa asuvalta ystävältäni, joka on lääkäri. Käännän hänen kommenttinsa suoraan tähän jatkeeksi.
Monissa ICU:ssa (teho-osastoilla) on sääntönä, että vain perheenjäsenten sallitaan vierailla, jopa sellaisessakin tapauksessa, että potilas pyytää muita (liian usein potilas on vahvassa lääkityksessä, hengityskoneessa, eikä voi antaa lupaa). Jopa selkeissä tahdonilmaisuissa ja asianmukaisilla asiakirjoilla vahvistettuna, jos perheen jäsen kyseenalaistaa ei-sukulaisen vierailuluvan, sairaalan hallinto ei ota riskiä syytteiden pelossa. Sairaala siis sallii sukulaisen tekevän päätöksen siinäkin tapauksessa, että se on vastoin jopa potilaan kirjallista toivetta. Toinen todellinen ongelma on jos hoitohenkilökuntaan kuuluva ilmoittaa, että hänen henkilökohtainen vakaumuksensa (uskonsa) ei salli tällaista vierailua. Seurauksena on ongelmia.
Ongelma ei ole näin laaja suurien kaupunkien sairaaloissa, joissa homot ja ei-traditionaaliset parisuhteet ovat paremmin hyväksyttyjä. Tulee olemaan erittäin mielenkiintoista nähdä kuinka sairaalat/teho-osastot suhtautuvat tilanteisiin, joissa [homoparilla] on esittää virallinen avioliittotodistus.
Yksi tähän liittyvä ongelma on, jos potilastietoa annetaan puhelimitse ei-sukulaiselle. Noissa tilanteissa sairaalat ja terveydenhoitoyksiköt vetoavat lakiin (HIPPA), jota tulkitaan täysin väärin. Se on tarkoitettu potilaan yksityisyyden suojaamiseen, mutta sen ovat sairaalahallinnot ja heidän lakimiehensä vieneet äärimmäisyyksiin.
