Mikä tässä yhteiskunnassa on mennyt nuorten kohdalla vikaan? Onko elämä liian helppoa?

Juttelin juuri erään ison firman työhönottajan kanssa. Hänellä on pitkä kokemus tehtävässään. Hän kertoi minulle, että on tapahtunut muutos työtä hakevien "laadussa". Hänen haastatteluunsa tulee aikaisempaa enemmän henkilöitä, joilta puuttuu käytännössä kaikki osaaminen ja avut niihin tehtäviin, joita heidän firmansa tarjoaa jatkuvasti. Jopa kolmekymppisiä, joilla tulisi olla elämä hallinnassa, parisuhde ja perhe ainakin rakenteilla, koulutusta ja osaamista. Mutta kun ei. Hakija viestii koko olemuksellaan luuseria: "Emmä mitään osaa, enkä mä mitään tiedä. Töitä mä tarvitsisin." Hakija tuijottelee haastattelutilanteessa kengänkärkiään. Vuorovaikutus ei toimi. Tarjotut tehtävät vaativat sosiaalisia vuorovaikutustaitoja.

En kysynyt luuserihakijoiden sukupuolijakautumaa. Ehdotin, että nämä ovat kenties niitä peräkammarin poikia, joita äiti on käskenyt hakemaan töitä, kun äidin rahat ja jaksaminen tuppaavat loppumaan. Siihen hän ei osannut vastata. Minä epäilin ensin hiljaa mielessäni, että hänellä voi olla jonkinlainen näköharha tilanteeseen. Tarkemmin miettien saattaa olla, että hän onkin oikeassa. Olisivatkohan tällaiset havainnot niitä heikkoja, saman suuntaisia signaaleita, joita on näkynyt julkisuudessa aiempaa tiuhemmin? Armeijan kutsunnoissa yhä useampi ei kelpaa varusmiespalvelukseen. Julkisissa tilastoissa syrjäytyneiksi laskettavien nuorten lukumäärää on nykyisin hätkähdyttävän suuri. Jne.

Jotain tässä yhteiskunnassa taitaa olla perustavanlaatuisesti vialla, mutta mikä? Mikä estää noita luuseri-nuoria saamasta otetta elämäänsä?

Mieleeni tulee ajatus siitä, että tarjolla on liikaa ajanvietettä ja halvalla. Tietokoneen kautta pelejä ja pornoa kaikkiin eriytyneisiin makuihin sopivasti. TV:n kautta koukutetaan kaiken maailman sarjoilla. Tiedän tapauksen, jossa nuori henkilö istui työttömänä kuukausikaupalla pelaamassa päivin öin tietokonepelejä, imuroi ja katseli nettiipornoa ja lipitti kolajuomaa. Seurauksena syrjäytyminen ja terveyden menetys.

Ilmeisesti iso firma tunnetaan yleisesti "paskafirmana", ja se pohjasakkaa ylempi tietää asian. Ja osaa tarjota itseään hyviin taloihin... Näin siis oman kokemukseni perusteella, kun "nuorisoa" ajattelee :)

Oon itse seuraillut asiaa ja tuntuu että on tapahtunut aika iso yhteiskunnallinen murros siinä että useammalle nuorelle ei enään pakoteta sitä tiettyä elämän mallia samalla tavalla kuin ennen. Tietty sosiaalinen pakko perheytyä ja urautua on heikentynyt. Tää kaikki on hyvä osoitus siitä että se ns. miehen malli on useimmille peniksen kanssa syntyneille täysin vieras eikä laisinkaan luontevaa millaisena sitä tavataan esittää.

Tietty vapaus etsiä itseä ja omia intressejä on petollinen nyt kun työpaikoissa on selkeä jaoittelu päällä. Hyvät paikat menevät suhteilla ja lopuille jää työtä joilla ei pks seudulla pysty maksamaan vuokraa ja myös elämään kuukaudesta toiseen. Täällä haja-asutuksen parissa oli myös kovasti riitaa kun erään ison firman (tm) pomojen lapsi tuli firmaan ja heti kättelyssä alkoi kuittailla isompaa palkkaa kuin firmassa vuosia toimineet jermut. Kyllä minusta tällaisessa tilanteessa on ihan ymmärrettävää halu jäädä kotiin viihtymään samasta rahasta mitä saisi kun perse ruvella puuhaisi jotain.

