Kiinaan saapuvien mielenosoittajien on ilmoitettava aikeistaan henkilökohtaisella hakemuksella 5 päivää ennen aiottua mielenosoitusta. Kolme puistoa on varattu mielenosoituksiin. Kuitenkaan Kiinan kansallisia etuja vastaan ei saa osoittaa mieltä ja yksi eduista on kansallinen yhtenäisyys.
Mielenosoittajilla on kolme pääkohdetta: Tiibet, yhteydet Sudaniin ja tiukat sensuuritoimenpiteet kisojen aikana.
(Dagens Nyheter)
Olympiakisojen epäpoliittisuus oksettaa. Pitkämäki selitteli eilen, miten tuli laitettua nimi johonkin listaan, mutta vasta nyt selvisi, että se lista oli ihmisoikeuksien puolesta. Ja siinä listassa Pitkämäki ei halua olla, vaikka Suomen kansallinen olympiakomitea sanookin, että jokainen voi vapaa-ajallaan olla mitä mieltä haluaa. Vain kisatapahtumissa on pidättäydyttävä mielenilmauksista.
Mainos-tv:n urheilu-uutisissa koko tapahtuma selviteltiin eri tavalla: Pitkämäen nimi on "väärennetty" ihmisoikeuslistaan. Ruokajonossa joku pyysi nimiä, jne… Vielä nyt aamulla Mtv3 kertoo, että Pitkämäen nimi "huijattiin" ihmisoikeuslistaan.
Helsingin Sanomat kertoo listasta uuden version. Ilmoitustaululla oli nimilista, ja sinne Pitkämäki ja Wirkkala kirjoittivat nimensä, koska siellä oli tuttujen urheilijoiden nimiä, mm. kiekonheittäjä Virgilijus Alekna ja ruotsalainen sprintteri Johan Wissmann. Pojat tekivät itsestään täydellisiä tomppeleita: nimi aina listaan, jos siellä on muitakin.
HS kysyy:
Mitä mieltä olet Kiinan ja Tiibetin tilanteesta? "En osaa sanoa juuta tai jaata", Wirkkala vastasi matkavalmistelujen keskellä. Miksi panit nimesi listalle? "En ajatellut sitä", Wirkkala sanoi.
Vanhanen on jo matkustanut pitämään huolta siitä, että kisat pysyvät erossa politiikasta.
*****
Vaikka kisat eivät ole vielä edes alkaneet, olympiakylässä on ollut jo poliittisia mielenilmauksia. Ensimmäisenä oli amerikkalainen olympiavoittaja, uimari Amanda Beard. Hän on mukana eläinsuojelujärjestöjen kampanjassa. Pikaluistelija Joey Cheek on Darfur-aktivisti, ja hänelle ei ole myönnetty viisumia Kiinaan. Kiina on kimpassa Darfurin hallinnon kanssa. Kansnamurha on tehty kiinalaisilla aseilla.
Viime viikolla yhdeksän saksalaista urheilijaa protestoi Süddeutsche Zeitungin kuvassa. Jokaisella oli edessään yhden vangitun kiinalaisen ihmisoikeusaktivistin kuva.
Olympiakisat ovat jo kauan olleet poliittisen toiminnan areenana. Vuonna 1968 amerikkalaiset urheilijat protestoivat rasismia vastaan. 1972 palestiinalaiset toimivat Münchenissä, 1976 afrikkalaiset maat boikotoivat kisoja, 1980 monet läntiset maat boikotoivat Moskovan kisoja, 1984 itäblokki boikotoi.
Olympiakisojen määräyksissä artiklassa 51 on kielto poliittisista mielenosoituksista. Mitä tehdään urheilijoille, jotka osoittavat mieltä ihmisoikeuksien puolesta. Myös kansalliset olympiakomiteat ovat varpaillaan.
(mopo)
*****
Wan Yanhai (43) on yksi tunnetuimmista aids- ja ihmisoikeusaktivisteista. Hän on kritisoinut viranomaisia aids-asioissa, ja se on johtanut kolmeen vankeusrangaistukseeen 12 vuoden aikana. Wan johtaa hallituksesta riippumatonta Aizhixing-instituuttia. Aizhixing on johdettu kiinalaisesta aids-sanasta. Wan peursti instituutin 1990-luvulla Hu Jia Mitte -nimisen aids-aktivistin kanssa. Wan työskenteli aikaisemmin valtion terveysviranomaisena. Hän joutui silmätikuksi, kun hän perusti HIV-tartunnan saaneille puhelinpalvelun. Virallisten tietojen mukaan Kiinassa on 700 000 HIV-positiivista. AIDSiin sairastuneita on 75 000. YK:n tietojen mukaan virus leviää nopeasti rannikkoalueilla, missä väkeä on paljon.
