Olympiakisat ja HLBTI-urheilu (juttukommentit)

MTV3:n nettisivulla Lauri Hollo kertaa Olympiahistorian kukkaset -sarjassa erään olympialegendan elämää.
Neljä olympiakultaa ja viisi maailmanmestaruutta saavuttanut uimahyppääjä Greg Louganis selviytyi vaikeasta lapsuudesta, sai 1980-luvulla tietää olevansa HIV-positiivinen ja tuli kaapista vuonna 1994. Aktiiviuransa aikana hän ei uskaltanut sitä tehdä, koska pelkäsi tuolloin liikaa asiasta syntyvää kohua ja sponsorien, eli elinkeinonsa menetystä.

Nykyisin Greg on 48-vuotias ja elää miehensä Steve Kmetkon kanssa Kaliforniassa.

http://www.mtv3.fi/olympialaiset/hollo.shtml/olympiahistoriankukkaset?683922

Olympialaisista löytyy mahtavasti tietoa sateenkaarevasta näkökulmasta englanniksi osoitteessa:

http://www.outsports.com/

Elokuun Siegesäulessa on juttua miekkailija Imke Duplitzerista, josta on ollut jo puhetta näissäkin threadeissa. Imke kertoo mm. ettei aio osallistua avajaisiin vastalauseena Kiinan Tiibet-politiikalle sekä IOC:n hyvin markkinahenkiselle linjalle. Hän aikoo myös poistua Kiinasta heti kun ottelut ovat ohi: "En halua kuormittaa sen maan vieraanvaraisuutta yhtään liikaa."

Taidanpa ryhtyä seuraamaan miekkailua... Imke on aika puoleensa vetävän näköinen....

Otto Peltzer oli tunnettu saksalainen urheilija ja valmentaja. Hän oli syntynyt maaliskuun 8. pnä 1900. Hän kuoli elokuun 11. pnä 1970.

Hän oli juoksutähti. Vuonna 1925 tuli maailmanmestaruus 500 metrillä Budapestissa. Myöhemmin tuli ennätyksiä 800 metrillä ja 1500 metrillä. Vuonna 1926 hän voitti Paavo Nurmen 1500 metrillä. Hän oli niin maineikas, että kahvipaahtimo teki hänen kanssaan mainossopimuksen. Hän sai lisänimen "Otto der Seltsame", eli Otto Erikoinen.

Kun natsit tulivat valtaan, hän joutui vaikeuksiin. Hän oli homo. Hän liittyi natsipuolueeseen toivoen sillä tavoin selviävänsä. Vuonna 1935 hän joutui Berliinissä Plötzenseen vankilaan homoseksuaalisuuden takia. Ennen Berliinin Olympialaisia hänet kuitenkin vapautettiin. Kisojen jälkeen hän joutui taas vankeuteen ja vapauduttuaan v. 1938 hän pakeni Ruotsiin. Hän oli varomaton ja palasi Saksaan vuonna 1941. Hänet teljettiin heti Mathausenin keskitysleiriin.

Sodan jälkeen hän oli leimattu homoksi eikä hän juuri saanut töitä. Hän oli suorapuheinen ja ihmetteli, että natsien kanssa yhteistyötä tehneet saivat "puhdistautumisen". Häntä mustamaalattiin eikä työpaikkaa löytynyt. Viimein hän sai valmentajan työtä Intiassa v. 1959.

Vasta vuonna 1998 Saksan urheiluliitto muisti häntä ja perusti hänen kunniakseen Otto-Peltzer-mitallin.

Hänen elämäkertateoksena nimi on (oma suomennokseni): Elämäntaistelu: Urheiluvuodet Nurmen ja Zatopekin välissä (saksaksi vuodelta 1955).


Háttér-sivuston mukaan Otto Peltzerin muistoksi paljastettiin olympialaisten avajaispäivänä muistotaulu Berliinissä.

Kuva juoksijasta
http://www.hatter.hu/archivum/?q=node/5376

Uusimman laskelman mukaan olympiakisoihin osallistuu noin 10 avoimesti homoa ja lesboa urheilijaa. Heidän joukossaan on vain yksi mies: Matthew Mitcham, australialainen uimahyppääjä. Naisista joukossa monet ovat jalkapalloilijoita. Lista on tällainen: Judith Arndt saksalainen pyöräilijä, Imke Duplitzer, saksalainen miekkailija, Gro Hammerseng ja Katja Nyberg, norjalaisia käsipalloilijoita, Rennae Stubbs, australialainen tennistähti, Lauren Lappin, amerikkalainen palloilija, Natasha Kai, amerikkalainen jalkapalloilija, Victoria "Vickan" Svensson, ruotsalainen jalkapalloilija, Linda Bresonik, saksalainen jalkapalloilija.

(Hatter.hu)

Katja Nyberg on suomalaissyntyinen. Katjan uskomatonta pallonkäsittelytaitoa voi ihailla YouTubesta monetakin klipistä.

Ruotsin RFSL:n sivulla "pääkirjoituksessa" ihmetellään, että olympialaisten 11 000 urheilijan joukossa on vain 11 avoimesti homoa ja lesboa urheilijaa. Siis yhden jalkapallojoukkueen verran. Kuvastaako se sitä, että eliittiurheilu on heteronormin viimeinen tyyssija.

