Musiikkimaku ja homous

Lisää uusi viesti
Onko musiikkimaku riippuvainen seksuaalisesta suuntauksesta? Minkälaista musiikkia homot kuultelee? Minulla on sellainen käsitys, että ainakaan perinteinen blues ei iske homogenreen.

Homot tykkää näyttävistä esiintyjistä kuten Madonna.

Miten selittäisitte homojen euroviisuinnostuksen?

Tunnetko ulkopuolisuutta, jos mies laulaa rakkausballadia naiselleen? Vai kääntääkö tajunta sisällön automaattisesti mieheltä-miehelle asetelmaan?

Pitääkö musiikin sanat olla suuntaussidonnaisia? Minulle sanoja tärkeämpiä on itse musiikki ja sen välittämä tunneviesti. Toki hieno lyriikka koskettaa myös, mutta pelkkä teksti ilman melodiaa jää aika ohueksi. En ole koskaan harrastanut runojen lukemista.
Luulen, että homouteen leimallisesti liitetty euroviisuinnostus on syntynyt ennen kaikkea siksi, että siellä on ollut tilaa olla sellainen kuin on - ja kerran vuodessa muutaman tunnin kansainvälisen kuva- ja ääniyhteyden kautta näkynyt show on voinut olla ikkuna parempaan. Euroviisuissa on laulettu rauhasta, rakkaudesta ja monista muista myönteisistä asioista. Asiasta pari juttua: Yle: Näin Euroviisuista tuli Sateenkaariviisut ( http://ranneliike.net/teema/yle-nain-euroviisuista-tuli-sateenkaariviisut?aid=10977 ) ja Euroviisut edistävät suvaitsevaisuutta ( http://ranneliike.net/teema/euroviisut-edistavat-suvaitsevaisuutta?aid=338 ).

En tiedä, mihin perustuu käsitys, että perinteinen blues ei iskisi "homogenreen". En itse asiassa tiedä mistä tällaisessa "homogenressä" on kyse. Toki varmaan _jotkut_ homot eivät jostain pidä, mutta mikseivät sitten jotkut yhtäläisesti pitäisi? Yhtä hyvin voi taas ajatella, että iskeekö perinteinen blues sen laajemmin "heterogenreen", mikä sekin sitten lienee luontoaan.

Toki itsellenikin Madonna ja edustamansa musiikillenen tyylisuunta on ok, mutta en fanita Madonnaa enkä muitakaan. Oma musiikkimakuni on laaja. Minulle käy suomi-iskelmästä ja klassisesta musiikista heavyyn ja jazziin miltei kaikki. Oikeastaan ainoa musiikki, joka saa tyytymättömän ilmeen naamalleni, on oopperalaulanta (jota "leikkisästi" kutsun ujellukseksi ja mökellykseksi) - eikä sekään ihan kategorisesti. Musiikillinen heräämiseni tapahtui 80-luvulla, joten 80-luvun hittikappaleet herättävät minussa väkisinkin eniten tunteita.

Musiikissa melodia on minulle ykkönen, rytmi kakkonen - ja toki noiden yhteispeli olennainen. Musiikillinen puoli merkitsee minulle paljon enemmän kuin lyriikat - jos kohta vaikkapa Freddie Mercuryn kohdalla laulantansa oli erottamaton osa musiikkia, eikä niitä lauluja voi muut ehjästi laulaa. Noin muuten saattaa olla, että vasta vuosikymmenen jälkeen kiinnitän huomiota siihen, mistä oikeastaan lauletaan - riippumatta kielestä (suomi tai mikä tahansa muu).
smo: ”En tiedä, mihin perustuu käsitys, että perinteinen blues ei iskisi "homogenreen". En itse asiassa tiedä mistä tällaisessa "homogenressä" on kyse. Toki varmaan _jotkut_ homot eivät jostain pidä, mutta mikseivät sitten jotkut yhtäläisesti pitäisi? Yhtä hyvin voi taas ajatella, että iskeekö perinteinen blues sen laajemmin "heterogenreen", mikä sekin sitten lienee luontoaan.”

Käsitys on peräisin omasta päästäni, eli siitä kokemusmaailmasta mikä minulle on kertynyt vuosien varrella. En tunne blues/jazz homo-muusikoita. Kyllä heitäkin varmaan on, mutta jostain syystä eivät ole laajemmin tunnettuja. Kaikissa muissa musiikkityyleissä on homotaiteilijoita, ja monet heistä ovat nousseet erittäin arvostettuun asemaan.

