Miksi naida ulkomailta kun hyviä kumppaneita löytyy kotimaastakin?
Lämpimään kesään kuuluvat romanttiset asiat. Hesari avasi aiheen aika räväkästi otsikolla "Ulkomaalaisilla miehillä riittää vientiä". Tarinan päähenkilö on 25-vuotias australialainen insinööri Todd, jonka viriiliydestä suomalaisten naisten suhteen syntyy hänen kuvailemanaan menestystarina. "Loveen lankeaminen" sujui häneltä siis todella helposti.
Tuosta johtui mieleeni ihmettelyni siitä miksi suomalaiset homomiehetkin tuntevat erityistä vetoa muunmaalaisiin. Nykyisin kontakti syntyy tavattoman helposti merienkin taakse, vaikka kielitaito olisi olematon ja kultturellinen herkkyys ja ymmärrys tasan nolla. On internetit, Skypet, Google-kääntäjät jne. jne. Miksi ihmeessä pitää lähteä merta edemmäksi kalaan, kun paikallispuhelun hinnalla on tavoitettavissa maatiaissuomalaisia miehiä vaikka millä mitalla? Kulttuuri ja kielikin ovat samoja.
Ulkosuhteet ovat vaativia. Kumpaisenkin osapuolen on pystyttävä muuntumaan ja joustamaan toisen kulttuurin tapoihin. Sitten tulee suhteen jatkuessa kysymys siitä, kummassa maassa päätetään lopulta asua. Vieraalta maalta tullut voi kokea olevansa eristyksissä vain kumppaninsa kanssa, jos kieli on muu kuin englanti ja vieraan maan kulttuurissa saatetaan vierastaa homoja. Integroituminen ei silloin ole helppoa Suomessa asuviin kumppanin maanmiehiin.
Itselläni ensimmäinen parisuhde oli Hollannissa. Siitä on kauan, ennen internettiä. Puhelukulut ja välimatka lopettivat suhteen. Päädyin kotimaiseen ja olen ratkaisuuni/ratkaisuumme edelleenkin tyytyväinen 41 parisuhdevuodenkin jälkeen!
Siis miksi ihmeessä haikailla ulkolaisten perään?
***
Olen tahallani käyttänyt sanontaa "langeta loveen" koomisessa ja väärässä merkityksessä. Tuo sanonta tarkoittaa oikeasti käytettynä shamaanin transsissa tekemää matkaa Tuonelaan tai vainajalaan, siis sinne toiselle puolen, minne meillä elävillä ei ole asiaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/TuonelaJaa-ah. Paha sanoa.
Edellinen oli jenkki (7v. kimpassa), mutta ehkä se oli sen takia, että asuin ulkomailla, eikä suomalaisia ollut saatavilla.
Nykyinen (13v. and ongoing) on sitten kylläkin skotti, mutta ihan täällä Suomessa tavattiin.
Ehkä syynä on se kiltti?
P.S. Skotit ovat iso-britannian karjalaisia/savolaisia...
P.P.S. Savolaisethan tosin ovat vain puhevikaisia karjalaisia.
Koska isompi määrä potentiaalisia kumppaniehdokkaita jos kieli englanti kuin suomi. Itselläni ei niin väliä toisen syntyperä mutta suomea pitäisi osata englanniksi ei tulisi parisuhteesta mitään, tosin jutussa jonka luit taisi olla kyseessä enemmänkin suomalaisten(naisten) mieltymys pikaisessa seksisuhteessa suosia ulkomaalaisia.
Itse olen aika outo varmaan koska minusta jos venäläinen tai intialainen puhuu englantia omalla mielenkiintoisella aksentillaan on se minusta aika en nyt sanoisi kiihottavaa mutta miellyttävää kuunnella.
Yksi asia mikä homopiireissä on se että aivoimemmissa suuremmissa kaupungeissa enemmän maahanmuutto taustaisia jolloin on todennäköisempää koska isompi osa homoista jotka kaapista ulkona muuttavat isoon kaupunkiin että tapaisi ulkomaalaisen homon.
Itse olen huomannut päinvastaisen ilmiön, ulkolaiset miehet ovat minun enemmän minun perääni (pun not included) - ihan näin Suomessa siis. Baarissa uskaltavat tulla juttelemaan, erotun kuulemma tavisten joukosta. Ehkä samasta syystä suomipojat karsastavat.
JuhaniV kirjoitti:
> "(...) miksi suomalaiset homomiehetkin tuntevat erityistä vetoa muunmaalaisiin (...)
> Päädyin kotimaiseen ja olen ratkaisuuni/ratkaisuumme edelleenkin tyytyväinen 41 parisuhdevuodenkin jälkeen!
> Siis miksi ihmeessä haikailla ulkolaisten perään?"
Olikohan tämä trollimainen provo?
JuhaniV... uutinen sinulle: Ihmiset ovat erilaisia, ihmisillä voi olla eri kiinnostuksia kuin sinulla, ihmisillä voi olla eri arvoja kuin sinulla, ihmisllä voi olla eri tarpeita kuin sinulla. Mm. näiden asioiden vuoksi sinun tekemäsi ja sinulle hyvät ratkaisut eivät ole kaikille sopivia.
