Joku on homo -jutut mediassa
Nuo äänekkäät feministit, luonto yms aktivistit niiin niiku mistä ne tulee ulos ja mikä sen vaikutus on?
Mitä mieltä itse olet asiasta?
Ehkä tämä eroaa feministeistä ja muista aktiiveista siten, että tässä ei ole kyse maailmankatsomuksesta tai aatteesta.
Tom Daleyn tapaus on koko urheilukulttuuria ajatellen hyvä juttu. Iso-Britanniassa Daley on äärimmäisen kiinnostava ja näkyvä yksilöurheilija. Suomessa ajattelu voi olla "Kuka? En oli ikinä kuullutkaan", koska täällä perinteisesti keskitytään niihin muutamaan marginaalilajiin, joissa voi pitää vaikka MM-kisat aina samojen 10 maan kesken. Jos Tom Daley ei ole tuttu nimi, niin mittakaavana voisi käyttää vaikka sitä, että hänen nimensä korvaa Leijonilla.
Tom Daleyn juttu oli myös vahinkoja estämistä. Netin aikakaudella tunnettu henkilö ei ole kovin hyvässä suojassa. Tämä tapaus olisi voinut mennä niinkin, että roskalehdistö julkaisee salaa otetut kuvat ja tuo sen skandaalina esiin. Nyt sävy on ollut myönteinen. Tuosta "pakko-outtaamisesta" olen Suomenkin urheilun osalta puhunut. Vielä 5-10 vuotta sitten saattoi luottaa siihen, että asiat voi pitää salaisina, eikä lehdet ainakaan julkaise mitään. Nyt kuka tahansa voi otaa esim. laadukasta kuvaa ja tuupata sen nettiin.
Mittakaavan vuoksi on hyvä muistaa, että briteillä on sekä valtiollisesti että muuta kautta hyviä hankkeita, jotka tähtäävät siihen että urheilijan ei tarvisi salailla näitä juttuja, eikä esim. lopettaa uraansa salailun paineen vuoksi. Meillä otetaan huipputasolla vasta haparoivia ensiaskeleita. Tähän vaikuttaa sekin, että meillä kärki on niin kapea. Tosin nykyisellä puuhastelulla suomalainen urheilu löytyy kirjastosta historia- ja fiktio-osastolla 10 vuoden päästä.
Tunnetun urheilijan kaapistatulon myötä syntyy myönteinen samastumiskohde ja roolimalli ei-heteroille nuorille. Pidemmällä aikavälillä vähenevät sellaiset ajatukset, ettei huipulla olisi tilaa muille kuin heteroille. Toki medialla on roolinsa. Kyllä. Joku on homo/bi/lesbo/trans -jutut ovat hyväksi, kunhan asia käsitellään asiallisesti.
"Kyllä. Joku on homo/bi/lesbo/trans -jutut ovat hyväksi, kunhan asia käsitellään asiallisesti."
Onko sellainen uutinen asiallinen, jonka keskeisin sisältö on nimetä joku homoksi? Vaikka nimeäminen olisi sävyltään myönteinen, niin parantaako tällainen huomio vähemmistöjen oikeuksia?
Tästä ilmiöstähän liikkuu se vanha vitsi, jota en kunnolla muista, mutta idea oli kuitenkin se, että jos mies rakentaa elämässään sata siltaa ja käy kerran homobaarissa, häntä ei tunneta sillanrakentajana vaan homona.
Uutinen on asiallinen, jos se joku on itse vapaasta tahdostaan suuntautumisensa tuonut esiin ja asiasta kertova uutinen ei sisällä asiattomuuksia. Paljastus- ja outtaamisjutut ovat asia erikseen.
Ajatus "vähemmistön oikeuksien parantamisesta" vaatisi vähän tarkentamista.
Varmaankaan yksittäisellä ulostulolla ja siihen liittyvällä lehtijutulla ei ole välitöntä vaikutusta vähemmistöjen oikeuksiin tai asemaan. Väistämättä myös ensimmäiset homobaarissa käyvät joutuvat olemaan niitä sillanrakentaja-tarinan homoja.
Tarina on kuitenkin suurempi kuin sen yksittäinen luku.
Mainitsin jo siitä, että tällaisten ulostulo(juttu)jen myötä ei-heteroilla nuorilla on olemassa vertaisia samastumiskohteita. Vähemmistöihin kuuluvien olemassaolon näkyminen johtaa ajan myötä myös siihen, että vähemmistö tulee tutummaksi, jolloin vähemmistöön kuulumiseen liitetyt kielteiset leimat haalistuvat. Tämä kaikki liittyy suoraan vähemmistöjen asemaan, ja etenkin asenteiden lientymisen myötä jollain aikavälillä myös vähemmistöjen aseman yhdenvertaistumiseen.
Kun sadasta sillanrakentajasta kuusi on käynyt homobaarissa, menettää tieto suuntautumisesta merkitystään. Ja sitten kun siellä homobaarissa käy yksi jos toinenkin suuntautumisestaan riippumatta, ei kukaan oikeastaan enää asiasta tee numeroa - eikä homobaarissa kävijöitä enää kukaan viitsi laskea.
Jokaista lehtijuttua, jossa joku kertoo omasta homoudestaan, on vähintään 500 juttu, jossa ns. julkkis avautuu omasta heteroseksuaalisesta elämästään luottotoimittajalleen. On Keskisen Vesaa ja kaiken maailman johannatukiaisia. Tai jos ei ole mitään kerrottavaa niin esim. Lenita voi kertoa, että hän ja Vesku Loiri olivat 70-luvulla sillä lailla... tai saattoivat olla olemattakin.
Homon osa on mielestäsi vaikeneminen. Jos ymmärsin oikein. Pitää maata maassa hiljaa ja odottaa, että potkiminen loppuu. Hiljaa tietysti sen vuoksi, koska jos huutaa niin potkijoille voi tulla paha mieli.
Joku-on-homo-juttuja tarvitaan varmaan niin kauan, kuin hetero-oletus on voimissaan. Ja ihmisten kiinnostus saada selville, onko-se-ja-se-sittenkin-homo, jos suhteesta vastakkaiseen sukupuoleen ei näy todisteita. Sitten kun seksuaalisuuden moninaisuus on arkipäivää ja täysin luonnollinen asia, kun oletukset sekä spekulaatiot eivät voisi ketään vähempää kiinnostaa, kenenkään ei tarvitse tulla ulos kaapista koska sitä ei enää ole.
Mielestäni nyt kaappien ollessa vielä pystyssä nämä jutut ovat paikallaan, ja mitä enemmän niitä tulee, sitä vähemmän kukaan lotkauttaa niille korviaan. Näin on jo käymässä, olympiavoittajan homoseksuaalisuus olisi vaikkapa vielä 10 vuotta sitten ollut paljon isompi juttu kuin tänä päivänä.
"Joku-on-homo-juttuja tarvitaan varmaan niin kauan, kuin hetero-oletus on voimissaan."
Miksi hetero-oletus ei saisi olla voimissaan, kun kuitenkin selvä enemmistö ihmisistä on heteroja? Homoille toki tulee taata samat oikeudet kuin heteroille, mutta oletuksen muuttaminen olisi todellisuuden vääristelyä.
Oletuksen muuttuminen ei ole sama kuin todellisuuden vääristyminen. Sehän vain tarkoittaa kasvanutta ymmärrystä siitä, että joukon X jäsenet eivät välttämättä edusta tyyppiä Y tai Z. Hetero-oletus on arkielämässä lisäksi aika tarpeeton oletus.
