Homon voi tunnistaa kävelystä & ruumiinrakente (juttukommentit)

Wau, jopa oli valtava otos: 8 miestä ja 8 naista. Vaikuttavaa. Satunnaisotos varmaankin? Vai oliko? Herää vain kysymys, että kuinka kattava otos on koko ryhmille "homoseksuaalit miehet" ja "homoseksuaalit naiset". Entä mitä bi:t heiluttavat kävellessään (muuta kuin käsiä)? Ja ovatko he kehonsa puolesta tiimalaseja, pötkylöitä vai ehkä peräti omenoita? Täytyypä alkaa katsella tuttuja bi-henkilöitä sillä silmällä, ja jokuhan voisi vääntää näistä kävelyheilutuksista vaikka vaikuttavan akateemisen hengentuotoksen: väikkärin. Rahoituksen löytäminen voisi vain muodostua pieneksi ongelmaksi... ja asiaan uskovan ohjaajan löytyminen myös.

Wau, akateemista tutkimusta! Lähdeaineisto on kattavaa ja oikein koottu. Tutkimushypoteesi on hyvinasetettu. Tulokset ovat heti käytettävissä käytännössä! Nyt voi kadulla tunnistaa aika varmasti homon ja me kaikki voimme siirtyä elämässämme eteenpäin... hurraa!
Olen niin kiitollinen tästä tieteellisen tiedon syventymisestä.
Silmäni laajenevat.

Mitenköhän nuo homot ja lesbot oli siihen kokeeseen poimittu? Etsimällä homomaisesti/lesbomaisesti käveleviä henkilöitä?

Moi,

monia ns tutkijoita kiinnostaa löytää erilaisia homoihin/lesboihin liittyviä ruumiinrakenteita ja piirteitä. Tämä puuhastelu aloitettiin jo 1800-luvulla, jolloin ihan yhtä hyvällä otoksella ja metodeilla saatiin samanlaisia tuloksia kuin tässäkin "tutkimuksessa". Kuulostaa lähinnä gradu tai seminaarityön tasoiselta.

Toisaalta on tutkimusala nimeltään fallometria, jossa on laajoissa aineistoissa havaittu homojen penisten olevan keskimäärin suurempia kuin västössä yleensä !

Krister

Mä uskon, että homoudella on jonkinlainen geneettinen tausta. Se ei varmaankaan periydy suoraan yhdestä tietystä homogeenistä, vaan monen tekijän summana, mutta toisinaan itse homouden mukana tulee muitakin ominaisuuksia, joita voi mun mielestä kyllä pitää homoille tyypillisempinä kuin heteroille, vaikka niitä voikin olla myös heteroilla ja niitä ei ole kaikilla homoilla.

Omasta mielestä olen itse hyvä homouden geneeettisyyden esimerkki, siksi että näytän tunnistettavasti homolta. Jos joku voi bongata mut kadulta kävelemästä pelkän ulkonäön perusteella ja tietää mikä olen, niin silloinhan mun on näytettävä homolta. Sanottakoon tässä, että vaatteiden puolesta näytän ihan samalta kuin iso osa ikäisiäni helsinkiläisiä, eli kyse ei ole erityisen sateenkaarevasta pukeutumisesta, enkä myöskään ole tietoisesti neitimäinen eleiltäni. Mutta kun on vartaloltaan riittävän poikamainen ja kasvoiltaan riittävän sukupuoleton, niin on helposti bongattava jo sellaisten ominaisuuksien perusteella, joita ei voi itse valita tai kontrolloida.

Kaikki homot eivät todellakaan ole poikamaisia eiväkä sukupuolettomia, mutta jos joku on sitä siinä määrin kuin minä, niin ei ole typerää olettaa, että hän on todennäköisesti myös homo. Toisinaan sen vaan voi nähdä.

Ihan asiaan varsinaisesti liittymättömänä loppukommenttina: musta helposti homoksi tunnistettava ulkonäkö on siunaus. Maskuliinisemmat homot kohtaavat elämässään varmasti paljon enemmän heteronormatiivisuutta kuin mun oloiseni kundit.

Odotan innolla, että pääsen sanomaan: "teen fallometristä tieteellistä tutkimusta - ei mitään syytä huoleen"

Vakavasti puheen ollen niin minä tunnistan aina homon kallonmuodosta.

Aika moni onkin jo esittänyt epäilynsä tutkimuksen laadusta. Ajattelen samoin. Pistin tuon uutisen esimerkiksi kuinka akateemisellakin suunnalla, jossa olettaisi olevan varsin tiukat tieteelliset kriteerit, voidaan tehdä jo lähtökohdiltaankin varsin epämääräisiä kokeiluita ja tutkimuksia. Niille jopa saadaan tiedeyhteisössä julkisuutta. Minusta tuo vaikuttaa propellihattujen puuhastelulta. On saatu käyttöön hieno kolmiulotteista kuvaa ottava laitteisto ja salilta lainaksi juoksumatto. Niillehän on pakko keksiä tieteellistä käyttöä.

Ehkä Ranneliikettä seurailevat yliopistoihmiset voisivat arvioida tuon tutkimuksen tasoa ja menetelmiä hieman tarkemmin. Taikka, ehkä olisi kuitenkin viisaampaa olla kiinnittämättä siihen tämän kummempaa huomiota.

Olen sitä mieltä, että meidän on tiedettävä millaista tutkimusta maailmalla meistä ryhmänä tehdään ja oikeus myös nostaa asiasta äläkkä, jos homma on pielessä. Aina on olemassa porukka kärkkymässä pienintäkin keinoa homoja vastaan.

