Outo näyttely (juttukommentit)

Työlästä taidetta. Hitleriä ajatellen olisi varmasti vaikea saada aikaan edes stondista. Voikin sitten nuorena jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle.

Justiinsa.

Nykytaide on perseestä. Itseilmaisu on yleensä juuri tätä tasoa. Sensationalistista provokaatiota ilman minkäänlaista todellista syvyyttä. Mällin kankaalle ruikkiminen on parempi tapa päästä julkisuuteen kuin oikea maalaustaito. Menee samaan kategoriaan kuin viime kevään (?) suomalaistaiteilijan lapsipornon levityssyyte. Paskaa mitä paskaa.

Sen lisäksi, että idea on jo itsessään idioottimainen eikä näy toteuttavan mitään muuta tarkoitusta kuin taiteilijan omaa ekshibitionismia, maalaukset ovat tylsiä ja mitäänsanomattomia, ainakin mitä nyt noista esimerkeistä näkyi.

Maalaustaide tarvitsee taas uuden suuntaa-antavan sysäyksen. Valitettavasti näitä ei yleensä synny muuten kuin isojen konfliktien ja/tai suurten sosioekonomisten muutoksien myötä.

Sperma gemalten Porträts. No joo, ovatpa ainakin erikoisella tekniikalla tehtyjä. Joskus kymmenisen vuotta sitten Ateneumissa ARS (ei siis Arch) -näyttelyssä pyöri tehosekoittimissa virtsaa, verta ja spermaa. En enää muista taiteilijan perusteluja työlleen. Se kuitenkin varasti melkoisesti julkista huomiota tuolta näyttelyltä.

Opetin joskus Taideteollisessa korkeakoulussa. Kahvitauolla väittelimme opiskelijoiden kanssa siitä, mikä on todellisuudessa taidetta. Heidän mielestään taidetta on kaikki se, jonka taiteilija taiteeksi määrittelee. Esitin vastaväitteenä sen, että jospa minä käyn eriössä murjaisemassa tortun ja kerron sen olevan taidetta. Koska en ole muuta kuin vain elämäntaiteilija, sitä ei kelpuutettu taideteokseksi. ;-)

On todella vaikeaa tietää mikä on kunnollista ja pysyvää taidetta. Juuri nyt TV1 esittää kolmiosaista tosiseikkoihin perustuvaa sarjaa impressionisteista. Monet heidän töistään, joita nykyisin arvostetaan ja rakastetaan todella paljon, tuomittiin aikanaan maanrakoon. Impressionistit olivat kuitenkin uuden suunnan näyttäjiä.

Englantilainen laatusarja: Impressionistit
27.12.2008 TV1 klo 16:00 ja
28.12.2008 TV1 klo 16:00

Taiteilijan sivut.
http://www.martinvonostrowski.de/


"Nykytaide on perseestä." Kyllä, kyseinen taiteilia maalaa myös paskalla ("Semen and shitpaintings" -sarja). Kaikkihan EI nyt mitenkään voi olla taiteilijoita mutta kuka tahansa voi olla kriitikko (...ja/tai määritellä taiteen)? Kannattaa tosin katsastaa taiteilijan koko tuotanto, tai tuo mitä on esillä kun "tuomitsee" noinkin jyrkästi. Aiheet liikkuvat provokatiivisista paskahitlereistä tai graafisista gang rape kuvituksista värikkäisiin gayparaati kuviin...ja yllättäen hyvin herkkiksiä onnittelukorttmaisia ruusumaalauksia.

Tuollainen on itse asiassa antitaidetta, se vieroittaa suuren yleisön (modernin) taiteen piiristä. Ainakin minulle tulee modernista taiteesta mieleen ensimmäisenä kissantappovideo, toisena ehkä tulee mieleen pyörillä kulkeva häpy.

..tai houkuttelee "suuren yleisön" keskustelemaan taiteesta?

SaintJudy kirjoitti: "..tai houkuttelee "suuren yleisön" keskustelemaan taiteesta?"