Hmm… nyt muistui mieleen yksi homomies joka tykkäsi Billie Holidayn levyistä.

Kiitos smo asiantuntevasta Euroviisu-tietoiskusta. En seuraa niitä kisoja, olen katsonut vain suomen ja muutaman muun esitykset, mutta nyt tiedän asiasta enemmän. Jättimäisiä katsojalukuja ajatellen se on huikean hieno foorumi tuoda esille vähemmistöille tärkeitä asioita.

Myös minä kuuntelen kaikenlaista musiikkia. Eniten hyllystä löytyy klassista, mutta kaikkea muutakin on, paitsi kotimainen iskelmä ei oikein nappaa, ainakaan niin paljon että olisin hommannut sitä levyhyllyyni.
Voisiko tuohon blues-asiaan liittyä jotenkin musiikkityylin taustalla oleva kulttuuri; avoimesti homona oleminen on (ollut) vaikeampaa? Kyse ei ehkä niinkään ole itse musiikista.
Jotain samansuuntaista itsekin arvelin. Tuli mieleen työväenlaulut. Ei niissäkään homona olemisesta laulettu - ei sinne päinkään. Yksilöllisyys oli heikkouden osoitus siinä kulttuurissa. Mutta rakkaudesta sissiarmeijan komean hetero-vallankumouksellisen kivääriin saatettiin luikauttaa jotakin.

Taistelulaulu se on tämäkin:

https://www.youtube.com/watch?v=SaolVEJEjV4
Kantrimusiikki on toinen tyylilaji, joka ei pure homoväkeen juuri mitenkään, paitsi huikean Dolly Parton Drag Show hahmon muodossa.
Homojen suosimaa musiikkiahan luonnehtii selkeästi monipuolisuus, eli aika lailla joka musagenrestä löytyy homojen mielimusaa, kunhan vain musan tunnelma ja lyriikkakin ovat sopivat, sekä musan esitystilannekin miehenkiintoinen - eli koskettavat jollain tavalla.

Koska homot ovat kohdanneet ja kohtaavat sortoa, koskettaaa tietysti silloin sekä tunteellinen että elämäniloinen musiikki, sen sorron vastapainona erityisesti, sillä niillä irrottaudutaan siitä painostavasta sortoarjesta ja ne antavat mentaalisia orgasmeja. Sitten taas vapaammissa ja suvaitsevammissa yhteiskunnissa musamaku homoiilla kumpuaa muustakin. Homomuusikoissakinhan on monien musiikkityylien harrastajia - opperalaulajista, kansanmuusikoista, eedeeäämmään.

Homoisaa musaahan on joka genressä ja musamaut ovat muuten sitten homoillakin yksilöllisiä. Osa arvostaa musikin hienovireisempiä nyansseja, sävellmiä, osa taas sitten asioita, joiihin musiikki liittyy, eli tanssimisesta nauttivat nauttivat tanssirytmejä ja -tunnelmaa tukevasta ja luovasta musasta. Tanssikiinnostus liittyy varmasti myös vähemmistöillä siihen yhteisöllisyyden kokemisen tarpeeseen, mitä heteroyhteisö kokee helpommin ihan ohimennenkin, ilman erikseen "järjestämistä".

Tietenkään sitten heteromaisuuteen tms lokeroituvat musa-kuplat eivät niin säväytä, mikä on ihan luonnollista, koska homot eivät heteromaisia ole. Ja koska homojen sorto perustuu useimmiten uskontoihin, eivät virret, rukoilulaulut tms kykene nostattamaan mieltä hiveleviä tuntemuksia.

Maailman kielissähän on sitten mukavasti eroja, sukupuolineutraaliuden osalta ja esim. arabian kielen rakasta sukupuolineutraalisti tarkoittava habibi (erotuksena naista tarkoittavasta habibti-sanasta) tekee monista arabiankielisistä lauluista homo-istuviakin.
Dolly Parton -drägeilyt eivät toki iske homomiehiin, mutta nappaavat kyllä bi-trans-väkeä toki ihan ymmärrettävistä syistä.

