Päivi Räsänen kävi Voicen Denniksen (avoin homo) vieraana.

Kuuntelen aamuisin Voicea ja olen tykästynyt tähän Dennikseen ja hänen persoonaan. Itse Päivi Räsänen kävi hänen vieraana ja olen kyllä aika ylpeä siitä miten asiallisesti Dennis homomiehenä ilmaisi itseään loukkaamatta toista. Onhan Räsäskä meidän kaikkien arkkivihollinen. Alla linkki haastatteluun.

http://www.voice.fi/audiovideo/aamu/60/12254

Dennis vaikuttaa sympaattiselta, kerran hän jopa puhui siitä miten ikävää on ettei homomiehet ja lesbot tule niin hyvin toimeen keskenään. Homomiehet jaksaa pilkata lesboja ja valitettavasti myös lesbot naureskelee homppeleille.
Dennis kertoi sen niin osuvasti että aloin itsekkin miettimään miksi olen koskaan heittänyt läppää homomiehistä. Olisi helpompaa jos voisimme edes hyväksyä toisemme (homomiehet ja lesbot) vasta sen jälkeen voimme vaatia muilta hyväksyntää.

Räsäskä ei ole minun arkkivihollinen. Harvalla poliitikolla on noin paljon selkärankaa seistä arvojensa takana vaikka paskaa tulee niskaan. Räsänen ei varmasti ole takinkääntäjä. Toisin kuin monet muut. Arvostan tätä suunnattomasti.
Näkihän sen siinäkin, kuinka moni kannatti vaalikoneessa tasa-arv. avioliittoa, muttei kuitenkaan allekirjoittanut lakialoitetta!
Hän uskaltaa sanoa mitä mieltä on, eikä edes yritäkään miellyttää kaikkia. Tämän hinta tietenkin on, että KD pysyy jatkossakin marginaalipuolueena. Päksy tietää tämän.
"Liikkuvia uusia äänestäjiä" voi olla vaikea saada taakseen.
Parempi näin, kuin kaikkien mielistely. Hyvä Päivi!

Lesbiscus kirjoittaa: "Olisi helpompaa jos voisimme edes hyväksyä toisemme (homomiehet ja lesbot) vasta sen jälkeen voimme vaatia muilta hyväksyntää. "

Ei minulla ainakaan ole ollut mitään sellaista ongelmaa, mikä olisi johtunut nimenomaan siitä, että olen homo ja toinen lesbo. Yksittäisten ihmisten ongelmat on sitten toinen juttu, mutta ei niissäkään katsota mitään sukupuoleen liittyvää.

Ja mitä sitten taas tulee hyväksyntään, niin tuollainen lausuma on mielestäni täysin pohjaton. Se perustuu nähdäkseni monillekin täysin kestämättömille ajatuksille. Ensinnäkään minulla ei ole mitään valtaa hyväksyä kenenkään ominaisuuksia, ovat ne sitten syntymästä saatuja, opittuja tai valittuja. Niiden kanssa vain on elettävä, niitä on siedettävä ja tarvittaessa niitä voi kyseenalaistaa, mutta en voi niitä "hyväksyä", ei minulle sellaista valtaa ole annettu.

Toinen poskettomuus sitten on, että jos minulla on jokin "sopiva" syntymäominaisuus, niin sen perusteella minun pitäisi sitten hyväksyä kaikkien muiden ihmisten teot, ja olla vielä kääntämässä toista poskea. Ei käy. Minä pyrin olemaan tekemättä mahdollisimman vähän pahaa toisille, ja minusta on vain kohtuullista vaatia täsmälleen samaa muilta.

Mitä sitten taas tulee Päivi Räsäseen, niin vaikuttaa että hänellä on "ylijumalallinen" oikeus hyväksyä ja olla hyväksymättä muiden ihmisien tekemisiä. Mutta ehkä hänen "viimeinen kehityskeskustelu" taivaan porteilla tuleekin sitten olemaan vähän erilainen kuin meidän tavallisten tallaajien.

