Mitä transsukupuolisuus oikein on?

  • 1 / 20
  • Sami Mollgren
  • 12.10.2017 10:42
Moni tietää, että on olemassa ilmiö nimeltä "transsukupuolisuus". Harva tietää, millaisesta ilmiöstä on kyse. Vain transsukupuolinen henkilö voi oikeasti ymmärtää asian. Muiden on koetettava etsiä jonkinlaista verrattavaa kokemusta yrittäessään asettumista transhenkilön asemaan.

Esimerkiksi Trasekin verkkosivuilla ( http://trasek.fi/perustietoa/transsukupuolisuus/ ) transsukupuolisuutta on ansiokkaasti selitetty, mutta minusta kuitenkin lähinnä teorian tasolla, eikä tuosta irtoa käsitystä siitä, millaisesta asiasta on kyse transsukupuolisen henkilön näkökulmasta.

Lyhyesti ensin seksuaalisesta suuntautuneisuudesta.

Minä tiedän, että (eroottinen/romanttinen) mielenkiintoni kohdistuu ensisijaisesti toiseen mieheen. Ainakaan toistaiseksi ei ole ollut merkkejä muusta. Tästä päätellen olen seksuaaliselta suuntautuneisuudeltani homoseksuaalinen. Asia on melko helppo selittää muille: siinä missä heteroseksuaalisesti suuntautunut kiinnostuu eri sukupuolta olevasta, kiinnostuu homoseksuaalisesti suuntautunut samaa sukupuolta olevista. Biseksuaalinen henkilö kiinnostuu samaa tai eri sukupuolta olevista ja panseksuaalille toisen sukupuoli ei ole merkitsevä.

Asia on nykyään useimmille selvä - ja yhä useampi hyväksyy asian. Yhä useammin tieteelliseen tietoon perustuen ymmärretään se, että seksuaalisessa suuntautuneisuudessa kyse on synnynnäisestä (osin perinnöllisestä) ja ihmisen aivoihin "kovakoodautuneesta" ominaisuudesta. Ihmisen todellisesta seksuaalisesta suuntautuneisuudesta riippumatta tämän asiaan liittyvä identiteetti voi olla jotain muutakin, esimerkiksi siksi, että ympäristö ja tämä itse torjuvat todellisen seksuaalisen suuntautuneisuuden jollain tavoin.

Entä sukupuolivähemmistöt?

Transsukupuolisuuden määritelmän ajattelen ymmärtäväni; yksilö kokee edustavansa toista (perinteistä) sukupuolta kuin mihin tämä on määritelty (yleensä ulkoisten sukupuoliominaisuuksien perusteella). Lisäksi voi olla ristiriita näiden ulkoisten sukupuoliominaisuuksien ja koetun oman sukupuolen välillä.

Transvestismi ilmiönä on sekin minusta ihan hahmotettava; yksilöllä on tarve esimerkiksi pukeutumisen avulla pysyvämmin tai tilapäisemmin eläytyä eri sukupuoleen. Ja "vastakkaisesti" jollakulla voi olla tarve viedä omaa sukupuoleen eläytymistään "uudelle levelille". Intersukupuolisuudenkin ajattelen ymmärtäväni. Henkilöä ei voi ulkoisten sukupuoliominaisuuksien perusteella määritellä sen paremmin mieheksi tai naiseksi.

Mutta miten transsukupuolinen tietää transsukupuolisuutensa?

Voin mennä metsään, mutta haluaisin hahmottaa asiaa enemmän - ja uskon, että transsukupuolisten elämää ymmärrettäisiin ja tarpeet hyväksyttäisiin paremmin, jos asiaa ymmärrettäisiin enemmän. Siksi esitän alla ajatuksen, miten minä asiaa olen yrittänyt hahmottaa. Olisi hienoa kuulla nimenomaan transsukupuoliselta henkilöltä, olenko yhtään kartalla - ja jos en, niin miten sille kartalle pääsisi.

Identiteetti on ihmisen (ominaisuuksiinsa liittyvä) käsitys itsestään, ja se on kehittynyt vuorovaikutuksessa muihin ihmisiin. Minä ajattelen (verratessani asiaa seksuaaliseen suuntautuneisuuteen), että sukupuolen kokemuksen ja sukupuoli-identiteetin välille ei tässäkään välttämättä voi vetää suoria yhtäläisyysmerkkejä. On itsehyväksyntään liittyviä kysymyksiä ja paljon muuta.

