Tämän päivän Hesarissa on juttu otsikolla "Suomalaiset jättävät yhä suurempia perintösummia järjestöille" (http://www.hs.fi/kotimaa/a1444624187873). Itse tein jokunen aika sitten testamentin, tai oikeastaan päivitin jo parikymmentä vuotta sitten tekemäni ensimmäisen testamentin. Testamenttini ensisijainen tarkoitus on varmistaa, että ns. verisukuni ei saa ropoakaan minulta, toissijaisena varmistaa rakkaitteni tasapuolinen kohtelu ja kolmantena antaa osa kuolinpesästäni hyvään tarkoitukseen. Olen aikanaan ollut Seta-aktiivi paikallisjärjestön kautta ja mielestäni tein melko ison ja vaikuttavankin työn mutta siitä tietysti voi olla montaa mieltä. Ensiksi oli ajatellut muistaa testamentissani Setaa tai paikallisjärjestöä, koska tiedän miten niukoin varoin hlbti-työtä tehdään. Mutta olen kuitenkin pienisieluinen ihminen ja päätin mieluiten tukea eläin- ja luonnonsuojelua, koska olen kokenut että seta-järjestöt eivät millään tavoin pidä yhteyttä vanhoihin aktiiveihinsa, hyödynnä heidän verkostojaan ja kokemustaan, saati anna tunnustusta vapaaehtoistoimijoiden merkittävälle työlle. Kaikista surullisimpana asiana olen kokenut sisäänpäin lämpiävyyden ja suoranaisen nepotismin. Setan sivuilla todetaan "Testamenttilahjoituksilla on tärkeä merkitys Setan työssä. Niiden avulla toteutetaan sosiaali- ja koulutuspalveluita, nuorisotyötä ja ihmisoikeustyötä." Mielestäni Seta ei kuitenkaan toimi sillä arvokkuudella, että viimeisenä tahtonani olisin halunnut muistaa sitä.