Jokunen vuosi sitten kaapistaan ulos tullut Steve Grandhän on ihan nuoremman polven country&blues -laulaja (sillä nuokin genret ovat laaja-alaisia tyylivariaatioiltaan), mikä näkyy ainakin osassa hänen lauluistaan - vaikka osa onkin sitten vähän "liian imeliä", myös niissä ns hetero-biiseissä ja sittemminhän on suuntautunut iskelmämäisempään musaan.

https://www.youtube.com/watch?v=MgQt2iBtpXM

https://www.youtube.com/watch?v=iayVkE4yjrc

- - - - -

Itsellä tökkii liian kaupallisesti hiottu ja liian koneinstrumentti-lokeroitunut musa (ellei sitten siinä ole jotain poikkeuksellisen nerokasta tai jotain muutakin yhdistettynä mukana), sillä akustisten soitinten ja särmäkkäämmän tyylin musassa on enemmän potenssia

Muunkielisissä lauluissa, kieltä ymmärtämättä, laulun lyriikka nivoutuu ikään kuin instrumentiksi sekin lauluun - ja toki musatunnelmista globaalistikin ymmärtää suurin piirtein, mistä lauluissa on puhe - toki sitten miesten monipuoliset äänet ja elämää kokeneitten naistenkin matalammat (tai laajan äänialan) laulut ovat mukavia myös.

Johtuneekohan osin siitäkin että turkin kielessä on rakenteeltaan osin samoja ominaisuuksia kuin suomenkielessäkin, että turkinkielisissä lauluissa on varsin mukavaa kuunneltavaa - ja onhan toki turkkilaisia rytmejä lainattu suomalaiseenkin iskelmämusaan

https://www.youtube.com/watch?v=o9CJ-sid-o0

https://www.youtube.com/watch?v=VlEOPZNTeTc
https://www.youtube.com/watch?v=G5WzcC5511U

https://www.youtube.com/watch?v=1daTQ81N6_w


Afrikkalainen, latinomusa, Lähi-itämusa jne ovat mukavia, koska ne eivät perustu niin basso-"jumputukseen", kun afrikkalaisjuuriltaan länsimaalaistettu house&tekno ja niissä on mielenkiintoisia rytmejä, jopa akustisia soitinosia yhä mukana ja joiden tahdissa noissa kulttuureissa miehet ja naiset tanssivat ihan yhtä lailla. Toki onhan nämäkin omalla laillaan sesonkihittejä

https://www.youtube.com/watch?v=B0que4C6IX8
Maailmamme on myös tulvillaan monenmoisia, monimuotoisia instrumentteja, joilla soitettu musiikki on mukavaa vaihtelua.
Ihan kuten homoisan hyvät kielaritkin ovat nautinnollisia, niin myös kielisoittimissa esim. Japanin kansalissoitin koto ja ikivanhan sumerilainen santur antavat osaavissa käsissä mukavaa musiikkia.

Koton laaja ääniala, taitavissa käsissä (ihan kuin homorakastelussakin ; ) ilmaisee hyvin monenmukavia tuntemuksia
https://www.youtube.com/watch?v=5JGUplB1U9Y

Vaikka uskontovallat aina pahaa tekevätkin, on niissä se hyväkin ollut esim. Iranissa että sen ansiosta perinnesoittimet (jo ajoilta ennen kyseisiä soittimia) ovat säilyttäneet jalansijansa - Tässäkin Teheranin yliopiston soitinryhmän esityksessä on jotain maagista - mukana on metallikielisten santurien lisäksi yksi, tuhansia vuosian vanhan perinteen jouhikielinen santurkin

https://www.youtube.com/watch?v=55Cjsbt-eYY

Iranilaista sumerilaista alkuperää olevat Samtur-soittimethan levisivät Keski-ajalla Eurooppaankin ja niihin lisättiin sitten koskettimisto ja saatiin piano.

Iranin uskomus-sortovallaan aikaan santur-soittimet ovat levinneet iranilais-pakolaisten myötä jälleen Länteenkin ja sielä on tullut hienoja santur-muusikoita, kuten vaikkapa Kanadaan muuttanut Sina Bathae, joka arvostaa myös kanneltakin. Santur sopii erityisen hyvin syvään tunne(lma)musiikkiin

https://www.youtube.com/watch?v=-cY72-mMa1I

Suomessakin kannattaisi nostaa jälleen arvoon ja pinnalle akustisen musan tekemistä, sillä esim. tämä aasialais-version Ievan polkasta on ihan pirun hyvä!

https://www.youtube.com/watch?v=V4pYUL0mqqE

+ tuosta kannattaisi tehdä homorakas lyriikkaversiokin : ) lesbo-rakkaus-henkinen(kin) esitysversiohan tuosta jo taannoin tehtiinkin ja se levisi sitten kuin ilosanoma maailmallekin (tosin sävel lienee ehkä alunperin venäläinen, mutta lyriikka suomalainen)

https://www.youtube.com/watch?v=0i8VM_EooCs

(tuosta on myös arabiankielinen versio https://www.youtube.com/watch?v=gnwP-BhgQq4 )


