Sairaaloiden tiedostost

  • 1 / 19
  • aikansakutakin
  • 13.4.2013 11:05
Toisessa ketjussa on otettu esille poliisien rekisterit. Samansuuntainen ongelma koskennee terveydenhoidon rekisterejä. Omat tietoni paikallisessa kskpiirissä alkavat lauseella kyseessä olevan "xx-vuotias homoseksuaali". Merkintä on ajalta, jolloin HIV-kokeita ei vielä ollut, mutta aiheelle oli herkistytty ja banaalejakin tauteja epäiltiin oireeksi pahemmasta. Kskpiirin sen ajan tiedot ovat vain paperilla, tietokonepohjainen arkisto ei ulotu niin pitkälle ainakaan nykyisin, mutta sieltähän se tieto löytyy, jos etsii. Terveydenhuollossa potilas voi itse pyytää paperinsa nähtäväksi. Nykyisellään aiheella on lähinnä historiallinen merkitys. Mutta kauan sitten suomalainen vakuutysyhtiö hylkäsi oitis hakemuksen sairaalavakuutuksesta, lisätietoja pyytämättä ja melkein paluupostissa. Tapahtuman jäljet ehkä johtivat kskpiirin merkintöihin, silloinen työpaikkaterveydenhuolto ja sen alihankkija eivät moisia merkintöjä tehneet.
Se on paha ongelma. Minut oli aikoinaan määritelty psyykkisesti sairaaksi, kun sateenkaarivähemmistöön kuuluminen oli sairaus. Sitten kun hakeuduin koulutukseen, minulta ihan tavallinen tallaaja eli ei mikään lääkäri tai hoitaja, joka pystyisi asioita arvioimaan, onko minulla ollut mielenterveysdiagnoosia. Kieltäydyin vastaamasta ja se oli yksi valtavan pitkä miinus minun hakupapereissani. En päässyt oppilaitokseen.

Ase sen sijaan minulle kyllä annettiin kun hain aseen hallussapitolupaa. Kytät ymmärtävät, että tällaiset asiat vanhenevat.
Aave kirjoitti: "Ase sen sijaan minulle kyllä annettiin kun hain aseen hallussapitolupaa. Kytät ymmärtävät, että tällaiset asiat vanhenevat."
Hyvä juttu, kun viranomaiset ymmärtävät sen, että vanhat rekisterimerkinnät voi jättää omaan arvoonsa.
Vielä parempi, jos koulutuksessa/työhaastattelussa ei kysyttäisi tietoja, jotka vain lääkäri pystyy luotettavasti arvioimaan. Laitontahan se on joka tapauksessa, mutta laiton happens. Psykologiastahan on sitä paitsi sanonta, että henkilö, jolla ei ole mitään diagnoosia ei ole tarpeeksi hyvin tutkittu.
Kun terveydenhoidossa on runsaasti kristillisenfasistisen arvomaailman omaavia ja kun mielenterveysongelmaiset itsessään koetaan hankaliksi potilaiksi (valittavat, olemattomia oireita, mahdollisesti väkivaltaisia), niin mielenterveysmerkintä jossain muinaisessa tiedostossa, etenkin jos se on tämän palstan aihepiiriin kuuluvista asioista aikoinaan hankittu = huono hoito.
Aave kirjoitti: "...Kun terveydenhoidossa on runsaasti kristillisenfasistisen arvomaailman omaavia... "

Ilmoitusvelvollisuudesta vielä.
Uuden aselain myötä lääkärille tuli ilmoitusvelvollisuus/-oikeus potilaista, joita lääkäri pitää kelvottomina pitämään aseita hallussaan.
Entäpä henkilö, jolla on HIV, lääkärillä ei taida olla mitään estettä, jos hän haluaa ilmoittaa potilaastaan poliisille. Jos poliisilla on vielä oikeus säilyttää ilmoitustietoja x-vuotta, niin sittenhän Suomeen on luotu eräänlainen viranomaisrekisteri HIV-potilaista. Ja vielä vihreiden myötävaikutuksella.
Mutta se on kokonaan toinen juttu, kuinka innokkaasti lääkärit ilmoittelee potilaistaan poliisille.