Ajattelen, että mainittu "kokemus sukupuolesta" on tässä merkityksessään syvempi inhimillinen ominaisuus, eräänlainen syvällä oleva tietous asioiden oikeasta tolasta. Meillä ei ole käytettävissämme sanaa, joka kuvaisi asiaa paremmin kuin sana "kokemus". Asiaa kuvaavan yksiselitteisen sanan tai ilmaisun puuttuminen rajoittaa tämän selvittämistä. Asiaa voi yrittää hahmottaa siten, että oikeakätiselle oikea käsi vain kertakaikkiaan on luontevampi vaihtoehto tehdä joitain asioita. Vasenkätisellä toisin päin. On pysyvä "kokemus" tietyn asian luontevuudesta.

Ihmisen ulkoiset sukupuoliominaisuudet ovat yksi asia. Useimmilla ihmisillä ei ole ristiriitaa sukupuolen kokemuksen, ulkoisten sukupuoliominaisuuksien ja tyypillisimpien sukupuolikromosomivaihtoehtojen (XX/XY) välillä - asiat asettuvat XX:n ja XY:n mukaisesti kahteen "lokeroon". Sukupuolikromosomit XX johtavat yleensä siihen, että henkilön sekä ulkoiset sukupuoliominaisuudet että sukupuolen kokemus ovat naisen ja XY puolestaan johtaa vastaaviin miehen ominaisuuksiin ja kokemukseen. Tästä on tietyn verran poikkeuksia, käytännössä etnisyydestä, kulttuureista, maista ja mantereista riippumatta. Syystä tai toisesta luonnossa esiintyy erilaisiin mekanismeihin perustuvaa vaihtelua. Ajattelen, että sukupuolisuuteen liittyvä vaihtelu ei lopulta ole kätisyyden vaihtelua vaikeammin selitettävä ilmiö.

Sukupuolisuuteen liittyvät asiat ovat hyvin syvällä ihmisessä, koska asia on evoluution ja suvullisen lisääntymisen muovauksen tulosta. Kun näin on, ja tietyt ominaisuudet näyttävät olevan sidoksissa kahteen ihmisen tyypilliseen fenotyyppiin, on varsin perusteltua ajatella, että ihmiseen on "kovakoodautunut" kätisyyden lailla myös "kokemus" omaan sukupuoleen liittyvästä "luontevuudesta" - ja joskus tuo "kokemus" voi olla synnynnäisesti ristiriidassa XX/XY:n ja/tai ulkoisten sukupuoliominaisuuksien kanssa.

Yhteiskunnassa esillä olevat sukupuoliroolit ja -stereotypiat sitten vaikuttavat omalla tavallaan identiteettiin peilautuessaan mainittuun sukupuolen "kokemukseen". Tämän vuoksi sukupuolen moninaisuus saa erilaisissa kulttuureissa erilaisia ilmentymiä, erilaisia mahdollisuuksia olla näkyvillä.

Kenties tämä ajatus sukupuolisuuden kokemuksen biologisuudesta (ja fyysisyydestä) on suoriltaan laajennettavissa myös "muunsukupuolisuuteen" ( http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=4&thrdid=15131 ) tai "sukupuolettomuuteen"?

Olenko ymmärtänyt (trans)sukupuolisuuden olemusta lainkaan?
Hmm...Tuumataanpa. Henkilö, joka ei koskaan olisi nähnyt useampia sukupuolia ei osaisi tehdä jakolinjojakaan niiden välillä, eikä hän näin osaisi sijoittaa itseäänkään sukupuolien joukkoon. Jos koko maailman väestö olisi vaikkapa transmiehiä, ei kukaan osaisi haluta peniksiä tai kiveksiä. Porukka vain käyttäytyisi tietyllä tavalla vaginoineen ja rintoineen.

Kuten haaroväli, myös aivot ovat sukupuolittuneet. On viitteitä siitä, että lapsen ohjautuminen kohti prinsessaleikkejä ja telmimisleikkejä on synnynnäistä. (prinsessat ja telmiminen voidaan vaihtaa moniksi muiksikin stereotyyppikäyttäytymiseksi).

Pidän mahdollisena, että transsukupuolisuus on jonkin sortin mosaikismia. Mikä ikinä aivoissa rekisteröikään ja käsitteleekään asioita sukupuolittuneesti ja vastaa samaistumisesta, voineekin olla rakentunut "vastakkaisen" sukupuolen tavoin" tai voinee aktivoitua heikosti.

