Kuka voi olla äiti?
Aito avioliitto -seurakunnan piirissä aktiivisesti toimiva kansanedustaja Sari Tanus on aktiivinen myös Helsingin Sanomien mielipidepalstalla. Perjantaina julkaistussa vastineessa Tanus toistaa väitettään, että "äidiksi tullaan raskauden ja synnytyksen kautta", eivätkä muut hänen mukaansa ole äitejä.
Tanuksen mukaan viime hallitus ei tuonut eikä nykyinen hallitus ole tuonut äitiyslakiesitystä eduskuntaan siksi, koska "lakipaketti sisältää niin paljon heikkouksia". Tosiasiassahan viime hallitus jätti tuomatta esityksen eduskunnalle, koska kristillisdemokraatit silloisen puheenjohtajansa johdolla väläyttelivät järjestävänsä hallituskriisin, jos hallitus tuo esityksen eduskunnalle. Nyt esteenä ovat olleet hallituksen poliittiset suhdanteet, eivät lakipaketin heikkoudet.
Tuota, smo, etkö itse ollutkaan sitä mieltä, että ihmiselle koituu haittaa siitä, että hän ei vartu synnyttäjänsä vanhemmoimassa perheessä?
Tuota, Yesman, miten äitiyslaki muuttaa sitä, että lapsi varttuu synnyttäjänsä vanhemmoimassa perheessä?
Tarkoitin tätä huomiotasi.
"Perjantaina julkaistussa vastineessa Tanus toistaa väitettään, että "äidiksi tullaan raskauden ja synnytyksen kautta", eivätkä muut hänen mukaansa ole äitejä."
Tämähän on vain toiselta kantilta katsottuna sinun toisaalla teroittamasi väite siitä, että ihminen kärsii, jos häntä ei huolla hänen synnyttäjänsä.
Ymmärsin aikaisemmista kirjoituksistasi, että äitiyden erityinen merkitys syntyy siitä, että ihminen kärsii, jollei hänen synnyttäjänsä ole hänen huoltajansa. Eikös se näin mennytkään?
edit: typoja.
Minun mielestäni se menee niin, että lapsen synnyttäneen tulisi olla hänen huoltajansa. Ja?
"Ja?"
Kun näytit kiinnittävän huomiota Tanuksen käsitykseen äitiydestä, niin muistutin sinulle omista käsityksistäsi kantajan ja lapsen erityissuhteesta ja tämän erityissuhteen kohottamisesta jalustalle = biologisen äitiyden erityinen merkitys.
Niin?
Noissa kahdessa käsityksessä äitiydestä ei ole oleellista eroa. Tanuksen ja sinun. Tiesithän sen?
Mutta vastasyntyneelle tämän synnyttäneellä äidillä ja muilla maailman ihmisillä on eroa. Ero kyllä kuroutuu umpeen lapsen vanhetessa.
Se, että lapsella on kaksi juridista äitiä on taas sitten aivan eri kysymys - ja peilaan tuota Tanuksen väitettä siihen.
Aivan noin helpolla et pääse, smo. Olen pahoillani.
Tanushan puhuu selkeästi äitiydestä, ei "juridisesta äitiydestä".
Ehkäpä voidaan lopulta puhua vanhemmuudesta? Jossa sekä isä että synnyttävä äiti ja synnyttämätön äiti ovat kaikki aivan saman arvoisia?
Tanus puhuu koko paketillisesta; äitiyden ja juridisen äitiyden suhteesta.
Ja kyllä, minäkin juridisesta näkökulmasta mieluummin puhuisin vanhemmuudesta. Juridisesti tosiasiallisten huoltajien/vanhempien on syytä olla samalla viivalla, oli kyse synnyttäneestä äidistä ja toisesta äidistä tai isästä.
