Mitä transsukupuolisuus oikein on?

Moni tietää, että on olemassa ilmiö nimeltä "transsukupuolisuus". Harva tietää, millaisesta ilmiöstä on kyse. Vain transsukupuolinen henkilö voi oikeasti ymmärtää asian. Muiden on koetettava etsiä jonkinlaista verrattavaa kokemusta yrittäessään asettumista transhenkilön asemaan.

Esimerkiksi Trasekin verkkosivuilla ( http://trasek.fi/perustietoa/transsukupuolisuus/ ) transsukupuolisuutta on ansiokkaasti selitetty, mutta minusta kuitenkin lähinnä teorian tasolla, eikä tuosta irtoa käsitystä siitä, millaisesta asiasta on kyse transsukupuolisen henkilön näkökulmasta.

Lyhyesti ensin seksuaalisesta suuntautuneisuudesta.

Minä tiedän, että (eroottinen/romanttinen) mielenkiintoni kohdistuu ensisijaisesti toiseen mieheen. Ainakaan toistaiseksi ei ole ollut merkkejä muusta. Tästä päätellen olen seksuaaliselta suuntautuneisuudeltani homoseksuaalinen. Asia on melko helppo selittää muille: siinä missä heteroseksuaalisesti suuntautunut kiinnostuu eri sukupuolta olevasta, kiinnostuu homoseksuaalisesti suuntautunut samaa sukupuolta olevista. Biseksuaalinen henkilö kiinnostuu samaa tai eri sukupuolta olevista ja panseksuaalille toisen sukupuoli ei ole merkitsevä.

Asia on nykyään useimmille selvä - ja yhä useampi hyväksyy asian. Yhä useammin tieteelliseen tietoon perustuen ymmärretään se, että seksuaalisessa suuntautuneisuudessa kyse on synnynnäisestä (osin perinnöllisestä) ja ihmisen aivoihin "kovakoodautuneesta" ominaisuudesta. Ihmisen todellisesta seksuaalisesta suuntautuneisuudesta riippumatta tämän asiaan liittyvä identiteetti voi olla jotain muutakin, esimerkiksi siksi, että ympäristö ja tämä itse torjuvat todellisen seksuaalisen suuntautuneisuuden jollain tavoin.

Entä sukupuolivähemmistöt?

Transsukupuolisuuden määritelmän ajattelen ymmärtäväni; yksilö kokee edustavansa toista (perinteistä) sukupuolta kuin mihin tämä on määritelty (yleensä ulkoisten sukupuoliominaisuuksien perusteella). Lisäksi voi olla ristiriita näiden ulkoisten sukupuoliominaisuuksien ja koetun oman sukupuolen välillä.

Transvestismi ilmiönä on sekin minusta ihan hahmotettava; yksilöllä on tarve esimerkiksi pukeutumisen avulla pysyvämmin tai tilapäisemmin eläytyä eri sukupuoleen. Ja "vastakkaisesti" jollakulla voi olla tarve viedä omaa sukupuoleen eläytymistään "uudelle levelille". Intersukupuolisuudenkin ajattelen ymmärtäväni. Henkilöä ei voi ulkoisten sukupuoliominaisuuksien perusteella määritellä sen paremmin mieheksi tai naiseksi.

Mutta miten transsukupuolinen tietää transsukupuolisuutensa?

Voin mennä metsään, mutta haluaisin hahmottaa asiaa enemmän - ja uskon, että transsukupuolisten elämää ymmärrettäisiin ja tarpeet hyväksyttäisiin paremmin, jos asiaa ymmärrettäisiin enemmän. Siksi esitän alla ajatuksen, miten minä asiaa olen yrittänyt hahmottaa. Olisi hienoa kuulla nimenomaan transsukupuoliselta henkilöltä, olenko yhtään kartalla - ja jos en, niin miten sille kartalle pääsisi.

Identiteetti on ihmisen (ominaisuuksiinsa liittyvä) käsitys itsestään, ja se on kehittynyt vuorovaikutuksessa muihin ihmisiin. Minä ajattelen (verratessani asiaa seksuaaliseen suuntautuneisuuteen), että sukupuolen kokemuksen ja sukupuoli-identiteetin välille ei tässäkään välttämättä voi vetää suoria yhtäläisyysmerkkejä. On itsehyväksyntään liittyviä kysymyksiä ja paljon muuta.

Ajattelen, että mainittu "kokemus sukupuolesta" on tässä merkityksessään syvempi inhimillinen ominaisuus, eräänlainen syvällä oleva tietous asioiden oikeasta tolasta. Meillä ei ole käytettävissämme sanaa, joka kuvaisi asiaa paremmin kuin sana "kokemus". Asiaa kuvaavan yksiselitteisen sanan tai ilmaisun puuttuminen rajoittaa tämän selvittämistä. Asiaa voi yrittää hahmottaa siten, että oikeakätiselle oikea käsi vain kertakaikkiaan on luontevampi vaihtoehto tehdä joitain asioita. Vasenkätisellä toisin päin. On pysyvä "kokemus" tietyn asian luontevuudesta.

Ihmisen ulkoiset sukupuoliominaisuudet ovat yksi asia. Useimmilla ihmisillä ei ole ristiriitaa sukupuolen kokemuksen, ulkoisten sukupuoliominaisuuksien ja tyypillisimpien sukupuolikromosomivaihtoehtojen (XX/XY) välillä - asiat asettuvat XX:n ja XY:n mukaisesti kahteen "lokeroon". Sukupuolikromosomit XX johtavat yleensä siihen, että henkilön sekä ulkoiset sukupuoliominaisuudet että sukupuolen kokemus ovat naisen ja XY puolestaan johtaa vastaaviin miehen ominaisuuksiin ja kokemukseen. Tästä on tietyn verran poikkeuksia, käytännössä etnisyydestä, kulttuureista, maista ja mantereista riippumatta. Syystä tai toisesta luonnossa esiintyy erilaisiin mekanismeihin perustuvaa vaihtelua. Ajattelen, että sukupuolisuuteen liittyvä vaihtelu ei lopulta ole kätisyyden vaihtelua vaikeammin selitettävä ilmiö.

Sukupuolisuuteen liittyvät asiat ovat hyvin syvällä ihmisessä, koska asia on evoluution ja suvullisen lisääntymisen muovauksen tulosta. Kun näin on, ja tietyt ominaisuudet näyttävät olevan sidoksissa kahteen ihmisen tyypilliseen fenotyyppiin, on varsin perusteltua ajatella, että ihmiseen on "kovakoodautunut" kätisyyden lailla myös "kokemus" omaan sukupuoleen liittyvästä "luontevuudesta" - ja joskus tuo "kokemus" voi olla synnynnäisesti ristiriidassa XX/XY:n ja/tai ulkoisten sukupuoliominaisuuksien kanssa.

