Suuntautumisten terminologiaa

Monet ihmiset kokevat vaikeaksi määritellä oman seksuaalisuutensa siihen pisteeseen saakka, jossa voisi antaa itselleen ns. nimen, ja kokea itsensä osaksi jotain tiettyä ryhmää. Koska tunteet ovat alati muuttuvia, ei pysyvä lokeroituminen kenties ole koskaan mahdollista kaikille, mutta ainakin kunkin sen hetkistä tilannetta voisi olla mukava voida ilmaista jollain tavalla täsmällisemmin kuin "ei-hetero".

Eräs mun läheinen ihminen, joka aikansa yritettyään heterosuhteita siirtyi - ainakin omasta mielestään - pysyvästi samasukupuoliseen suhteeseen, määritteli itsensä seuraavalla tavalla: olen biseksuaalinen, mutta puhtaasti homoamorinen. Hän ei ole koskaan ollut RRRakastunut naiseen, vaikka onkin halunnut monia ja pitänyt heistä syvästikin.

Musta ilmaus oli niin loistava että tahtoisin lanseerata laajemminkin suuntautumisten määrittelyä vähän laajemmalla aspektilla kuin se perinteinen bi, ryyditettynä kenties prosenteilla paljonko mikin sukupuoli vetää puoleensa. Tuleeko muille mieleen muita seksuaalisen ja pariutumis-/"ryhmäytymis"käyttäytymisen osia joita voisi tällä tavoin kätevästi ilmaista, kuin seksuaalista ja amorista suuntaansa?

Tämä on kaikille teille, jotka ette pidä määritelmistä niiden ahtauden vuoksi. Ja te, jotka haluatte elää ilman määritelmiä muuten vain, olkaa hyvät ja eläkää.

Hieno ja tärkeä aihe.

Hmm... minulta meni kauan, ennen kuin ymmärsin, mikä on se määräävä tekijä omassa suuntautumisessani. Miehiähän ne kiinnostuksen kohteet ovat aina olleet, mutta "mies" ei ole se pääasia, se on naamakarvoitus. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta näin se on.

Asia valkeni minulle, kun vuosia sitten hyvä lesboystäväni kysyi: "Mitä, jos sinulle tulisi vastaan nainen, jolla on hienot viikset?" Tämä todella aiheutti pitkällisen pohdinnan: "Olenko homo ollenkaan?"

Päivien pohdinnan jälkeen lopputulos oli se, että olen homo: pidän miehistä ja miehisyydestä - ja kumppanilla pitää olla ne naamakarvat, jotta hän olisi kiinnostava. Seksiä ilman naamakarvoja... tämä on vaikea edes kuvitella!

Mutta ei tämä niin yksinkertaista ole: Yllätyksekseni genitaalit eivät merkitse paljoakaan. Voisin varmasti olla oikein hyvin FtM -transseksuaalin kanssa, jos tämä vain näyttää miehekkäältä mieheltä - olivat ne genitaalit ihan mitkä tahansa. Eli se on se "miehekkyys" ja turpakarvat, jotka tässäkin ratkaisevat.

Miten sitten määrittelisin itseni seksuaalisesti? Homo, kyllä. Mutta se jättää jotain todella tärkeää pois. Joku varmaan väittää vastaa, että tällaista ei olekaan: mutta naamakarvafetisisti on kai se pääasiallinen seksuaalisuuteni muoto.

Mutta ei vain seksuaalisuuden, sillä minun on vaikea muistaa niiden ihmisten kasvoja, joilla ei ole naamakarvoja. Näin on ollut aina: ehkä se on jotenkin valikoivaa kasvosokeutta. Kun kasvoihin lisätään karvat, niin minusta ne näyttävät miellyttävimmiltä (ja tietenkin seksikkäämmiltä), mutta myös persoonallisemmilta ja ystävällisemmiltä.

Muistan viikset ja parrat kasvoissa... mutta en muista helpolla karvattomia kasvoja.

---

Kaveri kysyi onko minulla tietokoneella pornoa. Näytin kansion... jota kaveri jäi selailemaan hieman ihmetellen. ”Täällähän on vain naamakuvia parrakkaista miehistä!” Niin... se on pornoa minulle.

Ehkä tuo pornon keräily määrittelee seksuaalisuuden paremmin, kuin mikään ajatuksella tehty pohdintatyö.

Heteroporno käy hyvin - kunhan vain ne miehet ovat minun makuuni. Seksi naisten kanssa on kyllä epäkiinnostava aihe muuten. Eihän heillä ole naamakarvoja!

---

Ihmisillä on usein tarve määritellä itsensä jollain tavalla. Mutta toivottavasti ihmiset antavat määrittelyilleen erittäin paljon tilaa. Ei ole tarpeen olla homo, bi tai lesbo. Määrittelyjä voi venyttää ihan niin paljon, kuin itse tuntee siihen tarvetta. Ja jos joku ei halua määritellä itseään, niin sekin on ihan OK.

Ihminen on todellisuudessa varsin paljon laajempi ja monipuolisempi seksuaaliselta ilmaisultaan, kuin mitä me luulemme. Meillä on kamala hinku määritellä, luokitella, lokeroida myös seksuaalista käyttäytymistä. Sellainen rajoittaa. Ihminen on kenties luovimmillaan juuri seksuaalisen toteuttamisen alueella, jos kulttuuri ja oma mieli antaa siihen luvan. Tämähän näkyy esimerkiksi vanhojen kulttuurien taiteessa ja monenlaisessa seksuaalisuuden ilmaisussa. Mieleeni tulee esimerkkinä Kreikan Mykonos-saaren lähistöllä olevan toisen saaren (nimi unohtunut) muinaisjäänteissä. Siellä eläneessä kulttuurissa fallos oli avoimesti palvottu kohde. Se näkyi vielä jättikokoisissa, osittain tuhotuissa fallos-patsaissa.

Tänä päivänä internet on antanut ihmisille lähes rajattomat mahdollisuudet seksuaalisiin fantasiointeihin. Exhibitionisteille, voyeuristeille, narsisteille jne. internet on suorastaan satumaa. Nyansseissa löytyy. Esimerkkinä vaikkapa homomiehille suunnatut sivustot, joissa mallit ovat muuten alasti, mutta pukeutuneet urheilusukkiin.

Kaikella kivalla on myös se ikävä puolensa. Internet voi toimia ihmissuhteiden estäjänä. Itselle tulee liioiteltuja vaatimuksia seksin alueella, lopulta ei uskalleta lähteä opettelemaan konkreettisia ihmissuhteita. Jämähdetään paikalleen pornovideoiden ääreen. Tärkeä puute on myös ihokosketuksen puuttuminen internetmaailmassa. Se on tietenkin ihmiselle hyvin tärkeä osa omaa seksuaalisuutta. Varsin moni on myös joutunut katumaan raskaastikin sitä, että on pistänyt itsestään rohkeita kuvia kaikkien katseltavaksi. Sellainen voi olla myöhemmässä elämässä suorastaan tuhoisaa vaikkapa omalle urakehitykselle tai jopa parisuhteelle.

Seksuaalisista mieltymyksistä lisää.

Aikanaan minulla oli työkaveri, heteromies, jolle naisen takapuoli edusti eroottisen mieltymyksen huippua. Vaikka työkaverini tiesi minun seksuaalisen identiteettini, hän mielellään keskusteli kanssani juuri naisen takapuolen kauneudesta ja eroottisuudesta. Naisen rinnat eivät hänelle olleet mikään erityinen kiinnostuksen kohde. Toisille miehille se voi olla ykkösasia. Sehän näkyy esimerkiksi glamour-valokuvastossa. Luoja oli ollut kaverilleni varsin antelias. Kun keskustelumme oli edennyt hieman pidemmälle, hänen etumuksensa pingottui silminnähden, mikä homomiehen silmille oli pelkästään hauska asia.

Aiemmin minulle miehen takapuoli ei merkinnyt eroottisessa mielessä oikeastaan yhtään mitään. Mielessäni pakarat olivat lähinnä iskunvaimentimen tehtävässä, jos sattuisi lentämään pyrstölleen. Työkaverini kanssa käydyt keskustelut opettivat minut katsomaan miehen takapuolta uudella tavalla. Kiinteätä, kauniisti kaartuvaa istumalihaksistoa pidän visuaalisesti todella hienona katsoa ja ihailla. Siitä ei kuitenkaan seuraa erityistä eroottista värinää omassa mielessäni. Yhdeksi tärkeäksi fetissikseni katsoisin miehen kasvot ja erityisesti silmät. Ruskeat silmät saavat minussa aikaan melkoisen tunnemyrskyn.

