Voihan...!

Olin tänään käymässä isossa ostarissa. Parkkihallista on mukavinta nousta hissillä ylempiin kerroksiin. Kun tulin hissille, ovi oli juuri menossa kiinni. Sain nappia painamalla oven avautumaan uudelleen. Sisällä oli äiti alle kouluikäisen vesselin kanssa. Tämä juniori kommentoi suorsukaisesti matkan keskeytystä: "Voihan vittu!" Äiti yritti hiljentää poikaa "Älähän nyt, kun täällä on muitakin". Muitakin oli vain minä. Vasta myöhemmin minulla sytytti, että pojulta olisi voinut tiedustella, josko äiti voisi kertoa mikä se vittu oikeastaan onkaan.

Keneltä tuon ikäinen oppii tämän kaltaiset sanonnat? Isältäpä tietenkin. Varmaan hänen sanastoonsa kuuluu myös ristiriitatilanteessa "Vitun homo". Isän suu pitäisi pestä saippualla.

Äläpäs Juhani heti mustamaalaa kaikkia isiä. Melkoisen tasavertaisesti naisetkin hokevat sitä elimensä nimeä nykyään. Etkö muka ole kuullut?

Sanasta "homo" on tullut ikäänkuin tavaramerkki.
"Tehdään ihan homona", "juodaan ihan homona" jne. tuntuvat olevan aivan jokapäiväistä kamaa...

Negatiivisten merkitysten kääntämisestä positiiviseksi ja sillä tavoin haltuunotosta kertoo myös Hercules&Love Affairin uusi video "My Offence". Naista halventava"Cunt" on kääntynyt NY queer/voque/drag piireissä positiiviseksi ilmaisuksi. "That bitch is a real cunt" on osoitus uskottavuudesta (realness).

http://youtu.be/Qx9MlX_86aM

_______

Ilmaisua "tehdään homona sitä/homo tätä" - en ole vielä oikein lämmennyt koska sillä on usein jokseenkin negatiivinen konnotaatio. Kevään luennolla kuulin luennoitsijan puhuvan valokuvaajista, jotka ovat "kamahomoja", eli valokuvaajia jotka hamstraavat uutta teknologiaa ja valokuvaustarvikkeita päättömästi ilman että tarvitsevat sitä. Ilmaisu oli negatiivinen. Palaute lähti heti oppilaitokselle ja itse luennoitsijalle - en siis nipota ainostaan täällä kielellisistä herkkyyksistä.

Nyt on Juhani pakko tunnustaa, että meidän perheessä eniten kiroilen minä. Lapsiin se ei vielä onneksi ole tarttunut. Puolisoni ei koskaan käytää sanaa vittu lasten kuullen. Joskus saattaa kahden kesken sanoa, että jokin vituttaa.

Kaiketi kaikki lapset kiroilevat joskus. Osa vahingossa, osa tahallaan. Itse en koskaan ole käyttänyt perhepiirissä termejä "Vitun työpaikka", "Vitun homo" "Vitun mamu", "Vitun Persu."

Myönnettäköön, että on muutaman kerran tullut tokaistua, että "Vitun helle".

Voi toki olla, että ko lapsi on vittu-sanan oppinut isältään, tai sitten ei. Ja niin tai näin, ei hän varmasti sinua persoonana/ihmisenä tarkoittanut, saati homoseksuaalisuuttasi.

Pikkunassikan suusta purkautunut sadattelu oli vain tunnetilan ilmaus, koska homma ei edennyt hänen odotustensa mukaisesti. En kokenut tulleeni tuossa lausahduksessa mitenkään henkilökohtaisesti huomioiduksi. Minulle yllättävää oli se, että lausuja oli niin pikkuinen. Ne sanat eivät jotenkin sopineet hänen suuhunsa. Saman kaltainen tilanne on ollut ja on ehkä edelleenkin, että koen nuorten tyttöjen V-sadattelun heille sopimattomaksi, jotenkin jätkämäiseksi käytökseksi. OK, tiedän olevani asenteiltani vanhanaikainen tässä kohdassa. En edelleenkään pidä tällaista muutosta käytöstavoissa suotavana, enkä hyväksyttävänä.

Tietysti kiroilu kuulostaa lapsen suusta aina kamalalta ja sopimattomalta. Ja aikuisiltahan sekin opitaan. Myönnän, että itselläni olisi peiliinkatsomisen paikka.
En tosin kuulu niihin, joilla kaikessa arkipäivän keskustelussa joka toinen sana on kirosana silkasta tottumuksesta ja kiroilun ilosta. Itse käytän kirosanoja lähinnä voimasanoina, kuten vaikka lyödessäni varpaan johonkin tms.

Kyllähän tuo V-sana toimii myös myönteisyyttä ryydittämään. Voi sanoa, että "v**un hyvä" taikka "v**un hieno". Sitä voi ehkä ajatella voimasanana, antamassa pontta.

On eri keskustelu tietysti se, onko V-sana kaunista kunneltavaa.

V-sana on tuttu myös suomen kielen aggressiiviksi kutsutusta verbirakenteesta.