Tanus puhuu synnyttämisen merkityksestä äitiydessä: "Äidiksi tullaan raskauden ja synnytyksen kautta....... Eroa biologisen äidin ja tämän kumppanin välillä ei tehtäisi. Tällaista lakia ei ole missään muualla voimassa eikä se olisi lapsen etu."
Omaa tekstiäsi, smo: "Vaan... La mamma on kuitenkin aina la mamma. Kantaja ja synnyttäjä. Äiti." ja toisaalla "Minä väitän, että syntymän hetkellä ei-synnyttävän vanhemman ja vastasyntyneen välinen side ei ole vastaava kuin äidin ja vastasyntyneen välinen side."
Huomaatko, että jos lähtee tietyistä olettamista, päätyy tiettyihin johtopäätelmiin? Jos äitiys määritellään kantajuuden ja synnyttämisen kautta, niin silloin ei-synnyttäjä ei ole äiti. Voiko mies mielestäsi olla lapselle ensivanhempi jos molemmat biologiset vanhemmat ovat perheessä edustettuina vai koituuko tuollaisesta asetelmasta lapselle haittaa?
Koet näköjään yksittäisisten virkkeiden käsittelyn olevan mielekästä, sen sijaan, että toisit vähän asiayhteyksiäkin oheen. Olen sijaissynnytykseen liittyen mm. edellisten lainauksien alkuperäistekstien yhteydessä (
http://ranneliike.net/teema/sijaissynnytyksista-kaivellaan-kaikki-kielteinen-vaikka-niissa-on-paljon-hyvaa-ja-inhimillista?aid=10839 /
http://ranneliike.net/teema/kaunis-joulutarina-norjasta?aid=9227 /
http://ranneliike.net/teema/thaimaa-miespari-voitti-oikeudessa-sijaissynnytyskiistan?aid=12328 /
http://ranneliike.net/teema/yle-aitiyslaki-kansalaisaloitteesta-sateenkaariperheen-aiti-pitaa-nykykaytantoa-kiusantekona?cid=10&aid=12130 ) taivuttanut noin 19,73 kilometriä rautalankaa valottaakseni näkemykseni taustoja.
Minun ymmärrykseni mukaan on ilmi selvää, että sikiöaikana käynnistyvät aistihavainnot ja muisti liittävät sikiön/lapsen kantajaansa jo ennen syntymää erityisellä tavalla, eikä sikiöstä vastasyntyneeksi muuttuminen ole mikään resetointitapahtuma. Suhtautudun sijaissynnytyksessä kriittisesti siihen, että vastasyntyneeltä riistetään tämän synnyttänyt äiti.
Sitten olet polkenut jalkaasi ja toistanut "ei ei ei" ja pyrkinyt purkamaan rautalankamalliani, varmasti sinänsä ihan olemassaolevilla tieteelliseltä tiedoilla ja viitteillä - mutta kuitenkin vähän aiheen ulkopuolelta.
Tämä ei mitenkään sulje pois sitä, että lapsen toinen juridinen vanhempi on myös äiti. Miksi ero pitäisi tehdä?
EDIT: korjattu pilkkuvirhe ja täsmennetty virkkeen viittaussuhdetta. Lisäksi vastattu esitettyyn kysymykseen "ensivanhemmuudesta".
Haluan varmistaa, että tarkoitatko Yesman "ensivanhemmuudella" sitä, kun tullaan ensimmäistä kertaa vanhemmaksi (kuten käsitteellä yleensä tarkoitetaan), vai tarkoitatko "ensivanhemmuudella" vanhemman "ensisijaisuutta" yksittäisen lapsen huoltajana/kasvattajana/yms? Mutta lyhyesti kuitenkin molempiin vaihtoehtoihin:
Ensimmäisessä tapauksessa mies voi tietysti olla "ensivanhempi", jos tämä ei ole aiemmin ollut vanhempi. Samalla tavoin tietysti naisenkin kohdalla.