Perinne-klassisen musiikin saralla Pekka Kuusisto on kyllä superhyvä muusikko

https://www.youtube.com/watch?v=gpN2k5zz81o

Tuohan on tavallaan myös oiva suomalainen rakkauslaulukin ; )
Yökerhotanssimusissa Lähi-idän musa on tosi mukavaa, koska siinä ei olla niin bassojumputus-kuplassa ja sekä miehekäs laulu että naisartistienkin laulu kuuluu mukavasti.

https://www.youtube.com/watch?v=WipzFDi1d_Y

https://www.youtube.com/watch?v=FDge-GaarX4

Tästä klassikkokappaleesta sekä homoisan miehekäs versio
https://www.youtube.com/watch?v=IkvRgQC5Cjo
että nais-artistin hyvä uusversio
https://www.youtube.com/watch?v=oeQEaU5cwf4

Noista musarytmeistä on päästy nauttimaan Helsingissäkin LGBT café -tansseissa ja huhun kuulin että Jätkäsaaren Clarion -hotellissa olisi tuon tanssimusagenren juhlat Helsinki Pride -viikolla : )

Ja voi että miten homoisan miehekkään iloisia näitten miesduetto-musavideot ovatkaan, vaikka ihan kaveruspohjalla ovatkin

https://www.youtube.com/watch?v=Z6Cgb1e2Au4

Tässäkin videossa on aikas monimuotoista menoa ja hyvää tanssi-ilonpitoa, jota voisi imuttaa mukaan meikäläisten clubeille enemmältikin

https://www.youtube.com/watch?v=JvslJkOzxv0
Kurdien tekno-dabke -musahan nappaa homomiehiä ihan kädestäpitäen, munaskuita myöten, sillä tässä saa nauttia mentaalisista orgasmeista ihan miehin määrin, homoisan hyvästä fyysisestä läheisyydestäkin puhumattakaan : ) Aiemminhan meilläkin oli näitä hyviä ryhmätansseja musiikissa myös, mikä muistettakoon.

https://www.youtube.com/watch?v=ZBqiHMdUmbs

https://www.youtube.com/watch?v=OT8n0ZjeXJ8

Meillä voi toistaiseksi vain haaveilla näistä ikä- ja sukupuolineutraaleista tanssikulttuureista, ts. näiden palauttamisesta tännekin

https://www.youtube.com/watch?v=zmAJppsvKQE

Refugee Music WellCUM!

Toki muistamme Euroopastakin 80-luvulta sen, miten mm. Bad Mannersin Can Can -versio soi ainakin maakunnissa homotansseissakin, kaikki suuntatumisen piirissä tanssien - sekä lesbot että homot housut jalassa, jalka nousten ; )

https://www.youtube.com/watch?v=lY4RC5hSlns

Ja tanssittattavathan ne tuota edelleenkin festareilla https://www.youtube.com/watch?v=xtT4BUpQjvE
Perinteisessä Blues-musassahan on myös ollut hlbt-muusikoita ja kappaleita, kuten esim. lesbo blues-laulajattaren levyttämä kappale 1920-luvulta

https://www.youtube.com/watch?v=VjRn7_cC8N4

sekä https://www.youtube.com/watch?v=_nmrWB1ovQ0

Muutenkin Bluesissakin on lgbt-osanottoa alusta pitäenkin http://www.ravishly.com/2015/02/19/blues-music-secret-queer-history-billie-holiday-ma-rainey
Harlemin lesbo-blues on tunnettu asia blues-musahistoriassa ja sen kyllä tietävät blues-fanit eritoten hlbt-piireissä
http://www.dailymail.co.uk/femail/article-2360792/The-lesbian-blues-singers-1920s-Harlem-How-speakeasies-underground-jazz-bars-home-home-New-Yorks-sexual-deviants.html
Ja Blues-genreähän ovat jatkaneet sittemmin monet muutkin, erityisesti lesbo-laulajat.
Suomeen ehkä saapui enempi white-blues ja siellä ei ihan niin perinteisesti lgbt-muusikoita ja genreä ollut.

Sitten tuota tiettyä osaa Suomipoprockista voinee pitää tunnelmiltaan aika lähellä Bluesiakin, vaikka rockpoppia, eikä jazzbluesia onkin, ja siellähän laulettiin 80-luvun alussakin trans-ihmisistä näin
https://www.youtube.com/watch?v=WE82tqsLjq8
Aasiassa, etenkin Japanissa tehdään tosi mukavaa ja mielenkiintoista musiikkia, yhdistellen sekä aasialaisia että muunmaalaisia musaperinteitä ja soittimia.