Nykyisin homomiehille penis tuntuu olevan erityisen tärkeä fantasian ja fetissioinnin kohde. Nykyisessä eroottisessa kuvastossa peniksestä on tullut samanlainen palvonnan kohde kuin joissakin muinaisissa kulttuureissa. Erityisesti näin tuntuu olevan amerikkalaisessa pornokuvastossa, jossa on menty jo minun mielestäni lähes epäuskottavuuden asteelle. Liitän tähän linkin erääseen kuvaan, jota pitkään mietin, voisiko se olla mitenkään totta. Kuva-asiantuntija totesi peniksen ja kivesten varjojen olevan hivenen erilaisia kuin peruskuvassa ja ääriviivojen olevan liian teräviä, kuuluakseen alkuperäiseen kuvaan. Hänen mielestään kuvamanipulaatio on kuitenkin tehty taitavasti. Tämän mallin kasvot saavat aikaan minussa selviä eroottisia väristyksiä.

Kuva: Thursday, May 3, 2012
http://randommale.blogspot.fi/2012/05/really.html?zx=7e2b03df18957c37

Peniksen ylikorostunut palvonta ei ole ollut aina, eikä kaikissa kulttuureissa tätä luokkaa kuin länsimaissa tänään. Esimerkkinä vaikkapa monet antiikin patsaat ja myös Michelangelo Buonarottin freskot ja patsaat. Niissä miehen sukuelin on saanut varsin vähäisen huomion. Joskus sitä voisi kuvailla rusinan kokoiseksi. Esimerkkinä vaikkapa yksi tunnetuimmista hänen töistään, David-patsas.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Daavid_%28veistos%29

Kuten oma esimerkkini osoittaa, me saatamme oppia uusia eroottisia mieltymyksen kohteita, jos vain annamme itsellemme sellaiseen luvan.

Amerikkalaisella ylimitoitetulla pornokuvastolla on suomalaiset juuret:

http://www.tomoffinlandfoundation.org/foundation/Misc/Volunteer/TofF_87-07.jpg

Tosin Tomin tapauksessa on epäselvää, miten paljon hän vaikutti nahkakulttuuriin ja sen ilmentymiin, vai vaikuttui näkemästään. Fantasiat taisivat ruokkia toinen toisiaan. Liiotteluun oli syynsä, pornon vapautuessa piti mennä vielä pidemmälle, mikä oli todellista.

Minusta se, jos on (edes teoreettisesti) kiinnostunut FtM transsukupuolisista, ei mitenkaan voi tarkoittaa etta mies ei ole homo. Transmiehet ovat ihan "yhta" miehia kuin cis-miehetkin. Se sitten riippuu pelkastaan henkilosta mika miehessa saa sut syttymaan. Toisaalta myos cis-naisilla voi olla kasvokarvoitusta. Mut sytyttavat erityisesti kasvot (ei mikaan erityinen piirre, mutta siina pitaa olla jotain mika sytyttaa - yleensa varmaan silmat), sitten ruumiinrakenne ja sukupuolielimet ovat vasta viimeisella sijalla. En osaa kuvitella minkalaista olisi seksi ihmisen kanssa jolla ei ole miehen sukupuolielimia, mutta jos tapaan jonkun ilman niita joka saa mut syttymaan, niin en nae syyta sanoa "ei".

Terminologiasta: Koska identiteettini rakentumisen ovat vaikuttaneen voimakkaammin muut seikat, kun seksuaalinen suuntautuminen, "homomaailma" on tuntunut aina joksenkin rajoittuneelta. Itse olen aina kokenut homokulttuurin itselle jokseenkin vieraaksi, homobaareissa tai sen lokeroissa tunnen itseni vieraaksi. Minulle ei ole koskaan ollut vaikeuksia homouden kanssa, en ole koskaan joutunut pähkälemään sen kanssa, mikä tai kuka olen.
Ongelma - jos siksi sitä voi kuvailla - on ollut siinä, että homomaailma ei ole vastannut kuvitelmiani ja tunnen itseni hyvinkin ulkopuoliseksi. Aika harvassa ovat ne illat, joissa olen homobaareissa täysin viihtynyt. Joskus nuorempani jopa muutin ulkonäköäni, jotta sopisin joukkoon tai kävisi "flaksi". Vieläkin huomaan käytökseni muuttuvan, kun astun homobaariin. Sitä jotenkin sensuroi itseään, tulee tarkemmaksi asennostaan ryhdistä alkaen.

__________

Oma naamakarvafetissini, kuten muutkin fetissit, jotka tiedostan ovat hyvin spesifioituja. Vaikka en mene sänkyyn ilman kokopartaa, mikä tahansa kokoparta ei kelpaa. Ihminen kokonaisuutena on lähtökohtana kiinnostukselle. Käsittääkseni jonkin tietyn spesifin fetissin omaavalle, juuri se ihminen on toisijainen?

kesäpoika!

Nyt on kesä ja se ilahduttaa monin tavoin - kuten viestilläsi!

Ajatus aikasidonnaisuudesta on kannatettava, sillä ihminen etsii ja löytää, on tietämätön ja tajuaa, on välinpitämätön ja rakastaa (näin osittain ääripäinä ilmaisten). Seksuaalisuuden kuvaaminen perinteisellä janalla (homosta - heteroon) ei ota huomioon eri aikoja eikä eri tiedostamisen asteita. Jana ei myöskään ota huomioon sitä, että ko. janalla sukupuoli on määriteltävä, mutta aina se ei ole mahdollista. Myöskään yhdistelmät eivät onnistu, jos täytyisi määritellä itsensä yhtenä pisteenä janalla.

Itse näen rakkauden hyvin psykofyysisenä kokemuksena (parhaimmillaan mielestäni) ja monitasoisena, joten oudoksun ajatusta biseksuaalisuudesta, jossa kuitenkin pidetään - tapauksessasi naisesta - syvästi, vaikka tapauksen mies on homoamorinen. Rakastumiseen kuuluu myös fyysinen puoli, jolloin biseksuaaliseksi määrittely tulee - minun ajattelutavallani - ongelmalliseksi. Tuon tämän - ehkä jonkun mielestä semanttisen - ongelman esille, koska, kesäpoika, otat esille juuri määritelmät ja niiden mahdollisen ahtauden.

Niisku kirjoitti:

> "Minusta se, jos on (edes teoreettisesti) kiinnostunut FtM transsukupuolisista, ei mitenkaan voi tarkoittaa etta mies
> ei ole homo. Transmiehet ovat ihan "yhta" miehia kuin cis-miehetkin."

Tekstin kirjoitettuani jäinkin miettimään tuota miten tekstini muotoilin, en kuitenkaan päättänyt editoida sitä uudelleen. Minulle FtM -henkilö voi olla hyvinkin miehekäs, vaikka korjauksia ei tehtäisikään loppuun asti. Tätä tarkoitin, kun kirjoitin "olivat ne genitaalit ihan mitkä tahansa".

Tulee nyt mieleen vaikka Buck Angel, joka on (minusta) miehekkäämpi kuin moni "alkuperäinen" mies. Buckilla on tosin edelleen naisen genitaalit, eikä hän ilmeisesti edes aio niistä luopua. Buck:
http://dirty-mag.com/03/ent_buck.html

Ajattelin kirjoittaessani, että tämä naisten genitaalien olemassaolo voi rajoittaa jonkin osan homoista pois: heitä ei tällainen asia kiinnosta. Itselleni tämä taas on hyvin neutraali asia: en selvästikään ole kovin penis-orientoitunut. Tätä tarkoitin tuossa tekstissäni.

---

Näitä trans-asioita (yms.) on ehkä hieman vaikea muotoilla tekstiksi, sillä aina pitäisi ajatella kaikkea ja kaikkia mahdollisuuksia - ja silloin tekstistä tulee helposti tönkköä ja pitkää.

Biologiselta näkökannalta on hankala hahmottaa sukuvietin ja eroottisen rakkauden tunteen erottelua eri paketeiksi tyyliin -seksuaalisuus, -amoria. On vaikea ymmärtää miten ja miksi näin olisi. Tästä enemmän tietävät, valaiskaa ihmeessä asiaa!

Sukupuolinen koneisto, mm. aivojen sukupuolittuneet osat, kypsyy ja käynnistyy teini-iässä, jolloin sukuvietti alkaa hakea ilmaisumuotoa. Myös eroottisen rakkauden tunteet alkavat tuolloin. Tämä tunne esiintyy kaikissa ihmispopulaatioissa (vaikka sitä ei aina hyväksytä) ja sillä lienee evolutiivinen kehityskaarensa. Vaikkapa lintujen sukimisrituaalit pesimisvaiheessa lienevät etäinen sukulainen. Eroottisen rakkauden tunteen kestoaika voinee vaihdella lyhyestä (ihastuminen), hyvinkin pitkään (rakkausavioliitto).