Ainoa keskustelu on paheksunta. Kuulemma kissantappovideossakin on paljon muuta sisältöä kuin se kissan tappaminen ja jättihäpy tarjoaa spontaanin mahdollisuuden syntyä uudelleen, mutta tällaiset asiathan eivät paljastu pinnallisessa keskustelussa.

Se on tulkitsijasta kiinni, mikä on taidetta. Asia, joka viestittää minulle jotakin tai tarjoaa elämyksiä, voi olla minulle taidetta. Jos jokin teos ei herätä minussa mitään, silloin se ei ole minulle taidetta. Jollekin muulle se voi olla.

Taideteos voi olla myös tahaton. Vuosia sitten näin öisessä kaupungissa eräässä porttikongissa särkyneen shampanjalasin. Tuota lasia ei varmasti kukaan ollut asettanut siihen taideteokseksi, mutta tilanteeseen liittyi siinä elämäntilanteessa niin paljon symboliikkaa, että lasi yhä palautuu toisinaan mieleeni. Se oli minulle taidetta.

Aikanaan lukiossa saimme tehtäväksi käydä taidenäyttelyssä ja kirjoittaa mietteitä, joita kyseinen näyttely nostaa mieleen. Näyttely oli minusta melko mitäänsanomaton, joten päätin piruuttani kirjoittaa ainekirjoitukseeni täysin hatusta vedettyä paskaa, niin utopistisia tulkintoja kuin vain ikinä pystyin keksimään. Aineesta tuli arvosanaksi 10. Taide on valitettavasti sellainen laji, jossa pystyy myös vedättämään aika pitkälle.

Nermalin ainekirjoitusjuttu muistuttaa nykyistä kosmologiaa (joka on muka tiedettä): aikanaan oli eräs biokemian opiskelija lukenut hienossa tieteellisessä julkaisusarjassa olleen kosmologisen tutkimuksen, jonka oli (ihan ulkopuolisena ja alaa osaamattomana) havainnut täydeksi pupuksi. Niinpä hän oli piloillaan kirjoittanut jutulle kommentin tai jatko-osan ja piruillakseen lähettänyt juttunsa samaan lehteen julkaistavaksi - ja saanut hämmästyksekseen huomata, että se hyväksyttiin julkaistavaksi vakavasti otettavana kosmologisena tieteenä. Kyseinen biokemian opiskelija on siitä lähtien kuulemma pitänyt koko kosmologiaa humpuukina (jota se minustakin on) - eikä tämä opiskelija ollut ihan kuka vain .... hän nimittäin sai sittemmin biokemiallisista tutkimuksistaan Nobelin palkinnon ....

taidetta, kosmologiaa, ilmastonmuutosta, teoreettista fysiikkaa .... olkaa kriittisiä!

Nermal kirjoitti: "Se on tulkitsijasta kiinni, mikä on taidetta. Asia, joka viestittää minulle jotakin tai tarjoaa elämyksiä, voi olla minulle taidetta. Jos jokin teos ei herätä minussa mitään, silloin se ei ole minulle taidetta. Jollekin muulle se voi olla."
Henkilökohtaisella tasolla olen samaa mieltä, kuitenkin joudun itse lähes päivittäin käymään ajatustenvaihtoa töistä, jotka eivät minulle edusta mitään, ja näin ollen kaipaisin jonkinlaisia pelisääntöjä. Tekijöillensä paskamaalaukset ja pissajeesukset saattavat puhua hyvinkin voimakkaasti; riittääkö se kuitenkaan niiden universaalisti taiteeksi leimaamiseen?

Ehkä minulle henkilökohtaisesti tuottaa myös ongelmia obsessioni semantiikan kanssa. Heh.

"...päätin piruuttani kirjoittaa ainekirjoitukseeni täysin hatusta vedettyä paskaa, niin utopistisia tulkintoja kuin vain ikinä pystyin keksimään. Aineesta tuli arvosanaksi 10."
Kuullostaa tutulta. Tämä on kuitenkin ainakin minun kokemukseni perusteella totta lähes mistä tahansa humanistisesta alasta; millään muulla ei enää tunnu olevan väliä kuin Bullshitin jalolla taidolla. Taidekritiikki on kuitenkin kuin villi länsi, jossa sillä mitä sanoo ei ole väliä; tärkeintä on miten sen sanoo.