Jos jätetään huomioimatta juoksumatto niin käytetty laitteisto (se mitä uutisesta sai selville) ei ole mikään propellihattujen ihmelaite, vaikka kallis ehkä. Animaatioelokuvissa käytetään nykyään laajasti samanlaisia tekniikoita, että saadaan oikeiden näyttelijöiden liikkeet siirrettyä animaatiohahmoille. Laitteet eivät tuota kolmiulotteista kuvaa vaan lopputulos on ihan perinteistä 2D-kuvaa. Sen sijaan saadusta informaatiosta luodaan kolmiulotteinen tietokonemalli kuvatun henkilön liikkeistä. Henkilön liike voidaan siirtää vaikka tikku-ukolle.

Pari kuvaa, jotka ehkä valaisevat prosessia:
http://en.wikipedia.org/wiki/Image:MotionCapture.jpg
http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Activemarker2.PNG

Jutusta ei selviä yksiselitteisesti selviä onko 112 opiskelijalle näytetty takaapäin kuvattua videokuvaa koehenkilöiden kävelystä juoksumatolla vai videokuvaa tietokoneella luodusta "mallinukesta", johon on liitetty koehenkilön liikkeet. Sinänsä 3D-malli ei valehtele ja se antama tieto liikkeistä on ihan tarkkaa numerotietoa. Mutta kokonaan toinen asia on koehenkilöiden määrä ja miten heidät on valittu.

Nuo Renin esittelemät mallikuvat ovat ilmeisesti juuri se tapa, jolla homma hoidettiin. Minä ensin arvelin paljon monimutkaisempaa kuvausjärjestelmää.

Näitä kuvia opiskelijat olivat tuijotelleet, samalla homppeleita arvaillen.

http://www.apa.org/journals/supplemental/psp_93_3_321/Supplement1.mov

Surullinen neito kaipaa luotettavaa tietoa


Surullinen neito kyselee tallinnalaisessa Öhtulehdessä, miten tunnistaisi homon. Hän tapasi elämänsä miehen, mutta kun se mies ei piittaa ollenkaan lemmenkutsuista. Pitäisikö jo eka treffeillä kysyä asiaa vai voisiko homon tuntea joidenkin ulkoisten merkkien perusteella?

Huonolla kielitaidolla en uskalla suomentaa vastausta. Menee pian metsään näin tärkeässä asiassa. Ehkä joku voisi…

http://www.sloleht.ee/index.aspx?id=260896&q=homo*

Tunnistettavan homon voi tunnistaa useiden eri ominaisuksien perusteella.

:D Ihmiset eivät koskaan väsy keksimään uudelleen itsestäänselvyyksiä. :D

Kesäpoika, Öhtulehden tytöllä on ongelma, eli hän ei niitä ominaisuuksia tiedä. Kuten tuolla toisaalla mainitsin, jopa asiantuntijoilla menevät arviot vikaan. ;-)

Muistuipa mieleeni, että kun menin elämäni toiseen työpaikkaan (Ruotsissa) esimieheni tunnusti kolmantena työpäivänä olevansa homo. Väitti minun kävelytyylilläni paljastaneeni itseni heti ensimmäisenä työpäivänä. Olin tuolloin 25 vuotias ja säikähdin aika tavalla.

Nämä kävelytyyli yms. ovat tietysti hömppää: monilla suurella varmuudella heteroiksi tietämilläni miehillä on niiin löysät ranteet. Toisaalta on pakko myöntää, että minäkin aina joskus arvuuttelen mielessäni, olisiko tuo mies homo; yleensä näin taphtuu komeiden jätkien kohdalla. Varmin keino lienee katsekontakti, tai fyysinenkin kontakti, kättely, kosketus, jotka kestävät vähän pidempään kuin tavallisesti. Voisiko Viron tyttö päätellä jotain siitä, että kontaktia ei synny tai että se ei kestä.

En jaksanut Öhtulehden juttua tutkia. Tuli vain mieleen, että tyttö ei jutussa taida kertoa itsestään yhtään mitään. Jospa kaveri onkin hetsku, mutta tyttö ei vain sellaista tyyppiä, joka olisi hänet sytyttävä.

Aasinsilta tähän:
Naistuttavani tuli valittamaan joskus minulle, että hänen aviomiehensä on muuttunut homoksi, koska ei ole hänestä enää lainkaan kiinnostunut sillai. Esitin vahvan epäilyni homoksi muuttumisesta. Minulla rohkeus petti. En pystynyt huomattavan ylipainoiselle tuttavalleni kertomaan tosiasioita, että olisikohan hänessä itsessään jotakin syytä. Hänelle olisi ollut ihan hyödyllistä riisua vaatteet ja tarkastella itseään "sillä silmällä" kokovartalopeilistä.

Ihmiset tarvitsevat vain sekunnin kymmenesosan, ja he osaavat sanoa, onko mies heidän näköpiirissään homo vai hetero. Tällaiseen tulokseen pääsivät USAlaiset tutkijat. Eli tunnistaminen on aivan vaistomaista. Tutkijat näyttivät vapaaehtoisille 90 kuvaa homoista ja heteroista. Oikein meni 70%:ssa tapauksista, vaikka kuvat olivat näkyvissä vain 1/10 sekuntia. Tulos ei parantunut, vaikka kuvia näytetiin pidempään.

Tutkimus on esitelty Journal of Experimental Social Psychologyssa. Monet muutkin ominaisuudet tunnistetaan nopeasti, kuten seksuaalinen houkuttelevuus. Mutta osa kuvien naamoista oli vaikeita "lukea".

http://www.stern.de/wissenschaft/mensch/:Wahrnehmung-Homo/608524.html


Tärkeää perustutkimusta ihmismielestä vai mitä! Koehenkilöiden määrää en löydä lehtijutuista.