Sukupuoliset teot eivät toki aina kulje käsi kädessä rakkauden kanssa, kertaluontoisissa kohtaamisissa useimmin päin vastoin. Jos kuitenkin puhutaan toistuvasta toimintakuviosta, vakiintuneemmasta ihmisten välisestä sukupuolikäyttäytymisestä, niin yleensä seksuaalifysiologian ja neurobiologian välillä lienee selkeä vuorovaikutus: sukupuoliteot kohdistustuvat ensisijaisesti kohteisiin, joihin kohdistuu eroottisen rakkauden potentiaali ja toisaalta eroottinen rakkaus syttyy ensisijaisesti kohteisiin, joihin on mieltymys suorittaa seksuaalitekoja. Biseksuaalilla siis molempiin sukupuoliin yhtälailla. Jos näiden suhteen on itselle epäselvyyksiä ja tämä epäselvyys tuntuu aiheuttavan haittaa itselle ja muille, niin ei taida auttaa muu, kuin kokeilla eri vaihtoehtoja.

Sukupuolisuuteen liittyy toki arkuutta, epävarmuutta, sekaannusta ja väärinkäsityksiä, se on selvää. Sellainenkin tunne tulee toisinaan, että ihmisen sukupuolisuutta monimutkaistetaan toisinaan jostain syystä. Ihmisten itsetuntemuksen kannalta lienee arvokasta vaihtaa ajatuksia sukupuolisuuden luokituksista ja terminologiasta siitäkin huolimatta, että ne saattavat vaikuttaa tökeröitä, rajoittavilta, tarpeettomilta tai virheellisiltä. Ihmisistä kun on kyse, niin mikään luokittelu ei oletusarvoisesti ole 100%. Luulen, että tälläisella keskustelulla/pohdinnalla saatettaisiin osaltaan vähentää erheitä sukupuolisuuden saralla (vaikkapa se, että homoseksuaali perustaa perheen heteroseksuaalin kanssa vain huomatakseen 20 vuotta myöhemmin olevansa onneton tai kärsivänsä mielenterveysongelmista).

"Monet ihmiset kokevat vaikeaksi määritellä oman seksuaalisuutensa siihen pisteeseen saakka, jossa voisi antaa itselleen ns. nimen, ja kokea itsensä osaksi jotain tiettyä ryhmää."

Seksuaalisuus saattaakin olla vaikea määritellä, koska seksuaalinen halu voi kohdistua laajasti monenlaisiin ihmisiin ja myös esineisiin. Romanttisten tunteiden määrittäminen on helpompaa.

Minä pidän itseäni täysheterona, koska en ole koskaan ihastunut mieheen enkä osaa kuvitella, että jatkossakaan ihastuisin. Sen sijaan homoseksi kokeiluluontoisena tai kiimaperusteisena tai erilaisen kokeilemisena mahtuu hyvin ajatuksiini.

Siis romanttisesti täyshetero, seksuaalisesti bi-utelias tai yleiskiimainen.

Haaleaa satiinia kirjoitti:
> "Siis romanttisesti täyshetero, seksuaalisesti bi-utelias tai yleiskiimainen."

Minusta tuon on hienosti muotoiltu. Voi olla tosiaan hankalaa tunnistaa mistä on kyse kun kiinnostuksen osa-alueet vievät eri suuntiin. Hyvä pointti.

"Minä pidän itseäni täysheterona, koska en ole koskaan ihastunut mieheen enkä osaa kuvitella, että jatkossakaan ihastuisin. Sen sijaan homoseksi kokeiluluontoisena tai kiimaperusteisena tai erilaisen kokeilemisena mahtuu hyvin ajatuksiini."

Toistuvan toimintakuvion tai vakiintuneemman seksuaalikäyttäytymisen kriteerithän tässä eivät ainakaan täyttyne.

Unohtaisin taasen liialliset pähkäilyt ja toteaisin: kyseessä on korostuneen seksuaalivietin omaava heteroseksuaali, joka on valmis yksittäisiin homoseksuaalisiin kokeiluihin. Ei sen kummempaa. Koska kyseistä yksilöä kutsutaan tai hän kutsuu itseään heteroseksuaaliksi, seuraa tästä nimityksestä merkittävää tietoa ympäröiville ihmisille. Esim. se, ettei heteroseksuaalin kanssa sänkyyn päätyvän homoseksuaalin kannata odottaa tilanteesta sen pidemmälle menevää parisuhdetta.

Haaleaa satiinia kirjoitti: "Siis romanttisesti täyshetero, seksuaalisesti bi-utelias tai yleiskiimainen."

Sinulle ja muillekin heteroille annan neuvon, pysykää poissa homomiesten sängyistä. Tämä ihan oman itsenne vuoksi, mutta myös homomiehen vuoksi. Perustelen kokemani kautta.

Joskus nuoruudessa parille heterolle miestyötovereilleni tuli tieto jotakin kautta, että olen homo. He ilmoittivat haluavansa sänkyyn kanssani. Olin elänyt pitkäaikaisessa "puutteessa". Suostuin heidän ehdotukseensa etenkin siksi, että olin heihin kumpaankin hiukkasen ihastunut. Toteutuksessa oli mukana hivenen alkoholia uskalluskynnyksen alentamiseksi. Minulle kokemus ei ollut kaksinen tai oikeastaan se oli tylsä. Heille se oli järisyttävä kokemus. Kumpikin sai hirvittävän morkkiksen, jota oli paha jopa katsoa. Minun ja heidän välit rikkoutuivat toisen kohdalla pahoin, palautuakseen normaaliksi vasta monien vuosien jälkeen. Toisen kanssa välirikko oli täydellinen ja lopullinen. Tämän kolleegani itsetunnolle tapaus oli todella paha. Monia vuosia myöhemmin sain kuulla, että hän oli kertonut lähimmille kavereilleen minun raiskanneen hänet. Se väite ei pitänyt paikkaansa millään tavalla. Raivostuin tuosta tiedosta niin paljon, että aioin pistää hänet sanomisistaan vastuuseen. Muutaman järkevän ihmisen kanssa keskusteltuani päätin jättää asian sikseen.

Hetero-homoseksikokeilussa ovat mukana tietenkin myös homomiehen tunteet. Minusta ei ole lainkaan reilua, että homomiestä käytetään ikään kuin uteliaisuuden tyydyttämiseen ja sen jälkeen hänet heitetään menemään. Sellainen on moraalitonta.

juhani ongelmahan on vain jos toinen ei sano että tää on vain tämä kerta ja kokeilu, ettei toinen kuvittele mitään muuta, kuten ikävä kyllä sulle kävi ihastuneena.

En minä oikeasti mitään jatkoa kuvitellut. He olivat sen verran selkeästi heteroita.

Muutaman kerran olen ollut nuoruudessani tilanteessa, jossa henkilö on sanonut suoraan, ettei hän pysty päättämään onko hän oikeasti hetero vaiko homo ja haluaisi kokea miltä tuntuu olla sängyssä miehen kanssa. Empimisen ja pitkien keskustelujen jälkeen suostuin pyyntöön. Selvitin, että heille seurauksena voi olla morkkis ja ovatko he valmiit sen kestämään. Lopputulema oli, että he olivat aitoja heteroita ja lähtivät yrittämään parisuhteita naisten kanssa. Morkkista ei tullut.

Kyseiselle henkilölle siis kelpaavat panopuiksi kaikki kaksijalkaiset kananpojista tikapuihin ja kaikki hametta kantavat. Skotlantilaiset miehet mukaanlukien...

En oo koskaan tajunnut sitä, miksi jotkut suostuu kokeilukappaleiksi uteliaille. Tosin ihmiset hakee seksiltä muutenkin ihan eri asioita. Itelleni on pointti olla nimenomaan haluttu. Siksi en voi esimerkiksi ymmärtää miksi homopornossa on yhtenä haarana heterokundit jollain tavalla painostettuna homoseksiin. Se kertoo siitä, että ajatus heteroista on yleinen.

Mä oisin mielummin sellaisen miehen kanssa, joka on musta fyysisesti vastenmielinen, mutta tosi kiinnostunut minusta, kuin ihmisen kanssa, joka ois musta tosi tosi hot, mutta joka vaan suostuisi muhun tai kokeilisi että onko kaltaisteni kanssa oksettavaa panna. Tuo jälkimmäinen vaatii musta joko lievästi sosiopaattista luonnetta, tai (todennäköisemmin) valtavan vahvan itsetunnon, jota ei horjuta se, että toinen sitten kokeiltuaan on pettynyt kokemaansa eikä tykännyt. Ainahan niin voi käydä, mutta ei yhtä perustavalla tavalla.

Jotenkin en ees usko bi-uteliaisuuteen niin, että seksiä testaamalla selviäisi oma suuntautuminen. Suuntautuminen selviää tunne-elämän puolelta. Seksikokeilussa selviää, mitä kaikkea voi tehdä yleiskiimaisessa olotilassa ilman moraalista krapulaa, mutta se ihan eri juttu se.

https://www.youtube.com/watch?v=y8FXFQ68LUE

*Jos seksuaalisuus- ja amorisuussuuntaukset erotetaan toisistaan, niin sitten kokeilemalla selviää kyllä vaikka mitä.. Musta tuo yleiskiimainen on kans tosi kuvaava termi. Kiitti siitä.