Jälkimmäisessä tapauksessa yhdessä eläville vanhemmille syntyneelle yksissä tuumin harkitulle lapselle ei ole mielestäni tarvetta määritellä erityistä ensisijaista vanhempaa.
Tämä sanoihin takertuminen yhdellä jos toisellakin perustunee tässä tapauksessa siihen, että vanhemmille ei ole (toistaiseksi) olemassa muita nimityksiä kuin äiti ja isä.
Koska lapsen biologisen äidin naispuolista kumppania, perheen toista vanhempaa, ei oikein isäksikään voisi kutsua, niin käytetään sanaa "äiti".
En ole huomannut. että kenelläkään olisi ongelmaa käyttää esimerkiksi muusta miehestä kuin lapsen biologisesta isästä, joka on perheen jäsenenä liitossa äidin kanssa, nimitystä "isä". Vähättelevän kuuloista isäpuoli-nimitystä tuskin nykyaikana juurikaan käytetään - mahtaisiko "äitipuoli" kelvata Tanukselle?
"Minun ymmärrykseni mukaan on ilmi selvää, että sikiöaikana käynnistyvät aistihavainnot ja muisti liittävät sikiön/lapsen kantajaansa jo ennen syntymää erityisellä tavalla, eikä sikiöstä vastasyntyneeksi muuttuminen ole mikään resetointitapahtuma."
Resetointitapahtuma on jälleen uusi fantasiasi.
"Sitten olet polkenut jalkaasi ja toistanut "ei ei ei" ja pyrkinyt purkamaan rautalankamalliani, varmasti sinänsä ihan olemassaolevilla tieteelliseltä tiedoilla ja viitteillä - mutta kuitenkin vähän aiheen ulkopuolelta. "
Kovasti näyttäisi siltä, että se olet sinä, joka poljet jalkaasi, kun epäjohdonmukaisuutesi tuodaan esiin.
"Jälkimmäisessä tapauksessa yhdessä eläville vanhemmille syntyneelle yksissä tuumin harkitulle lapselle ei ole mielestäni tarvetta määritellä erityistä ensisijaista vanhempaa. "
Jos on niin, että isä on lähtökohtaisesti yhtä tärkeä vanhempi lapselle kuin äiti, niin sitten ei ole mitään syytä olettaa, että sikiöaikana tapahtuisi jotain sellaista, joka sitoisi lapsen toiseen enemmän kuin toiseen. Tämä sitoutuminen alkaa syntymästä ja menee siihen suuntaan, jossa lapsi saa eniten hoivaa.
Tämä oivalluksesi on uutta: aiemmin olit sitä mieltä, että sikiöaikainen sitoo lapsen enemmän äitiin ja tekee hänestä tästä syystä lapselle lähtökohtaisesti merkittävämmän vanhemman.
Mainittu "resetointitapahtuma" nimenomaan ei kuulu fantasioitteni piiriin. Viittaan siihen, ettei vastasyntynyt ole olento vailla menneisyyttä.
Olet kyllä ansiokkaasti yrittänyt saada minua nalkkiin epäjohdonmukaisuuksista. Ei siinä mitään. Hyväähän se tekee. Työkaluina olet käyttänyt mm. johdattelevilla tulkinnoillasi höystettyjä asiayhteyksistä irroitettuja (toisinaan jopa eri asiayhteyksiin liitettyjä) virkkeitä ja perusteluja asian vierestä.
Ei tässäkään ole mitään uutta oivallusta tai muutakaan: äiti synnyttää lapsen perheenjäseneksi (perheessä on vähintään äiti ja vastasyntynyt, mutta voi olla muitakin perheenjäseniä), ja vastasyntyneellä jo on tätä kantaneeseen äitiin muita vahvempi side. Merkittävimmyys vastasyntyneelle tulee sitä kautta. Lapsen kasvaessa ero synnyttäneen äidin ja muun huoltajan välillä kuroutuu.
Mihin ongelmaan ensisijaisen vanhemman erityinen määrittely toisi ratkaisun?