(taz)
Ihmisoikeusaktivisti Wan Yanhain haastattelu saksalaisessa tageszeitung-lehdessä (tiivistelmä).
Herra Wan, monia teidän työntekijöitännne on yritetty ennen kisoja painostaa. Pelkäättekö?
- Itse en pelkää, mutta perheeni pelkää. Edellinen vankeuteni tuli hyvin vähäisistä asioista. Olin vakuuttanut viranomaisille, etten halua ketään vahingoittaa enkä erityisesti halua Kiinaa vahingoittaa. Siitä huolimatta minut nähtiin uhkana.
Miksi hallitus näkee aids-työn uhkana?
- Sitä on vaikea tietää. Ehkä se johtuu työtavastamme. Äskettäin aids-tiedottamisen pioneeri tohtori Gao Yaojie joutui kotiarestiin. Otimme yhteyttä asianajajiin ja toimittajiin. Ehkä sekin vaivaa hallitusta, että olemme hyvin verkostoituneet koko maassa ja myös ulkomaille.
Mutta eikö hallitukselle ole pelkästään hyvä, että joku ottaa hoitaakseen aids-asioita?
- Kaikissa muissa maissa näin olisi. Ja jotkut yksittäiset viranomaiset Pekingissä pitävätkin toimintaa hyvänä. Mutta ongelmanamme on, että hallitus ei ole tottunut kansalaisyhteiskuntaan. Turvallisuusviranomaiset ja poliisit lähetetään kentälle aivan kuin etsittäisiin rikollisia. Mutta me emme ole mitään valtion vihollisia. Olen aina vakuuttanut kuulusteluissa, etten yritä tehdä vallankumousta.
Miksi hallitus ei usko?
- He sanovat: Herra Wan, teillä on suuri vaikutusvalta. Jos ette toimi kanssamme, olette vihollinen. Yritän sanoa, että haluan olla ystävä. Mutta viranomaiset itse päättävät, kuka on ystävä. Ystäviä ovat vain ne, jotka tottelevat viranomaisia. Kritiikkiä ei sallita. Ystävä on kuin koira, joka nuolee isäntää. Siihen en ryhdy.
Te olette ollut kolme kertaa vankilassa. Miten teitä on kohdeltu.
- Eri tavoin. Ensimmäisellä kerralla turvallisuusviranomaiset ottivat kiinni. Istuin neljä viikkoa vankilassa. Kun minut vapautettiin, viranomaiset olivat hyvin ystävällisiä. Luulin, että he olivat ymmärtäneet minun näkemykseni.
- Toisella kerralla paikallinen poliisi vangitsi. Minut piilotettiin kolmeksi päiväksi vankilaan. Se oli vaikeaa. Minua ei ymmärretty lainkaan. Turvallisuuusviranomaisten agentit ovat älykkäitä. Heidän kanssaan voi keskustella. Sen sijaan poliisit saavat ohjeensa ylhäältä. He olivat hyvin epäystävällisiä.
Onko teitä hakattu?
- Kun ensi kerran turvallisuusviranomaiset 6 vuotta sitten vangitsivat, minua pahoinpideltiin. Sen sijaan poliisi painostaa psyykkisesti.
Miten tulitte aids-työhön mukaan?
- Opiskelin 80-luvulla terveystietoa. Jo silloin työskentelin aidsin parissa. Olin kiinnostunut myös kansainvälisesta aids-liikkeestä. Sitten toimin valtion terveysviranomaisena ja olin vastuussa aids-valistuksesta. 1994 sain potkut, koska olin perustanut aids-neuvontapuhelimen. Sen jälkeen perustettiin Aizhixing-instituutti. Se on viranomaisista riippumaton.
Oliko jo 1980-luvulla Kiinassa aids-liike?
- Ei kiinassa, mutta lääketieteen opiskelijat pääsivät käsiksi maailman terveysjärjestöjen julkasiuinhin. Silloin oli vielä aika heolppo saadatietoa. Aids nähtiin silloin vielä länsimaiden ongelmana.
Oliko Kiinassa jo silloin aidsia?
- Varmaan oli. Uutisissa kerrottiin kolmesta tapauksesta Zhejiangin provisnssissa. Pekingissä ensimmäinen tieto oli vuodelta 1985. Satoja huumeidenkäyttäjiä oli Yunnanin provinssissa. Silloin aids nähtiin ulkomaisten tuomana sairautena ja se johtui läntisestä elämäntyylistä. Meillä ei virallisesti ollut homoja, huumeidenkäyttäjiä eikä prostituutiota. Vuonna 2000 tuli julkisuuteen veriskandaali Henanin provinssissa.
Entä tilanne tänään?
