Kun esitin joskus muinoin pienten askelten periaatteen joillekin homoaktivisteille USA:ssa, sain varsin tylyn torjunnan. Näyttää siltä, että totaalinen yhteenotto vastustajien kanssa varsin uskonnollisessa ja konservatiivisessa maassa ei ole tuottanut toivottua tulosta.
Eikös tämä meikäläinen tapa toteuttaa homoagendaa (!) ole osoittautunut varsin menestyksekkääksi. Ei hötkyillä, vaan vähän kerrallaan mennään eteenpäin. Samalla suuret massat saavat siedätyshoitoa, kun huomaavat, että taivas ei putoakaan niskaan tasa-arvon lisääntyessä. Onhan täälläkin hakattu päätä mäntyä vasten, kun on koetettu haukata isompaa palaa kerralla.
"Avioliitto tai ei mitään" on kyllä aika väärä tulkinta U.S.A:n tilanteesta. Useimmissa osavaltioissa on voimassa erilaisia parisuhdelakeja. Kalifornian toistaiseksi epäonnistunut ja Massachusetin onnistunut kampanja avioliitto-oikeudesta homoille ja lesboille ei lähtenyt nolla-tilanteesta, vaan tyytymättömyydestä melko edistyksellisiin parisuhdelakeihin.
En tiedä, mihin liian isoon palaan smo viittaa; itseäni ei kuitenkaan tyydytä tällainen "separate but equal" henkinen tilanne. En osaa olla nöyrän kiitollinen siitä, että on saatu joitain oikeuksia, vaan kannatan hötkyilyä.
Ei ole kyse nöyryydestä, nöyristelystä, kiitollisuudesta tai vähempään tyytymisestä - vaan sen osaongelman ratkaisemisesta, joka sillä hetkellä on realistista hoitaa mahdollisimman nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Täysin tyytyväinen voi olla sitten kun täydellinen tasa-arvo on saavutettu. Kiitollinen voi olla heille, jotka ovat asioiden eteen työtä tehneet jossain vaiheessa matkan varrella.
Hötkyillessä ei kuitenkaan synny kuin kuspäitä mukuloita.
Isommalla palalla viittaan mm. siihen, että siellä-täällä oli halukkuutta niputtaa esimerkiksi adoptioasiat parisuhdelain kanssa, vaikka adoptio-oikeuden läpimeno silloin oli hyvin epätodennäköistä. Esimerkiksi tuohon adoptioasiaan takertuminen olisi voinut vaarantaa parisuhdelain etenemisen. Perheensiäsinen adoptio toteutui vuosia myöhemmin - monen ihmisen tehtyä töitä asian eteen. Nyt alkaa olla mahdollista oikeasti suunnitella sukupuolineutraalia avioliittoa, joten siinä on tähän maailmanaikaan sopiva realistinen maali. Samalla tämän hetken lainsäädännölliset puutteet ratkeavat luonnollista tietä.
Sitten ovat nämä "suuren yleisön" asenteet. Vaikka kuinka haluaisi, ei "massojen" asenteita ole mahdollista muuttaa sormia napsauttamalla. Jos lainsäädäntöä uudistetaan "liian nopeasti", voi tuloksena olla ennakkoluuloihin perustuvaa vastarintaa. Ja tarttumapintaa populismille. Eräissä entisissä sosialistimaissa on nähty miten käy, kun parissa vuosikymmenessä yritetään tehdä GLBT-oikeuksien suhteen sama mitä vaikkapa Ruotsissa tehtiin 50 vuotta.
Tavoite on selvä, mutta pitää olla vähän pelisilmää. Pitää keskittyä kulloinkin siihen missä on odotettavissa tulosta mahdollisimman vähällä energialla. Kokonaisuus kyllä kursiutuu lopulta kuntoon. Samalla terkkuja vaan Räsäskälle; askel askeleelta sukupuolineutraali avioliitto on lähempänä toteutumistaan.
Itselleni on syntynyt sellainen mielikuva, että lakiin saatujen tai muutoin määriteltyjen merkittävien homojen oikeuksien aikaväli on kymmenisen vuotta. Vaikka kuinka haluttaisiin kaikki heti ja nyt, realiteetit yhteiskunnassa ovat toiset. Suosittelen SMO:n tavoin sen valikoimista tarkoin, mihin seuraavaksi keskitytään ja millä asialla on mahdollisuudet mennä läpi.
Politiikka on bisness USAssa. Ainakin USAn demokraatti-/ republikaanipuolueissa rahaa tulee eniten äärilaidoilta, mutta vaalit voittaa lähes aina maltillinen keskustaa lähellä oleva ehdokas.
Kun sitä rahaa tulee äärilaidoilta niin on vaara, että lähtee niiden politiikkaan mukaan ja häviää vaalit, jolloin ei saa mitään aikaiseksi. Tosin olen kuullut huhuja, että poliitikot kääntävät vaalirahoitusta omaan taskuunsa. Mitä avustavaan ydinhenkilökuntaan tulee niin nehän elävät sillä politikoinnilla. Näin siis USAn politiikassa tärkeintä ei ole aina voitto vaan rahankeräyksestä hyötyminen henkilökohtaisesti.
Ja mitä pitempään jostain asiasta tapellaan niin sitä enemmän rahaa siirtyy taskusta toiseen. (Ei kai täällä ole yksityisiä asianajajia lukemassa näitä juttuja?)
Vastaavasti eihän Räsäskällä ja kumppaneilla ole mitään muita periaatteita kuin pyörittää omia äänestäjiään takaamaan heille leipä taas seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. Näihin iskee aina akuutti selektiivinen kuurous ja sokeus, kun joku kansanedustakollega tekee jotain kristillisen moraalin vastaista. Kuten vaikkapa jos naimisissa oleva mies tekstailee jollekin tanssijatyttöselle niin ei se kristillisiä häiritse yhtään.
Tai katolisten pappien puuhastelut. Odotan milloin Suomen katolinen kirkko uhkaa katkaista yhteyden Irlannin katoliseen kirkkoon pedofiilipappien suojelun takia.