Yhteiskunnassa esillä olevat sukupuoliroolit ja -stereotypiat sitten vaikuttavat omalla tavallaan identiteettiin peilautuessaan mainittuun sukupuolen "kokemukseen". Tämän vuoksi sukupuolen moninaisuus saa erilaisissa kulttuureissa erilaisia ilmentymiä, erilaisia mahdollisuuksia olla näkyvillä.

Kenties tämä ajatus sukupuolisuuden kokemuksen biologisuudesta (ja fyysisyydestä) on suoriltaan laajennettavissa myös "muunsukupuolisuuteen" ( http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=4&thrdid=15131 ) tai "sukupuolettomuuteen"?

Olenko ymmärtänyt (trans)sukupuolisuuden olemusta lainkaan?

Hmm...Tuumataanpa. Henkilö, joka ei koskaan olisi nähnyt useampia sukupuolia ei osaisi tehdä jakolinjojakaan niiden välillä, eikä hän näin osaisi sijoittaa itseäänkään sukupuolien joukkoon. Jos koko maailman väestö olisi vaikkapa transmiehiä, ei kukaan osaisi haluta peniksiä tai kiveksiä. Porukka vain käyttäytyisi tietyllä tavalla vaginoineen ja rintoineen.

Kuten haaroväli, myös aivot ovat sukupuolittuneet. On viitteitä siitä, että lapsen ohjautuminen kohti prinsessaleikkejä ja telmimisleikkejä on synnynnäistä. (prinsessat ja telmiminen voidaan vaihtaa moniksi muiksikin stereotyyppikäyttäytymiseksi).

Pidän mahdollisena, että transsukupuolisuus on jonkin sortin mosaikismia. Mikä ikinä aivoissa rekisteröikään ja käsitteleekään asioita sukupuolittuneesti ja vastaa samaistumisesta, voineekin olla rakentunut "vastakkaisen" sukupuolen tavoin" tai voinee aktivoitua heikosti.

Kehollinen ristiriita syntyy siitä, että vaikkapa prinsessaleikkiin vetoa tunteva poika huomaa omaavansa erilaisen ulkomuodon kuin muut prinsessat. En tiedä, kuinka monta on sellaista transsukupuolista, joka ei halua kehoonsa muutoksia, vaan hyväksyy sen, että joillakin prinsessoilla on kivekset ja penis. Vai onko toive kehollisesta muokkauksesta yksi transsukupuolisuuden tunnuksista?

Käytännön kokemustiedon valossa sekä sukupuolisuus että seksuaalinen identiteetti (en käytä suuntautumis-sanaa tässä, vaan jätän sen esim. ammattiin tai opiskelualaan yms suuntautumiseen, valintaan liittyvään käyttöön) on ensisijaisesti aivoissamme, hermostossamme - koskapa kaikki tiedämme, miten kaikki aistimme liittyvät siihen, luonnostaankin, jo pienillä lapsillakin.
Muustakin eläinkunnasta tiedämme että vaikka monilla eläinlajeilla eri sukupuolten lapset kasvattavat vain tietyn sukupuolen edustajat, kehittyy sukupuolille tyypilliset sukupuoliroolit - ja joillekin niihin erilaisuuksiakin. (esim. karhuemon kasvattamat naaras- ja koiras-pennut)

Lienee vielä tutkijoilla sarkaa siinä, miten ihmiseläimen ja muidenkin eläinten kehittyminen aivojen sukupuolisuuden osalta menee, mitä vaikutuksia hormonien toiminnalla yms. siinä on, sillä ovathan ulkoiset sukupuolielimetkin kutakuinkin samaa n. 5 ensimmäisen viikon ajan, kunnes hormonit, geenit alkavat erilaistamaan
http://c8.alamy.com/comp/EX6RT0/external-genitalia-in-human-embryo-and-fetus-EX6RT0.jpg
Ja noissakin tapahtuu osalla muuta, kuin nuo kaksi varianttia.
Alkiokehitys muovaa varmastikin myös aivojen, hermoston sukupuolisuus- ja seksuaalisuus-identiteettiä, kahden variantin päävaihdotehdoista muinakin variantteina.

Siksi kukaan ei voi noista sanoakaan että "minä tiedän", koska noita kehittymisasioita ei kaikkiseltaan kukaan vielä tarkkaan tiedäkään.
Vain sen kukin tietää, mtä on, eli kun esim. on mies ja pitää vain miehestä, eli kuten homot ovat identiteetiltään.

- - -

smo:lla oli jänniä sanavalintoja: "Minä tiedän, että (eroottinen/romanttinen) mielenkiintoni kohdistuu ensisijaisesti toiseen mieheen. Ainakaan toistaiseksi ei ole ollut merkkejä muusta. Tästä päätellen olen seksuaaliselta suuntautuneisuudeltani homoseksuaalinen. Asia on melko helppo selittää muille: siinä missä heteroseksuaalisesti suuntautunut kiinnostuu eri sukupuolta olevasta, kiinnostuu homoseksuaalisesti suuntautunut samaa sukupuolta olevista. Biseksuaalinen henkilö kiinnostuu samaa tai eri sukupuolta olevista ja panseksuaalille toisen sukupuoli ei ole merkitsevä."

Mistä olet sitten toissijaisesti tms kiinnostunut?

Heteroon tai homoon ei tietämyksemme kuulu ajatusrakennelma useampisijaisesta kiinnostuksesta.

"Biseksuaalinen henkilö kiinnostuu samaa tai eri sukupuolta olevista" Tarkoitit varmaan ... ja ..., eikä ... tai ...

Meillä muilla tuskin on mahdollisuuksia muuhun kun transsukupuolisten henkilöiden päiden yli puhumiseen - oletuksia ja teorioita. Olisi hienoa saada asiasta näkemystä henkilöltä, joka pystyisi antamaan omakohtaisia huomioita.

Yesman. Varmaankin transsukupuolisuuteen liittyvä ristiriidan kokemus syntyy nimenomaan identiteetin kautta.

human. Kirjoitat seksuaalisesesta identiteetistä. Psykologiassa identiteetti on omiin ominaisuuksiin pohjautuva, vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa kehittynyt käsitys itsestä - ja identiteetti on muuttuvaa sorttia. Sen sijaan seksuaalinen suuntautuneisuus, aivan kuin sukupuolisuuskin on syvemmällä ihmisessä oleva synnynnäinen ja pysyvä ominaisuus. Seksuaalisen suuntautuneisuuden, samalla tavoin kuin sukupuolisuuden, olemassaolon ymmärtäminen psykologisesta identiteetistä erillisenä asiana on tarpeen (että ymmärtää esimerkiksi eheytyspuoskaroinnin vaikuttavan vain identiteettiin, ei syvemmälle).

