Käytöstapoja oppimaan maahanmuuttajilta!

Pyysin eilen perheemme junioria (15v.) mukaani siirtämään tavaroita varastolta. Olemme pojalle virallisina mieskavereina. Hieman vastusteltuaan hän lähti mukaan. Kävimme sitä ennen maukkaalla lounaalla minun kustannuksellani. Kun raahasimme viimeisiä laatikoita sisään, poika ilmoitti että olin tehnyt hänestä muuttomiehen, asia, joka ei ollut hänelle lainkaan mieleen. Tiesin toki syyn: tietokoneella odottava räiskintäpeli. Kommentti nosti selvästi vereni adrenaliinia. Sitä seurasi "kasvatuksellinen keskustelu". Poika yritti pelastautua tilanteesta sanoneensa sen vitsinä.

Tänään jatkoin tavaroiden siirtoa yksin. Olin kaatosateessa pakkaamassa autoon tavaroita. Viereen ajoi auto, jossa oli isä ja poika. Isä puhui murtaen suomea, mutta poika puolestaan aivan sujuvaa kirjakieltä. Koska kännykkäni ei sietänyt sadetta, jouduin siirtymään pojan kanssa sateensuojaan rakennuksen räystään alle. Sain kuulla, että he ovat etsineet pitkään tiettyä varaosaliikettä, jonka nimestäkään ei ollut varmuutta. Se oli heidän mielestään "Vee Hoo". Nyt he olivat eksyksissä. Pienen arvuuttelun jälkeen yritys löytyi: Veho. Internetistä sitten osoitetiedot, joiden perusteella opastin heidät matkaan.

Minulle merkittävää tuossa lyhyehkössä kohtaamisessa oli isän, mutta erityisesti pojan kohtelias ja sosiaalinen käytös. Poika kertoi perheensä muuttaneen Kosovosta, kun hän oli pikkuvauva. Hän oli aloitteellinen keskustelussa minuun päin, tiedustellen mitä teen ja missä kaupungissa asun jne. Oli harvinainen tilanne tulla kohdelluksi asiallisen kunnioittavasti ja sosiaalinen tilanne hienosti halliten.

Me voisimme ryhtyä ottamaan esimerkkiä maahanmuuttajaperheiden sosiaalisista taidoista.

Maahanmuuttaneet ovat kohteliaampia.

Mitä eikö homous tarkoitakaan että adoptoidut lapset ovat suomalaiseen keskivertonuoreen verrattuna tosi kilttejä :D

Suomalainen kulttuuri on ihan erilainen kuin jossakin kosovossa jossa isä voi vaikka antaa turpiin pojalleen jollei tee niinkuin sanotaan valittamatta.

15 vuotias on kapina iässä huoltajaan kohden kun ei jaksaisi vanhempien kanssa olla vaan mielummin pelata pelejä, olla kavereiden kanssa ja ehkä poika/tyttöystävän kanssa yms.

Vanhemmiten sitten oppii että kyllä kannattaa vanhempiaan auttaa koska se tulee takaisin kuitenkin kun sitten apua itse tarvitsee kun itse on muuttamassa kotoa pois. Joskus asiat menee niin että toinen saa enemmän kuin antaa ja joskus toisinpäin pidemmänkin aikaa mutta kyllä perhettä pitäisi auttaa.

Mielummin auktoriteetit kyseenalaistava nuori ajattelija, kuin kaikki orjallisesti toimiva lapsi...minä en näe,mitä oppisin maahanmuuttajilta....

Olisin kovin huolissani, jos murkku/teini-ikäinen ei kapinoisi lainkaan vanhempiaan vastaan. Jotain olisi silloin vialla. Tämä poika sanoo päin taulua, mitä hän ajattelee, eikä se ole aina niin kovin kivaa. Toki tuohon tyyliin on jo ehtinyt tottua. Kasvattajan tehtävääni kuuluu opastaa myös hyvien tapojen jalossa taidossa. Sellaiset taidot ovat hyödyksi myöhemmin vaikkapa työelämässä. Toki hän käyttäytyäkin osaa, kun on sillä päällä.
On sanottu, että kasvaakseen aikuiseksi, nuoren on hylättävä vanhempansa. Myöhemmin suhde muuttuu toivottavasti tasavertaiseksi kaveruudeksi.

Juuri nyt odottelemme, josko hänen lähempiin kuvioihinsa ilmestyisi joku yksi- taikka kaksilahkeinen. :-)

Käytöstapoja voi oppia vaikka maahanmuuttajilta, mutta niitä kannattaa opettaa/ja opetella myös ihan kotona. Kunnioita vanhempiasi on yksi käskyistä, mikä on jäänyt ihan lapuudesta mieleen ilman mitään sen syvempää uskonnollista viitekehystä. Tuohon kuului myös vastavuoroisesti lapsien kunnioitus omina itsenään ja kriittiseen ajatteluun ohjaaminen. Kunnioitus pitää ansaita, sitä ei voi vaatia. Valitettavasti täälläkin keskusteluissa vedotaan milloin mihinkin statuksen ja käyttäydytään huonosti.