Tuota, tuota. Lienen taasen yksinäni näiden ajatusteni kanssa, kun minusta ylläolevassa useassa kohti, jos sallitaan: a) ylianalysoidaan, b) täytyisi palata perusasioihin ja c) kissan häntä heiluttaa kissaa.

Lukuisissa erilaisissa konstellaatioissa voidaan kokea keskinäistä tai yksipuolistakin rakkauden "tunne-elämää". Rakkauden emootioita voi olla vaikka millaisia, platoninen rakkauskin lienee olemassa.

Mutta nomenklatuuri tässä asiassa on valikoitunut nimenomaa siten, että juurikin seksuaalinen mieltymys antaa nimen seksuaaliselle suuntautumiselle (=sukupuolinen suuntautuneisuus). Doh!

Hetero mies voi harrastaa seksiä miehen kanssa, mutta hän saa siitä silti eniten mielihyvää naisen kanssa. Tämän vuoksi kutsumme tapausta heteroSEKSUAALIKSI. (Hetero mies voi silti olla hyvinkin platoninen miespuolisen kaverin kanssa.)
Homo mies voi harrastaa seksiä naisen kanssa, mutta hän saa siitä kuitenkin eniten mielihyvää miehen kanssa. Tämän vuoksi kutsumme tapausta homoseksuaaliksi. (Homo mies voi silti olla vaikka kuinka platonisessa suhteessa naiseen.)
Biseksuaali voi harrastaa seksiä sekä naisen että miehen kanssa ja hän saa siitä molempien kanssa yhtäläisesti mielihyvää. Tällainen tapaus on nimeltään biseksuaali.

Nimeomaa porukan pitää näemmä enemmän oppia kuulostelemaan sitä, mitä oma keho kertoo. Miehillä eräs anatominen viisari kertoo värähdyksellään automaattisesti ja hyvinkin korkealla tarkkuudella, mitä oma seksuaalisuus on (ainakin murrosiän tienoilla). Naisilla esiintyvät vastaavat fysiologiset muutokset tietyissä anatomisissa paikoissa ja muissakin. (Eikä liene lopulta oikeasti huolta niistä emootioistakaan: eroottisen rakkauden tunteet käynnistynevät samantahtisesti ja samoihin suuntiin, jos ovat käynnistyäkseen, niitä kun voisi katsoa ikäänkuin saman ilmiön neurobiologiseksi ilmenemismuodoksi, hienoviritteisemmin ja valikoidummin! ;)

Yesman, mä oon eri mieltä siitä, miten kirjoituksessasi oli määritelty suuntautumiset. Se jättää kokonaan laskuista hyvin ison osan ihmisiä; kaikki ne, jotka pitävät kummastakin sukupuolesta, mutta eivät samalla tavalla tai yhtä paljon. Tuon määrittelyn mukaan vaihtoehdot ovat liian rajattuja, eivätkä oikeat ihmiset mahdu noin kapeille alueille. Tarvitaan joko reilusti enemmän vaihtoehtoja tai väljemmät rajat. Silti kerrotaan vasta jotain seksistä, eikä vielä mitään siitä, kenen kanssa halutaan elää. Ja ihan tarkka määritteleminen on silti ihan liian haastavaa.

Uskotko, että ihmiset ovat aina joko tasan 100% tai 50% jotain? Paljon yleisempi tapa on kuvata suuntautumisvaihtoehtoja janana. Tarkoititko, että et usko jana-ajatteluun, vai jotain muuta?

En oo varma viittasitko nimenomaan mun viestiini kommentoidessasi rakkautta. Kirjoittaessani tarkoitin laadultaan seksuaalista rakkautta. Se on sitä, josta käytin myös mun ystävän esimerkin mukan termiä amoria. Amoria, ts. suuntautumisen määrittelevä sukupuoleenrakastumistaipumus on omanlaistaan rakkautta. Amoria ei terminä pidä sisällään näin käytettynä sellaista rakkautta, jota tunnetaan vaikka lasta tai ystävää tai lemmikkiä kohtaan. Siitä oon samaa mieltä, että jos näitä kaikkia alettaisiin tunkea omaan suuntautumiseen, siitä tulisi katastrofi. Enkä voi olla ajattelematta, että ihminen on jollain tavalla epätasapainoinen jos hänen olisi mahdollista rakastaa vain yhteeen tiettyyn sukupuoleen kuuluvia lapsia.

Sukupuolinen suuntautuminen olisi musta tarkempi käännös ja paremmin kuvaava sana kuin seksuaalinen suuntautuminen. Mun mielestä kysymys on nimenomaan viehtymyksestä sukupuoliin, ei viehtymyksestä tietynlaiseen seksiin. Viehtymys tietynlaiseen seksiin (esim. anaaliseksi) on ihan oma juttunsa, joka tulee suuntautumisen lisäksi.

"En oo koskaan tajunnut sitä, miksi jotkut suostuu kokeilukappaleiksi uteliaille."

Koska he saavat siitä tavalla tai toisella mielihyvää. Ihmisen seksuaalisuus on kaikki ääripäät ja normipoikkeamat huomioiden erittäin monimuotoinen. Sellaista asiaa, joka ei jotakuta kiihottaisi, on vaikea keksiä. Jos hetero saa omituisia värinöitä homoseksistä, miksi homo ei voisi väristä heteroseksistä?

Toki homot ja heterot voivat väristä toistensa seksistä ja ihan mistä vain. Ehkä mun pitäisi tarkentaa, että toki ymmärrän sen, että ihmisellä voi olla mihin tahansa jokin kiehtoutuma (uusi sana!), mutta en tajua, miksi jostain tuntuu sille. Siinä, että tahtoo seksiä heteron kanssa ei ole kyse kiinnostuksesta heteroseksiin, sillä silloinhan haluaisi olla naisen kanssa. Siinä ollaan kiinnostuneita jostakusta, josta ei tiedetä ehkä muuta kuin se, että hän ei ole kiinnostunut minusta. Miksi haluta olla (ainaki lievästi) vastentahtoisen henkilön kanssa?

"Uskotko, että ihmiset ovat aina joko tasan 100% tai 50% jotain? Paljon yleisempi tapa on kuvata suuntautumisvaihtoehtoja janana. Tarkoititko, että et usko jana-ajatteluun, vai jotain muuta?"

Ihmisten kohdalla tosiaan harva asia on oletusarvoisesti 100%. Kaikki lienee liukumoa, kaikki voidaan esittää janalla, gaussin käyrällä, nelikentällä, piirakkagraafissa, sfäärisesti...

Silti näytämme puhuvan, ilman hurjia ongelmia, punatukkaisista (kuinka punainen sen tukan pitää olla?), blondeista, sinisilmäisistä, suomalaisista, ruotsalaisista, valkoisista, mustista, vasenkätisistä ("niin muttaku mä kirjoitan vasemmalla ja teen paljon muuta oikealla") jne. jne. Samoin näytämme pyrkivän jaottelemaan seksuaalisuutta (=suomeksi sukupuolisuus). Ajattelen, että sukupuolisuuden moninaisuudesta huolimatta ihmislajin repertuaari suuntautuneisuuden saralla voidaan pilkkoa pääluokkiin.

Nimitykset homoseksuaali, heteroseksuaali, biseksuaali jne. viittaavat ihmisen sukupuolisuuteen. Tarkemmin sanottuna ne viittaavat sukupuoliseen suuntautumiseen. Mitä sukupuolisuus sitten on? Se lienee kaikkia niitä toimintoja, ärsykkeitä ja vasteita, sekä fyysisiä että ihmisellä henkisiksi sanottuja, jotka pyörivät nimenomaa sukupuolisuuteen erikoistuneen elimistön ja fysiologian ympärillä. Tämä ehkä brutaalilta tuntuva elimistö käsittää tietenkin aivot yhtenä tärkeimmistä, mutta ei suinkaan ainoana! :)

Evolutiivisesti kaikki tämä toiminta on muodostunut suvullisesti lisääntyvällä eläimellä varmistamaan tarpeeksi monta parittelua ja siten tarpeeksi monta jälkeläistä, jotta laji säilyy. Voidaan toki argumentoida, että ihmisellä sukupuolisuus ei enää ole pelkästään - joidenkin mielestä ei ollenkaan - jälkeläisten saamista varten. Oltiinpa tästä mitä mieltä tahansa, niin silti näiden mekanismien, fysiologian jne. lähtökohtana on ollut usuttaa yksilöt lisääntymään.

Sukupuolisuutta käsiteltäessä voidaan toki puhua muistakin asioista, kuin suuntautuneisuudesta. Vaikkapa sukupuolisuuden intensiteetistä (esim. termit hyperseksuaalisuus, aseksuaalisuus) tai sen muista ulottuvuuksista (esim. fetissi). Näitä ei kannattaisi sekoittaa sukupuoliseen suuntautumiseen. Parroista, korkkaresta, alistamisesta, likaisuudesta tai vääryydestä kiihottuminen tai korkea hormonitaso hyperseksuaalisuuksineen pyörinee vähän eri tasoilla, kuin kiihottuminen sukupuolen tunnusmerkeistä tai käyttäytymisestä.