Kehollinen ristiriita syntyy siitä, että vaikkapa prinsessaleikkiin vetoa tunteva poika huomaa omaavansa erilaisen ulkomuodon kuin muut prinsessat. En tiedä, kuinka monta on sellaista transsukupuolista, joka ei halua kehoonsa muutoksia, vaan hyväksyy sen, että joillakin prinsessoilla on kivekset ja penis. Vai onko toive kehollisesta muokkauksesta yksi transsukupuolisuuden tunnuksista?
Käytännön kokemustiedon valossa sekä sukupuolisuus että seksuaalinen identiteetti (en käytä suuntautumis-sanaa tässä, vaan jätän sen esim. ammattiin tai opiskelualaan yms suuntautumiseen, valintaan liittyvään käyttöön) on ensisijaisesti aivoissamme, hermostossamme - koskapa kaikki tiedämme, miten kaikki aistimme liittyvät siihen, luonnostaankin, jo pienillä lapsillakin.
Muustakin eläinkunnasta tiedämme että vaikka monilla eläinlajeilla eri sukupuolten lapset kasvattavat vain tietyn sukupuolen edustajat, kehittyy sukupuolille tyypilliset sukupuoliroolit - ja joillekin niihin erilaisuuksiakin. (esim. karhuemon kasvattamat naaras- ja koiras-pennut)

Lienee vielä tutkijoilla sarkaa siinä, miten ihmiseläimen ja muidenkin eläinten kehittyminen aivojen sukupuolisuuden osalta menee, mitä vaikutuksia hormonien toiminnalla yms. siinä on, sillä ovathan ulkoiset sukupuolielimetkin kutakuinkin samaa n. 5 ensimmäisen viikon ajan, kunnes hormonit, geenit alkavat erilaistamaan
http://c8.alamy.com/comp/EX6RT0/external-genitalia-in-human-embryo-and-fetus-EX6RT0.jpg
Ja noissakin tapahtuu osalla muuta, kuin nuo kaksi varianttia.
Alkiokehitys muovaa varmastikin myös aivojen, hermoston sukupuolisuus- ja seksuaalisuus-identiteettiä, kahden variantin päävaihdotehdoista muinakin variantteina.

Siksi kukaan ei voi noista sanoakaan että "minä tiedän", koska noita kehittymisasioita ei kaikkiseltaan kukaan vielä tarkkaan tiedäkään.
Vain sen kukin tietää, mtä on, eli kun esim. on mies ja pitää vain miehestä, eli kuten homot ovat identiteetiltään.

- - -

smo:lla oli jänniä sanavalintoja: "Minä tiedän, että (eroottinen/romanttinen) mielenkiintoni kohdistuu ensisijaisesti toiseen mieheen. Ainakaan toistaiseksi ei ole ollut merkkejä muusta. Tästä päätellen olen seksuaaliselta suuntautuneisuudeltani homoseksuaalinen. Asia on melko helppo selittää muille: siinä missä heteroseksuaalisesti suuntautunut kiinnostuu eri sukupuolta olevasta, kiinnostuu homoseksuaalisesti suuntautunut samaa sukupuolta olevista. Biseksuaalinen henkilö kiinnostuu samaa tai eri sukupuolta olevista ja panseksuaalille toisen sukupuoli ei ole merkitsevä."

Mistä olet sitten toissijaisesti tms kiinnostunut?

Heteroon tai homoon ei tietämyksemme kuulu ajatusrakennelma useampisijaisesta kiinnostuksesta.

"Biseksuaalinen henkilö kiinnostuu samaa tai eri sukupuolta olevista" Tarkoitit varmaan ... ja ..., eikä ... tai ...
Meillä muilla tuskin on mahdollisuuksia muuhun kun transsukupuolisten henkilöiden päiden yli puhumiseen - oletuksia ja teorioita. Olisi hienoa saada asiasta näkemystä henkilöltä, joka pystyisi antamaan omakohtaisia huomioita.