Tällä, pääosin akustisia soittimia käyttävällä japanilaisella naamari-poppoolla Floating Cloud on kivoja sointeja, joissa on sekä Aasiaa että "keskiaikais-euromusasointeja"

https://www.youtube.com/watch?v=YqlrhcLtL04

https://www.youtube.com/watch?v=-_eSFja-Sc4

Heillä on hieno versio, puhallinäänetkin ja löymäsoittimetkin mukana, Ievan polkastakin

https://www.youtube.com/watch?v=V4pYUL0mqqE

Floating Cloud -yhtyeeltä on jo monta levytystäkin http://floatingcloud.net/discography.html

Aiemmin tuli kuunneltua myös mm. japanilaista Sekai No Owari ("Maailmanloppu") -bändiä, mutta heidän sointinsa latistui ihan älyttömästi kun ainakin vokalisti hurahti uskoon.
Aiempi versio tästä heidän kappalestaan on huimasti parempi
https://www.youtube.com/watch?v=qaQP0efeAQQ
kuin myöhempi versio
https://www.youtube.com/watch?v=k4q8qF4v_yM

Heillä on ollut hienoja herkkiä kappaleita https://www.youtube.com/watch?v=pLB_9D88d6k
Sitten toki onhan noita avoimesti biseksuaalejakin muusikoita kuunneltu myös homo-piireissäkin, kuten vaikkapa tätä bi-Freddien esitystä

https://www.youtube.com/watch?v=f4Mc-NYPHaQ


Nyt kesällähän 2017 myös Arkansasin lesbo Beth Ditto (Mary Beth Patterson) tulee Helsinkiin Flow-kaupunkifestarille ja häneltähän löytyy ihan hyvää musaa myös

https://www.youtube.com/watch?v=5mQVljB7JGw

https://www.youtube.com/watch?v=12zPU-8bsTE

- - -

Sitten toki tuolla vuosikymmenten ajoilta myös jazz-musiikin monet haarat ovat miellyttäneet homojakin, etenkin tummaäänisemmät jazz-naislaulajat.
Ja Britanniasta fuusiomusa acid-jazz-funk on oma ihan oma lukunsa. Suomessahan on myöskin useitakin jazz-musatapahtumia, joissa homotkin asian harrastajat liikkuvat.
Noista varmastikin ainakin Incognito on miellyttänyt monia homoja

https://www.youtube.com/watch?v=gqoGkIbw35E
https://www.youtube.com/watch?v=9LvJWhylb9I
Incognito - Don't You Worry 'Bout A Thing:
https://www.youtube.com/watch?v=MWd5379FMGU

Kaikkia lukuisia muita afro-perustaisia musagenrejä ja -laulajia myöten
1965 kirjoitti:
> "Onko musiikkimaku riippuvainen seksuaalisesta suuntauksesta? Minkälaista musiikkia homot
> kuultelee? (...)

Luulen (itseäni, ympäristöä ja kavereita tarkkailtuani), että musiikkimaku todellakin liittyy osittain homouteen, mutta ei kuitenkaan täysin. Myös esim. syntymävuosi (ikäluokka) vaikuttaa todella paljon. Samoin musiikkimaku usein muuttuu ajan myötä.

Itse olen alkanut kuunnella musiikkia kunnolla vasta n. 11-vuotiaana eli 1970-luvun puolen välin jälkeen ja tuo oli diskon kulta-aikaa. Se on kieltämättä jättänyt minuun (ja moneen saman ikäpolven homokaveriini) aikamoisen vaikutuksen, kun taas moni ikäiseni heterokaveri on suuntautunut musiikillisesti toisin. Vähän vanhemmat homokaverit eivät taas juuri diskosta piittaa, vaan ovat ehkä enemmän rockia ja/tai iskelmää sekä klassista musiikkia kuuntelevia.

Onhan omakin musiikkimaku muuttunut ajan myötä, 1970- ja 1980-luvuilla inhosin Abbaa, nykyisin pidän heistä todella paljon. Samoin en olisi voinut ajatella, että minusta tulee Rammstein-tyyppisen musiikin fani. Nykisin Rammstein on yksi mieluisimmista bändeistä, esimerkiksi kappaleet Du Hast ( https://youtu.be/W3q8Od5qJio ) ja Sonne ( https://youtu.be/StZcUAPRRac ) ovat maukkaita.