"Olet kyllä ansiokkaasti yrittänyt saada minua nalkkiin epäjohdonmukaisuuksista. "
Olen muistuttanut sinua omista kannanotoistasi sen jälkeen, kun paheksuit Tanuksen lausetta synnyttämisestä ("äidiksi tullaan raskauden ja synnytyksen kautta"). Sinulla on Tanuksen kanssa vastaavia käsityksiä. On epäjohdonmukaista esittääTanuksen lauseita kielteisessä valossa, kun itse on esittänyt vastaavia ennakkoluuloja.
Sekä sinulle, smo, että Tanukselle tiedoksi: tutkimustiedon valossa asia menee niin, että vanhemmaksi - myös äidiksi - tullaan hoivaamisen kautta. Raskauden ja synnyttämisen sijaan merkittävää lapsen ja vanhemman kiintymyssuhteen kannalta on keskinäinen vuorovaikutus. Tämä vuorovaikutus pääsee käyntiin vasta syntymän jälkeen.
Jospa ette sortuisi lillukan varsiin.
Lapsia synnyttäviä äitejä kuolee (muualla maailmassa suhteessa enemmän, kuin meillä), lasten äitejä kuolee (sairauksiin, onnettomuuksissa, perheväkivaltaankin, murhissa), lapsia joudutaan ottamaan huostaan äideiltään (huumeet yms. syyt), äitejä kuolee sodissa ... noita on pajon enemmän, kuin naisaviopareja.
Noissa em. tapauksissa lapsille löytyy ainakin osalle uudet huoltajaäidit. (tosin on erittäin traagista se, että pakolaiskriisin ja siihen nuivan suhtautumisen vuoksi nytkin Euroopassa vaeltaa tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia lapsia ilman huoltajia ja läheisiä - yksistään Calaisin pakolaisleirillä heitä on 1400 ja myös Suomeen on saapunut alaikäisiä pakolaisia ilman huoltajia - ja toki lapsia joutuu ongelmiin Suomessakin perheissä, erinäisistä syistä ... joihin persujen ja aalaisten olisi syytä panostaa; ei tosin uskonnollisesti)
Lisäksi osa naisista on elimellisesti hedelmättömiä tai syöpien tms vuoksi kohtu joudutaan paoistamaan, mutta osa noistakin äideistä voi saada adoptiolapsen juurikin aluksi luettelemistani asioista johtuen. Eikä adoptioäitejä tai adoptiolapsia kannata lähteä syyllistämään muita huonommiksi.
Joten mikä Sari Tanuksella oikein on ongelma? siis muu kuin uskontonsa?
Sari Tanuksen ja uskonkamujensa kannattaisi ehkä lukea erästä kirjasta, johon he muka uskovat: ja alussa aatami-poika syntyi ihmiseksi täyisin ilman biologisia vanhempia ... ja alussa myös eeva-tyttö syntyi ihmiseksi täysin ilman biologisia vanhempia ... ja sitten vielä vähän myöhemmin jesse-poika syntyi ihmiseksi täyisin ilman biologista isää.
Joten Sari Tanus & uskovaisten on mitä hoopointa puhua biologisten vanhempien välttämättömyydestä - elleivät sitten kiellä uskomuskirjaansa?
Tosin huhutaan että Joosef on tunnustanut viimein isyytensä ja kohtapuoliin ilmestyy kuulemma 2020 vuotta sitten kirjoitettu puuseppä-perheen perhekronikka, eli riemukkaita ja lähimmäisenrakkaita tarinoita Joosef-isän perheestä, lapsista, tädeistä ja sedistä, enoista, mummuista ja vaareista jne. Kertomusten mukaanhan Joosefilla oli ainakin 7 lasta, ainakin 2 tytärtäkin, joten jo yksistään heidän sukupuoli- ja seksuaalisuus-tarinansa voi olla mielenkiintoinen ja monimuotoinen ...