- Kovin suoraan ei aids-skandaaleista puhuta, mutta viranomaiset ovat tulleet avoimemmiksi. Tietoa ei hallitukselta puutu, vaan ongelmana ovat byrokratia, tehottomuus ja korruptio terveydenhoidossa. Yksilöt eivät merkitse. Esim. prostituoidut. Prostituutio on kiellettyä. Kun he tulivat aids-neuvontaan, heistä oli kerättävä kaikki tiedot ja toimitettava eteenpäin.
Kiinassa on kansalaisjärjestöjä, jotka eivät kritisoi hallitusta. Voisiko aids-järjestö tehdä samoin?
- Olemme yrittäneet. Mutta veriskandaalin yhteydessä vaadimme, että ihmiset saavat vahingonkorvausta, mutta hallitus halusi lakaista asian maton alle. Pitäisikö meidän vaieta.
Ihmisoikeusasiat ovat vaikeita aids-kysymyksessä. Tunnettu aids-asianajaja Hu Jia istuu vankilassa.
- Tunnen hänet hyvin. Minut pidätettiin viime vuonna kolme kertaa. Kaksi kertaa sen takaia, että olen ollut yhteydessä häneen. En edes tiennyt, mitä viranomaiset minulta halusivat. Viimeksi joulukuun lopussa minua pidettiin telkien takana 30 tuntia. Kuulusteluissa minun täytyi tunnustaa omistavani sydämeni hallitukselle ja noudattavani sääntöjä. Vasta myöhemmin kuulin, että Hu Jia oli pidätetty. Hän oli instituutin perustaja ja hän vaimonsa kanssa on tukenut instituutin toimintaa.
Uskomattoman munatonta toimintaa suomalaisen olympiaurheilun toivoilta.
Ensin käydään sutaisemassa nimi johonkin paperiin, kun siinä näkyy olevan muidenkin ja vielä ihan maailmankuulujen urheilijoiden nimiä. Sitten, kun käy ilmi, että paperilla oli oikeasti jokin merkitys ja nimikirjoitus tarkoitti peräti kannanottoa niinkin outoon ja uuteen asiaan kuin ihmisoikeudet, nimet vedetään kiireesti pois. Meilläkö olisi jotain mielipiteitä, ei nyt sentään. Me heitetään vaan keppiä ja annetaan diktatuurien tehdä rauhassa mitä niiden on tehtävä.
Eikös Pitkämäki todennut jotain siihen suuntaan, että hoitakoot poliitikot politiikan. Jep jep - mitäs tästä edes äänestämään, sehän on politiikkaa joka kuuluu poliitikoille. Pitäköön vain tiibetiläisetkin mölyt mahassaan, niin mekin tehdään. Ai niin, se pieni ero tässä taitaa olla, että meillä vaietaan omasta halusta, kun Tiibetissä siihen pakotetaan aseella uhaten.
Mutta Teron arvot ovat kohdallaan. Kansan Raamattuseuran Sana-lehdessä oli vuosi sitten Tero Pitkämäen haastattelu, ja siinä todettiin muun muassa: "Tero Pitkämäki kuvaa tähänastista elämäänsä erittäin hyväksi ja onnelliseksi. Vastoinkäymisiä on ollut vähän, hyviä ihmisiä sitä vastoin on ollut hänen lähellään runsaasti. Arvot ovat asettuneen akselille koti, uskonto ja isänmaa."
Kaikkea hyvää vain jatkossakin Terolle ja lentoa siihen keppiin Pekingissä. Ehkä se nimi kuitenkin kannattaisi seuraavalla kerralla jättää poistattamatta vetoomuksesta, johon se on kerran tullut puolihuolimattomasti raapaistua. Asian saama julkisuus jää vähemmälle ja kaikille parempi maku suuhun.
Kiinassa teloitetaan ihmisiä enemmän kuin missään muussa maassa. Viime vuonna on kerrottu ainakin 470 ihmisen teloittamisesta (Amnestyn mukaan). Syyt ovat hyvin erilaisia: esim 68 tapausta, joihin ei liity väkivaltaa (veronkierto, salakuljetus, parittaja). Epävirallisesti väitetään, etä teloituksia oli viime vuonna jopa 6000. Kiinalainen ihmisoikeusaktivisti kertoi huhtikuussa Augsburgin kirkkokonferensisssa, että Kiinassa on vuodessa jopa 8000 teloitusta. Puhutaan myös siitä, että Kiinan harjoittamassa elinkaupassa 95% on teloitettujen elimiä.
Toiseksi pahin teloittaja on Iran. Huhtikussa 2008 Spiegelissä kuivattiin tyypillistä iranilaista kivittämistä. Näin se menee:
Kyse on verisestä näytelmästä, jota länsimaissa kauhistellaan. Iranissa tuomarit tuomitsevat kivitettäväksi esim. avion rikkomisesta. Laissa määritellään kivien koko, heittäjien järjestys ja - mitä tehdään siinä tilanteessa, että uhri ei kuole.