Jos human haluat, voit ajatella niitä toissijaisia kiinnostuksia vaikkapa tarkemmin rajattuina mieltymyksinä. Nuo selvästi toissijaiset kiinnostukset eivät (kohdallani) tunnu senkään vertaa kiinnostavilta, jos samaa sukupuolta olevan asemesta asia liittyisi eri sukupuolta olevaan. Mitä tulee biseksuaalisuuteen; tarkoitin "tai", ihan kuten kirjoitinkin.

transsukupuolisuus-guru smo jumaloi uskomuksensa ja julisti että arveluja ja näkökulmia eivät muut saa esittää.

On se niin kiva että on noita jumalia ihan oikeasti noin olemassa ; )

Suuntautuminen on tietoisten toimintavalintojen tekemistä. Ja kuten tiedämme liki kaikki, homoseksuaalisuus tai heteroseksuaalisuus eivät ainakaan ole valintojen tulosta, vaan syntyperäistä. Samoin emme suuntaudu sukupuoliksi, emme tumma- tai vaaleahiuksisiksi, vaan olemme noita luonnostaan, syntyperäisesti identiteetteinä - ja se identiteetti vahvistuu ja toteutuu ja todellistuu eläessämme.

kristillisessä uskontohumpuukissahan eheytyishoidossa juurikin pyritään identiteetiltään homoseksuaali saada suuntautumaan heteroseksuaalisuuden harrastamiseen. Tavallaan samoin kuin uskontojen levittäjät koettavat saada luonnostaan uskonvapaita ihmisiä suuntautumaan kristinuskomuksen harrastamiseen, suuntautumaan uskovaisiksi, valitsemaan uskovaisuuden suuntautumsien.

Transsukupuolisuus-aihepiirin suhteen en varmasti ole guru. Ilmiötä haluaisin oppia ymmärtämään paremmin, nimenomaan omakohtaisten näkökulmien kautta. Teorioita jo tunnenkin jonkin verran. Ne kuitenkin ovat vain yksi näkökulma asiaan.

Kielellisten ilmiöiden kohdalla olen syvemmällä. Toisin kuin human esittää, suuntautumiseen/suuntautuneisuuteen ei itsessään liity valintojen tekemistä tai sen paremmin muutosta. Suuntautuminen viittaa suuntaan. Se voi olla yhtä hyvin pysyvää kuin muuttuvaa ja yhtä hyvin aktiivisen päätöksen tulosta kuin vain olla, luonnostaan. Esimerkiksi kuu kiertää maapallon ympäri aina sama puoli suuntautuneena maata kohden. Esitätkö human, että joku on erityisen tietoisesti tehnyt tällaisen toimintavalinnan?

Ja juu, human. Nimenomaan sitä identiteettiä sillä eheytyspuoskaroinnilla roimitaan - kuvitellen, että niin voidaan saada aikaan muutos. Identiteetti voidaan murtaa, torjunta kytkeä toimintavalinnaksi ja tehdä itsepetoksesta tapa elää. Silti siellä syvemmällä oleva synnynnäinen asia jää ennalleen. Identiteetiksi tulee ex-homo tai ex-transsukupuolinen - ja sehän ei voi olla kestävä tila.

"Olisi hienoa kuulla nimenomaan transsukupuoliselta henkilöltä, olenko yhtään kartalla - ja jos en, niin miten sille kartalle pääsisi."

"Ajattelen, että mainittu "kokemus sukupuolesta" on tässä merkityksessään syvempi inhimillinen ominaisuus, eräänlainen syvällä oleva tietous asioiden oikeasta tolasta. Meillä ei ole käytettävissämme sanaa, joka kuvaisi asiaa paremmin kuin sana "kokemus". Asiaa kuvaavan yksiselitteisen sanan tai ilmaisun puuttuminen rajoittaa tämän selvittämistä. Asiaa voi yrittää hahmottaa siten, että oikeakätiselle oikea käsi vain kertakaikkiaan on luontevampi vaihtoehto tehdä joitain asioita. Vasenkätisellä toisin päin. On pysyvä "kokemus" tietyn asian luontevuudesta."

Kyllä olet mielestäni kartalla varsin hyvin. Sen vain jotenkin tiesi, viimeistään murrosiän alkaessa, että tämä ei mene nyt oikein mitä kehossa tapahtuu. Nuoruudessani 90-luvulla näistä asioista ei puhuttu, internet ei ollut yleisesti käytössä, ja transsukupuolisuudesta puhuttiin vain sensaatiohakuisissa lehtijutuissa, joten kokemukselle ei oikein ollut sanoja.

t. transsukupuolinen

Olen tyytyväinen, jos olen onnistunut tavoittamaan ilmiötä oikean suuntaisesti. Tämä helpottaa tulevaa puolestapuhumista, kun tulevasta translaista vielä väännetään.

Mietin tuota Yesmanin huomiota siitä, että "henkilö, joka ei koskaan olisi nähnyt useampia sukupuolia ei osaisi tehdä jakolinjojakaan niiden välillä, eikä hän näin osaisi sijoittaa itseäänkään sukupuolien joukkoon". Eikö vähän sama asia olisi kätisyyden suhteen, jos ei olisi tarvetta tietyille hienomotoriikkaa vaativille toimille, esimerkiksi ei olisi olemassa kirjoitustaitoa tai tarvetta kirjoittaa milloinkaan?

Tiedän, että sanat eivät tarkoita kaikille ihan samaa. Silti purnaisin sanaa 'kokemus' vastaan transsukupuolisuudessa. 'Kokemus' liittyy psykologiaan, ihmismielen prosessiin. Kokemus on tuntemusten, havaintojen ja mietintöjen synteesi. Yleensä kokemus on myös sidottu aikajaksoon.

Vertaa: "kokemus syömisestä" ja "syöminen". "Koen hiusteni värin" ja "hiusteni väri on". "koen vasenkätisyyden", "olen vasenkätinen".

Se, mistä JackOfSpades kirjoittaa, kuulostaa 'dysforian' kokemiselta. Tämä lienee osa mahdollista psykologista kerrosta transsukupuolisen olemassaoloa.

Mitä tahansa sukupuolta lienee itsessään vaikea 'kokea'. Se vain eletään. Tai pikemminkin, eläminen tapahtuu mm. sukupuolen antamien toiminnallisuusraamien kautta. Tietyn sukupuolisen konstellaation tarjoamien ominaisuuksien, tuntemusten, kehollisuuden jne. kautta. On yleensä esim. vaikea kokea, miltä tuntuu elää tietyn testosteronipitoisuuden kanssa, koska verrokkia muusta ei oikein helposti voi saada.