https://gi1967.files.wordpress.com/2012/11/giuseppe-2.jpg
Tuohon perhetarinaanhan on aineksia esim. täällä
https://tampereenseurakunnat.fi/sivustot/etsikko/hengen_paloa/jeesus_ja_kaverit/jeesuksen_perhe.9564.blog
Tai jos menee saduiksi, niin satujahan on kirjoiteltu moneen lähtöön, jopa joidenkin uskottavalle asteellekin : )
Minun käsitykseni Tanuksesta voi olla mikä ikänään - mutta en mielestäni paheksunut Tanuksen lausetta synnyttämisestä. Olettamasi paheksuminen on Yesman sinun tulkintaasi. Tanuksen kohdalla voin todeta paheksuvani sitä, että tämä tarinassaan kirkkain silmin ohittaa KD:n temput äitiyslain torppaamisessa, ja esittää torppaamiselle valheellisia perusteita.
Totta: äidiksi tulo ei edellytä raskaana olemista. Esimerkiksi adoption kautta äidiksi tulleet ovat äitejä siinä missä muutkin äidit. Samoin lapsen saaneen naisparin ei-synnyttäneet äidit. Sen suhteen en liene ollut missään vaiheessa millään tavoin eri kannalla.
Syntymää edeltäneen ajan aistimuksia aletaan vasta hiljalleen ymmärtää ylipäänsä olevan olemassa. Vaikutusten arvioinneissa ei olla niinkään pitkällä.
"Vaikutusten arvioinneissa ei olla niinkään pitkällä."
Ei ihan pidä paikkaansa. Tässäpä tämä vuonna 2015 julkaistu yhteensä 55 tutkimusta käsittävä pohjoismainen kokoomakatsaus eri tavoin alkunsa saaneiden lasten ja äitien tilanteesta. Tutkimuksen kohteet: biologiset lapset ja äidit, erilaisilla hedelmöityshoidoilla alkunsa saaneet lapset ja äidit, mukana myös kohtulahjan avulla syntyneet lapset ja äidit. Yhtenä lopputulemana lasten ja äitien psykologiset parametrit.
http://humupd.oxfordjournals.org/content/22/2/260.long
Lapsi: Tutkimuksia 6 kpl, kohtulahjan avulla syntyneitä 30-110 kpl, muita 86-748 kpl. Tarkasteluaika ikävuodet 1-10. 10 vuoteen asti syntymästä tarkasteltuna merkittävie psykologisia eroja ei löytynyt lasten kesken.
Conclusion: Up to the age of 10 years there were no major psychological differences between children born after surrogacy and children born after other types of ART, or after natural conception. Low quality of evidence (GRADE⊕⊕○○).
Äiti: tutkimuksia 16 kpl, kohtulahjaperheitä 8-44, muita 21-131. Ei merkittäviä pykologisia eroja äitien kesken.
Conclusion: There were no major differences in the psychological states of mothers of children who were the product of surrogacies, mothers of children conceived after other types of ART and mothers of children who were conceived naturally. Low quality of evidence (GRADE⊕⊕○○).
Näyttöä siis on. Sen mukaan lapsen tai äidin psykologiaan ei merkittävästi näyttäisi vaikuttavan se, miten lapsi tähän maailmaan tulee.
Niin, myöhemmät psykologiset erot ovat toki yksi (ja ihan hyvä) mittari lapsen siihenastisen kehityksen arvioimiseen. Niiden pitäminen ainoana mittarina on kuitenkin vähän yksisilmäistä sen suhteen, että mikä on ok ja mikä ei. Lapsen hyvä hoiva ja tälle annettu rakkaus voivat aivan hyvin häivyttää elämän kolhuja. Oletettavasti kovasti haluttu lapsi saakin osakseen _keskimääräistä_ enemmän huomiota ja rakkautta, riippumatta siitä, miten tämä on saatettu alulle.