Valitettavaa, että tällä Denniksellä on noin helvetin hinttimäinen ääni. Eikä se kyllä mikään erityinen suoritus ollut, että hän pystyi ilmaisemaan Päivi Räsäselle muutaman kysymyksen ilman loukkaavaa sisältöä.

Ei Päivi Räsäsessä kyllä ole kunnioitettavaa. Se mielipiteen takana seisominen on hänen tapauksessaan vain sitä sokeaa ja vailla todellisuuspohjaa olevaa uskoa. Ei varmasti tule takinkääntöä kun ei järkipuhe tehoa, kuten ei tehoa muihinkaan tosiuskovaisiin. Muutenkin on hyvin vaikea kunnioittaa yhtään ketään, joka tosissaan uskoo johonkin jumalaan. Puhumattakaan sitten tosiaan niistä, jotka vielä vaikeuttavat toisten elämää sen jumalansa perusteella.

Miesten homoseksuaalisuuden yhdistäminen naisellisuuteen tai johonkin trasvetismiin on yksi ärsyttävimmistä piirteistä. En voi suhtautua positiivisesti korostetun naisellisiin homoseksuaalisiin "miehiin", ja nämä kyseiset henkilöt hidastavat homoseksuaalien tasa-arvon saavuttamista.

Niin, miten sitä voi vaatia tasa-arvoa, kun homotkin pitävät toisia homoja alempina. Valitettavasti nimimerkki Is:n mielipiteet eivät ole yksittäisiä. Jos jokin hidastaa tasa-arvon kehitystä, on se juuri tuo itsesensuuri ja häpeä, mikä tuosta kommentista paistaa läpi.

SJ: Tuota asiaa olisi kyllä hyvä käsitellä seurauksena, ei syynä. Eikä syyllistämällä.

Sori vaan, mutta en ole kovin suvaitsevainen mitä tulee homofobiaan.

"Itse Päivi Räsänen kävi hänen vieraana ja olen kyllä aika ylpeä siitä miten asiallisesti Dennis homomiehenä ilmaisi itseään loukkaamatta toista."

Mielestäni myös toisin päin. Itse asiassa tuossa lyhyessä otteessa päästään yllättävänkin intiimille tasolle asian käsittelyssä, kun Dennis pistää Räsäsen pohtimaan asetelmaa tilanteessa, jossa tämän oma lapsi olisi homoseksuaali. Päivi Räsäsen pohdinta myös tuossa asetelmassa näyttäytyy johdonmukaisena ja kristinuskon ihmiskäsitystä vastaavana. Harmi, että tuo ihmiskäsitys perustuu virheellisiin olettamiin.

SaintJudy kirjoitti: "Sori vaan, mutta en ole kovin suvaitsevainen mitä tulee homofobiaan."

Eihän se nyt homofobiaa ole, eihän minulla mitään homoseksuaalisuutta vastaan ole paitsi ehkä omalla kohdallani.

Sen sijaan olen huonoa kuvaa homoseksuaaleista levittävää käyttäytymistä ja toimintaa vastaan.

Koet jonkin tietyn piirteen voimakkasti itseäsi häiritsevänä tai rajoittavana ja haluat kieltää sen myös muissa? - Ööö...

______

Is:n itsesensuuria tihkuvaan kommenttiin: Homojen vapautumisliikkeen katsotaan alkaneen drag-queenien suosimasta baarista, joten tähän voisi myös vetäistä mukaan vanha Stonewall-kortti - jos joku viitsisi siis...noita tuulimyllyjä kun riittää.

Onko nyt tultu jo siihen pisteeseen, jossa kaikkien homojen täytyy täyttää jotkut normaaliuden ja harmauden kriteerit? Paras puoli kaapista tulemisessa oli se, että vapautui samalla kaikista helvetin ahtaista ja ahdistavista mielikuvista ja määrittelyistä.

Myönnän, että minuakin ärsyttää välillä se, että "kaikki" esillä olevat homot ja lesbot tuntuvat olevan niitä samanlaisia stereotyyppejä. Kai se johtuu siitä, ettei muita välttämättä samalla tavalla tunnista seksuaalivähemmistöön kuuluviksi.