Yesman. Varmaankin transsukupuolisuuteen liittyvä ristiriidan kokemus syntyy nimenomaan identiteetin kautta.

human. Kirjoitat seksuaalisesesta identiteetistä. Psykologiassa identiteetti on omiin ominaisuuksiin pohjautuva, vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa kehittynyt käsitys itsestä - ja identiteetti on muuttuvaa sorttia. Sen sijaan seksuaalinen suuntautuneisuus, aivan kuin sukupuolisuuskin on syvemmällä ihmisessä oleva synnynnäinen ja pysyvä ominaisuus. Seksuaalisen suuntautuneisuuden, samalla tavoin kuin sukupuolisuuden, olemassaolon ymmärtäminen psykologisesta identiteetistä erillisenä asiana on tarpeen (että ymmärtää esimerkiksi eheytyspuoskaroinnin vaikuttavan vain identiteettiin, ei syvemmälle).

Jos human haluat, voit ajatella niitä toissijaisia kiinnostuksia vaikkapa tarkemmin rajattuina mieltymyksinä. Nuo selvästi toissijaiset kiinnostukset eivät (kohdallani) tunnu senkään vertaa kiinnostavilta, jos samaa sukupuolta olevan asemesta asia liittyisi eri sukupuolta olevaan. Mitä tulee biseksuaalisuuteen; tarkoitin "tai", ihan kuten kirjoitinkin.
transsukupuolisuus-guru smo jumaloi uskomuksensa ja julisti että arveluja ja näkökulmia eivät muut saa esittää.

On se niin kiva että on noita jumalia ihan oikeasti noin olemassa ; )

Suuntautuminen on tietoisten toimintavalintojen tekemistä. Ja kuten tiedämme liki kaikki, homoseksuaalisuus tai heteroseksuaalisuus eivät ainakaan ole valintojen tulosta, vaan syntyperäistä. Samoin emme suuntaudu sukupuoliksi, emme tumma- tai vaaleahiuksisiksi, vaan olemme noita luonnostaan, syntyperäisesti identiteetteinä - ja se identiteetti vahvistuu ja toteutuu ja todellistuu eläessämme.

kristillisessä uskontohumpuukissahan eheytyishoidossa juurikin pyritään identiteetiltään homoseksuaali saada suuntautumaan heteroseksuaalisuuden harrastamiseen. Tavallaan samoin kuin uskontojen levittäjät koettavat saada luonnostaan uskonvapaita ihmisiä suuntautumaan kristinuskomuksen harrastamiseen, suuntautumaan uskovaisiksi, valitsemaan uskovaisuuden suuntautumsien.
Transsukupuolisuus-aihepiirin suhteen en varmasti ole guru. Ilmiötä haluaisin oppia ymmärtämään paremmin, nimenomaan omakohtaisten näkökulmien kautta. Teorioita jo tunnenkin jonkin verran. Ne kuitenkin ovat vain yksi näkökulma asiaan.

Kielellisten ilmiöiden kohdalla olen syvemmällä. Toisin kuin human esittää, suuntautumiseen/suuntautuneisuuteen ei itsessään liity valintojen tekemistä tai sen paremmin muutosta. Suuntautuminen viittaa suuntaan. Se voi olla yhtä hyvin pysyvää kuin muuttuvaa ja yhtä hyvin aktiivisen päätöksen tulosta kuin vain olla, luonnostaan. Esimerkiksi kuu kiertää maapallon ympäri aina sama puoli suuntautuneena maata kohden. Esitätkö human, että joku on erityisen tietoisesti tehnyt tällaisen toimintavalinnan?

Ja juu, human. Nimenomaan sitä identiteettiä sillä eheytyspuoskaroinnilla roimitaan - kuvitellen, että niin voidaan saada aikaan muutos. Identiteetti voidaan murtaa, torjunta kytkeä toimintavalinnaksi ja tehdä itsepetoksesta tapa elää. Silti siellä syvemmällä oleva synnynnäinen asia jää ennalleen. Identiteetiksi tulee ex-homo tai ex-transsukupuolinen - ja sehän ei voi olla kestävä tila.
  • 7 / 20
  • JackOfSpades
  • 23.2.2018 9:17
"Olisi hienoa kuulla nimenomaan transsukupuoliselta henkilöltä, olenko yhtään kartalla - ja jos en, niin miten sille kartalle pääsisi."