Tietenkin se onko Teemu Mäen kissantappovideo, tai vaikka tuoreempi tapaus César de Diegon kuoleva koira taidetta, pitäisi pikemminkin keskustella pikemminkin "Onko se hyväksyttävää?". Ainakin Temu Mäki on sittemmin kohun jälkeen palkittu ja apurahoitettu ja luonut aika kadehdittavan CV:n niin näyttelyillä kuin opettajana.

Ikävää jos julmuus eläimiä kohtaan/ tai ulosteet ovat ainoat mitä tulee mieleen nykytaiteesta.

Tuo "ehdin ensimmäisenä" ajattelu on jo niin vanhakantaista, etten ainakaan itse näe sitä mitenkään luovana. Duchamp loi "readymades"-kulttuurin jo 1910-luvulla, tosin olen omalla tavallaan valmis hyväksymään Eminin työn eräänlaisena neodadaistisena automaatiotaiteena.

En ymmärrä paskan käyttöä pigmenttinä, maalattiin sillä sitten mitä hyvänsä. Sairasta.

"You want me to paint it nice shit brown (to match your couch?)" -Basquiat leffan laina. Niin...paska pigmenttinä.
Tuohan on jo mielisairaala/ ja apinatarha klisee. Ja jos taiteilija valitsee Mr. Hankeyn* välineekseen kun maalaa sarjan "miehiä jotka pilasi maansa" niin hän/ja teko itsessään kommentoi koko yhteiskuntaa/maata, historiaa, kulttuuriperintöä johon on syntynyt? Vain saksalainen taiteilija voi maalata Hitlerin paskalla? JA paskamaalaushan itsessään kertoo jo että maalaus on "ihan" perseestä? Kritiinkin yläpuolelle asettumista, kenties?
Tosin jos ajattelee ekologiselta kannalta; paska on uusiutuva, luontoystävällinen(?) materiaali. Jos joku "Taistelevat Metsot" päätetään tuhota, lakien mukaan se pitäisi viedä ongelmajätelaitokselle hävitetäväksi.

Miten "hyväksyt" Gilbert and Georgen "Naked Shit Pictures" ...tai ylipäätään heidän tapansa käyttää eritteitä kuvissaan?

(*Mr Hankey, the Christmas Poo, Southpark)

Ihan monimuotoisuuden vuoksi kommentoin:
Minä taas ymmärrän ehdottomasti "paskan käytön pigmenttinä", kuten sperman veren ja virtsan.
(Viimeksimainitusta ystäväni onkin pitänyt ihan koko näyttelyn jo x vuotta sitten.
Ennen "virtsakauttaan" hän oli maalannut ainakin kukkien väreillä ja ruoholla, eihän niistä sitten pitkä matka seuraavaan ideaan ollutkaan.)

Ehkä äidinmaito kävisi myös (siis jos siitä saa värijäljen).

Aatun muotokuvan ideaa en kyllä tavoita, että miksi, mutta pitää ehkä miettiä vielä.

En aio perustella mielipiteitäni loputtomiin. Olen jo sanonut ettei minulla ole teesiä kuvataiteen syvimmästä olemuksesta, enkä myöskään ole alueen auktoriteetti. MINUN MIELESTÄNI nykytaiteessa jatkuvasti esiin tunkeva ruumiinnesteobsessio on infantiilia, julkisuushakuista ja vastenmielistä. En nyt sano etteikö mielestäni tälle aihealueelle saisi liikkua, mutta ainakin pitäisi löytää sille jonkinlainen peruste, eikä tehdä töitä joiden perusidea on "KATSOKAA, PASKA!!!1" Toki voi sanoa, että Hitlerin maalaaminen paskalla ilmaisee halveksuntaa, mutta millä tavalla tämä on uutta tai mielenkiintoista? Mitä uutta tässä on? Karkea yritys yhteiskunnallisesta kritiikistä. Lisäksi Hitler on aiheena niin passé, etten usko että häntä voidaan enää missään vakavassa taiteessa käyttää. Provosoinnissa Hitler on kuitenkin edelleen tehokas.