Ihmisen sukupuolisuus on taatusti monimuotoinen, monesta tekijästä koostuva ihmiselon osa-alue. Tarkkaan ottaen kahta samanlaista "sukupuolisuutta" ei varmaankaan ole olemassa. Silti sateenkaarikin mielletään koostuvan raidoista vaikka todellisuudessahan sateenkaaressa on ääretön määrä valon eri aallonpituuksia rinnakkain ("punainen", "keltainen" tai "violetti" jne. eivät oikeasti ole erillisiä raitoja, vaikka se sateenkaarilipussakin näin esitetään ;).

Olosuhteet - erityisesti valinnan vara - vaikuttavat siihen, minkälaisiin sukupuolisiin tekoihin kukakin milloinkin ryhtyy. Lähtökohtana sukupuolisuuden suunnan luokittelussa lienee kuitenkin vapaa valinta. Eli minkä sukupuolen edustajan kanssa kanssakäydessään kukakin kokisi saavansa suurinta mielihyvää, jos saisi vapaasti valita.

Biseksuaalin määrittelystä vielä (tämä näyttää hämmentävän ja hämmentävän): itsensä voi toki nimetä varmaankin kuinka haluaa - kunhan todellisuus vastaa nimitystä - mutta biseksuaaliksi sanottaneen nimenomaa tapausta, joka saa merkittävässä määrin yhtäläistä seksuaalista mielihyvää toteuttaessaa sukupuolisuutta (sekä mentaalista että fyysistä) molempien sukupuolien edustajien kanssa. Jokainen voi asettaa tuon merkittävyyden rajan mihin parhaimmaksi katsoo, mutta käytännön kannaltahan lienee selvää, että jos ihminen saa suurempaa tai kokonaisvaltaisempaa tyydytystä toisen kuin toisen sukupuolen edustajista, niin käytännössähän kyseinen ihminen lienee juuri tuohon sukupuoleen orientoitunut (eikä siihen toiseen).

Yesman, seksuaalisuus ja sukupuolisuus ovat eri asioita, kuten kateus ja mustasukkaisuus ovat eri asioita, vaikka niistä englanninkielessä käytetään samaa sanaa. Suomennettaessa yhteydestä pitää löytää merkitys kummasta puhuttiin, termiksi ei voi valita kumpaa vain. Ainakin mä ymmärrän ne vähän eri tavoin, vaikka niissä on paljon samaakin. Esim. sukupuoleen suuntautumisella tarkoitan homo-heteroakselia. Se ei pidä sisällään esim. fetisismiä, seksuaalisuus pitää. Biologiassa niitä kyllä taidetaan käyttää samaa tarkoittaen..

Oon samaa mieltä, että ei ole ongelma jakaa ihmisiä pääpiirteittäin ryhmiin. Kuitenkin jos joku on kiinnostunut vaikka hiuksista tai on työkseen hiusalalla, pelkkä blondi on aika ympäripyöreä ilmaisu, varsinkin kun hiuksiin on tapana nykyään laittaa sekaisin monia eri värejä ja/tai sävyjä, väri voi olla oma tai värjätty, raidoitettu, kerrostettu tai .. no, varmaan monia asioita joista mä en ymmärrä mitään ja ehkä nää esimerkitkin oli siksi surkeita.

Tän keskustelun tarkoitus oli kehittää termistöä niitä ihmisiä varten joista pääluokat on joko väärin luokiteltu tai sitten vaan liian ahtaita, jotta kysyttäessä tuntuisi rehelliseltä luokittaa itsensä johonkin niistä, kuten tässä mun esimerkissä kaverista, jota kumpikin sukupuoli panettaa, mutta joka ihastuu/rakastuu vain toiseen sukupuoleen. Onko se sitten bi vai homo? Musta tuo biseksuaalinen ja homoamorinen oli hyvin määritelty ja oikein ymmärrettävää. Siinä sanaa seksuaali on käytetty merkitsemään sitä mille se kuulostaa, ei sitä, mitä se tapaa yleensä tarkoittaa, eli tätä koko viehtymys-ihastumis-panetus-rakastumis -aspektia.

Ajatellaan vaikka tilannetta jossa tapaa jonkun bisseksi itsensä esitelleen baarista, vie kotiinsa, panee ja rakastuu, pyytää treffeille. Kyllä mä tuntisin tulleeni harhaanjohdetuksi ymmärtäessäni että niin siis tässä se bisseys tarkoittikin pelkkää seksiä, mutta hän ei vain selittänyt tarkemmin, koska kieltämättä kuuluu pääryhmään biseksuaalit. Ilman lisäselvitystä mä ymmärrän sanan seksuaali sillä laajalla tavalla joka pitää sisällään kaiken. Tavallaan bisseys vaatii aina lisämääritystä.

Toisaalta jos esimerkin kundi olisi esitellyt itsensä heteroksi, koska se on ryhmä jonka kaikki merkitykset pystyy täyttämään, en käsittäisi miksi se sitten kuitenkin tahtoisi lähteä panemaan mun kanssa. Eivät "oikeat heterot" niin tee.

Pelkät pääryhmät eivät toimi silloin kun ihmisen rakastumis- ja panetustaipumukset ovat eri asioihin kohdistuneita. Usein ne toimivat. Ootko mun esimerkkitapauksen määrittelyn hämäävyydestä samaa vai eri mieltä? Mihin ryhmään sä hänet laittaisit? Vaatiiko bisseys susta "aina" takempaa selitystä, jos esimerkiksi rakastut häneen?

Lisää määrittelyä.. Nopeesti ajateltuna sukupuolia voisi olla olemassa kolme: naiset, miehet ja interit. Kaikki kuuluisivat johonkin näistä, mutta tavallaan eri kautta. Esim. että mä oon mies perinteistä reittiä, Juuso taas on syntynyt mieheksi transsukupuolisuuden kautta (FtM-transsukupuolinen). Voisko tällainen ilmaisu olla toimiva? Mielipiteitä?

Tuota tuota, kyllä kai seksuaalisuus yleensä käsitetään sivistyssanaksi (tai anglisismiksi) sille, mille on olemassa suomenkielinenkin sana: sukupuolisuus. Itse asiassa suomen kielen 'sukupuolisuus' on ihan käypä sana. Sehän kuin ikäänkuin tulee paketoineeksi näppärästi yhteen pakettiin sekä yksilön sukupuolisuuden kokemuksen (eli mitä sukupuolta edustaa ja millaisena näkee oman sukupuolisuutensa) että sukupuolisen käyttäytymisen (eli millä tavalla ilmentää sukupuoltaan, sukupuolisuuttaan ja vastaanottaa sukupuolisuutta toisilta). Nämä kaksi - kokemus ja käyttäytyminen - lienevät kuitenkin läheisessä tekemisessä toistensa kanssa.

Mielestäni vaikkapa 'blondi' on arkipäiväisessä kielenkäytössä ihan ymmärrettävä sana ihmiselle itselleen ja ympäristölle, vaikka toki, jos tuonkin asian haluaa hajottaa atomeihinsa ja monimutkaistaa, niin sitten voi alkaa määritellä sävyjen, kiillon (ja älykkyyden? ;) prosentteja, joilla blondiutta mitata. Luulen kuitenkin, että käytännössä termi blondi on suurimmalle osalle ihmiskuntaa melko selkeä riittävällä tarkkuudella: kyseessä on värikirjon "vaaleammasta päästä oleva ihminen".

Ajattelin, että tämän keskustelun tarkoitus oli se, että terminologia saataisiin heijastamaan tosiasioita. ;) Itse asiassa jako -seksuaalisuus / -amoria kuulostaa suoraan sanoen melkoiselta hömpältä. Jos amoria määritetään "laadultaan seksuaaliseksi rakkaudeksi" (kesäpoika) ja seksuaalisuus määritellään "kyvyksi kokea eroottisuutta" (wikipedia), niin jo tämä kertoo, että molemmat ovat käytännössä sama asia. Se, että joku haluaa tai katsoo voivansa erottaa "seksuaalisen rakkauden" kokemuksen irralleen muusta seksuaalisuudesta kertonee sekin tietenkin jostain.

Jos kysyt, kaverisi on joko homoseksuaali tai hänellä on biseksuaalina ollut TODELLA huono tuuri vastakkaisen sukupuolen edustajien laadun kanssa. ;)

"Kyllä mä tuntisin tulleeni harhaanjohdetuksi ymmärtäessäni että niin siis tässä se bisseys tarkoittikin pelkkää seksiä, mutta hän ei vain selittänyt tarkemmin, koska kieltämättä kuuluu pääryhmään biseksuaalit."
Ööö? Biseksuaalisuushan nimenomaa tarkoittaa seksuaalista suuntautumista. Eli että saa eroottista mielihyvää molempien sukupuolien kanssa. Jos todella on näin, ei pitäisi olla mitään syytä, miksei sukupuolisuuden "mentaalinenkin" aspekti toteutuisi: voi rakastua molempien sukupuolien edustajiin. Ahaa.. onkohan tässä nyt kyseessä jokin estoisuusasia? Eli jotkut bisset ovat opetelleet menemään aidan matalimmasta kohdasta eivätkä salli itsensä rakastua oman sukupuolensa edustajaan, mikä onkin perin vaivalloista. Estoisuus on eri asia, kuin varsinainen sukupuolinen suuntautuminen.