Tähän jatkoksi sopinee tämä pieni uutinen monimuotoisuudesta, jota homokulttuuri parhaimmillaan voi olla. Harvey Milk ei suinkaan ollut ensimmäinen avoimesti homo, joka pyrki poliittiseen virkaan. Dragtaiteilija Jose Julio Sarria asettui ehdolle jo vuonna 1961.

http://ebar.com/news/article.php?sec=news&article=69020

__________

Homojen näkyvyys tulee esille juuri tietyissä stereoptyypeissä, joita vaikkapa tositeevee rakastaa esitellä. Tyrkkyjulkisuus on kuitenkin eri asia, kuin tietyn vähemmistön edustaminen. Pitää muistaa, miten tietynlaiset stereotypiat ovat totta ilman julkisuuttakin. En ymmärrä - enkä oikein enää _jaksaisi_ ymmärtää - mistä tietynlainen ulkoinen vaatimus julkihomoille oikein kumpuaa. Huonosta itsetunnosta, sisäistetystä homofobiasta? Itsesensuurista? Luulen kuitenkin että homojen vastustuksessa nuo paheksutut "naiselliset piirteet" eivät ole se seikka, joka kerää eniten vastustusta - siihen kun riiitää ihan noin geneerisesti tasa-arvon vaatimus.

Käsittääkseni lesbojen keskuudessa femmet ovat käsitääkseni viime vuosina tulleet hyväksytyiksi. Machismo ja jopa sovinismi on voimissaan nykyään homokulttuurissa, naiselliset piirteet koetaan hyvinkin vastemielisenä piirteinä. Itse en näe naiseudessa mitään pahaa, vaikkapa se nyt ei erityisesti viehätäkään niiku "sillai". Tietenkin se on ymmärrettävää, jos se liittyy pelkästään piirteisiin, jotka viehättävät. Makuasioista ei pitäisi kiistellä, eikä sekottaa henkilökohtaisia mieltymyksiä homojen oletettuihin imago-ongelmiin.

On kyllä hiukka käsittämätöntä, että tätä keskustelua vieläkin käydään. Tietysti jokin universaali "normailuiden" vaatimus on käynnissä, yleinen diskurssi homouden ympärillä on hyvinkin perinteisiin roolimalleihin nojaava. Tavishomon huolen kyllä voi ymmärtää, mutta tavishomo itse on se, joka määrittelee itse itsensä ympäristöllensä. Sillä on suurempi vaikutus, kuin jollain lööppisjulkulla.

Tällaista ryhmän sisäistä keskustelua kaivataan!

St. Judyn sivuama paradoksi on kiehtova (jos pitää paikkansa): Räiskyvät neitihomot sisuuntuvat ja raivaavat tien seksuaalivähemmistöjen oikeuksille? Samaan aikaan arat straight acting ja looking homot piilottelevat avioliitoissa ja messuissa, mutta perivät myöhemmin maan? ;)

Seksuaalivähemmistöihin liittyy paljon kiehtovia tarinoita.

San Franciscon Pridessa koettiin tämä 1970-luvulla ihan kirjaimellisesti, kun kulkueaktivistit yrittivät kieltää draq-queenien - sun muiden hörhöjen - osallistumisen kulkueeseen vedoten samoihin imago-ongelmiin, jotka aina silloin tällöin Ranneliikkeessäkin pulpahtavat esiin. Stonewall aktivisti, transgender Marsha P. Johnson ystävineen ottivat kulkueen haltuunsa asettumalla kulkueen etunenään. (Marsha P. Johnsonista kertova dokumentti löytyy Youtubesta)

Tuo Yesmanin "(jos pitää paikkansa)"-kommentti on muuten ollut esillä viimeaikoina, kun puhutaan Snonewall mellakoista. Jotkut puhuvat vain homoista ja lesboista, jotka mellakoivat ja unohtavat ketkä alunperin aloittivat mellakat.