Harvoin näen nykytaidetta, joka on minusta kaunista, lukuunottamatta valokuvia. Taiteessa on ruvettu kauneuden sijasta ylistämään rumuutta, mikä ei välttämättä ole huono asia, mutta se tehdään niin usein niin huonosti. Rumuutta on kuvannut esim. Jenny Saville kovin kauniisti, ja vaikka hänen aiheensa ovatkin ristiriitaisia, hän kuvaa niitä hyvin objektiivisesti; taiteilijan integriteetillä. Jos on tarpeeksi taitoa, ei tarvitse provosoida.

Olen Vermillionin kanssa samalla kannalla. Luulen. Ei ole mitään järkeä tehdä helposti ällöttävää. Ne sellaiset kommentit siitä, että "kukaan muu ei keksinyt laittaa verisiä pikkuhousuja sänkyyn ja raijata sitä näyttelyyn, mutta minäpä keksin" on tavallaan ihan näppäriä, mutta niin nyt on kaikki näsäviisastelu... Moni muukin on (mitä todennäköisimmin) ajatellut sitä (pikkuhousuja, sänkyjä ja muita tämän teoksen komponentteja ja toteutusmahdollisuudet ovat olleet monienkin ulottuvilla), mutta tullut siihen tulokseen, että se ei oikeestaan oo kauheen hyvä idea, koskapa eivät sitten toteuttaneet sitä.

Jos rupeaa maalaamaan paskalla (tai öljyväreillä) niin olis kiva, jos olis jotain oikeeta sanottavaa. Ellei sitten tee sitä ihan estetiikan vuoksi. Taidetta on varmaan olemassa ihan niin monenlaista kuin on tekijöitä*katsojia, mutta mulle taiteessa olennaista on, että se on osoitus taidosta ja jättää sykähtyneen tunteen. Joskus se tunne voi olla epämiellyttäväkin, mutta pelkkä ällötys tai halpa säikyttely ei yleensä vaadi kovin paljon sitä ensimmäistä eli taitoa.

(Vaikka myönnetään, että paskalla maalaaminen on varmasti haasteellisempaa kuin öljyväreillä.)

Eminin "näsäviisas" vastaus oli hieno siksi koska kertoi enempi turhautumisesta mitä hän oli joutunut kohtaamaan kun katsojat ja kriitikot näyttivät "missing the point" sänkyinstallaatiosta. Hiukka samaa "ymmärtämättömyyttä" oli luettavissa kommenteissa Ostrowskin näyttelystä kun itse kommentoija ei nähtävästi edes vaivautunut ottamaan asioista selvää...ja samaan henkeen esittää tästä ennakkoluuloista koko nykytaiteen olevan sitä ihteään. Otrowskin Hitler provokaatio on tärkeä jo siksi koska hänet olisi kohteensa toimesta suljettu mielisairaalaan jo siitä syystä jos taiteilija "näki niityt sinisinä".
Rappiotaiteeseen (Entartete Kunst) tässäkin keskustelussa aikaisemmin viitattiin.

http://fcit.usf.edu/HOLOCAUST/arts/artdegen.htm

Gilbert et Georgen otin esille koska käyttävät töissään samoja "shokkeja", suurennettuina pop väreinä valokuvissa. Vaikka töissä välillä lukee "Piss,spunk,blood" niin silti ihmiset tuntuvat järkyttyvän tajutessan että tuo värejähuimaava kuva esittää.
Tai Andy Warhol esimerkki; Andy ei hennonnut kertoa hienostofrouvalle joka tutki nenä kiinni "Piss Painting" -taulua ja kyseli miten hienot kuparin sävyt olivat syntyneet.

Luulisi ihmisten jo tottuneen paskaan?