Analogia kätisyydessä olisi, että jos kaikki maailman ihmiset olisivat vasenkätisiä, ei kenellekään tulisi mieleen oikeakätisyyden konsepti. Tai transoikeakätisyyden. Kätisyys on tässä kohtaa ontuva verrokki, koska kätisyyteen ei liity tunnistettavaa ulkomuodollista tai käyttäytymiseen liittyvää dimorfiaa kuten sukupuoleen.

Täytyy muistaa kuitenkin, että transsukupuoliset elävät sen saman kehonsa kanssa koko ajan, jonka perusrakenteet ovat geeneissä, perimässä. He ovat syntyneet siinä. Sitten kun ajattelee tämä paha olo poistuisi tällaisten ulkoapäin tulevien toimenpiteiden kautta, joita toisten samanikäisten ei tarvitse käydä läpi ( kärsiä ): hormonihoito, plastiikkakirurgiset leikkaukset riskeineen. Ei ne ole riskittömiä. Arpia tulee. Pitkäaikaisvaikutukset. Luusto ei muutu miksikään.

Lopputuloksena on lyhytkasvuinen pienikokoinen mies leveine lantioineen tai vastaavasti pitka isokätinen ja jalkainen nainen.

Ihon suojaama kokonaisuus ( keho , rakenne ) on virheetön paketti, jota sitten väkisin muutetaan muistuttamaan jotain, mitä ei koskaan ollut.

Sitten elämä on piilottelua ja salaamista.

Minusta lääketieteellä tulee olla joku muu tavoite, koska maailmassa on niin paljon vakavia sairauksia. Näitä ei saisi yhteiskunta kustantaa. Näissä on riskinä loputon leikkauskierre, mikä ei ole inhimillistä.

Onko Kolmoisritti sitten inhimillistä edellyttää transsukupuoliselta olemista tilassa, jossa kehon sukupuolisuuteen tyypillisesti liittyvät tunnusmerkit ja oman sukupuolen kokemus aiheuttavat toimintakyvyn vievää ristiriitaa?

Sitä uskaltaudun miettimään, että entäpä jos ympäristö muuttuisikin niin radikaalisti, että olisi tavallista, että myös jotkut miehet käyttäytyisivät naisen tavoin. Meikkaaminen ja leningit jne. Että miten se vaikuttaisi fyysisen ulkonäön muuttamisen tarpeeseen...?

Jos kahden sukupuolen raja-aita madaltuisi, niin kenties tarve aidan ylittäviin toimenpiteisiin vähenisi.

Pitäisikö tästä päätellä, että kenties toisen maailmansodan jälkeen naisien pukeutumiseensa omaksumat housut on lisännyt miesten ristiinpukeutumista ja transsukupuolisuutta?

Tuskin se on transsukupuolisuutta lisännyt. Eiköhän transsukupuolisten osuus väestöstä ole aika tavalla luontoon liittyvä vakio. Ehkä taas "ristiinpukeutuminen" on (naisten housujen käytön myötä) lisääntynyt, kenties "kumminkin päin". Transsukupuolisuuden tunnistamiseen ilmiönä vaikuttaa varmasti se, että asiasta on yhä enemmän tietoa ja asiasta puhutaan avoimemmin. Kenties länsimaisen pukeutumiskoodiston sukupuolittuneisuuden väheneminen on antanut tilaa transsukupuolisuudenkin tunnistamiselle ja hyväksynnän lisääntymiselle?

Vai olisikohan niin, että transukupuolisuus on yleisemmin tunnustettu ja hoidot/ja hoitoihin pääsy kehittyneet? Näkyvyys on tullut tätä kautta kuin myös yleisen hyväksynnän myötä, siinä missä pukukoodin tai muodin muutos kertoo laajemmasta muutoksesta tasa-arvossa ja seksuaalisessa vapautumisessa. Toki kaikki tietenkin korreloi toisiaan, vaikka suoraa yhteyttä olisi. Transvestisuus eli ristiinpukeutuminen on taas fetissi, eikä sillä ole tekemistä sukupuolen, transsukupuolisuuden tai suuntautumisen kanssa. Naiset eivät "pukeudu ristiin" pukeutuessaan housuihin, eikä transukupuolisuudessa ei ole pelkästään kysymys vaatteissa, tai yksinomaan edes muutoshakuisuudessa. Ilmiö tuskin muuttuisi vaikka jotkut miehet "käyttäytyisivät naisen tavoin" - mitä tuo nyt ylipäätään tarkoittaa.

"Pitäisikö tästä päätellä, että kenties toisen maailmansodan jälkeen naisien pukeutumiseensa omaksumat housut on lisännyt miesten ristiinpukeutumista ja transsukupuolisuutta? "

Hmmm... Hypoteesistani vedettävä analogia olisi, että kun naiset ottavat "miehisiä" tamineita käyttöönsä, niin naiseksi itsensä tuntevien ei tarvitse heidänkään aina ajatella olevansa mekossa. (Pidemmälle vietynä: jos naisen ei välttämättä katsota tarvitsevan isoja rintarauhasia, niin miehen fenotyypin omaavan ei tarvitse haikailla sellaisten perään..)

korjaus: biologia -> fenotyyppi

Hmmm...en vetänytkään mitään järjenmukaista yhdenmukaisuutta varsin uskaliaasta mietiskelystäsi, vaan rakentelin sellaisen viljojen suorista korsista kyhätyn tyttöjen leluksi mielletyn jutun. Koska muoti on tasa-arvoistanut naisten pukeutumista, ei naiseksi itsensä tuntevien tarvitse aina ajatella olevansa mekossa. Tai 1950-luvun lintukodossa. Naisiksi itsensä tuntevat voivat käyttää aivan vapaasti housuja nykyaikana.

"Koska muoti on tasa-arvoistanut naisten pukeutumista"

Jäinpä tuumaamaan tätä.
Asiat aidon tasa-arvon suhteen eivät oikeasti toimi näin.
Oikea 'tasa-arvo' toimisi siten, että pukeutumisen moninaisuus laajenisi niin naisiin kuin miehiinkin, yhtälallla. Tai sitten pukeutumisen rajoittuneisuus koskisi miehiä ja naisia yhtä lailla.

Se, että yhteiskunta katselee naista suopeasti sekä mekossa että housuissa, mutta ei tee samaa miehen kyseesä ollessa EI ole esimerkki jonkin ryhmän tasa-arvoistumisesta, vaan siitä, että näiden ryhmien välille on muodostunut entistä syvempi kaksoisstandardi. Tasa-arvoisempaa olisi itse asiassa, että molemmille ryhmille sallittaisiin vain tietyt tamineet.