Ihanaa! Nyt maahanmuuttajia erityisesti vanhoollisia tapoja noudattavista arabimaista Suomeen kymmenin tuhansin, niin homojen elämä tulee todella auvoisaksi!

PS Kuka on muuten kasvattanut poikasi? Mistä tuollainen käytösmalli tulee? Kotoa?

Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Kaikki vanhemmat eivät kuitenkaan välttämättä ansaitse lastensa kunnioitusta. On syytä huomata, että on isiä ja äitejä, jotka vahingoittavat lapsiaan. He eivät ansaitse kunnioitusta.
Kadun syvästi itse, että olen sanonut joskus äitiäni vastaan.

Millainen olit JuhaniV itse käytökseltäsi 15-vuotiaana?

"... siirtämään tavaroita varastolta. Kävimme sitä ennen maukkaalla lounaalla minun kustannuksellani. Kun raahasimme viimeisiä laatikoita sisään..."

Lounaan jälkeen, täydellä vatsalla, raahata laatikoita. Huh huh. Reippaana miehenä itse en ihan noin tekisi.

En ymmärrä Jukan (provosoivaksi tarkoitettua) viestiä. Tai ehken halua ymmärtää. Toisaalta taas, ymmärrän hyvinkin martinin kirjoittaman viestin.

Minut kasvatettiin vanhempieni ja isovanhempieni taholta kunnioittamaan vanhempiani, sekä yleisesti ottaen vanhempia ihmisiä. Jos isäni pyysi minua vaihtamaan auton kesä- tai talvirenkaat, minä tein työtä käskettyä. Lisäksi ulkomailla, osan aikaani näissä patavanhoillisissa arabimaissa, asuneena olen huomannut yhden seikan - juurikin tuon vanhempien kunnioittamisen. Viimeksi eilen keskustelin asiasta teini-ikäisten veljenpoikieni kanssa. Asia oli särkylääkkeen käyttö päänsäryn hoitamisessa.
Sanoin heille, että sairaanhoitajana ja heidän setänään he uskovat minua jos kehoitan heitä ottamaan särkylääkkeen. Jos kuitenkin heidän äitinsä sanoo sitä vastaan, niin luultavasti he eivät ota lääkettä. Jos taas äidinäiti kehoittaa ottamaan lääkkeen, he luultavasti ottavat sen. Hetkisen aikaa mietittyään, he olivat kanssani samaa mieltä. He eivät siis ole suomalaisia, vaan Aasian suunnalta - kulttuurista, jossa on suhteellisen yleistä kunnioittaa perheen vanhempia jäseniä.

Olkoonkin, että jokainen meistä on ollut teini-ikäinen kapinallinen ja vaikka kuinka haluaisimme palata takaisin Call of Dutyn pariin... Ei se maailma nyt vaan toimi sillä tavalla, että isää ei auteta.

miksi ette sano MAAHANMUUTTANEISTA koska he ovat tulleet jo maahan (past tense) Mika pirun asia on suomalaisilla kayttaa meridan sanoja vaarin. Esim: recruiting, >rekrytoiniti.. en muista toista sanaa nyt lisaan myeh.ennin

Torontosta: Kalastajakin on kalastaja, vaikka olisi jo kalastanut.

Itse asiassa Torontostalla (heh) on aika hyvä pointti kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Jo kalastaneen kalastajankin kohdalla sanaan sisältyy se ajatus, että kyseinen ammattihenkilö kalastaa vielä uudestaankin.

Maahanmuuttajakin voi toki muuttaa maahan toistuvasti, tai olla jollain tavalla asiassa vielä "liikkuva", mutta termissä 'maahanmuuttanut' tosiaan olisi jotain pysyvämpää ja hyväksytettyä: henkilö on muuttanut maahan. Piste. Deal with it. Tulee tosiaan eri konnotaatio ja mielenmaisema koko asiaan.

Ehkä torontolaisen ystävämme ja muidenkin kannattaisi myös hetki miettiä sanojen muotoa ja asemaa kielessämme.
Maahanmuuttaja on substantiivi, joka tarkoittaa henkilöä, joka muuttaa, on muuttanut tai tulee muuttamaan maahan.

Maahanmuuttava ja maahanmuuttanut ovat verbin partisiippeja, jotka kuvaavat konkreettisemmin muutttamisen ajankohtaa.

Nämä ovat aivan eri asioita. Lainaaja on kirjaston asiakas, jonka toiminnan hetkeä ei arvioida. Kirjani lainannut on se konkreettinen
henkiilö, joka lainasi kirjani.

Ugh :)