Oma musiikinkuunteluni alkoi siis diskon kuuntelulla, ja tuolloin vuosien 1976...1977 Suomessa suosittuja olivat mm. Boney M sekä Baccara. Niitä minä silloin kuuntelin muiden talon lasten kanssa – muista lapsista taisi tulla heteroita, vaikka diskosta hekin tuolloin pitivät.

Hieman myöhemmin lempibändeihini liittyivät Cameo sekä Chic ja Sister Sledge (nuoremmat lukijat jotka eivät ehkä näitä ryhmiä tunne voivat tarkistaa vaikkapa nämä kappaleet: Chic - I Want Your Love: https://youtu.be/Xv744Ckqp5U (kuuluu minulla sarjaan "kylmät väreet") ja Cameo - Word Up: https://youtu.be/MZjAantupsA ). Donna Summer (tai ehkä oikeammin säveltäjä/tuottaja Giorgio Moroder) oli todella iso juttu. Myöhemmin ymmärsin, että Donna Summer oli aikamoinen homo-ikoni vaikka suosio kärsikin (väitetyistä?) aids-kommenteistaan pahoja kolhuja. Kun Donna Summer myöhemmin vaihtoi pois Moroderin tallista, niin en enää juuri pitänyt hänen uudemmasta musiikistaan. Ehkä Moroderin musiikki on enemmän homon mielelle sopivaa?

Noihin aikoihin musiikkimakuni alkoi hieman laajeta, mukaan kuunteluun tuli funk ja soul, esim. Parliament ja Funkadelic olivat kovia nimiä ja hankin myös heidän levyjään. Thelma Houstonin musiikki saa edelleen mielen liikuttumaan (esim. "I'm Here Again": https://youtu.be/1QqjduRpUnw ).

Vuosi 1978 tai olla jonkinlainen discon huippukohta ja edelleen tuolta ajalta löytyy paljon musiikkia joka saa ihon kananlihalle ja kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää, vaikkapa Pattie Brooksin esittämä "After Dark" ( https://youtu.be/wCwFlZzbm_g )

Näin jälkeenpäin näyttää siltä, että discossa oli hetero- ja homo-osasto, joita elokuvatuotannossa edustivat heteropuolelta "Saturday Night Fever" ja homopuolelta "Thank God It’s Friday". Vai mitä muut ovat mieltä?

Ei disco 1970-luvulle loppunut. Parhasta sanoituksesta kilpailee ansiokkaasti Miquel Brown kappaleella: So Many Man So Little Time ( https://youtu.be/H9NQwVC7gL0 ) ja videonkin kohderyhmänä on selvästi homomiehet. Julkaistaisiinkohan tällaista sanoitusta nykyisin?

Vaikka musiikkimakuni on laajentunut, niin edelleen disco tuntuu olevan se laji joka edelleen iskee helpoiten ja syvimpään. Johtuisikohan se siitä, että minusta tanssiminen on aina ollut todella mukavaa: siinä tulee helposti "flow" -tunne. Minulle musiikin nopeus tanssimiseen on parhaimmillaan 128 - 138 BPM, eli se on tyylilajillisesti helposti sitten diskoa.

1980-luvun lopulla iso juttu oli Pet Shop Boys joka rytmitti tanssimista aika monena iltana Amsterdamin homo-discoissa, vauhtiin pääsee vaikkapa kappaleella "Always on my mind / In my House" ( https://youtu.be/7apkXKEEwms ). Tuo on todella hyvä kappale flow-tilaan pääsyyn, mutta nykyisin sijoitan kappaleen "The Way It Used To Be" kyseisen bändin parhaimmaksi: https://youtu.be/xTJZXDCxHmk


1965 kirjoitti:
> "Homot tykkää näyttävistä esiintyjistä kuten Madonna."

Varmaan tämä on aika usein totta. Itselläni tähän sarjaan ehkä kuuluu valtavia mega-konsertteja järjestävä (ja aika "filmaava") Mylene Farmer, tosin hän ei ole kaiketi ole mikään homo-ikoni, vaikka ulkomailla moni homo hänestä pitääkin. Esimerkki konsertista: Mylene Farmer ja kappale Rêver: https://youtu.be/BZEQQSbsVZ4 sekä musiikkivideosta, jossa Mylene tuntuu aika paljon Madonnalta: "Je T'Aime Mélancolie": https://youtu.be/i1xudU08wQ8 Ehkä minä vain valitsin Mylenen Madonnan sijaan?

