Talvisodan muistomerkki

ihmeiden aika ei ole ohi, kun patsas, jossa on takapuolessa reikäaukko noin julkisesti esillä keskellä toria, nyt tuntuu kelpaavan persuille ja sinisillekin.

Oiskohan nuo vihdoinkin hiffanneet homomiesten uroteot puolustusrintamillakin.
Kyllä kai heteromiehilläkin on "reikäaukko" takapuolessa. Tai niin ovat isot pojat kertoneet.

Käytiin katsomassa patsasta lauantaina, samalla kun poikettiin ihmettelemässä Senaatintorin joulutoria. Piipahdettiin samalla pikaisesti myös Suurkirkossa.
Voi kun ei olisi tuolloin talvisodankaan aikaan ollut uskontoja, ei-oikea/väärä-uskoisia, ei kommunismi-kristin-natsismi -uskontoja, ei teologi-Stalinia, ei katolilais/protestantteja natseja, eikä suur-Suomi-uskovaisia, eikä tuomiokirkkoja sun muita niin ei olisi tullut tarvetta reikäpatsaillekaan, uskontosotien muistomerkkeinä.

Toivotaan kaikki että ihmiskunta vielä tervehenkistyy niin että lakaisee hölynpölyuskomukset pois sodittamasta.
Ai seksistisiä aukkoja? Ilmeisesti teoksen pitää esittää homoa ennen kuin siitä voi sanoa jotakin asiallista tai kiinnostavaa.

Tuntuu siltä, että teoksen symoliarvo ja sisältö on teille täysin hämärän peitossa.

Onneksi tämän päivän Hesarissa on teillekin jotain kiinnostava - iso artikkeli peräpukamista. Saatte uppoutua 100-vuotiaan Suomen kunniaksi siihen kaulaa myöten, analysoimaan sen puutteita ja kohokohtia.
  • 6 / 11
  • Public eye
  • 4.12.2017 10:34
Kenelle "teille" nimimerkki 1965 suuntaat purkauksesi. Ja ketkä ovat ne "me" joihin itse katsot kuuluvasi?
Ja kävin myös katsomassa muistomerkkiä. Oli vaikuttava. Vaikuttavampi kuin etukäteen julkaistuissa havainnekuvissa. Eivätkä reiät tuoneet mieleen mitään kehontoimintoja vaan jotain aivan muuta.
Suosittelen että Public eye kurkistaa varovasti kuplastaan ulos ja lukee närästystä aiheuttaneen kommenttini edeltävät viestit, jotta selviäisi keille vastasin. Onhan runsaasti vaihtoehtoja, keitä "te" voisi tarkoittaa. Oliko siellä Elvis ja pääministeri vai joku pataljoona joille kommenttini osoitin. Kuplan ulkopuolinen todellisuus on hyvin monimutkainen ja vaarallinen, ei koskaan tiedä mitä eteen tulee. Mutta kun etenee päättäväisesti, asia kyllä selviää.
Sota-ajan lapsena minua huolestuttaa se, että sota ja sen muistelut ovat läsnä tänä aikana laajasti ja näkyvästi. Miksi sadan vuoden itsenäisyyttä pitää juhlia juuri sodan kautta? Synkkää! Sota on valtava virhe ja onnettomuus, eikä sen pitäisi olla millään tavalla juhlinnan aihe.

Walter Serner on todennut: "Sodat ovat ihmiskunnan pahimpia ripulikohtauksia".
Niissä ei ole mielestäni mitään arvokasta.

Juhlinnan pääaiheen pitäisi olla pitkä rauhan aika ja suomalaisen yhteiskunnan valtava kehitys tuona aikana. Minä olen myös kaiken tuon kehityksen nähnyt itse. Juhlin mielessäni kehitystä muistellen. Muuten pysyttäydyn juhlinnasta mieluiten sivussa. Nyt vallitseva juhlinnan tapa ei ole minun makuuni.
1965, tässä ketjussa oli omiesi lisäksi kommentteja minulta ja yhdeltä muulta (ja sittemmin vielä yhdeltä). Mitä siis tahdot minulle tarkemmin ottaen sanoa?
Kymmenientuhansien talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden sekä hengissä selvinneiden nuorten miesten ankarien taistelujen ansiosta Suomi saavutti itsenäisyyden, ja on vapaa maa, joka on noussut sadan vuoden saatossa yhdeksi menestyneimmistä valtioista maailmassa. Jos se ei ole juhlimisen ja kunnioituksen arvoinen asia niin mikä sitten? Ja jos asia ei tällä avaudu, lukekaa historiaa. Ja menkää itseenne!

Ymmärrän että human ja JuhaniV suhtautuisivat 100-vuotisen Suomen juhlintaan paljon innostuneemmin, jos kasarmintorille pystytettäisiin jättifallos, kuvaamaan suomen homojen satavuotista historiaa. Onhan se nyt ihan toista luokkaa. Kymmentuntinen drag-show -numero juhlistaisi osuvimmin tuota tapahtumaa, iloisesti tanssivan tuhatpäisen sateenkaari-yleisön kanssa.
Make it Peace,
no wars.

https://www.youtube.com/watch?v=L7IP4UlXvG8

Pietarin venäläisiltä kysyttiin Suomi-kuvaa äskettäin ja tuloksena HS.n mediajutun lopun sanoma:

"Venäläisillä tuntuu olevan mieli­kuva, että Suomessa asiat nimenomaan toimivat. Moni haastatelluista sanoi, että Venäjän tulisi ottaa Suomesta mallia ja kehittyä Suomen kaltaiseksi. Pikkuveli onkin monelle isoveli, jota katsotaan ylöspäin.