Kun nyt tätä sijaissynnytystä tässä käsitellään, niin totean, että sijaissynnytyksellä alkunsa saaneen lapsen kohdalla lapsen huoltajat ovat toki vanhempia - isejä ja äitejä. Ei siinä mitään.
Mutta sijaissynnytyksellä maailmaan tulleen lapsen kohdalla myös tätä kantanut ja tämän synnyttänyt henkilö on äiti. Sijaissynnytyksen kohdalla on syytä pohtia tähän liittyen asioita nimenomaan lapsen edun näkökulmasta. Onko lasta esineellistävää saattaa lapsi alulle aikuisten halu edellä siten, että lapselta riistetään tämän synnyttänyt äiti, jonka kohdussa tämä on kasvanut elämänsä ensimmäiset noin yhdeksän kuukautta.
"Niiden pitäminen ainoana mittarina on kuitenkin vähän yksisilmäistä sen suhteen, että mikä on ok ja mikä ei."
Kun mietit asiaa, tulet varmaan itsekin siihen tulokseen, että ne itse asiassa psykologiset mittarit ovat ainoita, joilla spekuloimaasi haittaa voidaan arvioida. Kerro ihmeessä jokin toinen mittari, jolla voitaisiin mitata lapseen kohdistuvaa haittaa siitä, ettei sitä huolla hänen kantajansa.
"Lapsen hyvä hoiva ja tälle annettu rakkaus voivat aivan hyvin häivyttää elämän kolhuja."
Mikäli kolhua (emotionaalista traumaa) on, tulee se esiin psykologisissa testeissä. Tähän perustuvat kaikki psykologiset testit. Jos esim. 1-vuotiaalle tehdyt psykologiset testit eivät korreloi tapaan, jolla hän tule maailmaan, ei maailmaantulon vaiheissa ole sellaista, joka vahingoittaisi lasta psykologisesti.
"Mutta sijaissynnytyksellä maailmaan tulleen lapsen kohdalla myös tätä kantanut ja tämän synnyttänyt henkilö on äiti."
Ei ole, mikäli vanhempi-lapsi suhdetta ei ole muodostunut. Jos sellainen on muodostunut, niin toki hän on äiti. Kantajan asema lapselle voi olla moninainen: se vaihtelee tuntemattomasta ihmisestä perheenjäsenyyteen. Nyt taas Tanuilet.
"Onko lasta esineellistävää saattaa lapsi alulle aikuisten halu edellä siten, että lapselta riistetään tämän synnyttänyt äiti, jonka kohdussa tämä on kasvanut elämänsä ensimmäiset noin yhdeksän kuukautta."
Taas Tanuilua. Jos lähtee sellaisesta olettamasta, että lapselle äitiys muodostuu kantamisesta ja synnyttämisestä, niin voi tulla tämänkaltaiseen riistoajatukseen. Mutta kuten tutkimukset osoittavat, niin lepselle vanhemmuus muodostuu hoivaamisesta, ei kantamisesta ja synnyttämisestä. Riistoa ei siis sijaissynnyttämiseen liity. Riistoajatus on seurausta äitiyteen liittyvistä ennakkoasenteista.
Minä lähden kaiken loogisen päättelyn nimissä siitä, että äidin ja lapsen side alkaa muodostua jo raskauden aikana. Kunhan tästä asiasta on olemassa kunnollista näyttöä suuntaan tai toiseen, niin osaltani voin tarvittaessa muuttaa käsityksiäni. Siihen asti tämä lienee lopultakin turhaa juupastelu-eipästelyä.
Mittari: vastasyntyneen reaktioiden kattava kartoittaminen ja muuttaminen keskiarvoiksi tapauksissa, joissa synnyttänyt äiti on riistetty ja synnyttänyttä äitiä ei ole riistetty.
"Minä lähden kaiken loogisen päättelyn nimissä siitä, että äidin ja lapsen side alkaa muodostua jo raskauden aikana."