Kuulehan nyt SaintJudy.
Ensinnäkään minä en ainakaan ole viitannut rappiotaiteeseen eli Degenerate Artiin millään tavalla, eikä muistaakseni kukaan muukaan. Jos viittasit tuolla minuun, kuten minusta vaikuttaa, toivon että otat saman tien sanasi takaisin, sillä tuo on harvinaisen loukkaavaa.
Se, että NYKYTAITEEN KANSSA PÄIVITTÄIN TEKEMISISSÄ OLEVANA IHMISENÄ minun mielestäni paskalla maalaaminen on vastenmielistä, ei tee minua yhtään sen ymmärtämättömämmäksi. YMMÄRRÄN kyllä mitä von Ostrowski yrittää maalauksillaan kommunikoida, mielestäni hän tekee sen kuitenkin epäkypsällä, karkealla ja banaalilla tavalla. On "turvallista" loukata hahmoa, jonka ihmisarvosta kaikki ovat samaa mieltä (eri asia saattaisi olla maalata oikeasti kiistanalainen hahmo ulosteella - en tiedä.). Maalauksen sisällössä ei ole mitään mielenkiintoista eikä kiistanalaista, koko työ justifioidaan ainoastaan sillä että maalari on töhrinyt kankaan paskalla. Se taistelee minusta ajatustasolla taiteen pointtia vastaan. Taiteen tarkoitus, tai ainakin yksi sen päätarkoituksista, on mielestäni edelleen olla miellyttävää katsottavaa, ja mielestäni paskalla maalaaminen negatoi tuon mahdollisuuden välittömästi. Vaikka mielestäni maali kankaalla onkin jo itsessään mielenkiintoista, en kyllä missään tapauksessa menisi läheltä katsomaan paskan koostumusta ja että mitä taiteilija on ennen maalaamista syönyt. Toki joku voi tuollaisestakin kicksit saada, se hänelle suotakoon niin kauan kuin minulla on lupa olla eri mieltä.

Se etten joka ikisen nykytaiteilijan koko tuotantoon ole tutustunut (varsinkaan jos tuotanto mielestäni on vastenmielistä) minulle suotakoon anteeksi. Olen kuitenkin vain ihminen.

Miksi paskaan ylipäätään pitäisi tottua, kirjaimellisessa TAI figuratiivisessa merkityksessä? Itse en katsele mitään paskaa, en gallerioissa, studiossani tahi kotona.

Millä auktoriteetilla muuten sinä minua ripität? Selitä itse, mikä mielestäsi paskalla maalaamisesta tekee niin avant-gardea, hienoa ja innovatiivista.

Rappiotaiteseen viitattiin viestissä 8 / 22 .

Ärtymykseni lähti viestistä 3 / 22 ja sitä seuraavista yleistyksistä.

Paskaan totuttaumimisella tarkoitin viestiäsi "nykytaide on perseestä" ja "paskaa mitä paskaa".Ilmeisesti lauoit kommentia ilman että ollut tutustunut taiteiliaan ja vedit tuosta yleistykset? Ostrowski on kiinnostunut enempi kysymyksestä“Why art?” kuin “What is art?”, kuten hänen sivuillaan olevassa esittelyssä sanotaan ..jos nyt KUKAAN keskusteluun osallistuneista vaivautui käymään tuolla saitilla? Vähintä mitä voinee tehdä jos noin suoraan hyökkää jotain mielikuvaa vastaa..? (Saksalaisten "merkkihenkilöinen" lisäksi Ostrowski on maalannut myös itsensä paskalla) Ja jo tämä keskustelu on osoittanut että tuo kysymyksen asettelu ei ole ihan väärin.. Mielestäni en ripittänyt sinua ja en usko omaavani mitään "auktoriteettia" tässä asiassa...ja mielestäni selitin jo miksi Otrowski on mielestäni tärkeä. Tuota kai kutsutaan keskusteluksi? Olen pahoillani jos "osallistumisellani" aiheutin enemmän ahdistumista mitä ensinmäinen viestisi tähän keskusteluun antoi ilmi.

Omasta "paskan maustani" en ole puhunut mutta luulen että minulle on enempi "makua kieleni takaosassa".

*pahoittelen tekstin loputonta muokkausta.