Professori Kolonitski sanoo, että pitipä Suomesta maana tai ei, moni venäläinen jakaa ajatuksen Suomesta kehityksen mallimaana. Ei ideologisena johtotähtenä mutta hyvänä esimerkkinä siitä, miten käytännön asiat järjestetään.

Venäläiset näkevät Suomen ennen kaikkea länsimaisena hyvinvointivaltiona. Ja sen kansalaiset naapureina, joilla on kotonaan uusimmat tekniset vempaimet ja jotka elävät hyvää elämää.

Tämä käy ilmi myös kyselytutkimuksesta. Venäläiset listasivat suomalaisen yhteiskunnan ominaispiirteiksi korkean elintason, omanarvontunnon, nykyaikaisuuden, innovatiivisuuden ja demokra­tian. Vaikka siis Suomessa muistellaan itsenäisyyden juhlavuonna sotia Venäjää vastaan, venäläiset muistavat satavuo­tiaasta Suomesta kaikki ne muut vuodet.

Sen, mitä on saatu aikaiseksi rauhan aikana.­"

(rehellisyyden nimissä Venäjälläkin tosin on yhä esillä Saksan suhteesta se "isänmaallinen sotiminen")

Erityisesti myös muutama kommentti kiinnitti mukavasti huomiota, esim:

"Jevgeni Dain, 69, liikemies. ”Olen käynyt Suomessa 1990-luvulta alkaen. Suomi on suorastaan hygieenisen siisti. Aiemmin siellä sai ravintolassa sianlihaa kermakastikkeella ja perunoilla. Nyt ruoka on terveellisempää. Kerran Mikkelin torilla mies kysyi, mitä mieltä olen talvisodasta. Sanoin, ettei sota hyvä ollut. Hän kysyi, suunnittelemmeko jotain vastaavaa. Emme, vastasin. Mies vaikutti tyytyväiseltä.”"

"Julija Zaitseva, 18, opiskelija. ”Venäläiset ovat ylpeitä siitä, että Suomi oli joskus osa Venäjän imperiumia. Suomalaiset eivät ehkä suhtaudu meihin venäläisiin yhtä hyvin. Suomi on osa Schengen-aluetta ja Länsi-Eurooppaa. Olen käynyt Suomessa laskettelemassa. Siellä on kylmää ja pimeää, mutta laskettelukeskukset ovat korkeatasoisia.”"

"Vladimir Suharev, 24, pyörälähetti. ”Ajoimme kerran paikallisjunalla Viipuriin ja sieltä pyörillä Ahvenanmaan saaristoon. Yhdessä pikkukaupungissa kaveriltani hajosi pyörä ja eräs suomalainen tarjosi meille kyydin ja kutsui kylään. Suomalaiset ovat ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Koulussa Suomesta ei opetettu mitään. Tiedämme vain Ville Haapasalon.”"

"Ivan Utkin, 27, baarimikko. ”Jari Litmanen, Saku Koivu ja Alvar Aalto. Tämän tiedän Suomen kulttuurista. Olen kuullut myös Mannerheim-linjasta ja siitä, että osia Suomesta liitettiin Neuvostoliittoon. Aiemmin Suomeen oli helpompi matkustaa, koska euro oli halvempi. Mutta se ei ole maiden välinen ongelma, vaan Venäjän talouden ongelma.”"

"”Lazar”, 31, baarimikko. ”Tiedän Suomesta vain Helsingin ja sen, että siellä on paljon järviä. Monet alueista, jotka ovat nykyään osa Venäjää, olivat aiemmin osa Suomea. Sitten kun Luoteis-Venäjä, Pietari ja sen lähialueet itsenäistyvät muusta Venäjästä, meistä tulee Suomen kanssa läheisiä kumppaneita.”"

"Juri Listopadov, 56, eläkkeellä oleva lääkäri. ”Pidän suomalaisista poliiseista. Kerran näin Suomessa onnettomuuden. Poliisi oli paikalla viidessä minuutissa, ja tie oli raivattu kymmenessä minuutissa. Ei mitään ruuhkia! Tästä syystä pidän suomalaisia työläinä ja ahkerina. On hyvä, että Suomi on kehittynyt omalla tiellään. Uskon, että ystävyytemme jatkuu.”"

"Jevnegi Razmin, 40, töissä armeijassa. ”Helsinki, pohjoinen maa, laskettelu ja jääkiekko. Tässä kaikki, mitä tiedän Suomesta. Olen armeijassa töissä, joten en saa matkustaa ulkomaille. Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden vuonna 1917, mutta Helsingissä seisoo yhä Aleksanteri II:n patsas. Nykysuhteet ovat hyvät, emme tappele.”"

Yksikään haastatelluista pietarilaisista ei muistanut Suomen nykyisen presidentin nimeä.
Mutta kun tuon suhteuttaa siihen, että tuskinpa juuri kukaan suomalainen muistaa Viron nykyisen presidentin nimeä,
eli meitä pienemmän naapurimaan presidentin nimeä.
.
.
.
Viron presidenttinä on toiminut lokakuusta 2016 alkaen Kersti Kaljulaid.