Erään Stonewall silminnäkijän muistelu:
http://www.transadvocate.com/interview-with-an-actual-stonewall-riot-veteran-the-ciswashing-of-stonewall-must-end.htm

Joidenkin mielestä drag-queenien osallisuutta mellakoihin on liioteltu:
http://igfculturewatch.com/2002/03/07/the-myth-of-a-transgender-stonewall/

Joo, niin noi kysymysmerkit ei tarkottanu kyseenalaistaa, vaan pikemminkin tarkistella...Kun en tiedä, miten nuo asiat ovat menneet tai menevät edelleen.. (esim. ajavatko "homoasioita" nykyäänkin jollain tavalla "näkyvämmät tapaukset"?)

Mulle ei sinänsä ole kovin yllättävää, jos kaikkein ahtaimmalla olevat (erilaisimmat, feminiinisimmät?) lähtevät ekana tappeluun nurkkaan ajettuina, kuten ilmeisesti kävi Stonewall Innissä? Samaan aikaan, kun tavallisemmat (maskuliinisemmat?) pysyvät hiljaa? Voi tosiaan miettiä, että kellä sitä munaa 1960-luvun Nykissä lopulta olikaan...

Yksi selitys oli, että Stonewallin kapinaan ryhtynellä asiakaskunnalla ei ollut mitään menetettävää: he olivat jo yhteiskunnan pohjalla, jo myös silloisen homopopulaation "nokkimisjärjestyksessä". Stonewallin kaltaisissa paikoissa, jotka joutuivat alituisen ratsian kohteeksi kävi latinoiden ja mustien lisäksi niin drag/trans/cis ihmisiä, kuin myös poikahuoria ja huumeista riippuvaisia. Heille pidätykset olivat arkipäivää muutenkin, homoyhteisä halveksi heitä näkyvyyden takia. NY intelligenssi ja hippien yliopistojengi liittyivät nopeasti mukaan. Silminäkijä Edmund White muistuttaa muistelmissaan City Boy, että Stonewall oli aluksi rähinä, joka syntyi oikeudesta yksilöllisyyteen, ja bilettämiseen: agenda oli ottaa oma tila ja kohtalo haltuun, poliittisuus kasvoi liikkeen edetessä 1970-luvulla.

___________

Tuosta näkyvyydestä hyvä esimerkki. Kun täällä uutisoidaan söpöistä sateenkaaren väreillä maalatuista juoksijan kynsistä, Berliiniläinen drag artisti/aktivisti ja DJ Barbie Breakout ompeli protestiksi Putinin terrorille suunsa kiinni:

http://www.youtube.com/watch?v=oiw0joAVzDU

Joskus kauan sitten kirjoitin blogin tästä aiheesta, siitä, miten homolle tuntuu olevan melkein rikollista olla homomainen. En ymmärtänyt silloin enkä ymmärrä vieläkään, miksi kenenkään mielestä on enemmän oikein haukkua tai syrjiä ketään äänen, eleiden ja ulkonäön mukaan kuin olisi suuntautumisen vuoksi.

Jos suuri yleisö pitää kaikkia homoja tietynlaisina siksi että osa on, ei vika ole niissä jotka luonnostaan sopivat stereotypiaan. KAIKILLA on oikeus elää omana itsenään.

Jokainen saa olla sellainen kuin on, itse suhtaudun erityisen stereotyyppisiin homoihin ja lesboihin yleensä hivenen huvittuneena, koska pidän sitä vain huomionhakuna ("katsokaa katsokaa kaikki, minä olen homo/lesbo ja ylpeä siitä, näkeväthän kaikki varmasti!!") ja että koetetaan olla kuin "kaikki" muutkin homot, jotta kävisi hyvä flaksi.

Nämä ovat vain omia ajatuksiani eivätkä varmasti päde kaikkiin naismaisiin homoihin tai miesmäisiin lesboihin, tällaisen kuvan olevan vain useamman ryhmään kuuluvan ihmisen perusteella saanut. Joillakin stereotyyppinen käyttäytyminen voi tulla tietysti ihan "luonnostaankin" (mitä se nyt sitten tässä yhteydessä tarkalleen tarkoittaakaan). Ja kyllä, kaikilla on oikeus elää omana itsenään.

