Karinan huoli on mielestäni varsin aiheellinen. Eheytys-liike on saanut osakseen paljon torjuntaa ja Suomessa se on viime aikoina ollut selvästi sivussa. Mitä nyt Puonti yrittelee sitä pitää joten kuten näkyvissä. Edelleen ajattelen, että koko homma onkin meillä täällä Puontin ikioma juttu. Ketään muuta ei julkisuudessa näy. En otaksu, että se olisi valittu strategia.
USA:ssa lähentymistä homoliikkeisiin on jo ainakin pikkuisen yritelty. Retoriikkaa on selvästi pehmennetty. Tavoite on tulla vähemmän vaarallisen näköiseksi. Mikään ei siellä taustalla kuitenkaan muutu. Samat toimijat toimivat, mutta hieman eri tavoin.
Teidän ajattelunne on paranoidista. Kuinka paljon se perustuu todellisuuteen? Sitten siihen liittyy tämä " aggressio ". Tuolla toisessa keskustelussa ståhlström poisti valittamalla ylläpidolle ne viestit, joiden nojalla näkyi hänen omat kuvitellut salaliittoteoriansa. Eikö olekin mielenkiintoista? Minusta on. Tämä piirre toistuu koko ajan keskustelussa ja vain joidenkin ihmisten kirjoituksissa. Saahan sitä olla, en minä sitä kiellä, vaan kannatan mielipiteen vapautta. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen. Valtava vastarinta liittyy joidenkin sanojen käyttöön, jotka ovat tabu. Ne ovat tietenkin voimakkaan kieltämisen sävyttämät: sairas ja rikkinäisyys. Näitä sanoja ei koskaan saa yhdistää homoseksuaalisuus käsitteeseen. Kuitenkin kaikki ovat vain sanoja ja käsitteitä. Entä, jos joku romuttaisi homoseksuaalisuus määritelmän kokonaan ja väittäisi, ettei sellaista olekaan? Nyt ollaan menty siihen suuntaan, että " ollaan kaikki rikkinäisiä" ja " rakastamme kaikkea". Kohta ollaan pan sitä ja pan tätä. Silloin käsitteet ja rajat menettävät merkityksensä, jos niin käy.
Yhteiskunnalta (rakenteellinen) ja ihmisiltä puuttuva tuki homoseksuaalisuudelle jättää homon ja lesbon vaille positiivista palautetta olemukselle ja toiminnalle. Rikkoudumme ihmisinä useasti, mutta se ei poista tuen ja hyväksymisen saamisen tarvetta.
Käsitteet ovat niinkuin ne määritellään. Loppujen lopuksi voi ajatella, että on yhdentekevää pompotella eheytys-käsitettä. Se, mitä me teemme ja miten me toimimme vaikuttaa (kuitenkin) jatkuvasti. Käsitteiden käytön järkevyys ja hedelmällisyys riippuu ihan toiminnastamme.
”Homot eivät ole sen syntisempiä kuin muutkaan. Ei heitä pidä ottaa silmätikuksi. Kaikki me olemme rikkinäisiä ihmisiä ja kaipaamme rakastavaa seurakuntayhteyttä. Jeesus oli tekemisissä niidenkin kanssa, jotka olivat muiden mielestä julkisyntisiä. Hän tuli jokaista varten ja motiivina oli rakkaus eikä moraalinen ylemmyys.”
”Jos yksittäiset kristityt eivät avaa sydäntään seksuaalisten ongelmien kanssa kamppaileville, ei kirkolla ole tarjota toivoa. Leimat ovat turhia”, painottaa Puonti.
Voiko kirkossa toimia ja elää vakaumuksensa mukaisesti, vai savustetaanko seurakuntayhteydestä? Minusta aika olennaisista asioista väännetään kättä. Onko suvaitsevuus yksipuolista, vain yhteen suuntaan toimintaa? Minkälaiset ajatusmallit ja ideologiat törmäävät toisiinsa ja onko mahdollisuutta rinnakkaiseloon saman katon alla? Löytyykö yhteistä julistusta? Toisaalla vaikuttaisi olevan fundamentalistisesti ajattelevat yksittäiset kristityt kuten Puonti( hänenhän taakseen ei ole mennyt yksikään kirkon virassa toimiva vihitty evankelisluterilainen pappi sillä tavalla, että puolustaisi Puonnin näkemyksiä julkisesti) ja toisaalla ateistinen seta, joka puolustaa omaa Malkus- vähemmistöään, jonka taakse on muodostunut Yhteys-liike. Arvatkaa kuka on altavastaajana? Ei tarvitse olla ennustaja-eukko nähdäkseen, miten käy.