Vuodelta 1991 on harvinaisia kuvia kivittämisestä. Uhrit on haudattu vyötäröä myöten maahan, kädet sidottuina selän taakse. Nainen haudataan rintoja myöten. Pää on peitetty valkeaan pussiin. Joukkio kokoontuu rinkiin ympärille. Ensimmäiset kivet ovat appelsiinin kokoisia.
Iran lupasi EU:lle jo vuonna 2002, että kauhistuttava rangaistus poistetaan. Mutta käytäntö jatkuu ja Amenstyn mukaan erityisesti naiset ovat useimmiten uhreina. Syynä useimmiten avioliittoon liittyvät asiat.
Valtion edun nimissä kuoli Iranissa vuonna 2007 vähintään 317 ihmistä. Vain Kiina pani paremmaksi: 470 teloitusta. Iranissa teloitettujen joukossa oli myös kolme tekohetkellä alaikäistä. Iranissa on neljä menetelmää: hirttäminen, ampuminen, sähkötuoli ja kivittäminen.
Kivittämisen aikana on oltava paikalla ainakin kolme uskovaista. Kun rikollinen on tunnustanut, tuomari heittää ensimmäsien kiven. Jos rikollinen tuomitaan todistajalausuntojen perusteella, ensimmäisen kiven heittävät todistajat, sitten tuomari ja lopuksi yleisö. Kivet eivät saa olla niin suuria, että ensimmäiset heitot aiheuttavat kuoleman. Mutta liian pieniäkään kiviä ei saa käyttää.
Uusimpia tietoja kivittämismääristä ei ole. Vuodelta 2007 on Amnestylla tiedossa kolme tapausta. Niistä vain yksi on virallisena tietona. Mies tuomittiin aviorikoksesta ja nainen samassa yhteydessä, paikkana Takestan, hautausmaan lähellä. Asia pääsi etukäteen julkisuuteen ja kivittämistä siirrettiin ulkomaisten ja kotimaisten protestien takia. Kivitys toteutettiin heinäkuussa 2007.
Kivitystä on odottamassa 10 naista ja kaksi miestä. Kahden sisaruksen tuomiosta on tarkempaa tietoa. Oikeuteen joutui toisen aviomiehen tekemä video, jossa naiset ovat vieraan miehen kanssa. Tuomio: Laiton suhde. Tuomio oli 99 raipaniskua. Se toteutettiin, mutta naiset jäivät vankilaan odottamaan jatkoa. Kuusi kuukautta myöhemmin tapaus avattiin uudelleen, kun tuli uusi tuomari. Nyt tuli kivitystuomio.
Iranin parlamentti käsittelee uutta rikoslakia, ja siinä lopetettaisiin kivittäminen. Kuolema avionrikkojille tuotettaisiin muilla keinoilla.
Olympia-kisojen avajaisten yhteydessä kerrottiin laajasti Pekingin uudesta arkkitehtuurista. Pohjois-etelä-akseli on kaupungin juhlava selkäranka. Suurvallalla pitää olla suurvallan pääkaupunki.
*****
Hitlerin pääarkkitehti Speer suunnitteli Berliiniin 1930-luvun lopussa kaksi akselia: itä-länsi-akseli ja pohjois-etelä-akseli. Itä-länsi on olemassa eli suora katu läpi Tiergartenin puiston. Pohjois-etelä-akselista on vain pienoismalli ja kaavakuvia. Sen piti alkaa suuresta kokoushallista, johon mahtuu satoja tuhansia ihmisiä. Kupolin korkeus 290 metriä. Voiko sellaista edes rakentaa, vai kaatuuko se tuulen voimasta, kysellään nykyään. Seitsemän kilometrin matkalla olisi mm. Führerin palatsi. Entä missä gay-baarit? Varmaan SS-joukkojen pääesikunnan nurkan takan???
Kuva pohjois-etelä-akselista ja muutama kuva myös itä-länsi-akselista. Löytyykö sieltä parlamenttitalo vai olisiko se ollut vanhanaikaista? http://kunst.gymszbad.de/nationalsozialismus/architektur/speer/werk/speer-1937-germania.htm
Kävin perjantaina Mythos Germania -museossa, jossa esiteltiin Speerin suunnitelmia. Siellä selvisi, että Berliinin höttö maaperä ei olisi kestänyt moisia rakennelmia. Rakensivat kokeeksi muutaman valtavan betonitötterön, jotka painuivat muutamassa vuodessa parikymmentä senttiä, kun homma oli laskettu kahden sentin painuman varaan ;))
Pitkämäki ja Wirkkala ovat varsinaisia vellihousuja. Tuollainen lusmuilu on lähinnä kuvottavaa. Kun Terolla itsellään on mennyt hyvin, niin eipä sitten tarvitse muista välittää.