Omaan mielipiteeseeni vaikuttaa varmasti sekin, että omien lapsien kasvaessa helpommin ajattelee, että lapsilla on varmasti koulussa tarpeeksi selittämistä meidän sukupuolissamme ilmankin, että saisivat kuulla mitään rekkalesbojuttuja. Toki kun molemmat menemme kategoriaan heteromaiset niin helppohan näin on sanoa.

Ja eihän tuo Dennisin ääni nyt mikään kovin hyvä radioääni ole seksuaalisuudesta riippumatta.

Kaikenlainen feikkiys on tavallaan hassua, oli se sitten oman suuntautumisen tai sukupuolen korostamista, mutta se on myös tosi inhimillistä ja ymmärrettävää. En oo huomannut homojen tekevän sitä enempää kuin heterot tekee. Korostaminen kertoo myös suuresta ryhmäänkuulumistarpeesta.

Itse en oo koskaan ollut maskuliininen, mutten myöskään koskaan esittänyt mitään. Kotivideoissa lapsuudesta mulla on hyvin samanlaiset tavat olla kuin on edelleen.

*Draconfly, tajusin vasta nyt että oot tyttö. Tai siis nainen.. oon ajatellut sut koko ajan mieheksi.

Itseasiassa "kaikki" jotka haluavat että heillä kävisi flaksi, yrittävät olla mahdollisimman huomaamattomia, "heteromaisia" - mitä ikinä tuo määritelmä sitten pitääkään sisällänsä. Homous, ja varsinkin näkyvä homous "naisellisine" eleineen tai puhetapoineen koetaan jokseenkin epämiellyttävänä piirteenä. Joskus on hauska seurata sivustapäin, miten jonkun henkilön käytös "tiskillä" voi muuttua silmänräpäyksessä haluttavan kohteen ilmautuessa näköpiiriin, tai sen poistuessa paikalta.

Sovinismi on aika yleistä myös niiden keskuudessa, jotka kannattavat tasa-arvoa. Homojen suhtautuminen naisiin on aika skitsofreeninen, toisaalta naisia palvotaan homoikoneina sekä omien tuntemuksien tulkkeina, toisalta taas naisia ja naisellisia piirteitä halveksutaan. Tosin nämä eivät ole mitenkään geneerisiä piirteitä.

_____

Tyylistä ja sen "luonnollisuudesta" Quentin Crisp: "Todellinen tyyli kumpuaa aina sisältä päin, mutta on keinotekoisesti ylläpidetty."

"itse suhtaudun erityisen stereotyyppisiin homoihin ja lesboihin yleensä hivenen huvittuneena, koska pidän sitä vain huomionhakuna ("katsokaa katsokaa kaikki, minä olen homo/lesbo ja ylpeä siitä, näkeväthän kaikki varmasti!!") ja että koetetaan olla kuin "kaikki" muutkin homot, jotta kävisi hyvä flaksi."

a) En koskaan ole nähnyt oikeasti poikamaisen miehen neiteilevän/keikistelevän huomionhakuisuuden vuoksi (muuten kuin pelleilymielessä). Luulen, ettei kukaan mies valitsemalla valitse "feminiinisyyttä".

b) Suurin osa homomiehistä etsii kumppanikseen ensisijaisesti miesmäistä miestä, joten feminiininen mies ei ole "kuten kaikki muutkin homot", eikä sellaisellä kai yleensä käy hyvä flaksi. Päin vastoin: "koettaa olla kuin kaikki muutkin homot" tarkoittaa sitä, että koittaa olla mahdollisimman poikamainen. Niinkuin St. Judy kirjoitti.

Olen ymmärtänyt, että lesbopuolella tämä ei ole ihan yhtä yksiselitteistä, vaan siellä maskuliininen nainen on ikäänkuin se ensisijaisesti tavoiteltu? Tosin, luulen, että "lesbopuolella" touhuilee oikeasti aika suuri joukko biseksuaaleja. Tämäkin asia lienee toisin miesten homoskenessä, jossa biseksuaaleja on vähän (omat kuviot). Suuri osa bissemiehistä taitaa pitää myös feminiinisistä miehistä tai tuota, feminiinen mies menee bissemiehelle ikäänkuin "naisrekisteriin" ja sitä kautta suhtautuminen on suopeampaa?