"Selitä itse, mikä mielestäsi paskalla maalaamisesta tekee niin avant-gardea, hienoa ja innovatiivista. "

Apinatkin käyttää sitä...? *tai mielikuvana "hullu suljetulla"; mitä muutakaan välinettä hänellä on maalata kuva seinälle? Avant-gardena tuo lienee jo menettäneen merkityksensä, jos nyt koskaan tuota omannutkaan muuten kuin "tekona", "act"?

"Rappiotaiteseen viitattiin viestissä 8 / 22 ."
Asia selvä. Pahoittelen ärähtämistäni.

"Paskaan totuttaumimisella tarkoitin viestiäsi "nykytaide on perseestä" ja "paskaa mitä paskaa"."
Tarkoitukseni ei ollut yleistää näin rankasti. Kyseisistä spermapotreteista ja muista ruumiinnestemaalauksista olen kuitenkin juuri tätä mieltä. Edes taiteilijan fotorealismia lähentelevät maalaukset eivät mielestäni ole kummoisia, joskin osassa maalauksia tekstin ja disassosiatiivisten merkintöjen käyttö on mielenkiintoista, vaikkei välttämättä kovin tuoretta. (Fotorealismi suuntauksena ei tosin mielestäni ole muutenkaan kovin mielenkiintoinen.) Löysin kuitenkin jopa maalauksen josta pidin, kun oikein etsin. (Rhinepainting, 1994. Sarja Gay Motives, 5/6)

"Ilmeisesti lauoit kommentia ilman että ollut tutustunut taiteiliaan ja vedit tuosta yleistykset?"
Kommenttini eivät olleet tarkoitettuja taiteilijaa itseään kohtaan, vaan pikemminkin nykytaiteen ruumiinnesteobsessiota kohtaan. En näe ko. tendenssille muuta selitystä kuin shokeeraamisen halun, ja tästä syystä sen vertaaminen esim. impressionismiin on mielestäni ontuvaa.

"Ostrowski on kiinnostunut enempi kysymyksestä“Why art?” kuin “What is art?”, kuten hänen sivuillaan olevassa esittelyssä sanotaan ..jos nyt KUKAAN keskusteluun osallistuneista vaivautui käymään tuolla saitilla?"
Kävin kyllä sivuilla (joskin vasta sen jälkeen kun laitoit linkin keskusteluun). Kuten sanottua, minä kommentoin (ainakin aluksi) suuntausta enkä taiteilijaa; tekniikkaa enkä sisältöä... Luin myös von Ostrowskin teesin, mutta en ymmärrä miten kysymystä "Why art?" käsitellään hänen maalauksissaan. Minusta vaikutti siltä, että kysymys on enemmän esillä installaatioissa.

"Ja jo tämä keskustelu on osoittanut että tuo kysymyksen asettelu ei ole ihan väärin.."
Kysymyksessä ei sinänsä ole mitään vikaa, ja sitä varmaan moni kysyy itseltään. Minä ainakin kysyn jatkuvasti miettiessäni tulevaisuudensuunnitelmia. Heh.

"Olen pahoillani jos "osallistumisellani" aiheutin enemmän ahdistumista mitä ensinmäinen viestisi tähän keskusteluun antoi ilmi."
Minä taisin polttaa itse päreeni liian helposti, sitä pyydän anteeksi. Niin abstraktista asiasta kuin mausta on kuitenkin usein vaikea keskustella, varsinkin jos aihe on niin henkilökohtainen ja rakas kuin kuvataide minulle on, ja tämä saattaa tuottaa tiettyjä frustraatioita. Joskus täytyy vain hyväksyä, että "agree to disagree" saattaa olla ainoa sivistynyt vaihtoehto. Haluan myös mainita, että on kiva keskustella aiheesta jonkun kanssa, joka selvästi tietää mistä puhuu.

Kysymykseen "Why art" Ostrowskin esittelystä;
"..he is more asking why he himself makes art, why viewers look to art and are intensifying time with it. The artist got so many answers and also counterquestions, which he uses in his work, especially in the new series of paintings and installation “Attempt about S.”. "

Kukin omaa polkuaan, kunnioittavasti ja palavaa intohimoa valitsemallasi(*...or is it because we must?) tiellä : Judy