"Ajattelen, että mainittu "kokemus sukupuolesta" on tässä merkityksessään syvempi inhimillinen ominaisuus, eräänlainen syvällä oleva tietous asioiden oikeasta tolasta. Meillä ei ole käytettävissämme sanaa, joka kuvaisi asiaa paremmin kuin sana "kokemus". Asiaa kuvaavan yksiselitteisen sanan tai ilmaisun puuttuminen rajoittaa tämän selvittämistä. Asiaa voi yrittää hahmottaa siten, että oikeakätiselle oikea käsi vain kertakaikkiaan on luontevampi vaihtoehto tehdä joitain asioita. Vasenkätisellä toisin päin. On pysyvä "kokemus" tietyn asian luontevuudesta."

Kyllä olet mielestäni kartalla varsin hyvin. Sen vain jotenkin tiesi, viimeistään murrosiän alkaessa, että tämä ei mene nyt oikein mitä kehossa tapahtuu. Nuoruudessani 90-luvulla näistä asioista ei puhuttu, internet ei ollut yleisesti käytössä, ja transsukupuolisuudesta puhuttiin vain sensaatiohakuisissa lehtijutuissa, joten kokemukselle ei oikein ollut sanoja.

t. transsukupuolinen
Olen tyytyväinen, jos olen onnistunut tavoittamaan ilmiötä oikean suuntaisesti. Tämä helpottaa tulevaa puolestapuhumista, kun tulevasta translaista vielä väännetään.

Mietin tuota Yesmanin huomiota siitä, että "henkilö, joka ei koskaan olisi nähnyt useampia sukupuolia ei osaisi tehdä jakolinjojakaan niiden välillä, eikä hän näin osaisi sijoittaa itseäänkään sukupuolien joukkoon". Eikö vähän sama asia olisi kätisyyden suhteen, jos ei olisi tarvetta tietyille hienomotoriikkaa vaativille toimille, esimerkiksi ei olisi olemassa kirjoitustaitoa tai tarvetta kirjoittaa milloinkaan?
Tiedän, että sanat eivät tarkoita kaikille ihan samaa. Silti purnaisin sanaa 'kokemus' vastaan transsukupuolisuudessa. 'Kokemus' liittyy psykologiaan, ihmismielen prosessiin. Kokemus on tuntemusten, havaintojen ja mietintöjen synteesi. Yleensä kokemus on myös sidottu aikajaksoon.

Vertaa: "kokemus syömisestä" ja "syöminen". "Koen hiusteni värin" ja "hiusteni väri on". "koen vasenkätisyyden", "olen vasenkätinen".

Se, mistä JackOfSpades kirjoittaa, kuulostaa 'dysforian' kokemiselta. Tämä lienee osa mahdollista psykologista kerrosta transsukupuolisen olemassaoloa.

Mitä tahansa sukupuolta lienee itsessään vaikea 'kokea'. Se vain eletään. Tai pikemminkin, eläminen tapahtuu mm. sukupuolen antamien toiminnallisuusraamien kautta. Tietyn sukupuolisen konstellaation tarjoamien ominaisuuksien, tuntemusten, kehollisuuden jne. kautta. On yleensä esim. vaikea kokea, miltä tuntuu elää tietyn testosteronipitoisuuden kanssa, koska verrokkia muusta ei oikein helposti voi saada.

Analogia kätisyydessä olisi, että jos kaikki maailman ihmiset olisivat vasenkätisiä, ei kenellekään tulisi mieleen oikeakätisyyden konsepti. Tai transoikeakätisyyden. Kätisyys on tässä kohtaa ontuva verrokki, koska kätisyyteen ei liity tunnistettavaa ulkomuodollista tai käyttäytymiseen liittyvää dimorfiaa kuten sukupuoleen.
  • 10 / 20
  • Kolmoisritti
  • 16.4.2018 22:24
Täytyy muistaa kuitenkin, että transsukupuoliset elävät sen saman kehonsa kanssa koko ajan, jonka perusrakenteet ovat geeneissä, perimässä. He ovat syntyneet siinä. Sitten kun ajattelee tämä paha olo poistuisi tällaisten ulkoapäin tulevien toimenpiteiden kautta, joita toisten samanikäisten ei tarvitse käydä läpi ( kärsiä ): hormonihoito, plastiikkakirurgiset leikkaukset riskeineen. Ei ne ole riskittömiä. Arpia tulee. Pitkäaikaisvaikutukset. Luusto ei muutu miksikään.

Lopputuloksena on lyhytkasvuinen pienikokoinen mies leveine lantioineen tai vastaavasti pitka isokätinen ja jalkainen nainen.