No juu, ylläoleva hiekkalaatikon säännöstö on tietty lopulta kökköyttä, mutta niin se kai vähän toimii. Ja osaksi tuon säännöstön taitaa sanella biologia (pääsinpäs taas lempiaiheeseeni, oujea ;) Tästä päästäisiin jälleen tosi kiinnostaviin paradokseihin....

Niin, joo, ja toki varmaankin feminiinisen miehen hyljeksynnässä homojen taholta pelaa vähän sama psykologia, kuin mikä pelaa heterojen homo-ongelmaisuudessa: miehet, joilla on vaikeuksia hyväksyä omia epätoivotuksi katsottuja piirteitä hyljeksivät näillä piirteillä varustettuja ihmisiä...?

Määrittelevätkö lesbotkin itseään "heteromaiseksi"? Butch/femme roolit, jos niitä rooleiksi voi sanoa, jäljittelevät usein hyvin perinteisiä miehen ja naisen rooleja. Femmet oli ainakin jokin aika sitten vielä aika pitkälti epäsuosiossa lesbojen keskuudessa. Feministi(lesbot) olivat omalta osaltaan vaikuttamassa aikaisemmin viittaamaani drag-queenien sensuuriin.

Ja olen aina miettinyt, mitä eufemismi "heteromaisuus" oikeastaan tarkoittaa? Tavallisuutta? Normaaliutta, jos homoseksuaalisuus luonteenpiirteenä koetaan jollain tapaa epänormaaliksi tai keinotekoiseksi?

Hetki, mihin suuntaan ja miksi feministit (tai lesbot feministit) vaikuttaisivat drag queenien ilmaisuvapauteen?

Ai niin, ja sanalla "heteromaisuus" viitataan varmaankin seuraavaan: "henkilö on lähempänä dimorfista jakoa naiseuteen ja mieheyteen" ;) Monimutkaisemmin ilmaistuna.

"Olen ymmärtänyt, että lesbopuolella tämä ei ole ihan yhtä yksiselitteistä, vaan siellä maskuliininen nainen on ikäänkuin se ensisijaisesti tavoiteltu?"

Yleistäen kyllä. Monet ilmeisesti edelleenkin (ainakin silloin, kun olin parikymppinen) leikkaavat pitkät hiuksensa lyhyiksi ja ns. korostavat maskuliinisuuttaan lisätäkseen vientiään. Ja koska homomiehet helposti yleistetään "neideiksi" ajattelin, että tämä on samaan tapaan tavoitellumpaa pariutumismarkkinoilla. Ilmeisesti näin ei sitten ole?

"Määrittelevätkö lesbotkin itseään "heteromaiseksi"? Butch/femme roolit, jos niitä rooleiksi voi sanoa, jäljittelevät usein hyvin perinteisiä miehen ja naisen rooleja."

Niin. Sitten ovat "'femmet', jotka pitävät 'femmeistä'", sillä lienee nykyään jokin oma nimityksensä. En tiedä kuinka yleistä on käyttää sanaa heteromainen, mutta se tulee hyvin ymmärretyksi muidenkin kuin lesbojen keskuudessa.

Ja ei, naispareista ei tarvitse mennä niin, että suhteessa olisi "mies" ja nainen.

"Hetki, mihin suuntaan ja miksi feministit (tai lesbot feministit) vaikuttaisivat drag queenien ilmaisuvapauteen?"

Viittasin tuossa viestiini 15 / 27. Feministit kokivat drag sekä trans-ihmisten tulkinnan naisesta naista alentavana.

Hei haloo.

Nyt alkaa mennä viestit ihan urpocahatmailtweettailuksi.

Olkaapa kiltisti.