Jos joku haluaa ulkomaalaisen kumppanin, niin se on täysin hänen oma asiansa. Lisäksi tarjonnan määrä lisääntyy valtavasti, kun siirrytään katsomaan Suomen väestön sijaan Euroopan tai jopa koko maailman väestöä. Ja kun on mistä valita, niin ehkä se oikea löytyy sieltä helpommin?
Ja jos et ole huomannut, niin maailma on muuttunut sitten 60-luvun: tietoliikenneyhteydet ovat halpoja, puhelut ulkomaille maksavat saman kuin naapuriasuntoon - tai ovat jopa ilmaisia esim. Skypen välityksellä. Matkustus on halventunut reilusti ja maailma on ikään kuin pienentynyt. Ja muutto ulkomaille tai muutto ulkomailta (Pohjoismaiden ulkopuolelta) Suomeen on nyt todella paljon helpompaa kuin 60-luvulla. Itse en näe esim. puolison löytämistä EU-alueelta sen kummempana kuin jos esim. helsinkiläinen löytäisi puolison Lapista.
Ihmettelysi kuulostaa aika samalta, kun jos menneinä aikoina olisi kysytty: "Miksi se vaimo pitää hakea naapurikyästä? Kyllä tässäkin kylässä olisi ollut ottajia!"
Anna ihmisten elää niin kuin he itse haluavat. Ja ole tyytyväinen, että sinulla kävi säkä ja löysit kotimaisesta tarjonnasta sinulle sopivan miehen!
Miksi lähteä kouluun omasta kylästä pois? Kyllä Ilomantsissa on varmasti ihan hyvät opistot. Siellä on voitettu venäläiset tunkeutujat mottitaisteluissa - mokomat vierasmaalaiset. Sama pätee suhteisiin. Pidetään mieluummin geenit omassa maassa ja omassa suvussa. Pariutumisessa vain kahdella asialla on väliä: geneettisellä ja kulttuurisella läheisyydellä. Olisihan se kamalaa jos puoliso ei osaisi suomalaisia tapoja kuten jonossa etuilua, vieraiden karttamista, kännissä tappelemista ja ongelmista vaikenemista. Näistä syistä johtuen on paras naida omasta suvusta ja kylästä.
Epäilen että nuorella henlsinkiläisellä homolla on paljon enemmän yhteistä vaikkapa toisen pohjoismaisen suurkaupungin nuoren homon kanssa kuin kainuulaisen lestadiolaisen.
Itse kysyisin lähinnä, että miksi ei? Kysymys on mielestäni yhtä järkevä kun "miksi naida vasenkätinen kun on näitä oikeakätisiäkin" Miksi kenenkään pitäisi ylipäätään valita kumppani ns. oman ryhmänsä sisältä? Olennaista on toki se, että jos puoliso asuu jossain kaukana, vaatii tieysti enemmän vaivaa, kun jos asuttaisiin edes samassa maassa. Pitää kyllä pitää mielessä, että Suomi on myös aika laajalle levittäytyvä maa.
Olen kyllä samaa mieltä Jukan viestin kanssa: en näe etelä-suomalaisen ja lappalaisen suhdetta sen ihmeellisempänä asiana, kun kaukosudetta suomalaisen ja jonkun europpalaisen välillä. Kotikaupungistani Helsingistä on lyhyempi matka Berliiniin (1104km) kun Suomen pohjoisrajalle (1110km). Liikenneyhteydetkin olisivat todennäköisesti helpommat, halvemmat ja nopeammat sen vaikka Saksassa asuvan siipan luokse. Suurin osa Lapista sijaitsee toki lähempänä, mutta otinpa tämän nyt esimerkiksi.
Homoilla on yleisesti ottaen paljon vähemmän vaihtoehtoja kumppanin etsinnässä, joten on loogisempaa etsiä laajemmalta alueelta. Homopiirien ongelma kotimaassa on usein se että "kaikki tuntevat kaikki", joten on ehkä virkistävää välillä tavata joku, jonka kanssa ei ole ehkä ennestään yhtään yhteisiä tuttuja. Jossain oli tilastoja, joissa sanottiin, että rekisteröityneessä parisuhteessa on huomattavan paljon avioliittoa todennäköisempää, että toinen osapuoli on ulkomaalaistastainen. Fakta on se, ettei niitä "hyviä kumppaneita" välttämättä löydy suomalaisten keskuudesta. Jokaisella on erilaiset kriteerit.
Kaukosuhteet sikseen, JuhaniV käytti esimerkkinä artikkelia, jossa on käsittääkseni Suomessa asuva ulkomaalaismies kertoo naisonnestaan. Jos puhutaan kaukosuhteen vaivalloisuudesta, eiköhän sekin ole jokaisen oma asia kuinka paljon on valmis näkemään vaivaa suhteensa puolesta. Mutta jos nyt ihmetellään Suomessa asuvien ulkomaalaisten ja paikallisten suhteita en ymmärrä tätä puheenvuoroa laisinkaan. Mikä logiikka siinä nyt siis on, että pitäisi jotenkin ensisijaisesti yrittää saada itselleen suomalainen puoliso? Ihan yhtä järkevä olisi mielestäni tämä vasen käsi/oikeakäsi-vertaus jonka esitin ylempänä.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kaikista vaivalloisimmat ihmissuuhteet olen elämässäni kokenut suomalaisten kanssa.