Aaveelle:
Oliko Diana suosiollinen syksyllä ja riistaa tuli saaliiksi?
  • 6 / 19
  • Anonyymi
  • 30.4.2013 17:19
Opiskelen sairaanhoitajaksi. Meillä oli luento, jossa käytiin kirjaamisesta ja siitä mitä siihen kuuluu ja mitä ei. Mukana oli myös tapakasvatusta. Meille näytettiin aika räikeitäkin oikean maailman esimerkkejä, tyyliin "Homo jolla AIDS" puhuttaessa hiv-potilaasta. En ole vielä valmistunut, mutta olen ollut useammassa paikassa harjoittelussa ja mielestäni yllättävän hyvin osataan ottaa nykyään sateenkaari-ihmiset huomioon. Esimerkiksi psykiatrisella osastolla hoitoihin otettiin mukaan erään nuoren aikuisen tytön tyttöystävä, vaikka vanhemmat eivät siitä kovin mielissään olleetkaan.

Lääkärin tulee ilmoittaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle kaikista HIV-tartunnoista.. tämä ei ole mitään semmoista tietoa jonka olisin oppinut koulusta tai töistä, ihan vain googlaamalla ja perehtymällä itse asiaan. Mutta siihen se oikeus/velvollisuus sitten tyssähtää. AAA, se rekisteri ei ole poliisilla vaan THL:lla. Muuten HIV:een liittyvät asiat jäävät vaitolovelvollisuuden piiriin. Olin todistamassa tilannetta, jossa silminnähden potilasta ei kiinnostanut puheet turvaseksistä saati mahdollisista tartunnan saaneista kumppaneista. Ei ollut pelkästään minun havainnoimista kehonkielen viesteistä kyse.. kyllä sen muutkin siinä näkivät lääkäriä myöten. Mutta ei hän sitä sanallisesti ilmaissut.. Lääkäri oli tässä tilanteessa täysin voimaton. Siinä tapauksessa ei voinut edes puolisolle ilmoittaa, että menepä testeihin. Ja aivan liian kevyt peruste rikkoa vaitiolovelvollisuutta, eli ei tästä varmasti poliisikaan kuule kun vasta jos jotain sattuu tai jos hän ilmaisee selkeästi aikeensa vaarantaa toisia.
AAA: juuri kuten Anonyymi totesi eli lääkärit, hammaslääkärit ja mikrobiologian laboratoriot ovat velvollisia ilmoittamaan yleisvaaralliset ja ilmoitettaviksi luokitellut tartuntataudit ja tietyt tartuntautiepäilyt THL:llä. HIV on yksi näistä tartunnoista.

Poliisille mitään tällaisia ei ilmoiteta, mistä lienetkään tällaisen käsityksen saanut.
draconfly kirjoitti: " lääkärit ovat velvollisia ilmoittamaan yleisvaaralliset ja ilmoitettaviksi luokitellut tartuntataudit... HIV on yksi näistä tartunnoista. Poliisille mitään tällaisia ei ilmoiteta..."
Tuli tuommoinen HIV-tapaus mieleen, kun lueskelin lääkärien ilmoitusvelvollisuudesta. Kiiitokset tarkennuksesta.
  • 9 / 19
  • SaintJudy
  • 30.4.2013 21:19
"Ei ollut pelkästään minun havainnoimista kehonkielen viesteistä kyse.. kyllä sen muutkin siinä näkivät lääkäriä myöten. Mutta ei hän sitä sanallisesti ilmaissut.. Lääkäri oli tässä tilanteessa täysin voimaton. "

Vaikka kehonkieli on huomattava osa viestintää, pelkästään sen pohjalta ei tulisi mitään päättelyitä tehdä. Ihmiset reagoivat eri tavoin järkyttäviin uutisiin, joillekin reaktio voi tulla jälkeenpäin, kun on päässyt tilanteesta pois. Eräällä tuttavallani kesti viikkoja, kun ymmärsi olevansa possari, toinen kertoi käyneensä tilanteen läpi hetkessä ja mietti miten tästä eteenpäin.
Eihän lääkäri ilmoita HIV-positiivisuudesta poliisille. Lääkärillä on ilmoitusvelvollisuus tietyistä tartuntataudeista THL:lle. Omassa työyksikössäni pyydetään potilaalta suostumus HIV-testiin aina epäselvien infektioiden yhteydessä. Harvoinhan nykyisin HIV-positiiviset tarvitsevatkaan sairaalahoitoa, koska lääkehoito ja seuranta tapahtuvat joko sisätauti-tai infektiopoliklinikoilla. Silloin, jos HIV-positiivinen henkilö on sairaalahoidossa, hänen tiedoissaan lukee "veritartuntavaara", ja hänen hoitoonsa käytettävät neulat ja kanyylit hävitetään erikseen merkatussa purkissa. Mutta kyllä minusta se kaikki tehdään hyvin hienovaraisesti ja huomaamattomasti.
Omalle kohdalle sattui oikeastaan huvittava esimerkki terveysalan henkilöstön järjenjuoksusta. Olen asiakkaana Mehiläiseen kuuluvassa toimipisteessa, ollut kai kohta 30 vuotta. Muutin sitten molemmat etunimeni sellaiseksi viritykseksi ettei siitä mikään ota selvää olenko mies vai nainen. Ilmoitin nimenmuutoksesta myös Mehiläiseen. Jonkin ajan kuluttua käydessäni vastaanotolla lääkäri totesi että niin, sinähän olet transsukupuolinen.... Naamani oli varmasti näkemisen arvoinen tästä ilmoituksesta. Olen luullut että ko. diagnoosin saaminen on työn ja tuskan takana mutta Mehiläisestä sitä jaetaan ihan pyytämättä kuin Jäätteenmäelle fakseja.

