Homoliikkeen päämäärä on tuhota toisinajattelijat!

Lisää uusi viesti
On varmaan kiehtovaa ajatella homot tai jokin muu vähemmistö tuollaisena yhtenäisenä uhkakuvana, jota vastaan on uljasta taistella hyvyyden nimessä. Tietääkö kukaan tarkemmin, kuka on tämä erittäin asialleen omistautunut tyyppi, joka kirjoittelee netissä homojen paheellisista juonista?
  • 3 / 16
  • Havainnoija
  • 30.7.2015 17:17
Petri Paavola on sekopäisiä kirjoitelmia väsäävä hihhuli, jolta on jo vuosia sitten evätty kirjoitusoikeus myös useimpiin kristillisiin lehtiin. Rasistinen ja homovihamielinen Magneettimedia tietenkin Paavolan ulostuksia julkaisee. Silloin tällöin joku tai jotkut vaikealaatuista uskontopohjaista homo-ongelmaisuutta potevat lähettävät tänne linkkejä Paavolan oksennuksiin.
Ei mulla muuta.
Tuskinpa olen väärässä arvauksessa, että tuo Petri Paavola on umpi-kristitty biseksuaali, aivan kuten Nokia-missionkin umpi-kiristty biseksuaali johtaja, joka saarnasi homoja vastaan, rippikoululeirejä myöten, mutta jäi itse sitten kiinni nuoren miehen seksuaalisesta ahdistelusta. Samojahan biseksuaaleja, omasta suuntautumisestaan, umpi-kristillisyydessään homojen syyttelijöitä, on ollut Yhdysvalloissa ja muuallakin väärällään.

Ikävää miten etenkin heidän omat perheensä ja läheisensä joutuvat pahiten tuosta heidän touhustaan kärsimään.
Miten olisi umpi-kristitty kaappihomo? Sehän on aika tunnettua ja tutkittua jopa, miten itse äänekkäimmät homo-ongelmaiset ovat niitä pahimpia homofoobikkoja.

Pätee varmaankin kaikkiin fobioihin...
Homofobia ei ole "oikea" fobia.

SaintJudy kirjoitti: "Pätee varmaankin kaikkiin fobioihin..."
Kuinka tuota väitettä sovellat vaikkapa klaustrofobiaan, agorafobiaan, araknofobiaan jne.?
Sanan "homofobia" käyttämisestä nykymuodossaan olisi hyvä päästä eroon. Homofobia-nimitys on hankala, koska fobia lääketieteellisessä mielessä liittyy pelkotilaan, joka on niin voimakas, että pelko-oireinen ei pysty sitä hallitsemaan. Tällaisesta reaktiosta on käsittääkseni kyse korkeintaan äärimmäisen harvoin.

Sen sijaan kielteistä suhtautumista - johon liittyy ennakkoluuloja, väärinkäsitystä ja puutteellista tietoa - esiintyy paljonkin. Käytännössä ilmiöön liittyy asioita, joita kuvataan sanoilla heteroseksismi, homokammo, homopelko, homojen syrjintä, homoviha ja homovihamielisyys. Omasta mielestäni olisi hyvä puhua homo-ongelmaisista ja homo-ongelmaisuudesta ( http://ranneliike.net/teema/homo-ongelmaiset?aid=6320 ). Sana ei määrittele tarkemmin ongelman taustoja, mutta kertoo ongelman kohteen.

***

En usko, että "homoliikkeen" päämäärä on tuhota "toisinajattelijat". Sanoisin paremminkin, että päämääränä on saada homo-ongelmaiset ihmiset ajattelemaan asiaa ennakkoluulojensa yli.
"SaintJudy kirjoitti: "Pätee varmaankin kaikkiin fobioihin..."
Kuinka tuota väitettä sovellat vaikkapa klaustrofobiaan, agorafobiaan, araknofobiaan jne.?"

Pahimmat klaustrofobikot kärsivät ahtaan paikan kammosta. Harvemmin he toitottavat asiasta toreilla, mutta välttelevät viimeiseen asti ahtaita paikkoja.
Pahimmat agorafobiikot välttelevät toreja viimeiseen asti. Heitä ei näy vaikkapa kansalaistorilla osoittamassa mieltään suvaitsevaisuuden puolesta, elleivät ole sitten siedätyshoidossa.
Araknofobiset ihmiset kärsivät eniten hämähäkkien pelosta Itse araknofobiabisena en voi sietää hämähäkkejä. Niiträ on vaikeampi vältellä, koska sattuvat kohdille kun vähiten odottaa. Kotona olen oppinut pyydystämään ne vesilasilla ja paperilla ja heittämään ne ikkunasta ulos sen sijaan että liiskaisin ne. Tässä mielessä homofobia eroaa vaikkapa toiseen elävään kohteeseen kohdistetusta äärettömästä inhosta tai pelosta: on helpompi liiskata hämähäkki kuin homo. Tosin ei tuokaan kovin tavatonta ole.