"Valtava vastarinta liittyy joidenkin sanojen käyttöön, jotka ovat tabu. Ne ovat tietenkin voimakkaan kieltämisen sävyttämät: sairas ja rikkinäisyys. Näitä sanoja ei koskaan saa yhdistää homoseksuaalisuus käsitteeseen. Kuitenkin kaikki ovat vain sanoja ja käsitteitä."
Tottakai kuka tahansa voi olla sairas suuntautumiseen katsomatta. Eheytysretoriikassa vain vaikuttaa olevan mukana ennakko-oletus, että homoseksuaalisuus on aina jo itsessään merkki rikkinäisyydestä tai rikkinäisyyttä tai epätasapainoisuutta. Siten ei siis voi olla olemassa sellaista olentoa kuin ehyt ja tasapainoinen homoseksuaali. Tässä lienee se olennaisin ongelmakohta. Esimerkiksi raamatulla voidaan tietenkin perustella sekä eheytysasian puolesta että sitä vastaan, ja tuskin on mahdollista päästä ikinä mihinkään kaikkia tyydyttävään konsensukseen. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei näistä voisi keskustella, kuten nyt täälläkin parhaillaan tapahtuu.
Sanat ja käsitteet näyttävät joskus paperilla abstrakteilta ja todellisesta elämästä irrallisilta - ehkä jopa merkityksettömiltä, vaikka ne eivät sitä ole. Niiden käyttämisellä on vaikutusta sosiaaliseen arkitodellisuuteen, jossa ihmiset elävät. Ei-heterouden nimeäminen jo itsessään rikkinäisyydeksi on eri asia kuin siitä puhuminen neutraalisti yhtenä ihmiskäyttäytymisen variaatioista. Jos yhdet eivät nimeäisi jotain ominaisuutta jo itsessään rikkinäisyydeksi (tai negatiivisesti arvolatautuneesti), ei toisilla olisi mitään tarvetta esittää kritiikkiä sitä (ts. jotain olematonta) vastaan. Tarjonta synnyttää kysynnän tässäkin tapauksessa.
--
Setan luonnehdinta ateistiseksi yllätti minutkin. En tiennytkään, että sen jäseniltä edellytetään ateismia :P. Setan nimittäminen ei-uskonnolliseksi järjestöksi olisi täsmällisempää.
Puhuttaessa ihmisistä on vaikea kokea suvaitsevuutta Aslanin ja Malkuksen välillä molempiin suuntiin. Tietääkseni Malkus ei ajattele heteroudesta voitavan kääntyä homouteen tarvittaessa. Sen sijaan Aslanin ideologia pohjaa ajatukseen, että homoilla on oltava mahdollisuus eheytyä HETEROKSI (En edes ota kantaa siihen, onko se ylipäätään mahdollista, vaan vain siihen että pareina nämä ovat eri tasolla). Aslanin suunta on vain ja ainoastaan tämä.
Vähän hassua puhua suvaitsevuudesta Aslaniin päin tällä pohjalla.
Homoseksuaalisuus käsite on sinänsä negatiivisesti arvovärittynyt. Jos ei käytettäisi sitä kuvaamaan identiteettiä ja alettaisiin käyttämään vain käsitteitä " mies " ja "nainen" niin oltaisiin lähempänä tasa-arvoa heterojen kanssa. Oltaisiin enemmän samanarvoisia. Olisiko helpompaa puhua " mieltymyksistä"? Muuttaisiko tämä asenteita myönteisempään suuntaan? Homoseksuaalisuus sanana on vieraannuttava. Se on " uutta seksuaalisuutta", uutta ja outoa, siksi torjuttavaa. On unohdettu pakanallisuuden aika, jolloin harrastettiin seksiä siellä ja täällä. Kristinusko teki homoseksistä paheksuttavaa. Sen vuoksiko kistinusko pitää nyt muuttaa " uudeksi ", jotta se sallisi jotakin " vanhaa"?