Itse sijoitan edellä mainitun Pet Shop Boysin lokeroon "homomusiikki", vaikka en osaa sille sen kummempia perusteluja antaa. Jokin muu musiikki kuulostaa minusta heterolta, mutta onneksi kappaleet saa muunnettua (minun tulkintani mukaan) homon makuisiksi (eli hyviksi) esim. remixaamalla. Esim. Freemasons tekee niin: "heteromusiikista" tehdään "homomusiikia" mainiolla tavalla (vaikka en tiedä Freemasonien seksiaali-identiteetistä yhtään mitään).

Esimerkkejä siitä, miten heteromusiikista tulee "homoa":

Hurts - Wonderful Life (Freemasons remix): https://youtu.be/1HVk9kaPbkE
Eurythmics - Here Comes The Rain Again: https://youtu.be/7rcGwyTTFVA
Freemasons ft. Bailey Tzuke - Uninvited: https://youtu.be/oFBWPcaMKeo

Alkuperäisiä kappaleita en juurikaan tykkää kuunnella, mutta nämä remixit ovat WOW!

---

Lopuksi vielä mukaan bändi joka näyttää täysin heterolta, mutta joka tekee parhaat videot, eli: OK Go. Musiikki on ihan OK, mutta se iso juttu näissä on musiikkivideot. Suosittelen katsomaan ainakin tämän ensimmäisen videon, mikäli et mitään muuta videota tältä listalta katsokaan.

OK Go - Upside Down & Inside Out
https://youtu.be/LWGJA9i18Co

OK Go – The One Moment
https://youtu.be/QvW61K2s0tA

OK Go - I Won't Let You Down
https://youtu.be/u1ZB_rGFyeU
Mustassa musiikissa on ollut runsaasti hlbt-muusikkoja, todella suuria nimiäkin ja mielenkiintoista musaa. Nämä ovat ainakin itselle tuttuja artisteja.

Avoimesti homo dj Bronxista, Frankie Knuckles, jota gay circut -skene saa kiittää ja olihan hän luomassa koko House-genreaäkin.
Baby wants to ride https://youtu.be/m5PadSGE97A
Move your body https://youtu.be/jwhE9g7r9qU
Your Love https://youtu.be/LOLE1YE_oFQ

Avoimesti homo britti Labi Siffre ( https://en.wikipedia.org/wiki/Labi_Siffre#Personal_life ). jolta homo-kompleksinen Eminemkin on ottanut vaikutteita. Hän eli miehensä kanssa yhdessä 41 vuotta, kunnes puolisonsa kuolema heidät erotti. Hän itse elää ja on 71-vuotias.
https://youtu.be/xKISdd2mKzU
https://youtu.be/-7NV5StCLu4
https://youtu.be/rKv8n8C5lc4
Hänen apartheidin vastainen laulunsa Something inside so Strong sopii hyvin myös Pride-lauluksi
https://youtu.be/xO3Dco5OdqE

Last Offence, LastO 'homoilee' sitten tujumpaa musaa
https://youtu.be/wl55ey8ahcg
https://youtu.be/zb8tLy2TyRs

Avoimesti homo hevimetal-kitaristi Coug Pinnick hoitelee laulupuolenkin stygesti - tää tuntuu joka homon palleis kyllä!
https://youtu.be/cD40-CJljas

Ja tietenkin avoimesti homo Kele Okereke, Block Partysta
https://youtu.be/hL477hQaw9M
I still remember https://youtu.be/9RZzWswkoIk
https://youtu.be/DjilUroxbVs

Avoimesti homo Billy Strayhorn ( https://en.wikipedia.org/wiki/Billy_Strayhorn#Personal_life ) teki musikkia kolme vuoskymmentä, 1940-1967, säveltäen ja pianistina ja hän oli tekemässä mm. Duke Ellingtonin suurinta hittiä Chelsea Bridge, joka ei kertonut New Yorkin tulevasta gayborhoodista, vaan Lontoosta.

Tämän ainakin on varmasti kuullut jokainen:
Take The A Train https://youtu.be/bc2YGfAX8MY
tässä hän itse pianon ääressä https://youtu.be/DPUfK3aoorI
Jazz-musiikkihan on hienoa tanssimusiikkia myös.