"Toisaalta jos esimerkin kundi olisi esitellyt itsensä heteroksi, koska se on ryhmä jonka kaikki merkitykset pystyy täyttämään..."
Tavoitteena lienee saavuttaa vastaava termin yksiselitteisyys (niin pitkälle kuin ihmisen kohdalla mahdollista) kaikkien suuntautumisten suhteen.
Heteroseksuaali mies panisi tosiaan miestä vain poikkeustilanteessa.

"Pelkät pääryhmät eivät toimi silloin kun ihmisen rakastumis- ja panetustaipumukset ovat eri asioihin kohdistuneita."
Tuota, tarvitaan vielä paljon vakuuttelua saada mut uskomaan, että saman ihmisen päänuppi voisi reagoida eri stimuluksiin (rakastuminen) kuin hänen heppinsä (panetus). Kyllä yhden ihmisen aivot ja heppi ovat samojen neurofysiologisten lainalaisuuksien ohjaamat: jos stondaa naiselle, mutta ei miehelle, niin kyllä kirjoittaa oodejakin naiselle eikä miehelle. Jos stondaa molemmille, niin sitten kirjoittaa oodeja molemmille, jos ei anna jonkin estää itseään.

"Vaatiiko bisseys susta "aina" takempaa selitystä...?"
Ei tarvitse. Biseksuaalisuus on minulle yksiselitteistä: sukupuolisuus kohdistuu merkittävässä määrin yhtä lailla molempiin sukupuoliin. Molempien sukupuolien edustaja voi saada sekä hepin että pään pyörälle, jos sopiva yksilö tulee vastaan.

"Nopeesti ajateltuna sukupuolia voisi olla olemassa kolme: naiset, miehet ja interit."
Myös naiseus ja mieheys noudattanee jonkinlaista normaalijakaumaa (gaussin käyrä). Suurin osa ihmiskunnasta voidaan luokitella joko naisiksi tai miehiksi. Välimuodot ovat harvinaisempia, mutta toki olemassa. Suurimmat ryhmät ovat: heteroseksuaalinen nainen ja heteroseksuaalinen mies.

"Juuso taas on syntynyt mieheksi transsukupuolisuuden kautta (FtM-transsukupuolinen)."
Sanoisin yksinkertaisesti: Juuso on mies (loppuun vietyjen korjaustoimenpiteiden jälkeen). Jos Juuso jää korjaustoimenpiteissä johonkin välille, niin sitten hän kai olisi inter? Jos Juuso taas ei aloittaisi korjausprosessia, niin sitten hän olisi varmaan transmies.

Yesman, nyt ymmärsin mitä ajat takaa. Eli että et varsinaisesti ajattele määrittelyn olevan turhaa sellaisenaan, vaan et usko että on olemassa ihmisiä, joita em. määrittelyt oikeasti kuvaisivat (jonka vuoksi määrittely tulee turhaksi). Ymmärsinkö oikein?

Mulla on taipumus uskoa ihmisten pitävän juuri niistä asioista ja juuri sillä tavalla kuin he kertovat itse. Tarkemmin ajatellen mulla on itellänikin tavallaan seksifantasioita ihan tietynlaisista ihmisistä, jonka saman ominaisuuden vuoksi en usko että ihastuisin heihin. Kuulostaa tosi kierolle, mutta se onkin seksijuttu, perverssio tavallaan, jossa sama asia kiehtoo seksuaalisesti, mutta ei todellakaan arkielämässä. Kyllä mä voin kuvitella että jollain on samanlainen juttu kokonaiseen sukupuoleen. Vaikka sellainen voisi olla iso ja tärkeäkin fantasia, jota tahtoo silloin tällöin toteuttaa, ei kuitenkaan sellainen, jolle haluaisi omistaa loppuelämänsä.

Mä en usko voivani erottaa seksuaalista rakkautta erilleen muusta seksuaalisuudesta, musta se on täysi mahdottomuus. Sen sijaan väitän, että on olemassa seksuaalisia haluja, jotka voidaan erottaa rakkaudesta. Tästä on esimerkkejä vaikka kuinka, esim. kaikki fetismit, joihin ei liity rakastumisen tunnetta. Musta on selvää, että joku voi pitää kumisaappaista, muttei välttämättä rakastu niihin. Tällainen fetisismi voi olla yhtä hyvin johonkin ominaisuuteen, jopa kokonaiseen sukupuoleen.

Mitä ajattelet siitä, miten Haaleaa satiinia määritteli itsensä: "Minä pidän itseäni täysheterona, koska en ole koskaan ihastunut mieheen enkä osaa kuvitella, että jatkossakaan ihastuisin. Sen sijaan homoseksi kokeiluluontoisena tai kiimaperusteisena tai erilaisen kokeilemisena mahtuu hyvin ajatuksiini." Tämähän ei juuri eroa kaverini tilanteesta laadullisesti, mutta halun määrässä kyllä, sillä kaverin kohdalla se vähemmän kiinnostava sukupuoli on kuitenkin niin kiinnostava, että hän kokee sen osaksi seksuaalisuuttaan. Ja tietysti sen suhteen että Haaleaa satiinia on ensisijisesti hetero, mun kaveri homo.

Tai ehkä mun pitäisi kysyä tarkemmin, koska kerroit jo aiemmin mitä ajattelet: mitä ajattelet silloin kun seksi ei ole pelkästään kokeiluluontoista vaan tapa, mutta silti tavallaan tunteetonta? Sitäkö, että on vain sattumaa, että hän ei ole rakastunut niihin naisiin, joiden kanssa on ollut? Sekin voi tietysti olla mahdollista, on aika vaikea todistaa tunne jota ei ole koskaan tapahtunut mahdottomaksi tapahtua koskaan.

Jos lähdetään ihan tarkoiksi hiuksia halkomaan, tarkinta olisi ehkä sanoa hänen olevan sekä homo- että heteroseksi -orientoitunut homoseksuaali, jolloin seksuaali-sanaa käytettäisiin sisältämään kaikki sukupuolisuteen kuuluvat asiat panetuksesta rakastumiseen. Mutta homoamorinen biseksuaali kertoo musta kaiken saman, koska amorisuus on erotettu omaksi osakseen, seksuaalisuuteen jää enää seksijutut.

Arkielämässä normisti laajat määritteet blondiudesta, suomalaisuudesta ja bisseydestä välttävät ihan hyvin, aina ne eivät riitä kuin alkukohdaksi.

Ja joo, kyllä tarkoitus on saada määritelmät vastaamaan oikeita kokemuksia eikä vaan paloitella ja eritellä pelkästä kirjoittamisen ilosta. :)

No juu. Varmaan näistä asioista voi toistaiseksi ajatella, kuten parhaaksi näkee, koska vielä ei taida olla kertynyt tarpeeksi dataa, mutta minulla on kova luottamus luonnontieteisiin tässäkin asiassa. :)
Itse tarkastelen sukupuolisuuttakin ensisijaisesti biologisena ilmiönä, ehkä koska en muutakaan osaa, mutta toki koska luulen juurikin sen lähestymistavan antavan lopulta pisimmälle vieviä ja järkevimpiä vastauksia.

Ihminen on monimutkainen olento. Neokorteksi näyttäisi olevan semmoinen paikka, että siellä joskus "alemmat ruumiintoiminnotkin", kuten sukupuolisuus, saattavat alkaa näyttää epäselviltä. Luulen kuitenkin, että lopulta tässäkin asiassa "luonto ajaa tikanpojan puuhun", jos kuulostellaan. (Niin, siis, herkällä foorumilla selvennys: vaikkapa homoseksuaalille tikanpojalle tuo puu olisi seksuaalisuuden toteuttaminen samaa sukupuolta olevan tahon kanssa. Biseksuaalille molempien. Jne.)

Otin yllä puheeksi juurikin tuon fetisismin tai "objektiseksuaalisuuden". Tätä tosiaan ei kannattaisi sekoittaa sukupuoliseen suuntautuneisuuteen, vaikka tässäkin ketjussa yllätyksekseni nämä asiat näyttävät vähän sekoittuvan. Jossain vaiheessa ihmiset ovat tulleet määritellyksi eri asiaksi sen, jos kiihottuu tietystä tilanteesta tai tietystä esineestä kuin sen että konstantisti kiihottuu tietyn sukupuolen tunnusmerkeistä. Voi toki taas pähkäillä, kuinka tarkkaa tai keinotekoista tuollainen jako on. Että jos mies kiihottuu korkkareista, niin tätä kutsutaan fetissiksi, mutta jos hän kiihottuu naisen rinnoista, niin tämä onkin heteroseksuaalisuuden ilmentämistä... (tosin, tissifetissihän on nykyään kyllä sekin tunnettu sana ja ilmiö, ja se erotetaan heteroseksuaalisuudesta, joka käsitetään paljon laajemmaksi kokonaisuudeksi).