Käsitys, että nainen housuissa on merkki muodin tasa-arvoistumisesta on vinoutunut. Suuntima tässä vaikuttaisi olevan tarkastella asiaa naisporukan kannalta. Yhden porukan suunnalta käsin tapahtuva tarkastelu ei tule koskaan johtamaan aitoon tasa-arvoon.

Kieli vaikuttaa näköjään siihen, miten transsukupuolisuus hahmottuu. Englantia puhuvassa maailmassa sukupuoli on jaettu kahteen osaan, sex ja gender. Suomessa tunnetaan vain biologinen sukupuoli, sex, mutta ei sosiaalista sukupuolta, gender. Tai tunnetaan, mutta kukaan ei jaksa tehdä eroa, koska "sosiaalinen sukupuoli" on niin pitkä kirjoittaa. Puuttuu helppo sana, jolla ilmaista, että nyt ei suinkaan väitetä, että biologinen sukupuoli olisi muuttunut leikkauksen ja hormonihoitojen seurauksena.

Suomen kielessä ei ole myöskään luontevia vastineita sanoille male ja female. Kukaan ei ala puhumaan ihmisten kohdalla uroksista ja naaraista, ja mies-/naispuolinen on niin ikään kömpelö ilmaus. Paljon on toisin sanoen sellaista kommunikaation katvealuetta, jonne kielen ilmaisukeinot eivät yllä. Miten tämä mahtaa vaikuttaa siihen, miten transsukupuolisuus ymmärretään? Tuleeko joillekin kenties sellainen käsitys, että sukupuoli ei määräydykään ensi sijassa biologisesti, vaan on puhtaasti sosiaalinen ilmiö?

Tosin myös englantia puhuvassa maailmassa näyttää käyneen niin, että on vain yksi tarkastelukulma sukupuoleen, koska sanaa gender on alettu nyt käyttää sanan sex synonyyminä, sen sijaan että sitä käytettäisiin erotuksena siitä. Tämä luo kieltämättä mielenkiintoisia tilanteita. Monet nykyajan parikymppiset ovat mieltäneet sukupuolen niin, että seksuaalinen halu ei kohdistuisikaan biologiseen sukupuoleen, sex, vaan sosiaaliseen sukupuoleen, gender, niin että esimerkiksi lesbonainen voisi aivan hyvin seurustella vaikka biologisen miehen kanssa ja kiihottua tämän mielessä olevasta gender-identiteetistä lihallisen halun sijaan. Kun näin ei käytännössä tapahdu, on alettu ihmetellä lesbojen "transfoobisuutta".

Samoin homomiehistä on alettu kirjoitella juttuja, ihan homolehdistössäkin, että miten se penis voi olla homoille niin tärkeä sukupuolen tunnusmerkki. Eikö mies, jolla on vagina, kävisi yhtä hyvin? Kyllä tässä kohtaa ollaan menty aika tavalla metsään koko transkeskustelussa. Seksuaalinen suuntautuminen perustuu kuitenkin biologiseen sukupuoleen, ja homoilla ja lesboilla on oikeus määritellä seksuaaliset rajansa siinä missä heteroseksuaaleillakin. Haluttomuus seksiin, joka on teknisesti katsoen heteroseksuaalista, ei ole transfobiaa, eikä hyökkäys kenenkään identiteettiä tai oikeuksia kohtaan.

"Täytyy muistaa kuitenkin, että transsukupuoliset elävät sen saman kehonsa kanssa koko ajan, jonka perusrakenteet ovat geeneissä, perimässä. He ovat syntyneet siinä."

On viitteitä siitä, että trannsukupuolisuus olisi alkuperältään myös biologinen ilmiö. Trassukupuolisten ihmisten aivojen on todettu muistuttavan enemmän sen sukupuolen aivoja, joksi he itsensä kokevat, kuin sen mihin heidät on syntyessä määritelty.


"Sitten kun ajattelee tämä paha olo poistuisi tällaisten ulkoapäin tulevien toimenpiteiden kautta, joita toisten samanikäisten ei tarvitse käydä läpi ( kärsiä ): hormonihoito, plastiikkakirurgiset leikkaukset riskeineen. Ei ne ole riskittömiä. Arpia tulee. Pitkäaikaisvaikutukset. Luusto ei muutu miksikään."

No se paha olo kyllä poistuu sillä tavalla aika tehokkaasti! :D Tässäkin tapauksessa, kuten lääketieteessä aina, pitänee punnita hoidon riskit vs. hyödyt. Jos on syöpä, jätetäänkö leikkaamatta, koska riskit ja tulee arpia? Toinen vaihtoehto että potilas todennäköisesti kuolee. Hoitamattoman sukupuoliristiriidan takia tehdään paljon itsemurhia.


"Lopputuloksena on lyhytkasvuinen pienikokoinen mies leveine lantioineen tai vastaavasti pitka isokätinen ja jalkainen nainen."

No olen mieluummin oma itseni, 170 cm mies, kuin "normaalipituinen" nainen, joka en ole. Jos pitäisi valita, olisin mieluummin vaikka lyhytkasvuinen mies kuin yrittäisin olla nainen. Entäs leveälantioiset tai lyhyet cismiehet, tai pitkät ja isojalkaiset cisnaiset? Heidän elämänsä lienee helvettiä. Mikseivät saman tien vaihda sukupuolta vastakkaiseen että se vastaisi heidän pituuttaan tai kengännumeroaan? ;)

Tässä vielä muutama lyhyt leveälantioinen friikki:

https://i1.wp.com/seasonsofpride.com//wp-content/uploads/2017/09/MG_3662-e1505155487316-683x1024.jpg?resize=640%2C960&ssl=1

http://www.transvalid.org/wp-content/uploads/shawn1.png

https://www.lamuscle.com/images/dynamic/aydiandowling2016-04-15at181327.jpg

https://i.pinimg.com/originals/fe/68/b8/fe68b8831c06644c6e36e8776f7e3067.jpg

https://www.instagram.com/p/8Zn2Q5NgVa/?utm_source=ig_embed

https://img.buzzfeed.com/buzzfeed-static/static/2016-02/2/17/enhanced/webdr10/enhanced-31246-1454451509-1.jpg?downsize=715:*&output-format=auto&output-quality=auto


"Ihon suojaama kokonaisuus ( keho , rakenne ) on virheetön paketti, jota sitten väkisin muutetaan muistuttamaan jotain, mitä ei koskaan ollut.

Sitten elämä on piilottelua ja salaamista."

Monet ovat aivan avoimesti transsukupuolisia. Ja auttaisiko asenteiden muutos siihen että sellaiseen salailuun ei olisi kenelläkään tarvetta?

"Minusta lääketieteellä tulee olla joku muu tavoite, koska maailmassa on niin paljon vakavia sairauksia. Näitä ei saisi yhteiskunta kustantaa. Näissä on riskinä loputon leikkauskierre, mikä ei ole inhimillistä."

