TV:stä tullutta
YLE Fem esitti pari päivää sitten ihan mielenkiintoisen dokumentin parista sukupuolenvaihdoksen tehneestä miehestä, jotka pitävät tuohon ryhtymistään elämänsä suurimpana virheenä.
Dokumentti on YLE Areenasta vielä parin päivän ajan nähtävänä osoitteessa
http://areena.yle.fi/tv/860909.
Se hiukan ihmetyttää, etten tuosta Ranneliikkeen keskustelussa mitään mainintaa ole nähnyt, yleensähän pieninkin "alan" viitteen sisältävä ohjelma siellä mainitaan kyllä. Syynä lienee Ranneliikkeen linja, joka ei suvaitse sukupuolenvaihdoksenkaan kritisointia.
Kyseinen ohjelma on esitetty jo useampaan kertaan, ja käsittääkseni siitä on kyllä uutisoitu täällä aikaisemmin.
Toisaalta ohjelman katsottuani minulle ei jäänyt mielikuvaa että siinä olisi kritisoitu sukupuolenkorjausta sinänsä, vaan keskustelijat katuivat omia aikoinaan itse tekemiään päätöksiä. Uskon että nykyään tästäkin aihepiiristä tiedetään jo enemmän ja myöhemmin kaduttavien päätösten osuus vähenee.
Ihmettelen samaa kuin tämän keskustelun aloittaja. Pystyn hyvin ymmärtämään ettei kaikki käy niin kuin Strömsössä ja että silloin kun korjausleikkauksia vasta aloitettiin henkistä puolta ei oltu otettu huomioon niin kuin asia nyt Suomessakin tehdään.
Näistä ruotsalaisista kohtaloista kuulen ensimmäistä kertaa, vuosi(kymmeniä) sitten olen tavannut kaksi samantapaista ihmistä Venäjällä ja sivusta seurannut yhtä tapahtumaketjua vielä lähempää Virossa. Noissa tapauksissa on ollut mukana myös painostusta viranomaisten tahoilta kun vaihtoehdoiksi on käytännössä asetettu korjausleikkaus tai kunnon työleirituomio.
En kuvittele olevani minkäänlainen asiantuntija tässä asiassa. Silti olen kohdannut huomattavasti enemmän onnistumisia kuin epäonnistumisia. Helppoa ei kenelläkään ole ollut. Ympäristön suhtautuminen on suurin yhteinen tekijä vaikeuklsissa ja takapakeissa. Siihen ei auta kuin asiallinen tieto.
Tarkoitushakuista yrjöilyä, jolla ei sitten ollutkaan mitään pohjaa. Hei hei.
Itseänikin hiukan ihmetytti, miksi Ransu ei nostanut juttua ohjelmasta - en tiennyt ohjelman olevan uusinta tai että siitä oli jo kirjoitettu. Uusintojakin voi nostaa Ranneliikkeen etusiville, tosin itse ohjelmaa mainostettiin ihan kiitettävästi ylen omilla kanavilla. Vaikka Ranneliikkeen etusivun linkkihelvetti onkin selkiintynyt, ei tämä vieläkään niitä ihan käyttäjäystävällisimpiä saitteja ole. Linjoista sopii aina käydä keskustelua, käsitääkseni sana on vapaa?
Otsikkoon; tänään YLE Teema Uusi Kino: Reetta Aallon dokumentti "Marja-Sisko".
http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/marja-sisko-miten-marjoja-poimitaan"Katujat" on ollut esillä monessa yhteydessä viimeisen vuoden aikana. Tämä oli ainakin kolmas uusinta, joten sen takia sitä ei enää erikseen mainostettu ranneliike.netissä. Mutta yritämme koko ajan seurata tv:n ja radion tarjontaa, etu- ja jälkikäteen (Areenasta).
Jos joku toivoi tästä dokumentista lyömäasetta transsukupuolisuuden kiistämiseen ja korjaushoitojen vastustamiseen niin hän kyllä joutuu pettymään pahemman kerran. Dokumentti kun ei millään tavoin väitä, etteikö transsukupuolisuutta ilmiönä olisi oikeasti olemassa, tai etteikö ihminen voisi elää onnellisena käytyään läpi korjaushoidot.
Dokumentti käsittelee yhteisössä vallitsevien, tiukkojen sukupuoliroolien aiheuttamia vastoinkäymisiä. Kumpikaan dokumentin henkilöistä ei ollut transsukupuolinen, mutta mm. ympäröivästä yhteisöstä johtuen päätyivät sukupuolensa korjaamiseen. Käsittääkseni esimerkiksi Thaimaassa tämä on vieläkin arkipäivää. Ei siellä luontaisesti mitenkään erityisen paljon transsukupuolisia ole, vaikka ns. "ladyboyt" ovatkin kyseisessä maassa paljon muita maita yleisempi ilmiö. Ilmiö perustuu homoseksuaalisuuden tiukkaan torjuntaan ja sukupuoliroolien erittäin voimakkaaseen kontrolliin: Miehen kuuluu pitää naisista. Jos mies pitääkin miehistä niin hän ei voi olla mies, joten tehköön siis itsestään naisen. Maskuliininen homo on mahdollinen vain yhteisössä, jossa miehen roolia ei ole tiukasti säädelty.
"Maskuliininen homo on mahdollinen vain yhteisössä, jossa miehen roolia ei ole tiukasti säädelty."
Maskuliininen homo on tarkkaan säädelty miehen rooli, vapautumisen myötä naiselliset itseilmaisun piirteet koetaan hyvin voimakkaasti kielteisinä ja ei-toivottuina. Jopa drag on saanut itsetietoisen irvokkaita (fierce) piirteitä Leigh Boweryn hengessä. Quentin Crispin kaipaama GDM (Great Dark Man) on olemassa, se on kloonattu ja varattu toiselle samanlaiselle.
Brittiläinen sarja ’’London Spy’’ (BBC) saattaisi kiinnostaa joitakuita... kaksi nuorta miestä (rooleissa Ben Whishaw ja Edward Holcroft) ihastuvat toisiinsa mutta sitten toinen katoaa. Sarjaa ei ilmeisesti ole esitetty Suomessa, mutta DVD on julkaistu brittilässä ja USA:ssa. Retostelua ja juonipaljastuksia:
http://jnvahtola.wordpress.com/2017/07/08/vakoilua-lontoossa/”London Spy” alkaa tänään TV-2:ssa HD:nä!
http://areena.yle.fi/1-2997217
Harmi kyllä se tulee samaan aikaan kuin ”Monster” (Yle Teema), jossa on iki-ihana Jakob Oftebro.
"Maskuliininen homo on mahdollinen vain yhteisössä, jossa miehen roolia ei ole tiukasti säädelty."
Eivätkös problemaattisluonteisimpia ole kuitenkin "feminiininen heteromies" ja "naisellisfeminiininen biseksuaalimies" ?
Ainakin noistahan koetetaan tavan takaa syyttä suotta sysätä juttujaan muka homoiksi,
vaikka tuonluontoiset selvästi itssemääräytyvät ihan muuksi, kuin homoiksi ; )