Myös vuonna 2004 Ateenassa oli 11 avoimesti homoa ja lesboa urheilijaa. Heistä neljä sai mitalleja. Transihmisistä olympiakisoissa ei ole tietoja, mutta olympiakomitea teki ennen Ateenan kisoja päätöksen, että sukupuolen vaihtaneet saavat kilpailla sillä sukupuolella, joka heillä sillä hetkellä on.

Pekingissä on vain yksi homomies. Loput 11:stä ovat naisia. Ilmeisesti on helpompi urheilla lesbona. Herää kuitenkin kysymys;: miksi jäädään kaappiin. Syitä voi olla monia. On pelko joukkueen, johtajien ja fanien reaktioista. On pelko, että menettää sponsorit ja muun tuen. Ja monia pelottaa, että herättäisi huomiota muulla kuin itse urheilulla, jota varten ollaan kisoissa. Ja se taas voi esim. häiritä keskittymistä.

On esimerkkejä menestyksekkäistä eliittiurheilijoista, jotka ovat tulleet kaapista ja luoneet hyvän uran. Mutta on joitakin esimerkkejä, joissa heteronormin rikkominen on johtanut romahdukseen.

Urheilussa nostetaan esiin "mieheyttä" ja naiseutta". Joissakin lajeissa on tärkeämpää olla oikea mies tai oikea nainen. Homon tai lesbon ilmaantumien kuvioihin olisi hyvin poikkeavaa. Mieheyteen ja naiseuteen panostetaan jo junioriurheilusta alkaen. On hyvin todennäköistä, että monet nuoret homo- ja lesbourheilijat jättävät urheilun, kun he huomaavat, että heidän seksuaalinen suuntautumisensa ei sovi tähän maailmaan eikä heitä oikein hyväksytä.

Muualla yhteiskunnassa on päästy hieman pidemmälle ja on alettu hyväksyä moninaisuutta. Viime vuonna Tukholman Pridessä urheilu nostettiin teemaksi. Mutta urheilumaailma tarttui asiaan huonosti. Pride-paraatiin osallistuivat poliisit, palokunta, poliittiset puolueet ja puolustusvoimat, sekä monet yritykset, mutta urheilumaailma edelleen loistaa poissaolollaan.

Tältä sivulta voi lähettää terveisiä Pekingin homo- ja lesbourheilijoille.
http://www.gaygames.com/

Ensi vuonna järjestetään OutGamesit Kööpenhaminassa ja vuonna 2010 GayGamesit Kölnissä. Saadaanko mukaan kansainvälistä urheiluliikettä?

Katselemme tv:stä merkillistä uintilajia: paritaitouinti. Ensin tanssitaan maalla, sitten hypätään veteen. Sätkytetään jalkoja veden yläpuolella, muu kroppa veden alla ja kaikkea muutakin mahdollista. Vain vedenpinnan yläpuoliset suoritukset arvostellaan.

*****

Financial Times kertoo mies-taitouijasta, joka tuntee itsensä syrjityksi. Miesten taitouinti ei kuulu olympialajeihin. Sen sijaan naiset meikattuina ja hiuslaitteissaan kamppailevat mitalleista. Maailman uimaliitto Fina on kieltänyt miesten vesibalettitanssijoilta pääsyn olympiakisoihin.

Se on syrjintää, sanoo 16-vuotias Niklas Stoepel. Hän on Saksan ainoa maailmaluokan taitouija. Saksan uimaliitto on suvaitsevampi kuin Fina ja hän kuuluu FS Bochumin. Mutta helppo hänen asemansa ei ole. Tuomareilta ei heru pisteitä, koska he pitävät sitä tyttöjen lajina.

Myös Fina päätti naisten hyväksi. Huomiota herätti Bill Mayn tapaus vuonna 2000. Vaikka hän oli päihittänyt kansallisissa kisoissa kaikki naiset, häntä ei hyväksytty Sydneyn kisoihin. Hän valitti tuloksetta syrjinnästä. Vielä 1800-luvun lopussa se oli miesten laji. Naiset tulivat mukaan vuonna 1907.

Maailmalla on vähän miehiä, jotka harrastavat vesibalettia. Kun naisten joukossa kilpailee yksi mies, tilanne on arka ja altis ennakkoluuloille. Niklas sanoo, että hän ei ole homo. Ja hän sanoo, ettei hän ole myöskään pehmis. Hän harrastaa heavy metallia.

Miehen etu tässä lajissa on suurempi voima. Nilkas on yrittänyt saada kavereitaan mukaan, mutta muutaman tunnin jälkeen nämä ovat palanneet jalkapallokentälle. Kuitenkin Niklas jatkaa ja pyrkii valmentajaksi. Tässä yhdistyvät voima ja eleganssi. Pekingissä suosikkeja ovat venäläiset.

Matthew Mitcham voitti kultaa 10 metrin hypyissä.

Sen verran huonosti olen seurannut kisoja, etten osaa sanoa tuliko hänelle muita mitaleita ja tuliko muille tässä ketjussa mainituille mitalisadetta.

Matthew Mitchamin kultamitalihaastattelu äidin ja elämänkumppanin välissä
http://www.youtube.com/v/M2PWW8uBhik&rel=0&color1=006699&color2=54abd6&border=0&autoplay=0

Lähdetäänko saman tien listaamaan kaikkia niitä lajeja joista ei ole naisten versioita? Montako naismäkihyppääjää loytyy?

Matthew Mitcham sai oman postimerkin:

http://www.gayrussia.ru/events/detail.php?ID=12051