Ihon suojaama kokonaisuus ( keho , rakenne ) on virheetön paketti, jota sitten väkisin muutetaan muistuttamaan jotain, mitä ei koskaan ollut.

Sitten elämä on piilottelua ja salaamista.

Minusta lääketieteellä tulee olla joku muu tavoite, koska maailmassa on niin paljon vakavia sairauksia. Näitä ei saisi yhteiskunta kustantaa. Näissä on riskinä loputon leikkauskierre, mikä ei ole inhimillistä.
Onko Kolmoisritti sitten inhimillistä edellyttää transsukupuoliselta olemista tilassa, jossa kehon sukupuolisuuteen tyypillisesti liittyvät tunnusmerkit ja oman sukupuolen kokemus aiheuttavat toimintakyvyn vievää ristiriitaa?
Sitä uskaltaudun miettimään, että entäpä jos ympäristö muuttuisikin niin radikaalisti, että olisi tavallista, että myös jotkut miehet käyttäytyisivät naisen tavoin. Meikkaaminen ja leningit jne. Että miten se vaikuttaisi fyysisen ulkonäön muuttamisen tarpeeseen...?
Jos kahden sukupuolen raja-aita madaltuisi, niin kenties tarve aidan ylittäviin toimenpiteisiin vähenisi.
Pitäisikö tästä päätellä, että kenties toisen maailmansodan jälkeen naisien pukeutumiseensa omaksumat housut on lisännyt miesten ristiinpukeutumista ja transsukupuolisuutta?
Tuskin se on transsukupuolisuutta lisännyt. Eiköhän transsukupuolisten osuus väestöstä ole aika tavalla luontoon liittyvä vakio. Ehkä taas "ristiinpukeutuminen" on (naisten housujen käytön myötä) lisääntynyt, kenties "kumminkin päin". Transsukupuolisuuden tunnistamiseen ilmiönä vaikuttaa varmasti se, että asiasta on yhä enemmän tietoa ja asiasta puhutaan avoimemmin. Kenties länsimaisen pukeutumiskoodiston sukupuolittuneisuuden väheneminen on antanut tilaa transsukupuolisuudenkin tunnistamiselle ja hyväksynnän lisääntymiselle?
Vai olisikohan niin, että transukupuolisuus on yleisemmin tunnustettu ja hoidot/ja hoitoihin pääsy kehittyneet? Näkyvyys on tullut tätä kautta kuin myös yleisen hyväksynnän myötä, siinä missä pukukoodin tai muodin muutos kertoo laajemmasta muutoksesta tasa-arvossa ja seksuaalisessa vapautumisessa. Toki kaikki tietenkin korreloi toisiaan, vaikka suoraa yhteyttä olisi. Transvestisuus eli ristiinpukeutuminen on taas fetissi, eikä sillä ole tekemistä sukupuolen, transsukupuolisuuden tai suuntautumisen kanssa. Naiset eivät "pukeudu ristiin" pukeutuessaan housuihin, eikä transukupuolisuudessa ei ole pelkästään kysymys vaatteissa, tai yksinomaan edes muutoshakuisuudessa. Ilmiö tuskin muuttuisi vaikka jotkut miehet "käyttäytyisivät naisen tavoin" - mitä tuo nyt ylipäätään tarkoittaa.
"Pitäisikö tästä päätellä, että kenties toisen maailmansodan jälkeen naisien pukeutumiseensa omaksumat housut on lisännyt miesten ristiinpukeutumista ja transsukupuolisuutta? "

Hmmm... Hypoteesistani vedettävä analogia olisi, että kun naiset ottavat "miehisiä" tamineita käyttöönsä, niin naiseksi itsensä tuntevien ei tarvitse heidänkään aina ajatella olevansa mekossa. (Pidemmälle vietynä: jos naisen ei välttämättä katsota tarvitsevan isoja rintarauhasia, niin miehen fenotyypin omaavan ei tarvitse haikailla sellaisten perään..)

korjaus: biologia -> fenotyyppi
Hmmm...en vetänytkään mitään järjenmukaista yhdenmukaisuutta varsin uskaliaasta mietiskelystäsi, vaan rakentelin sellaisen viljojen suorista korsista kyhätyn tyttöjen leluksi mielletyn jutun. Koska muoti on tasa-arvoistanut naisten pukeutumista, ei naiseksi itsensä tuntevien tarvitse aina ajatella olevansa mekossa. Tai 1950-luvun lintukodossa. Naisiksi itsensä tuntevat voivat käyttää aivan vapaasti housuja nykyaikana.
"Koska muoti on tasa-arvoistanut naisten pukeutumista"

Jäinpä tuumaamaan tätä.
Asiat aidon tasa-arvon suhteen eivät oikeasti toimi näin.
Oikea 'tasa-arvo' toimisi siten, että pukeutumisen moninaisuus laajenisi niin naisiin kuin miehiinkin, yhtälallla. Tai sitten pukeutumisen rajoittuneisuus koskisi miehiä ja naisia yhtä lailla.