Oli muuten sama talo jossa kauan ennen kerrottua tapausta ulkoinen maskuliinisuuteni kirjattiin osaksi diagnoosia. (tästä toisessa threadissa).
Sukupuoli ja perhesuhde edelleen vaikeita asioita


Tv:n Talk-ohjelmassa puhutaan naisten etenemisestä yritysmaailmassa läpi lasikaton. Miehet eivät helposti valitse naisia vaativimpiin tehtäviin. Kun sinfoniaorkesterin koesoitot tehtiin verhon takana eikä soittajan sukupuoli paljastunut, naisia valittiin paljon enemmän orkesteriin. Miksi sukupuoli pitää merkitä kaikkiin papereihin, jos se aiheuttaa toisen sukupuolen syrjintää. Kimmo Sasi kommentoi ”sukupuolettomuutta” aikoinaan Tampereen vaalipaneelissa näin: ”Jos vaaditte sukupuolta pois, niin älkää sitten vaatiko naisille tasa-arvolisiä”. Senkö takia jokaiseen lomakkeeseen pitää kirjoittaa sukupuoli???

Perhesuhteet edelleen kummittelevat sairaalan sisäänkirjoituksessa. Kun viime viikolla jouduin sisälle, oli kerrottava lähin ”omainen”, siis henkilö, jolle soitetaan, kun kuolen kesken leikkauksen. Ilmoitin nimen ja puhelinnumeron. Sairaanhoitaja vähän yski ja yritti vienosti kysellä, mikä on perhesuhde tähän henkilöön. Pitäisi tietää suhteen laatu. Ilmoitin: ”Koirani hoitaja sairauden ajan”. Sellainen perhesuhde kelpasi.

Mitä sairaala tekee tällä perhesuhdetiedolla? Ihmettelen edelleen.
No nyt ei kyllä ole ko. sairaanhoitaja toiminut ammatillisesti. Lähin omainen kysytään, ja kun sellaisen täysijärkinen ihminen ilmoittaa, niin yhteystiedot kirjataan ylös eikä yskitä yhtään. Potilaiden perhesuhteet eivät kuuluu hoitohenkilökunnalle pätkän vertaa.
Tiettyjä hankaluuksia syntyy, kun iäkkään potilaan lähiomaisiksi ilmoittautuu noin 10 henkilöä, kun kukaan ei ole puheväleissä kenenkään kanssa. Silloin olen kyllä perhesuhteisiin puuttunut sen verran, että nämä ovat ihan teidän perheenne sisäisiä asioita, emmekä me ehdi soittelemaan puolta sukua läpi.
"Oliko Diana suosiollinen syksyllä ja riistaa tuli saaliiksi?"

Ei ollut.

Minä olen kuullut samanlaisen jutun kuin Vaeltaja2006, vastaanottovirkailija tekee älämölön samaa sukupuolta olevasta kumppanista. Ei se ole pelkästään huhu, vaan tapahtui yhdelle facebook-kaverilleni.

Kumppaniani taas seurasi transsukupuolisuusdiagnoosi sisukkaasti terveydenhuollon papereissa loppuun asti, noin 20 vuotta. Se kuuluu edelleen F-kategoriaan, eli mielenterveysongelmiin, vaikka sitä yritetään sieltä koko ajan saada pois. Mt-diagnoosin saaneet kuolevat aikaisin. Hänkin kuoli aikaisin, mutta en tiedä, oliko diagnoosilla osuutta asiaan.
Miten sitten, jos on joku oikea mielenterveysdiagnoosi ja sattuu kuulumaan seksuaalivähemmistöön? Onko kokemuksia siitä, että joutuu simputuksen kohteeksi, koska on homo tai lesbo, mutta se tapahtuu jonkin todellisen mt-diagnoosin varjolla?