Mitä vaihtoehtoa ehdotat? Transsukupuolisuutta koitettiin vuosikymmenniä parantaa terapialla, mutta tulokset jäivät varsin laihoiksi. Jos transihminen on hoidon puutteesta työkyvytön, tai jopa niin itsetuhoinen että vaatii sairaalahoitoa, yhteiskunta joutuu kustantamaan senkin.

On totta, että osa sukupuolenkorjauksiin liittyvistä leikkauksista on sellaisia että tulee helposti komplikaatioita ja saatetaan tarvita uusia leikkauksia. Jos sama koskisi jonkun muun synnynnäisen kehityshäiriön tai epämuodostuman tai vamman korjaamista, pitäisikö sekin jättää tekemättä?

Minusta ihmisen transsukupuolisuus on hyvinkin mielenkiintoinen ilmiö. Siinä risteävät biologia, sosiologia ja psykologia huikeaksi sekamelskaksi. Samalla transsukupuolisuus tulee opettaneeksi paljon ihmisestä, sen variaatioista - naiseudesta, mieheydestä - jos haluaa oppia.

Kun havainnoi transsukupuolisia lapsia, ei voi olla muuta mieltä, kuin että ilmiö on pohjimmiltaan biologinen. Etiologioita voi varmaan olla useitakin. Mitä sikiökehityksessä kenellekin tapahtuu, että aivot "maskulinisoituvat" tai "feminisoituvat".

Jatkossa yhä useampi transsukupuolinen lapsi saa esim. hormoniestäjiä, joilla jarrutetaan murrosikään liittyviä kehollisia muutoksia, kunnes lapsi on varma ja kypsyy henkisesti päätökseen lopullisen muutoksen suhteen. Näin yhä harvempi transsukupuolinen on tulevaisuudessa tyyppiä "isonenäinen nainen" tai "leveälantioinen mies".

"Jatkossa yhä useampi transsukupuolinen lapsi saa esim. hormoniestäjiä, joilla jarrutetaan murrosikään liittyviä kehollisia muutoksia, kunnes lapsi on varma ja kypsyy henkisesti päätökseen lopullisen muutoksen suhteen."

Jatkossa lisääntyvät varmasti myös oikeudenkäynnit lääkäreitä ja vanhempia vastaan, kun näihin kokeellisiin hoitoihin laitetut lapset kasvavat aikuisiksi. Murrosiän estäminen hormonaalisesti ei ole mikään tutkitusti riskitön toimenpide, eikä ole ylipäätään mahdollista selvittää, miten joku esimurrosikäinen tulee kokemaan sukupuolen teini-iässä tai aikuiseksi ehdittyään.

Eihän näitä murrosikää estäviä hoitoja aloiteta ilman lapsen omaa selkeää tahtoa.

Tulevaisuuteen emme näe. Vain mennyttä voidaan luotettavasti tarkastella. Se on toki yksi haaste asiassa. Sukupuoli kyllä alkaa vakiintua jo varsin nuorena. Seksuaalinen suuntautuneisuus sen sijaan tulee ilmi vasta seksuaalisen heräämisen myötä, murrosiässä.

Hyvä sukellus transsukupuolisuus-aihepiirin kohdalla on MTV:n julkaisema haastattelu, jossa 13-vuotias transpoika Mesi kertoo ajatuksiaan ( https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/mesi-on-13-vuotias-transpoika-jolla-on-pitka-prosessi-saada-tarvitsemaansa-hoitoa-muunsukupuolisten-oikeudet-huolestuttavat-silti-enemman-tilanne-on-niin-syvalta/7044280 )

Transdiagnoosin saaneet lapset puhuvat halustaan leikkiä toiselle sukupuolelle osoitetuilla leluilla ja pukeutua toiselle sukupuolelle tarkoitettuihin vaatteisiin. He puhuvat siitä, miten tuntuu toiselta sukupuolelta, koska kaikki siihen liittyvät kivat jutut kuuluvat sille. Hyvää tarkoittavat aikuiset tulkitsevat tämän niin, että lapsi on väärässä sukupuolessa ja että olisi julmaa olla tukematta oikeaa sukupuolta kaikin keinoin. Hyvät tarkoitukset saattavat kuitenkin kostautua myöhemmin, kun lapsi varttuu ja alkaa tajuta, ettei sukupuoli ole nukkeleikkejä ja leluautoja, ja että kaikki ne kivat jutut olisivat voineet kuulua hänelle sukupuolesta riippumatta.

Monet lapsena vastakkaiseen sukupuoleen samaistuneet ovat aikuisina tavallisia homoseksuaalisia miehiä ja naisia. Kun transsukupuolisuus aiheena on nyt paljon esillä ja ihmiset herkistyvät ajattelemaan sitä, lisääntyy myös riski, että sukupuolen korjaamisesta tulee radikaali lääketieteellinen interventio homoseksuaalisuuteen.

Iranissa, missä miesten välinen seksuaalisuus on laitonta, valtio kustantaa homomiesten sukupuolenkorjausleikkauksia. Sukupuolen korjaamiseksi selitetystä kastraatiosta on tullut siellä elegantti ratkaisu miehen homoseksuaalisuuden "ongelmaan". Ollaanko länsimaissakin tiedostamatta ajautumassa samanlaiseen kulttuuriin, mutta edistyksen nimessä?

Hmm...tässä viestissä on paljon mietityttävää. Siinä vähän näytetään pitävän transsukupuolisuutta ikään kuin homoseksuaalisuuden äärimuotona. Ihan mielenkiintoinen aspekti tuokin.

Onko sellaista ilmiötä kuin "homoseksuaaliksi mukautunut transsukupuolinen"? Tai päin vastoin "transsukupuoliseksi mukautunut homoseksuaali"? Onko homoseksuaalisuus yleensä kytköksissä vastakkaisen sukupuolen elementtien ilmaisuun?

Voiko sanoa kyseessä olevan lapsuuden transsukupuolisuus, jos vaikka poika tykkää pukeutua äidin tai siskon vaatteisiin ja laantuuko tuo homoseksuaalisuudeksi ympäristön koulimisen seurauksena? Vai ovatko kyseessä eri ilmiöt? Onko kyseessä saman ilmiön eri intensiteetin asteet?