On se nyt jumalauta ihme, ettemme me homot ja lesbot mahdu edes samalle foorumille.
Itse myönnän yhdessä vaiheessa olleeni yllättynyt, että lepsojahan täälläkin oli kirjoittelemassa, kun luulin tämän sivuston olevan pelkästään miehille, mutta asian ymmärrettyäni tajusin hyödyllisyyden.
Kirjoitellaan vaan jatkossakin yhdessä; te lesbot farkuissanne ja ruutupaidoissanne ja me homot sukkahousuissamme ja kukkamekoissamme.
Kuinka helvetissä nämä "kulttuurierot" saataisiin loppumaan?
Minä en tunne ensimmäistäkään "hinttimäistä" homoa, ja hyvä niin. En tunne myöskään ensimmäistäkään "rekkakuski" -lesboa ja hyvä myös niin. Minä tunnen vain mukavia lesboja ja yhtä mukavia homoja (yhden sellaisen kanssa olen ollut yhdessä jo 13 vuotta).
Mikä hitto siinä on, että me jotenkin eriydytään toisistamme?

P.S. Ai niin onhan nämä ultraäärifeministit, jotka haluavat kieltää koko miessukupuolen olemassaolon. Aika moni lesbo valitettavasti kuuluu tuohon liikkeeseen tavalla tai toisella.

Keskustelun lopputulemana voisi pitää sitä, että sekä heteromiesten, homojen, lesbojen, että biseksuaalien on paras olla mahdollisimman maskuliinisia. Vain heteronaiset saavat olla feminiinisiä ja heitäkin heteromiehet perinteisesti pitävät alempinaan. Mä kutsuisin tätä yhtälöä sovinismiksi, kutsukoon "feministilesbot" sitä miksi haluavat.

Omat kokemukseni miesmaailmassa eivät vastaa käsitystä homojen machon tarpeesta. En tarkoita varsinaisesti puhua itsestäni, vaan käyttää itseäni esimerkkinä tietyntyyppisestä homosta. Oon aina ollut hyvin laiha ja poikamainen ja saanut osakseni ihailua juuri sen vuoksi, sekä baareissa että niillä foorumeilla joita oon sinkkuaikoina käyttänyt. Ranneliike oli aikoinaan ensimmäinen nettisaitti jossa törmäsin päinvastaiseen. Silloinkin joku vastasi ihmettelyyni, että älä huoli, oikeessa elämässä se menee kuitenkin toisin. Ja niin se menikin. Ehkä asiat ovat myös muuttuneet?

Tosin musta ovat aina tuntuneet viehättyvän ensisijaisesti itseäni huomattavasti vanhemmat miehet. Sellainen setä + tuhma poika -aspekti voi olla monesta kiehtova. Ja toinen mua herkästi lähestyvä ryhmä on heterot tytöt. Pitkään mä olin mielelläni ihana ihan kenen tahansa kehumana, aikuisena ei enää niin jaksa sellaista lässytystä.

Oon kyllä aina viihtynyt omassa vartalossani, tosin siihen viihtymiseen on vaikuttanut suuresti se hyväksyntä jota sain nuorena. Täytyy kyllä tunnustaa, että täyttäessäni 25 oli ihan kiva huomata, että mullekin on kehittynyt hartiat ja parrankasvu. Enää en menisi tytöstä pelkkiä vaatteita vaihtamalla.

Vai onko neitimäisyys/feminiinisyys sitten eri asia kuin poikamaisuus? Maskuliinisia emme kummankaanlaiset ole.

Pete, me ollaan keskusteltu aihesta ihan hyvässä hengessä. Mutta miksi susta on hyvä, että et tunne hinttimäisiä homoja? Juuri tuo asennehan tässä oli se ongelma jota yritettiin selvittää. Siihen en voi yhtyä, että monet lesbot kuuluisivat johonkin ultrafeministiliikkeeseen ja olisivat miesvihaajia..

"Hyvä niin" tarkoittaa olemassaolevan asiaintilan hyväksymistä, ei sitä että asiaintila olisi jotenkin optimaalinen tai yleensä ottaen auvoisa.