Itse miellän homofobian ilmentymät enemmän homo-ongelmaisuudeksi, vaikka homofobian mielestäni voisi liittää luokiteltujen fobioiden joukkoon, ehkä siitä kärsivät saisivat silloin halutessaan apua? Nyrjähtänyt ajattelu oli, että homoseksuaalisuus itsessään luokiteltiin sairaudeksi eikä pelko, ehkäpä sairaisluokitusosaltaan "loi" homofobian? Sisäistetty homofobia lienee aika yleistä. Kun omakuva on heikoilla, homous nähdään/koetaan yleensä siitä esitettyjen stereotypioiden tai kärjistettyjen/äärimmäisten julkisuuden hahmojen kautta. Kanssaeläjänm määritellään helposti normaaleiksi/epänormaaleiksi seksuaalisen kiinnostavuuden perusteella, itsemäärittelyssä "heteromainen" ovat yleisiä, kuin myös alakulttuurien eufemismit tai samaistumiskohteet. Kaapeissa elävien homofoobikkojen leimaaminen biseksuaaleiksi on tavallaan "ongelman" siirtämistä muualle ja merkki bifobiasta.
Fobiat ovat mielen sairauksia. Sairaudesta kärsivää kohtaan tulisi tuntea empatiaa.

"Homoseksuaalisuusfobia" voi toki olla olemassakin, mutta suurin osa siitä, mitä usein kutsutaan "homofobiaksi" on ennakkoluuloisuutta, ei mielen sairautta.

Ennakkoluulon edessä tulee toimia eri tavalla kuin sairauden edessä.

Olen samaa mieltä smo:n kanssa. "Homofobia" on virheellinen ja ajatuksia väärään suuntaan ohjaava termi kuvaamaan vihamielisyyttä, jota kohdistetaan HLBTjne-kansaa kohtaan.
Aito fobia voi jopa tappaa kantajansa. Homoviha ("homofobia") voi tappaa kohteensa, useimmiten ei sitä, joka sellaista osoittaa.

En tiennyt että itselläni oli klaustrofobia. Se tuli esille täysin yllättäen sukeltaessani ryhmän kanssa Maltalla, pääkaupunki Valletan lähistölle uponneen, torpedoidun tykkiveneen sisällä. Uimme kapeaa putkea pitkin laivan uumenissa, maltalainen sukellusvanhin ensimmäisenä, minä kakkosena ja muu ryhmä perässä. Oli vain mahdollista uida eteenpäin. Yhden äkin sain täydellisen paniikin päästä heti ulos tuosta paikasta ja pakonomaisen halun ottaa hengitysilmaa tuovan suukappaleen pois. Se olisi merkinnyt välitöntä hukkumista. Hoin itselleni, että ilmaa riittää enkä saa koskea suukappaleeseen. Hetken kuluttua olimme ohittamassa torpedon repimää valtavaa aukkoa laivan kyljessä. Annoin sukellusvanhimmalle merkin, että poistun tuon aukon kautta. Raahauduin rannalle täysin voipuneena. Käytännössä sukeltamiset loppuivat osaltani sitten siihen.

Fobioita voidaan hoitaa. Minulle sanottiin, ettei psykoterapia pure fobioihin. Apuni löytyi gestalt-terapiasta. Muitakin menetelmiä fobioiden hoitoon käytetään nykyisin.

Homoviha voi aiheuttaa kohdistuessaan johonkin itsetunnoltaan herkkään ihmiseen voimakkaita alemmuuden tunteita ja jopa itsetuhoajatuksia. Homoviha on aina vahingoittavaa ja siksi täysin torjuttavaa.
Sisäistetty homoviha/homofobia on hankala juttu. Se on haitallista sekä kantajalleen, että ympäristölleen. Se voi johtaa myös kantajansa itsetuhoajatuksiin sisäisen ristiriidan kasvaessa liian suureksi. Julkihomoviha voi vahingoittaa kerralla monta ihmistä ja vaikuttaa ihmisten asenteisiin monella tavoin kielteisesti. Esimerkkejä aidoista sisäistetyistä homovihoista on näkynyt myös tällä areenalla. Tuollainen kirjoittaja ei tajua paljastavansa itseään joskus hyvinkin paljon.

Araknofobiasta sen verran, että itse en sitä koe. Jos luukussamme havaitsen hämähäkin verkossaan, en tuo pölynimuria lähellekään. Joskus myöhemmin pyyhkäisen verkon pois, kun hämähäkki on lähtenyt lampsimaan parempaan saalistuspaikkaan. Koen ne hyödyllisiksi kotieläimiksi, jotka torjuvat mahdollisia pikkuötököitä huushollissa. Tietääkseni Suomessa ei esiinny ainuttakaan myrkyllistä hämähäkkilajia.
"Homofobia on homoseksuaalisuutta tai homoseksuaalisia henkilöitä kohtaan tunnettua pelkoa, vastenmielisyyttä tai heihin kohdistuvaa syrjintää." - Tämä ei eroa muista fobioista muuten, kuin että tämä kohdistuu ihmisiin.