Tämä ei perustu logiikkaan, vaan ennakkokäsityksiin. Ei ole mitään neurologista tai psykologista mekanismia, jolla kiintymyssuhde voisi alkaa ennenkuin lapsi ja vanhempi pääsevät vaihtamaan toistensa kanssa informaatiota tunne-elämästään.
"Kunnes tästä asiasta on olemassa kunnollista näyttöä suuntaan tai toiseen, niin osaltani voin tarvittaessa muuttaa käsityksiäni. "
Nimeomaa lähdet asiassa liikkeelle perä edellä ja epäloogisesti. Todistustaakan tulee mennä juuri toisin päin.
"Mittari: vastasyntyneen reaktioiden kattava kartoittaminen ja muuttaminen keskiarvoiksi tapauksissa, joissa synnyttänyt äiti on riistetty ja synnyttänyttä äitiä ei ole riistetty."
Reaktioiden? Tarkoitat varmaan psykometristen reaktioiden? Ja, voila, tätähän on tehty. Esim. ylläolevissa tutkmuksissa.
Verrattu tilannetta käytännössä syntymän jälkeisinä päivinä?
"Verrattu tilannetta käytännössä syntymän jälkeisinä päivinä? "
Varhaisimmat mittaukset näyttävät tapahtuneen 1:n vuoden ikäisenä.
Vastasyntyneeltä voi toki yrittää mitata psykometriaa ensimmäisten tuntien aikana, mutta ei se oikein luotettavaa taida olla. Happitasapainoa, verenpainetta, sydämen lyöntitiheyttä jne. voidaan mitata paremmin. Tällaisia tutkimuksia onkin olemassa esim. keskosista. Esim. isän antaman taktiilisen ärsykkeen vaikutus keskoslapsen sydämen lyöntitiheyteen.
Pidän todennäköisenä, että heti, kun psykometria onnistuu luotettavasti, tulee lapselta positiiviset reaktiot niihin tahoihin, jotka ovat hänen kanssaan viettäneet eniten aikaa ja tarjonneet useimmin ruokaa. Esim. sairaiden vauvojen osalta reaktioita tavataan sellaisten sairaanhoitajien suuntaan, jotka ovat olleet lapsen kanssa eniten.
Yleisesti ajatellaan, että optimaalinen ikä kiintymyssuhteen syntymiselle on niinkin pitkä kuin 1 vuosi syntymästä. Lapset ovat erilaisia, mutta tuo ikä on samalla myös se, josta vierastaminen yleisimmin alkaa.
Kyllä.
"Psychometrics is a field of study concerned with the theory and technique of psychological measurement. As defined by National Council on Measurement in Education (NCME), psychometrics refers to psychological measurement. Generally, it refers to the field in psychology and education that is devoted to testing, measurement, assessment, and related activities."
Näyttäisi, että vauvaa arvioi esim. Neonatal Behavior Assessment Scale (NBAS).
Syntymän hetkellä kuitenkin nimenomaan synnyttänyt äiti on viettänyt siihen asti eniten aikaa vastasyntyneen kanssa.
"Syntymän hetkellä kuitenkin nimenomaan synnyttänyt äiti on viettänyt siihen asti eniten aikaa vastasyntyneen kanssa. "
Ei ole.
Sikiö ei ole viettänyt aikaa vuorovaikutuksessa kenenkään yksilön kanssa, koska a) se nukkuu 98% ajasta ja b) hänen maailmassaan ei ole ketään yksilöä, jonka kanssa olla keskinäisessä vuorovaikutuksessa.
Sikiölle kantaja vastaa lähinnä ympäristöä. Vasta, kun sikiöstä tulee vastasyntynyt, ilmestyy hänen maailmaansa muita ihmisyksilöitä, joiden kanssa olla fyysisessä vuorovaikutuksessa. Vasta tällöin voi kahden ihmisen välillä alkaa tapahtua sitä, mitä kuvataan kiintymyssuhteeksi.