"Itse myönnän yhdessä vaiheessa olleeni yllättynyt, että lepsojahan täälläkin oli kirjoittelemassa, kun luulin tämän sivuston olevan pelkästään miehille, mutta asian ymmärrettyäni tajusin hyödyllisyyden."

Itse taas tulin naisten sivuille, http://lepakkolaakso.net , mutta kuten linkistä huomaat, että sivuston sisältö on täsmälleen sama kuin ranneliike.netissä, värit ovat eri mutta keskustelupalsta ja jutut ovat samat. Se siitä naisten omista sivuista ;)

Mitä eriytymiseen tulee, itse en "tunne tunne" oikeastaan ketään kaapista tullutta homoa, lähimmissä ihmisissä eikä työkavereissa ei ole ainuttakaan. Oikeastaan meidän molempien ystävissä n. 99% on heteroita tai ainakin elää heterosuhteessa. Tietysti tiedän homoja vähän lähipiiriä kauempaa, mutten ketään, jonka kanssa vaihtaisin ajatuksia tai edes viettäisin aikaa. Ns. arki ei oikein kohtaa heidän kanssaan. Kun lapsi kasvaa pitää varmaan hankkia tuttavapariskunniksi nykyistä enemmän nais- ja miespareja.

Minustakin tämä keskustelu on edennyt kiinnostavasti ja hyvässä hengessä. Ihmettelen Peten kommenttia (29). Varmuuden vuoksi: Jos olen omalta osaltani loukannut Peteä, niin pyydän anteeksi.

Tuntuu, että tämä naiseus-mieheys terminologia ja aiheen käsittely on haastavaa. Luulen sen johtuvan arvolatauksesta, joita jengi aiheeseen kohdistaa, tahtomattaankin.

Pitäisiköhän maskuliinisuuden/feminiinisyyden, naisellisuuden/miehekkyyden, poikamaisuuden/tyttömäisyyden sijaan käyttääkin vaikkapa termejä T ja E? ;) T-henkilö, T-ominaisuudet ja E-henkilö ja E-ominaisuudet (testosteronista ja estrogeenistä)? Ehkä tällainen auttaisi irtaantumaan arvolatauksista tematiikassa nainen/mies. (En tarkoita, että pelkästään testosteroni ja estrogeeni aiheuttavat erot naiseudessa ja mieheydessä, tekijöitä on varmaan satoja, mutta jos täytyy yrittää valita jokin etäännyttävä termi..)

Länsimainen arvo lienee, että T ja E piirteet ovat lähtökohtaisesti samanarvoiset, mitä ne ikinä milloinkin ovatkaan. Tästäkin näkökulmasta on kiinnostavaa, ettei näin tosiasiassa ole lainkaan.

Tämä keskustelu on ajautunut käsittelemään asetelmaa T ja E piirteiden suhteen homojen ja lesbojen keskuudessa. Lähtökohtana oli "Dennisin helvetin hinttimäinen ääni". On kiintoisaa miettiä, mikä tekee Dennisin äänestä "hinttimäisen" ja miksi se ärsyttää joitakin. Muita mielenkiintoisia pointteja olivat St. Judyn kertoma tieto siitä, että drag-queenit saattava osua feministin kiukkuhermoon. Ja vahvistus, että naisista pitävät naiset saattavatkin pitää miehekkäistä naisista (vaikkeivat ehkä kutsukaan tuota piirteistöä 'miehekkyydeksi'). Tällainen on kiinnostavaa ja kertoo asioita meistä ihmisistä, ei pelkästään HLBT-henkilöistä.

Mielestäni tämä on ihan hyvässä hengessä käyty keskustelu, vaikka vastasinkin Is:n kommenttiin hieman kärkevästi - aihetta kun on jauhettu loputtomiin tällä(kin) foorumilla.

* Ja mitä tulee erilaisuuden sietokykyyn, Tyyneysrukous toimii niin homo-kuin heteroääniinkin. Rukouksessa esiintyvän "jumalan" voi vaihtaa vaikkapa Judy Garlandiksi tai Spagettihirviöksi. Ja jos oikein ärrrsyttää, radion voi aina vahtaa toiselle kanavalle.