Iranissahan miesten väliset seksuaalisuhteet ovat äärimmäisen ankaran rangaistuksen uhalla kiellettyjä ja homoseksuaalisuus itsessään torjuttua. Toisaalta transsukupuolisuus hyväksytään paremmin ja tunnustetaan laillisesti. Valtio sallii sukupuolenkorjaukseen liittyvän kirurgian ja osittain tukee sellaista. Tiedetään joidenkin homomiesten käyneen läpi tällaisen prosessin välttääkseen homoseksuaalisuuteen kohdistuvan torjunnan. Onko tuo homomiesten kohdalla sitten nähtävä elegantimmaksi versioksi kastraatiosta? Ja kuinka paljon homosuhteesta kiinni jääneitä tai homoiksi epäiltyjä tällaiseen ohjataan? Iranissa joka tapauksissa sukupuolenkorjausleikkauksia tehdään toiseksi eniten maailmassa.

Minä en oikein allekirjoita Masan ajatusta lapsen "oikean sukupuolen tukemisesta kaikin keinoin". Mitä sellainen tukeminen ylipäänsä olisi? Minusta on tärkeintä tukea lasta lapsena, ei sukupuolena. Oman sukupuolen hahmottaminen leikkejä ja leluja isompana asiana hahmottuu kyllä ennen murrosikää. Käytännössä siinä vaiheessa hormonihoidoilla viivästetään murrosiän fyysisten muutosten etenemistä. Siinä vaiheessa lapsen lelut ja leikit alkavat jäädä taakse.

En tiedä onko tuo kuvattu kehityskulku vastakkaiseen sukupuoleen samastuneista "tavallisiksi" homoseksuaaleiksi miehiksi ja naisiksi kuinka yleistä. Entä sitten "tavallisiksi" heteroiksi?

Toisaalla ( https://ranneliike.net/keskustelu/22034/seta-vaatii-ei-binaaristen-transihmisten-paasya-tarvitsemiinsa-hoitoihin-juttukommentit ) mietin sukupuolen moninaisuuden ja seksuaalisen suuntautuneisuuden yhteyttä aivojen ominaisuutena. Kuinka vahva yhteys noilla asioilla on keskenään? Ovatko samalla janalla vai rinnakkaisilla janoilla?

Sukupuolitunnisteet ja houkuttuminen sukupuolitunnisteista ovat syntyneet yhtäaikaa toinen toistaan ruokkien. Niitä paimentaa yksi ja sama luonnonilmiö nimeltään seksuaalivalinta. Ilmiö on perua yksisoluiselta ajalta eli hyvin vanhaa elämänkerrosta (n. 1,2 miljardia vuotta). Ihmisalkion sukupuolitunnisteet ovat eriytyneet 7:lle viikolle tultaessa hedelmöittymisestä. On loogista, että sukupuolen ja sukupuolisen houkuttumisen mekanismit ovat osa yhtä ja samaa koneistoa, jossa esiintyy variaatiota.

Kuinka paljon yksittäinen ihminen voi elinaikanaan siirtyillä seksuaalis-sukupuolisessa kirjossa on usein esitetty kysymys. Moni kertomus muutoksesta kuulostaa olleen tavalla tai toisella sidoksissa sosiaaliseen paineeseen. Niistä on vaikea tietää, onko alttius tiettyyn suuntaan ollut aina olemassa, mutta piilotettuna.

Asiantuntijoiden piirissä (lääketiede, neurobiologia) ei enää ajatella, että lapsen voisi kasvattaa tiettyyn sukupuoleen. Osin tämä tieto on peräisin traagisistakin elämänkohtaloista. Ei myös enää ajatella, että sukupuolista suuntimaakaan voisi merkittävässä määrin koulia johonkin suuntaan ja siksi "eheytyshoitoja" yhä enenevässä määrin pidetään puoskarointina tai uskomushoitoina.

"Hmm...tässä viestissä on paljon mietityttävää. Siinä vähän näytetään pitävän transsukupuolisuutta ikään kuin homoseksuaalisuuden äärimuotona."

Ei, missään nimessä en ole ehdottanut mitään sellaista. Hukkasit pointtini kokonaan. Sukupuoliepätyypillisesti käyttäytyvät tytöt ja pojat eivät ole välttämättä transsukupuolisia, vaan sukupuoliepätyypillisesti käyttäytyviä tyttöjä ja poikia. Sukupuoliepätyypillinen käyttäytyminen ja identifioituminen voi olla lapsen tai nuoren ihmisen viaton reaktio ympäristön heteronormatiivisuuteen, eli esimerkiksi siihen, että kulttuuri johdattelee mieltämään tytöistä tykkäämisen poikien ominaisuudeksi ja pojista tykkäämisen tyttöjen ominaisuudeksi. Jos lapsia ja nuoria ihmisiä aletaan työntämään translokeroon sukupuoliepätyypillisen käyttäytymisen perusteella, on vaarana, että heitä "transsukupuolitetaan" aiheettomasti ja kenties vahingoittavasti.

Ehkäpä avuksi on ymmärrys siitä, että sukupuolisuus (seksuaalisen suuntautuneisuuden tavoin) on liukuma tai kirjo ”lokerikon” asemesta. Hahmotetaan, että cis- ja trans-määritysten väliin mahtuu monenlaista. Aivan kuin heteron ja homonkin. Jälkimmäisessä bi/pan on aika hehtaaritasolla. Samoin sukupuolisuudessa ”muu”. Jotenkin nuo lokerot noin laajoina ”mössöyttävät” asian yleistä tarkempaa ymmärtämistä harmittavasti, varsinkin silloin, kun on perustellumpaa lähestyä asiaa yksilöiden kautta.

"Ehkäpä avuksi on ymmärrys siitä, että sukupuolisuus (seksuaalisen suuntautuneisuuden tavoin) on liukuma tai kirjo ”lokerikon” asemesta."

Jos sukupuolisuus ymmärretään liukumana, niin siinähän ollaan sitten uuden ongelman äärellä, kun joudutaan miettimään, millä perusteella transhoitoja voi antaa alaikäiselle. Nehän nimenomaan edellyttävät sen translokeron, koska ei niitä anneta kenelle tahansa sukupuolierityiselle.

Niin sukupuolta kuin seksuaalisuuttakin ylianalysoidaan nykyään aika kohtuuttomasti, ja tämä on selvästi nykyisten parikymppisten sukupolven juttu. Kukaan ei pysy enää kärryillä varsinkaan sukupuolten luokittelussa: agender, bigender, trigender, paragender, pangender, demigender, aerogender, neutrois. Genderflux, genderfluid, genderfuck, gendernegative... jne. Jokainen sukupuolitunteen hiuksenhienosti toisista poikkeava variaatio tarvitsee oman määritelmän ja luokituksen, eikä enää riitä, että puhutaan sukupuolitunteen muunnelmista, vaan ne kaikki täytyy nyt tunnustaa omiksi itsenäisiksi sukupuolikseen.