Sanoisin, että jaottelu tässäkin suhteessa on järkevää. On järkevä tarkastella IHMISYKSILÖIDEN VÄLISTÄ vakiintunutta seksuaalisuutta omana kokonaisuutenaan, koska suurimmalla osalla ihmiskuntaa sukupuolisuuden lähtökohtana on ihminen, ei esine tai tilanne. Ja laajemmin, kun taas mennään sinne evoluutioteorian puolelle, niin ihmisenkin seksuaalisuuden koneisto on lopulta virittynyt seuraavaan: sukupuolisuus tähtää paritteluun lajikumppanin kanssa. Ei objektien (vaikka toki kiimainen hirvas saattaa kokeilla onneaan vaikkapa auton kanssa... ;)

Haalean satiinin tapaus on edelleen mallia: "korostuneen seksuaalivietin omaava heteroseksuaali, joka on valmis yksittäisiin homoseksuaalisiin kokeiluihin." Hän voisi ajatella menevänsä seksiin miehen kanssa hormonimyrskyssä tai ympäristötekijoiden viemänä. Jos saa valita vapaasti, niin heteroseksuaalille sukupuolisuudesta oman sukupuolen edustajan kanssa ei konstantisti oikein voi tulla yhtä antoisaa, kuin vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. (Eli karrikoidusti: jos rivissä on Jessica Alba ja David Beckham, niin kumman otat). Jos tulee, niin sitten voi alkaa miettiä, mitä se oma seksuaalisuus oikeasti olikaan. En usko, että biseksuaalisuuteen voi opetella. Ilmeisesti useampi homopornonäyttelijä on oikeasti heteroseksuaali, eikä tämä ole muuttunut, vaikka mies-mies jyystöjä on takana satoja.

"mitä ajattelet silloin kun seksi ei ole pelkästään kokeiluluontoista vaan tapa, mutta silti tavallaan tunteetonta?"
Niin, tämä tuli itsellekin mieleen. Onko olemassa ihmisiä, jotka elävät elämänsä loppuun asti rakastumatta? Tulee mieleen stereotypia gigoloista, jotka lentävät kukasta kukkaan, mutta eivät jää pidemmäksi aikaa yhden ihmisen luo. Jos mietitään taas biologiselta näkökulmalta, niin voisi kuvitella, että populaation lisääntymisen kannalta tuollainen strategia voisi olla järkeenkäypää. Populaatio voisi hyötyä tuollaisista "sissirakastajista", jotka lisäävät populaatiossa tapahtuvien parittelujen määrää (ja siten syntyvyyttä) - tosin, esim. sukupuolitaudit varmaan rajoittaisivat tätä strategiaa. Silti, kyllä kai lyhytkin ihastuminen edustaa seksuaalista rakkautta, vaikka se seuraavana aamuna kuoleekin - tai kuoletetaan? - pois. Ja toisaalta, rakastumattomuuden luulisi toimivan biseksuaalilla molempiin suuntiin yhtälailla. Rakkaus ja muutkin tunteet ovatkin mielestäni jo niin monimutkainen tapahtumaketju, että parempi puhua nimenomaa siitä '-seksuaalisuudesta' ja unohtaa '-amoriat'. Helpompaa. ;)

Pitäisi toki tietää kaverisi tilanteesta paljon enemmän, mutta sanoisin äkkiseltään niin, että hän on "korostuneen seksuaalivietin omaava homoseksuaali, joka on valmis heteroseksuaalisiin kokeiluihin." ;)

(Luulen, että '-amoria' on vähän sukulaisilmiö angloamerikkalaisen 'gender' käsitteen kanssa. Ja tiedän sohaisevani tällä muurahaispesää. Sellainenkin ilmiö näyttäisi olevan olemassa, kuin "sukupuolisuuden liiallinen mentalisointi".)

Miestenvälinen viehtymys kyllä sisältää paljon fetisistisiä piirteitä, homoilla on voimakas tarve asettaa niin itsensä, kuin toiset objekteiksi. Mikä tahansa mies ei kelpaa, ulkonäkövaatimukset voivat toisinaan olla hyvinkin epärealistisia. Miehiset mitat, karvoitus ja lihakset jo sanoina luovat tiettyjä mielikuvia, joiden tosielämän vastine voi olla todellinen dealbreakkeri. Erityisesti fetisseihin tarkentuneet alakulttuurit korostavat usein liioiteltua maskuliinisuutta: karhut, skinit, nahkamiehet ovat äärimmilleen viritettyjä mielikuvia tosimiehestä. (Tosin jaksan aina hämmästellä ToF:n piirrosten miesten feminiinisiä piirteitä..)
Kiinnostava seikka muuten se, kuinka homojen vapautumisen myötä korostetun maskuliiniset ulkovaatimukset (sekä käytös) ovat tulleet voimakkaammiksi. Salailun kulttuuri loi oman hienovaraisen koodistonsa, avoimuuden aika omansa.

Ralf König on kuvannut näitä miesten välisiä viehtymyksiä ja muita piirteitä todella osuvasti. Hän osasi nostaa esille kontrasteja. Muistuu mieleeni episodi nahkamiesten ompeluseuroista.

Intän (koska tätäkin foorumia saattaa seurata ihmisiä, joiden päät saattavat mennä helposti pyörälle). Ymmärrän SaintJudyn pointin ja nämä asiat menevät varmaan tosiaan osin limittäin. Mutta älkäämme sekoittako (vaan fokusoikaamme, tämä on mielenkiintoinen aihe!). :)

Sukupuolisen kiihottumisen nyanssit lienevät eri asia kuin sukupuolinen suuntautuneisuus. Nämä toimivat ikäänkuin eri tasoilla. "Mikä miehissä kiihottaa" on eri kuin "kumman sukupuolen edustaja kiihottaa".

Sukupuolisen suuntautuneisuuden kanssa eri asia lienee kiihottua objektiksi asettamisesta tai asettumisesta. Ulkonäköasioihin en mene, koska tämähän on biologiaa (sukupuolisuus lienee virittynyt niin, että jälkeläisille kulkeutuisivat mahdollisimman menestyvät piirteet, myös ulkonäon suhteen). Fetissien ympärille rakentuneet kokonaiset alakulttuurit pyörivät puolestaan kokolailla sosiologian saralla, siihenkään en koske (eikä sukupuolinen orientaatiokaan ota näihin kantaa). Hypermaskuliinisuus lienee yleensä myös vaikkapa heteroseksuaalisten naisten sukupuolinen tavoite (vaikkakaan ei välttämättä lopulta parisuhdekohde). Jne.

Kaikesta tästä sälästä lienee mahdollista erottaa konstantti orientaatio sukupuolta kohtaan. Tällaista vakiintuneempaa sukupuolisuutta kutsuttaneen sukupuoliseksi suuntautumiseksi. Ja se lienee samalla koko sukupuolisuuden ytimessä (ja liittyy ihmislajin dimorfiaan eli kahtiajakoisuuteen). Mitä sukupuolista ärsykkeistöä kohti kukakin yksilö kokee sukupolista vetoa. Suurimmalle osalle ihmiskuntaa tuo ärsykkeistö näyttäisi ennenkaikkea tulevan vastakkaisen sukupuolen edustajien suunnalta, joillekin se tulee saman sukupuolen edustajien suunnalta, toisille molempien sukupuolien edustajien suunnalta, toisille ilmeisesti sukupuolisten välimuotojen suunnalta (kiistanalaista) ja aivan häviävälle osalle ilmeisesti mistä suunnasta tahansa, vaikkapa sinisestä väristä, traktoreista tai puista (kiistanalaista).

Olen samaa mieltä Yesmanin kanssa siitä, että suuntautuneisuus on eri asa kuin yksityiskohdat jotka ihmisessä kiehtovat. Joskus jonkin tietyn asian kiehtovuus voi olla niin suurta, että sen voi laskea fetisismiksi, mutta harvemmin niin on. Useimmat ominaisuuksista pitämiset ovat laadultaan sellaisia, että ne jäävät suuntautumisen sisään. Huomattavasti harvinaisempaa, jos edes mahdollista on sellainen suuntautuneisuus, johon ei liittyisi spesifimpää makua, vaan henkilö on kiinnostunut KAIKISTA k.o. sukupuolen edustajista. En ole koskaan kuullut kenestäkään sellaisesta.

Yesman kirjoitti fetisseistä:
> "On järkevä tarkastella IHMISYKSILÖIDEN VÄLISTÄ vakiintunutta seksuaalisuutta omana kokonaisuutenaan, koska suurimmalla osalla ihmiskuntaa sukupuolisuuden lähtökohtana on ihminen, ei esine tai tilanne."