Se, että yhteiskunta katselee naista suopeasti sekä mekossa että housuissa, mutta ei tee samaa miehen kyseesä ollessa EI ole esimerkki jonkin ryhmän tasa-arvoistumisesta, vaan siitä, että näiden ryhmien välille on muodostunut entistä syvempi kaksoisstandardi. Tasa-arvoisempaa olisi itse asiassa, että molemmille ryhmille sallittaisiin vain tietyt tamineet.

Käsitys, että nainen housuissa on merkki muodin tasa-arvoistumisesta on vinoutunut. Suuntima tässä vaikuttaisi olevan tarkastella asiaa naisporukan kannalta. Yhden porukan suunnalta käsin tapahtuva tarkastelu ei tule koskaan johtamaan aitoon tasa-arvoon.
Kieli vaikuttaa näköjään siihen, miten transsukupuolisuus hahmottuu. Englantia puhuvassa maailmassa sukupuoli on jaettu kahteen osaan, sex ja gender. Suomessa tunnetaan vain biologinen sukupuoli, sex, mutta ei sosiaalista sukupuolta, gender. Tai tunnetaan, mutta kukaan ei jaksa tehdä eroa, koska "sosiaalinen sukupuoli" on niin pitkä kirjoittaa. Puuttuu helppo sana, jolla ilmaista, että nyt ei suinkaan väitetä, että biologinen sukupuoli olisi muuttunut leikkauksen ja hormonihoitojen seurauksena.

Suomen kielessä ei ole myöskään luontevia vastineita sanoille male ja female. Kukaan ei ala puhumaan ihmisten kohdalla uroksista ja naaraista, ja mies-/naispuolinen on niin ikään kömpelö ilmaus. Paljon on toisin sanoen sellaista kommunikaation katvealuetta, jonne kielen ilmaisukeinot eivät yllä. Miten tämä mahtaa vaikuttaa siihen, miten transsukupuolisuus ymmärretään? Tuleeko joillekin kenties sellainen käsitys, että sukupuoli ei määräydykään ensi sijassa biologisesti, vaan on puhtaasti sosiaalinen ilmiö?

Tosin myös englantia puhuvassa maailmassa näyttää käyneen niin, että on vain yksi tarkastelukulma sukupuoleen, koska sanaa gender on alettu nyt käyttää sanan sex synonyyminä, sen sijaan että sitä käytettäisiin erotuksena siitä. Tämä luo kieltämättä mielenkiintoisia tilanteita. Monet nykyajan parikymppiset ovat mieltäneet sukupuolen niin, että seksuaalinen halu ei kohdistuisikaan biologiseen sukupuoleen, sex, vaan sosiaaliseen sukupuoleen, gender, niin että esimerkiksi lesbonainen voisi aivan hyvin seurustella vaikka biologisen miehen kanssa ja kiihottua tämän mielessä olevasta gender-identiteetistä lihallisen halun sijaan. Kun näin ei käytännössä tapahdu, on alettu ihmetellä lesbojen "transfoobisuutta".

Samoin homomiehistä on alettu kirjoitella juttuja, ihan homolehdistössäkin, että miten se penis voi olla homoille niin tärkeä sukupuolen tunnusmerkki. Eikö mies, jolla on vagina, kävisi yhtä hyvin? Kyllä tässä kohtaa ollaan menty aika tavalla metsään koko transkeskustelussa. Seksuaalinen suuntautuminen perustuu kuitenkin biologiseen sukupuoleen, ja homoilla ja lesboilla on oikeus määritellä seksuaaliset rajansa siinä missä heteroseksuaaleillakin. Haluttomuus seksiin, joka on teknisesti katsoen heteroseksuaalista, ei ole transfobiaa, eikä hyökkäys kenenkään identiteettiä tai oikeuksia kohtaan.