Eräs tunnettu homomies kertoi vuosia sitten julkisuudessa joutuneensa ilmeisesti kiusanteon kohteeksi, kun oli hakemassa Kelalta tukea psykoterapiaan. Kelassa oli huomattu, että kyseessä on tunnettu homo, ja ilmeisesti sen takia häntä oltiin ohjaamassa eräälle mahdollisimman homokielteiselle psykoanalyytikolle (luit oikein, analyytikolle). Itse en astuisi jalallani sen koulukunnan alueelle, olivatpa seksiasenteet millaiset tahansa.
Miten sitten, jos on joku oikea mielenterveysdiagnoosi ja sattuu kuulumaan seksuaalivähemmistöön? Onko kokemuksia siitä, että joutuu simputuksen kohteeksi, koska on homo tai lesbo, mutta se tapahtuu jonkin todellisen mt-diagnoosin varjolla?

Eräs tunnettu homomies kertoi vuosia sitten julkisuudessa joutuneensa ilmeisesti kiusanteon kohteeksi, kun oli hakemassa Kelalta tukea psykoterapiaan. Kelassa oli huomattu, että kyseessä on tunnettu homo, ja ilmeisesti sen takia häntä oltiin ohjaamassa eräälle mahdollisimman homokielteiselle psykoanalyytikolle (luit oikein, analyytikolle). Itse en astuisi jalallani sen koulukunnan alueelle, olivatpa seksiasenteet millaiset tahansa.
en itse ole kokenut että mua olisi homouteni takia erilailla kohdeltu, tosin sairaalassa ja perhekodissa en ollut siellä kaapista ulkona, mutta tukiasunnossa olessani jonka piti nmky ei mitään ongelmia vaikka suurinosa olikin uskovaisia, ei mua kiusattu.

mutta kyllä ihan varmasti nuoriakin on suomeasa yritetty eheyttää yms homoudesta ja sit kun tulee itsari niin kenen vika?
SaintJudy, tarkennan vielä sen verran että juu, vaikka sanaton viestintä on tärkeää, niin siitä ei hoitajat tee mitään virallisia tulkintoja. Hoitajat keskittyvät vain havainnoimaan, lääkärit saakoon tulkita (ja diagnosoida). On kuitenkin tärkeää pystyä havainnoimaan rivien välistä, juurikin vaikkapa mainitsemissasi tilanteissa, että osaa olla sopivan tahdikas ja ei silti laiminlyö toista joka oikeasti tarvitsisi apua. Kirjauksiinkin PITÄISI tehdä vain konkreettisia havaintoja ja jos edes mitään tulkinnantapaista kirjaa, niin sille on oltava selvä perustelu. Pakko myöntää, että ihan kaikki eivät hoitotyötä tunnu näin toteuttavan...

Tässä tapauksessa vain oli harvinaisen selvää, että asenne "minähän jatkan huorien panemista ja vaimo tai HIV ei siihen asiaan liity mitenkään" oli siellä syvällä jossain, minne sanat eivät koskettaneet... iso osa sitä hoitajan ammattitaitoa onkin juuri tehdä päätös mitä tässä tilanteessa voi tehdä ja mitä ei.
Minkä päätöksen hoitaja voisi tehdä kuvatun kaltaisessa tilanteessa? Ilmianto poliisille, vaimolle?

Seksin harjoittaminen ei liene edelleenkään possareilta kiellettyä. Vaikka kuinka vastenmielilen tyyppi olisi, kenenkään ei pitäisi tehdä moraalisia valintoja toisen puolesta pelkästään elekieltä tulkiten? Hivin tietoinen levittäminen onkin rikos, tuon ennaltaehkäisy lienee aika hampaatonta. Ketään ei varmaankaan tuomita mahdollisesta tulevasta rikoksesta?

Lienee ihan asiallista olettaa, etä kaikki seksiä harjottavat kyllä tietävät tänä päivänä siihen sisältyvät riskit. Valistustyötä vielä tarvitaan, varsinkin nyt hiv-lääkityksen muuttaessa sairauden luonnetta.