Kahta prosenttia se ei nuku. Vuorovaikutuksesta voidaan näemmä olla usempaa kuin yhtä mieltä.
" Vuorovaikutuksesta voidaan näemmä olla usempaa kuin yhtä mieltä. "
Kerrotko mekanismin, jolla sikiö pääsee näkemään vaikkapa jonkun ihmisen ilmeen itseään kohtaan? Tai koskettelun lukumäärän, tai lämpötilan vaihdoksen (syliinotto), tai äänenpainon erot eri yksilöiden välillä, tai sen, kun tuntuu pahalta, niin kuka tulee maisemiin? Jne. jne.
Kun pohditaan optimaalista perhettä ja suhteita sen sisällä lasten kannalta, unohdetaan monesti kaikkein merkittävin tosiasia: perhe ja vanhemmat ovat niitä ihmisiä, jotka LAPSI kokee perheekseen ja vanhemmikseen. Lapselle ehdottomasti paras tila on sellainen, jossa lapselle kehittyy turvallinen kiintymyssuhde vanhempiinsa. Toisarvoinen asia on taasen se, että onko henkilö biologinen äiti tai isä.
Turvallisen suhteen kehittymistä jouduttava yhteys voi alkaa jo ennen syntymää, koska: aistihavainnot (etenkin kuulo-, mutta myös maku-, haju- ja tuntoaistit), muisti ja alkeellinen vuorovaikutustakin.
Jonkun (ilmeen) näkeminen ei ole edellytys vuorovaikutukselle, vaikka yhden aistin mukaantulo toki lisääkin voimakkaasti vuorovaikutuksen voimakkuutta. On syntymäsokeitakin. Syliin ottaminen ja muukin koskettelu ovat tärkeää vuorovaikutusta, vaikka vastasyntynyt ei vielä koskettelun lukumäärää osaakaan laskea. Lasta kantaneen sydämen syke, hengityksen rytmi ja puheääni ovatkin tuttuja jo sikiöajalta; syntymässä ympäristön mullistumisesta huolimatta synnyttänyt edustaa tältä osin jonkinlaista pysyvyyttä.
Äänenpainojen vaihdosten tulkinnat saattavat osittain olla opittua syvempiä, ja niitä mahdollisesti vahvistaa sikiöajan loppupuolen kokemukset (äidin puheen painot ja samanaikaiset hormonitason vaihtelut).
Kuten olen aiemminkin todennut, sukusolujen lähteillä ei niinkään ole merkitystä, mutta raskauden viimeisinä viikkoina sikiö on jo valmis tähän maailmaan. Tuolloin sen vastaanottamat aistihavainnot painuvat muistiin - eivätkä ne sieltä katoa syntymän hetkellä. Vastasyntyneelle noissa havainnoissa on koko siihenastinen elämä.
Kiintymyssuhde muotoutuu nimenomaan syntymän jälkeen, tutkimusten mukaan ensimmäisen elinvuoden aikana. Turvallinen kiintymyssuhde muotoutuu siten, että lapsen tarpeet huomioidaan ja niihin osataan vastata oikein. Lapsella kehittyy myös muihin ihmisiin kuin vain hoitajiinsa kiintymyssuhteita. Nämä kiintymyssuhteet määrittävät myös tulevia ihmissuhteita ja niiden laatua, esim. miten ihminen näyttää tunteitaan ja vastaa muiden tunteisiin.
Lapsen kehityksessä on muutamia hyvin tärkeitä etappeja, mutta näiden etappien selvittämsieen ehtona ei ole biologisen vanhemman (ts. biologisen äidin seura), vaan turvallinen, vastaanottava ympäristö. Voit halutessasi tutustua tähän Bowlbyn kiintymyssuhdetoriaan ja myös Eriksonin psykososiaalisen kehityksen teoriaan.