Bisse-rintamalla Josephine Baker ( https://en.wikipedia.org/wiki/Josephine_Baker#Personal_life )on aikamoinen supertähti, 1920-luvun alusta (charlestonin ajoilta) aina kuolemaansa asti 1975 ulottuneella urallaan. Hänhän oli sekä laulaja että näyttelijä ja niitti mainetta ja omaisuutta enemmän kuin liki kukaan muu, musta tai valkoine homo tai hetero, koskaan. Hän oli Yhdysvalloista, mutta ranskalaistui 1930-luvulla.
https://youtu.be/TDRTLVzGTqo
Missä määrin musiikkimaku ja homous liittyvät yhteen?
Erottaako homon musiikkimaku hänet esimerkiksi heterosta: kyllä ja ei, minusta riippuen tarkastelunäkökulmasta. Homous läpäisee koko ihmisen, joten homon musiikkivalinnat ovat homon musiikkivalintoja. Voiko hetero sitten tehdä s a m o j a valintoja: voi.
Minä pidän renessanssi- ja barokkimusiikista (jotka eroavat suuresti ja perustavanlaatuisesti toisistaan) sekä aivan erityisesti klassisen ja koko länsimaisen musiikin huipentumasta Ludwig van Beethovenin viimeisen eli kolmannen kauden sävellyksistä. Toki paljosta muustakin taidemusiikin alueella, mutta erityisesti yllämainituista kausista ja tyyleistä niitä nyt tarkemmin erittelemättä. Olen varma, että monet heterotkin pitävät. En osaisi sanoa, mikä minua niissä juuri h o m o n a viehättäisi. En myöskään voi sanoa että homo-säveltäjän musiikki välttämättä iskisi minuun. En esimerkiksi mitenkään jollain erityisellä tavalla pidä Tsaikovskin musiikista. Pidän kyllä yleisesti sanoen hänen baletteihin säveltämästään musiikista, mutta en mitenkään erityisesti hänen sinfonioistaan tai konsertoistaan.
Jos taas olisin seurannut nuoruudessani (jolloin näyttäisi musiikkimaun usein tulevan tarkemmin valituksi), niin kuuntelisin 80-luvun diskomusiikkia. N.k. kevyt musiikki ei kuitenkaan koskaan ole miellyttänyt.
Musiikkimaku syntynee vuorovaikutuksessa persoonan (jossa homous tm mukana) ja sävellyksen välillä.
Homokiinnostus näkyy varmasti musiikissa erityisesti lyriikoiden osalta, sillä hoteroissa lyriikoissa ei ole sitä miehekästä tarttumapintaa, vaan homoemotionaalisesti sopivat tai yleisemmät lyriikat omakoskettavat paremmin. Sitten toki sävelmissä ja muussa homomiehiin nappaa miehekäs reippaus, karheus ja miehiset avoimen monipuoliset tunteet. Ja oma laaja joukkonsa ovat toki vähemmistöosan yhteiskuntaroolia tms musiikillistavat sävelmät ja esitykset. Vähemmistöillä yleensäkin on vetoa sekä kaihoisuuksiin että toisaalta myös extentiaalisiin sfääreihin tempaaviin musiikkeihin.
Kuuntelen pääosin klassista musiikkia, mutta paljon muutakin. Erityisesti klassinen pianomusiikki on tehnyt vaikutuksen, ja niitä levyjä minulla onkin eniten. En jaottele muusikoita tai säveltäjiä heidän suuntauksen mukaan, vaan teoksen (muusikon) tulkinta ratkaisee, keiden levyjä ostelen. Toki kuuntelen tunnettujen homosäveltäjien ja muusikoiden musiikkia joskus sillä korvalla, josko heidän soitossaan olisi jotakin, joka koskettaisi minua nimenomaan homona, mutta sellaista on vaikea huomata. Mutta sen olen havainnut, että poikkeavat ihmiset tekevät omanlaistaan musiikkia, ja se myös kuuluu heidän soitossaan. Mutta poikkeavuus ilman lahjakkuutta ei tee kenestäkään huippua. Myös taiteilijan henkilöhistoria voi olla mielenkiintoinen, joka myös osaltaan rikastuttaa kuuntelukokemusta. Harvemmin enää teen niin onnekkaita löytöjä, että yksi levy ennestään tuntemattoman muusikon levy tekisi suuren vaikutuksen.

Jukka listasi omia suosikkejaan, joista pisti silmään pääosin duurivoittoinen diskomusiikki, jossa rytmillä on tärkeä osuus. On tutkittu asia, että suurimmat lista-hitit ovat melankolisia eli menevät mollissa, oli kyse sitten maailmanluokan megayhtyeistä tai klassisen musiikin säveltäjistä. Molli eli melankolia puree kautta maailman.
Lisää uusi viesti