Sukupuolen käsite on irtaantunut niin perusteellisesti biologisista lähtökohdistaan, että sukupuolena olemisesta on tullut käytännössä jotain Pokemon-hahmojen keräilyä muistuttavaa toimintaa. Mitähän näistä lapsosista tulee isoina? Veikkaisin, että suurimmaksi osaksi heteroja, homoja, lesboja ja biseksuaaleja, jotka käyvät töissä ja maksavat veroja, ja elävät siinä sukupuolessa, joksi heidät tunnistettiin synnytysosastolla.

On alettu ymmärtää, että sukupuoli on muutakin kuin sukusolujen tuottamista ja lisääntymistä. Kyse on ryppäästä inhimillisiä ominaisuuksia, jotka yleensä ovat yksilössä (riittävän) linjassa keskenään; suurin osa on jotain sellaista, että paketti voidaan niputtaa joko vaihtoehdon "nainen" (yleensä XX) tai "mies" (yleensä XY) alle. Sitten on se jengi, jonka seksuaalinen suuntautuneisuus kohdistuu enemmän tai vähemmän toisin kuin vain siihen toiseen. Ja sitten on se jengi, jonka käsitys sukupuolestaan on enemmän tai vähemmän jotain muuta kuin XX/XY antaisi ymmärtää.

Ja kaiken tuon määrää biologia.

Mikään ei ole irtautunut perusteellisesti biologisista lähtökohdista. Seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudella näyttää olevan kautta linjan ihan perusteellisen biologinen tausta. Se mikä on muuttunut, on se, että asiaa osataan tarkastella nykyään vähemmällä arvolatauksella kuin "ihanne vs. häiriö" -vastakkainasettelun kautta.

Mietin vielä Yesmanin esiin nostamia sukupuolen jakolinjoja ja itsensä sijoittamista sukupuolten joukkoon. Toisessa yhteydessä on tullut esiin se, että seksuaalisina virikkeinä kiinnostuksen herättäjinä toimivat (monille) juuri sukupuolelle tyypilliset kehon piirteet (eli seksuaalivirikkeenä toimisivat nimenomaan sukupuolelle tyypilliset ominaisuudet, ei ihminen itsessään).

Otetaan nyt tässä esiin (ei konkreettisesti, vaan ajatuksena) naisen rinnat (lähinnä typistäväksi konkretiaksi). Se, että moni (hetero)mies tuntuu olevan suorastaan ehdollistunut rintoihin, viittaisi vähän sellaiseen, että mennään aika tavalla syvemmälle kuin kulttuurin kerrostumiin.

Kenties aivoissa on kiinteä rakenne, joka aiheuttaa (miehissä) suorastaan vaistonvaraisen seksuaalisen innostumisen rinnoista. Entäs jos tuo sama rakenne aiheuttaa (tyypillisesti) naisessa kyvyn suorastaan vaistonvaraisesti samastua muihin rinnoilla varustettuihin, mutta sivutuotteena rinnoilla varustetulle miehelle (myös transmiehelle) ongelman. Tällainen voisi selittää sukupuolidysforiaa.

"Sukupuoliepätyypillisesti käyttäytyvät tytöt ja pojat eivät ole välttämättä transsukupuolisia, vaan sukupuoliepätyypillisesti käyttäytyviä tyttöjä ja poikia. Sukupuoliepätyypillinen käyttäytyminen ja identifioituminen voi olla lapsen tai nuoren ihmisen viaton reaktio ympäristön heteronormatiivisuuteen, eli esimerkiksi siihen, että kulttuuri johdattelee mieltämään tytöistä tykkäämisen poikien ominaisuudeksi ja pojista tykkäämisen tyttöjen ominaisuudeksi. "

Hmm..Suurin osa alle 10-vuotiaista pyrkii miellyttämään. On toki huithapeleita, jotka eivät niin sisäistä sääntöjä. Jos joku alle 10-vuotias ei käyttäydy sukupuolityypillisesti, niin luulen, ettei se johdu vastarannankiiskeydestä, vaan siitä, ettei hän saa mielihyvää siitä, mitä ikäisensä, oman sukupuolen edustajat yleensä tekevät ja hän saa mielihyvää siitä, mitä vastakkaisen sukupuolen edustajat yleensä tekevät.

"Niin sukupuolta kuin seksuaalisuuttakin ylianalysoidaan nykyään aika kohtuuttomasti"

Tästä olen samaa mieltä. Liiallisen pohtimisten sijaan pitäisi tehdä ja kokeilla enemmän.

"Kenties aivoissa on kiinteä rakenne, joka aiheuttaa (miehissä) suorastaan vaistonvaraisen seksuaalisen innostumisen rinnoista."

En tiedä, onko tyyppillisen miehen innostuminen kookkaista maitorauhasista enemmän softassa vai raudassa, mutta kyllä virittyminen sukupuolitunnisteista näyttäisi olevan perusteiltaan biologiaa. Kenenkään ei tarvitse opettaa heteropojalle ja heterotytölle, miten lapsenteko suoritetaan. Sopivassa tilanteessa, kun hormonit puskevat fyysiseen kontaktiin, niin mielihyvän suurin lähde kyllä paikantuu, vastakkain hieroutuminen alkaa ja anatomisen yhteensopimisenkin syy selviää ennen pitkää.

"Entäs jos tuo sama rakenne aiheuttaa (tyypillisesti) naisessa kyvyn suorastaan vaistonvaraisesti samastua muihin rinnoilla varustettuihin, mutta sivutuotteena rinnoilla varustetulle miehelle (myös transmiehelle) ongelman. Tällainen voisi selittää sukupuolidysforiaa."

Kuinka tarkkaa kehonkuvaa sukupuolittunut neuroverkko voi tuottaa tai kaivata, on jännä kysymys. Mutta kyllä kai vertailu ja tunnistustapahtumat ovat jollain tavalla mukana kehollisen epäsopivuuden tai sopivuuden kokemuksen syntymisessä. Vaikuttaisi, että usea heteropoika odottaa ja on ylpeä siitä, kun ensimmäiset naamakarvat alkavat kasvaa. Mistä tuo odotus ja ylpeys kumpuaa, lienee juuri sen ytimessä, mitä kutsumme sukupuoleksi. Ja mistä joillain kumpuaa iljetys, pettymys ja ahdistus ensimmäisten karvojen myötä.

Sitäkin olen miettinyt, että voisiko transsukupuolisuuden mekanismit vaihdella. Kun toisinaan tuntuu, että joillakin "vastakkaisen" sukupuolen ominaisuuksien kaipaus liittyy näiden sukupuolitunnisteiden erityiseen ihailuun. Tällöin kyseinen transsukupuolinen on useammin homoseksuaali.

Itsekin olen miettinyt noiden mekanismien vaihteluita. Ehkä on erilaisia transsukupuolisuuksia. Ehkä on vastaavasti myös erilaisia homoseksuaalisuuksia, riippuen syntymekanismista?