Tintti on elänyt ja voinut hyvin esim. DTM:ssä. Mutta vielä yksi lisäys sarjakuvaan: hieno sarjakuva, tarkasti piirretty, juoni mielenkiintoinen. Piirtäjät kävivät paikan päällä tapahtumapaikoilla tutkimassa, miltä siellä nyttää. Tinttifanit etsiskelevät niitä paikkoja, joita on sarjaan piirretty. Klassinen esimerkki: kalastajavene. Mutta kuka on ollut oopperadiivan esikuvana? Tiedättekö?
Totuus naisten lähes täydelliseen puuttumiseen Tintin seikkailuista taitaa olla tympeämpi kuin Tintin mahdollinen kaappihomous tai Hergén tuntema kunnioitus naisia kohtaan. Asialla ovat olleet taas nuo hassuja hameita käyttävät poikamiehet Vatikaanista, joiden mielestä teinipojille suunnatussa sarjakuvassa ei saanut olla naishahmoja, koska ne voisivat houkutella poikien ajatukset syntiin. Nainenhan on tunnetusti luomakunnan syntisin olento pois lukien tietysti Neitsyt Maria, joka itsekin syntyi synnittömästi.
Esimerkiksi toisessa belgialaisessa sarjakuvassa Smurffeissa ei ole kuin yksi tyttö eli Smurffiina, joka syntyi (yllätys, yllätys) Velhon juonesta.
Jonkin verran filosofinen on tuo kysymys: elääkö Tintti sarjakuvan ulkopuolella. Minun mielestäni hän elää kaikkien niiden mielikuvissa ja ajatuksissa, joihin Tintti-sarjakuva on tehnyt jonkinlaisen vaikutuksen. Jotkut elävät niin vahvasti suosikkihahmoaan, että haluavat jollain tavalla jäljitellä tätä. Samalla tavalla Brokeback Mountain elää niiden päässä, jotka ovat elokuvan nähneet ja siihen syventyneet. Elokuva alkaa elää uutta elämää ja siihen tulee uusia tulkintoja. Ja katsojien päässä ratkaistaan esim. se ongelma, mitä tapahtuu näille elokuvan ihmisille sen jälkeen, kun elokuva ei enää heistä kerro.
Samantyyppistä keskustelua on käyty myös Taru sormusten herrasta -kirjan päähenkilöistä Samvaisista ja Frodosta. Tosiasiassa Tolkien oli harras katolilainen ja lukeutui jo opiskeluaikoinaan yliopiston konservatiiseen opiskelijapiiriin, johon kuului myös mm. C.S.Lewis. Onkin varsin epätodennäköistä, että Tolkien olisi halunnut sisällyttää Samvaisin ja Frodon suhteeseen seksuaalista puolta syvän ystävyyden lisäksi. Kuten Aboa jo edellä totesi, kyseessä ovat fiktiiviset hahmot, joten siinä ei ole mitään järkeä, että tulkintaa lähdetään viemään kirjailijan motiiveja pitemmälle.
Jotenkin tällaisista kommenteista paistaa epätoivoisuus. Taustalla taitaa jyllätä vanha ajankuva, jolloin homot olivat kiven alla ja identiteetin rakennusaineet vähissä. Nythän julkisuudessa on jo iso joukko homoja, joten tuollaiset spekulaatiot voisi jo hiljokseen haudata.
Vaeltajan kanssa olen samoilla linjoilla, että hyvin tehty fiktio alkaa elää omaa elämäänsä fanien mielissä, ja joissain tapauksissa syntyy hyvinkin kirjava fanfiktiokulttuuri (Star Trek on monella tapaa edelläkävijä mutta Internet on mahdollistanut paljon uusia alakasvustoja).
Lisäksi on väistämätontä että uudet lukijat tulkitsevat vanhoja hahmoja omasta vinkkelistään, jolloin jotkin aikoinaan ihan normaalit ilmiot saavat uusia sivujuonteita...hyvä esimerkki on tuo Frodo ja Sam Sormusten Herrasta: monet muutkin peribrittiläiset herra-ja-palvelija -fiktiot näyttävät nykykatsojille saaneen ihan uuden ulottuvuuden (ja Fast Show -sketsisarja tuolle jo irvailikin).
Samoin monien nuorten seikkailusarjojen vähäiseen naiskuvastoon on myohemmin alettu kiinnittämään ihan uudella tavalla huomiota.