Mutta jos heteroseksuaalisuus tai homoseksuaalisuus onkin vain fetissi? Kiihottuu naisellisista tai miehekkäistä ominaisuuksista?

Tissifetissi on sinne päin, mutta jo paljon tiukemmin valikoitunut fetissi.

Olen täysin varma siitä, että meillä kaikilla parinvalintaa määrittää fetissit: kuka pitää lyhemmistä, pidemmistä, ujoista, valppaista, tummista, vaaleista, älykkäistä, sanavalmiista, juopottelevista, urheilullisista, kaljuista, pitkätukkaisista, naisellisista, miehekkäistä tms. ihmisitä... Kutsumme tätä "mauksi", mutta minusta kyse on fetismin alalajista. Ja sukupuolikin menee siihen samaan soppaan.

Niinpä esim. bi-seksuaalisuutta voisi olla kahdenlaista: Ensinnäkin on fetismiä (kiinnostusta) molempiin sukupuoliin: molemmat sukupuolet tyydyttävät. Tai toisaalta: Ei ole erityisempää fetismiä (poissulkevaa kiinnostusta) kumpaankaan sukupuoleen - joten molemmat toimivat tavallaan eivätkä ole tyydytyksen esteenä. Tyydyttävät asiat sitten voivat olla muita henkilöistä löytyviä piirteitä (fetissejä).

Voi olla etten ihan tarkoin ymmärrä tämän ketjun pointtia, mutta ainakin taustatueksi voisi heittää Fritz Kleinin 7-muuttujaisen seksuaalista suuntautumista mittaavaa kysymyssettiä. Klein on myös tunnistanut sen, ettei seksuaalisuus välttämättä ole pysyvä, ja tekeekin asteikosta matriisin lisäämällä sinne aikaulottuvuutta: menneisyys, nyt ja toive.

7 muuttujaa ovat tässä nyt suoraan wikipediasta lainattuna:
A. Sexual Attraction. To whom are you sexually attracted?
B. Sexual Behaviour. With whom have you had sex?
C. Sexual Fantasies. About whom are your sexual fantasies?
D. Emotional Preference. Who do you feel more drawn to or close to emotionally?
E. Social Preference. Which gender do you socialize with?
F. Lifestyle Preference. In which community do you like to spend your time? In which do you feel most comfortable?
G. Self Identification. How do you label or identify yourself?

Tarkempaa tietoa siis vaikkapa Wikipediasta: http://en.wikipedia.org/wiki/Klein_Sexual_Orientation_Grid

Mä oon aina mieltänyt fetisismin niin vahvaksi kiinnostukseksi jostain asiasta, ominaisuudesta tai esineestä, että se kiehtoo seksuaalisesti ihan sellaisenaan. Esim. jos jonkun mielestä korkokengät saavat naiset näyttämään seksikkäiltä sen voi laskea kuuluvaksi osaksi suuntautumista, kun taas henkilö joka harrastaa seksiä kenkien kanssa on fetisisti. Ehkä fetisismin rajaa voisi vetää jonnekin sinne kohdille, että kun riisutaan naiselta kengät ja katsotaan minne kiinnostus suuntautuu, tai minne sen on mahdollisuus suuntautua, niin siitä selviää jotain. Kaikkia ominaisuuksia, kuten vaikka "sukupuolileimaa" ei tietenkään voi sillä tavoin erottaa ihmisestä.

Se, että tarkasteltaisiin fetisismijanalla kaikkea kiinnostusta kaikkiin ominaisuuksiin on kyllä kiinnostava ajatus.

Fetisismiin liittyy ainakin joskus myös kiintymyksen- ja rakkaudentunteita esineisiin ja asioihin, mutta miten usein ja onko se fetisistiksi määrittelyssä tärkeää?

Määrittelen fetisismiksi myös tavan jota on nimitetty masinofiliaksi. Tiedän tyypin, joka on "runkannut" yhtä ja samaa moottoripyörää usean vuoden ajan. Hän käyttää mittavasti enemmän aikaa vempeleen äänekkääseen säätämiseen kuin sillä ajamiseen. Luulen tämän heteromiehen vaimon elävän "puutteessa". Niin vähän aikaa ukko on poissa kotipihalta moottoripyörän kimpusta.

Objektiseksuaalisuudessa ei ole kyse fetisismistä. JuhaniV:n tarkottama harrastus ei varmaankaan ole kumpaakaan.

Tosin fetisistille mistä tahansa voi muodostua fetissi.

"Olen täysin varma siitä, että meillä kaikilla parinvalintaa määrittää fetissit: kuka pitää lyhemmistä, pidemmistä, ujoista, valppaista, tummista, vaaleista, älykkäistä, sanavalmiista, juopottelevista, urheilullisista, kaljuista, pitkätukkaisista, naisellisista, miehekkäistä tms. ihmisitä... Kutsumme tätä "mauksi", mutta minusta kyse on fetismin alalajista. Ja sukupuolikin menee siihen samaan soppaan."

Parinvalinta lienee eri asia, kuin sukupuolisuus. (Parinvalinta: ajoituksen, oman kiinnostavuuden, tavoitellun partnerin mieltymysten, yhteisen kokemuspohjan, sattuman, sosiaalisen normin jne. "kysynnän ja tarjonnan laki").

Sukupuolisuuden ydin lienee biologiaa. Makuasiat, mieltymykset ja identiteetit pelaavat eri tasolla. Saksanhirvinaaras on viritetty ennenkaikkea parittelemaan saksanhirviuroksen kanssa ja päin vastoin. Nimenomaa hirvas tarjoaa vaatimelle sopivana hetkenä ne sukupuolisuuden signaalit, joihin naaras on viritetty ja päin vastoin. Luonnossa tätä signaalistoa on tehostettu eri tavoin. Ulkonäkö, käyttäytyminen, ajankohta, kaikki tähtäävät siihen, että paritteluyrityksia toisaalta syntyy tarpeeksi, mutta paritteluyrityksiä muiden lajien edustajien, saman sukupuolen tai esineiden kanssa pääse tulemaan liian montaa. Tämä signaalisto on muodostunut ohjaamaan sukupuolisuutta ja samalla se muokkaa sukupuolisuutta (esimerkkinä paratiisilintu-urokset, aivan älytöntä touhua). Jälleen, jottei synny väärinkäsityksiä, täytyy heti todeta, ettei luonto ole 100% sukupuolisuudessakaan, vaan se varioi. Eivätkä variaatiot ole sinänsä sen parempia tai huonompia yksilöitä kuin kukaan muukaan. Joskus harvinaisesta variaatiosta saattaakin tulla hyödyllinen ominaisuus tai toisin päin, sukupuolisesti menestyvästä ominaisuudesta (sarvien suuruus) voikin tulla toisessa tilanteessa (peto ajaa takaa) tappava ominaisuus.

On eri asia syttyä ihmisolemuksen signaalistosta kuin tilanne- tai esineriippuvaisista signaaleista. Väittäisin, että suurimmalle osalle ihmiskunnasta juurikin toinen ihminen, ei esine, ei tilanne, edustaa sukupuolisuuden "porttisignaalistoa". Toisen ihmisen sukupuoliominaisuudet antanevat kynnyssignaalit, voimakkaimmat ja ensisijaiset signaalit sukupuoliseen toimintaan. Suurimmalle osalle ihmisistä vasta näiden signaalien jälkeen tulevat muut lisämausteet. Esim. jos on orientoitunut miessukupuoleen ja pitäisi nahkasta vaikka kuinka paljon, ei nainen - kuinka nahkaanpuettu tahansa - saa aikaiseksi sukupuolista reaktiota (tai reaktio on alhaisempi kuin miehen tuottamana).

Fritz Kleinin 7 muuttujaa kuulostavat hassuilta.
Mitä ihmettä kohdat B ja C ajavat takaa? Jos tunnet vetoa jotain kohtaan, niin tietenkin fantasioit hänestä ja ideaalisessa tilanteessa harrastaisit seksiä hänen kanssaan. Eiväthän vastaukset kerro ihmisen seksuaalisuudesta, vaan olosuhteista, joissa hän elää (ja oman olemuksen sukupuolisesta vetovoimasta kohteen kannalta). Kohta D menee emootioiden puolelle ja tämäkin keskustelu lienee esimerkki siitä, miten epäselvää emootioiden ja sukupuolisuuden suhde voi olla. Kohdilla E ja F (sosiaalisuus ja elämäntyyli) puolestaan ei liene juurikaan tekemistä sukupuolisen virittymisen kanssa. Kohta G (itsensä nimeäminen) ei sekään liene tae siitä, mihin oikeasti reagoi sukupuolisesti.

Eli Kleinin muuttujat voitaneen summata kohdaksi A: To whom are you sexually attracted? :)
(Ja jos tämä "whom" sattuu toituvasti edustamaan tiettyä sukupuolta, niin voila, sukupuolinen suuntaus löydetty.)