"Homofobia ei ole lääketieteellinen fobia, vaan se rinnastuu rasismin ja seksismin kaltaisiin ennakkoluuloihin." - Homofobia ei ole lääketieteellinen fobia, koska sitä ei ole sinne luokiteltu. Aika jännää, miten tässä kohdin keskustellaan mikä on aitoa fobiaa ja mikä ennakkoluuloja tai silkkaa tietämättömyyttä, koska näistä lähtokohdista fobiat juuri lähtevätkin. Homofobiaa on tukemassa vielä lainsäädäntö ja uskonto, jotka myös oikeuttavat sen.
Mainintaani fobioiden hoidosta kommentoitiin heti seuraavasti: "NLP tekniikat käyvät fobian poistamiseen. ... Tietystikään ei saa poistaa asiallista pelkoa. Muuten ihminen voisi voimansa tunnossa hypätä kerrostalon katolta."

Wikipedian määritelmästä: Neurolingvistinen ohjelmointi (NLP; engl. neuro-linguistic programming) on soveltavan psykologian suuntaus, jonka tarkoituksena on parantaa ihmisten välistä kommunikaatiota ja oppimista.

Olen kuullut määritelmän, että ihmisen virheellisen ajattelun tilalle opetellaan/ohjelmoidaan NLP:llä uusi, haitaton ajattelumalli. Siis esimerkiksi fobinen pelko korvataan jollakin miellyttävällä ajatusmallilla.
NLP-menetelmään on kohdistettu kritiikkiä sen epätieteellisyyden vuoksi. Kuitenkin toisten mielestä sen on toimiva menetelmä oikeissa käsissä moneen terapiatarkoitukseen, mutta ei tietenkään kaikkeen mahdolliseen.
Olipa osuvia pointteja teillä, arvoisat kirjoittajat. Lähes nollapiste on nyt kuvattu. Koska kyseesä on ongelmaisen omia ennakkoluuloja, pelkoa ja ongelmallisuutta seksuaalisuutta kohtaan, se ilmenee kullakin fobisella ihmisellä ominaisella tavalla peilaten kunkin omaan taustaan - esimerkiksi uskontoa, normiajattelua tai yhteiskunnan tasa-arvoisuutta laajemmin. Lähtökohta on sama kuin rasismissa. Homoilla ja mustilla on isompi. Venäläiset ja virolaiset ovat kauniimpia. Ruotsalaiset ovat onnellisempia ja thaimaalaiset parempia vaimoja. Mitähän tuo norsu minusta ajattelee. Itsetunto-ongelma.
Ns. "homofobian" voi varsin yleisesti todeta olevan ääri-kristillisyyttä/islamia, sillä sitähän se käytännössä useimmiten on.
Suomessakin homomiesten rakkauden ja lesbonaisten rakkauden vastustus ja vihaaminen on yleisimmin ja pääasiassa raamattu-peräinen vaiva. Nuo saatanallisen jumalaiset uskomukset ovat se, mihin HLBT-rakkaita ihmisiä vihaavat pääasiassa tarttuvat ja millä he perustelevat fobioitaan. Se "jumalan tahto", "jumalan luoma luonto" on myrkkyaines, jolla perustellaan, kun mitään järjellistä perustelua ei ole.

Biseksuaalit kristinuskovaiset ovat luonnostaan herkintä ainesta tuolle uskontoperäiselle fobioimiselle, sillä heillä se toinen kiinnostus-puolikas laskeutuu kuin pöly hölyyn siihen uskomusten "ainoaan (muka) oikeaan" ... ja he löytävät sitten itsestään sen uskomuksensa "saatanallisen" tuomittavan toisen kiinnostuspuolen, omaan sukupuoleensa ... mutta kun kenenkään ei ole niin helppoa vihata itseään, kuin kääntää se itse-asiaviha toisiin, tulee noilla ihmisillä siitä uskonto-itse-dilemmasta viha muita ja eirtyisesti niitä kohtaan, jotka ovat täysin kokonaan sitä asiaa, sitä rakkautta toisen miehen kanssa, mitä nuo kahtiajakautuneet uskontonsa takia itsestään ongelmaksi löytävät - siis itsestään kieltävät, ollen niitä "kaappi-homo":ksikin kutsuttuja biseksuaaleja.

Kannattaa aina muistaa ottaa asioiden käsittelyyn mukaan nuo biseksuaalitkin, sillä pelkkä kaksinapaisuus homoihin tai heteroihin vie siihen syntisen huonoon kaksinapaisuusajatteluun. Mutta kun otetaan mukaan se kolmaskin pyörä, eli nuo biseksuaalit, niin asiaoita pääsee ajattelemaan ja näkemään enempi, moniulotteisemmin, joloin syitä ja seurauksia löytyy ihan uudella tapaa ja päästään enempi jyvälle siitä, mistä joillain hiertää.

raamattu ja koraanihan ovat valitettavasti varsin sysimustia ja myrkynvihreitä mielipidekirjasia, jotka elättävät monia "fobioita".
Pahimpaan umpisolmuun ihminen joutuu, jos hänen ensimmäisiä tai pääasiallisia kukemistojaan ovat nuo kirjaset, jotka asettavat uskonnollis-luonnottomat "ennakko-käsitykset" asioista, eikä luonto pääse viemään tikanpentuja ymmärrykseen asioista.
Lisää uusi viesti