Kerrassaan soma näkymä äitienpäivänä aattona

Ostarissa täyteen "sotisopaan" pukeutunut nahkamies roikottamassa äitienpäiväruusua kaupan kassalle. Näkymässä oli kontrastia kerrakseen!

Niin? Meilläkin on äidit.

Amerikkalaisen Time-lehden mukaan suurehko Suomi (katso kartta) on maailman paras maa äideille:

http://newsfeed.time.com/2013/05/10/10-best-countries-for-moms/?iid=nf-main-trend-now

Ja sitten Juhani heräs ruususen unestaan...

Riquman1990, käy joskus Helsingin Kalliossa, niin voit avartaa maailmaasi.

Mä oon tainnu joskus käydä siellä. Ankeeta betoniloukkoo.

Ankeus on kyllä tässä tapauksessa erittäin paljon katsojan silmässä. Betonirakentamista löytää Kalliosta jos haluaa etsimällä etsiä, mutta minun silmääni osuu kyllä enemmistönä punatiiltä ja maalattua rappausta sadan vuoden ikää lähentelevissä tai sen jo ylittäniessä tyylikkäissä rakennuksissa.

Eli pelkkää betonii eikä yhtään luontoo.

Niin, luonto ja kaupunki lienee ihan periaatteessa toisensa poissulkevia käsitteitä.

Kallio on itseasiassa aika pieni alue, rakennettu tiheään - vihreää saa varsinkin Linjoilta etsiä. Kallion alueeksi mielletään usein koko Alppila, Harju, Sörnäinen - jokaisella näillä on oma ilmeensä. Alueesen kannattaa kyllä tutustua laajemminkin, kuin vain kurkistaa Sörkan tai Hakaniemen metroasemilta ihmetellen onko jo Foorumissa.. Varsinkin Sörkan kulmat ja Helsinginkatu voisi olla opettavainen maahanmuuttokammoa potevalle. Kulmilla näkee heti, mikä väestöryhmä siellä raikaa oikein olan takaa ja muodostaa sen sosiaalisen ongelman. Samalla reissulla voi tutustua lukuisiin etnisiin kivijalkakauppoihin, että miten se monikulttuurisuus periaatteessa toimii.

_____________

Ja mitä tuohon äitienpäivän näkymään tulee, somempaa tai olla, miten lauantaiset MSC-bileet siirrettiin viikkoa aikaisemmaksi viisujen takia. MM-lätkän takia Marttalaa ei tuskin siirretäisi?

Minulle Kallio ja sen vieressä oleva Alppila ovat mielenkiintoinen ja paljon mukavia muistoja herättävä paikka. Asuin nuoruuteni Linnanmäen kupeessa, aivan Kulttiksen vieressä. Kulttuuritalon, jota myös Sirppiliiteriksi kutsuttiin. Sehän oli kommunistien päämaja aina siihen asti kun SKP teki konkurssin ja he joutuivat luopumaan Alvar Aallon suunnittelemasta, monumenttaalisesta arvorakennuksesta. Kulttiksen vaiheilla sattui ja tapahtui usein ja kaikenlaista. Joskus hienoja juhlia, joskus tappeluita oikeistolaisten härnätessä vahtimestareita vaikkapa kommunismin vastaisia lentolehtisiä jakelemalla juhliin saapuville. Me mukulat olisimme halunneet mennä Kulttikselle pioneereille järjestettyihin leffailtoihin. Pettymykseksi faija ilmoitti jyrkän ein. Silloin poliittiset linjat olivat nykyistä paljon tiukemmat.

Esimerkiksi Linnammäen kalliot olivat vapaata temmellyskenttää. Siellä oli sitä luontoakin. Luonnon vallassa olevia rakentamattomia alueita oli muitakin, joilla kuljeskelimme. Nyt ne on rakennettu. Töölönlahden pohjoispää on luontoluetta. Uimastadion jokakesäinen jopa päivittäinen käyntipaikka, jos sai jotenkin kasaan pääsylipun hinnan.

Pikkujannuina kuljimme joka paikassa ja näimme tarkasti kaiken. Tiesimme missä myytiin pimeitä pulloja ja missä herroille oli tarjolla tuoretta lihaa. Faijalla oli tiukka kanta viinaan ja tupakkaan. Hän oli ilmoittanut heittävänsä meidät ulos heti, jos haisemme tupakalle taikka viinalle. Emme veljeni kanssa uskaltaneet edes kokeilla.

Kallion kirjastossa minä suorastaan asuin. Siihen aikaan olin hirmuinen lukutoukka. Kannoin kirjastosta luettavaa kassikaupalla. Viereisessä Karhupuistossa kuljeskelimme tietenkin. Kuljin kirjastoon aina ehdottomasti Kallion paloaseman ohitse. Kesäisin silmäilin ohi kulkiessani arkaillen paidattomia, ihanan hikisiä ja komeavartaloisia palomiehiä, jotka pelasivat paloaseman pihalla lentopalloa.

Kirstinkadun divarista äkkäsin lehtipinosta elämäni ensimmäisen homolehden. Se oli Tanskassa ilmestyvä EOS-kuvajulkaisu. Lehden löytyminen vaikutti kuin olisin saanut sähköiskun. Sen jälkeen selasin divarin lehtipinot tarkasti. Suureksi onnekseni lisää samaa julkaisua löytyi myös myöhemmin.

Kallio oli nuoruuteni aikaan selvästi Pitkänsillan itäpuolta, siis työväenluokan aluetta. Kallio on nyt kasvanut paljon lisää ja samalla monikulttuuristunut. Kun kiertelen Kalliossa tänään, envoi olla törmäämättä homoihin. Homot ovat osa tuota monikulttuurisuutta. Ajattelen, että myös että Kallio voi muuttua joskus elitistiseksi, josta jossakin vaiheessa homotkin kaikkoavat. Muuttuneita alueita ovat mm. Katajanokka ja Eira. Nuoruudessani ne olivat alueita, joita katsottiin hieman vinoon, sopimattomiksi asuinalueiksi kunniallisille ihmisille. Sinne ei oikeastaan pitänyt edes mennä käymään.

Kallio on eläväinen ja kiinnostava paikka tänään.