Tähän ei auta kun poliitikot päästää suustaan järkeilyitä että töitä olisi enempi jos nuoret suostuisivat tekemään saman työn vähemmällä palkalla. Pienemmällä palkalla millä ei pysty elämään kuukaudesta toiseen edes? Keppiä tulee kyllä kovasti mutta porkkanat menee suoraan parempiin suihin.

Itse olin vuoden työttömänä osittain itsestä johtumattomista syistä. Syyllisyys koko yhteiskunnan kaatamisesta ei ainakaan minun kohdallani auttanut palaamaan työmarkkinoille. Yhdistettynä hengenvaaralliseen sairastamiseen riski syrjäytyä oli kova. Voisin omasta kokemuksesta sanoa ettei kukaan syrjäydy huvikseen tai tietoisesti, se on oire muista ongelmista mitä koulusysteemi ja koko yhteiskunta asenteillaan nuorille syöttää. Vaan mitä nuori mies voi tehdä kun 'mies ei hae apua' eikä itke tai mitään. Ristipaineessa ihminen vain kuolee sisältä ja vajoaa apatiaan.

Ja mikä vittu tämä armeijankäymisen ihannointi oikein on? Ei me eletä yhteiskunnassa joka eläisi metsästä, vitttuakoa joka santeria sinne armeijaan pakotetaa menemään jos ei ole kuntoa eikä henkistä tasapainoa siihen leikkikouluun?

Suunta on minusta aika selkeä suomessa. Pian nuoret alkaa muuttaa ulkomaille parempien olojen perässä. Systeemi ei toimi huonossa asemassa oleville enään.

"Tää kaikki on hyvä osoitus siitä että se ns. miehen malli on useimmille peniksen kanssa syntyneille täysin vieras eikä laisinkaan luontevaa millaisena sitä tavataan esittää."

Ei se "miehen malli" oo heteromiehellä mihinkään muuttunu, vaan miehen tehtävä on edelleen elättää perhe ja olla ns. "mies talossa". Sen sijaan kahdelle miehelle ne kotileikit rooleineen ei vaan sovi just edellä mainituista syistä, koska miehen tehtävä on kuitenkin olla se mies eikä kahden miehen suhteessa oo aina selvää se, et kumpi on se "mies" ja kumpi on se "nainen". Sen takii kahdelle miehelle ei sovi parisuhde, vaan jonkinlainen hyvä kaveruus yhdistettynä seksiin (toimii ainakin mulla ja hyvin menny jo pari vuotta). Yhteiskunta vaan ei enää tarjoo miehelle luonnollista roolii olla mies tai naiselle olla nainen. Tai nainen saa kyllä halutessaan olla edelleen "nainen", mut mies ei saa olla "mies". Tätä vasemmistolaista kasvatusideologiaa tuputetaan lapsille jo pienestä pitäen valtion lasten kasvattamoissa. Poikien pitäs opetella ilmaseen tunteita, vaikkei se tuu niille luonnostaa. Poikien pitäs opetella leikkiin nukeilla, vaikkei sekään tuu niille luonnostaan. Poikien pitäs käyttää pinkkii, vaikka ne hylkii sitäkin luonnostaan. Samoin pikkupoikien aseleikitkin pitäs lasten aivopesuloissa työskentelevien mielestä kieltää, koska niistä poikamaisii leikkei leikkivistä pojista kasvaa näitä hullui koulumurhaajii. Todellisuudessa valtion vasemmistolaisilta propagandisteilta jää huomaamatta, et syyt koulumurhiin on jossain ihan muualla. Oisko 60-70-luvulta lähtien yhteiskunnassa tuputetulla vasemmistolaisella kasvatusmallilla asian kanssa mitään tekemistä? Perhearvot hylätään ja heitetään romukoppaan eikä nuorille anneta enää minkäänlaista peruskasvatusta eikä minkäänlaista perusmallii elämälle. Lopputulos on sitten tää.

"Suunta on minusta aika selkeä suomessa. Pian nuoret alkaa muuttaa ulkomaille parempien olojen perässä. Systeemi ei toimi huonossa asemassa oleville enään."

Tuskin alkaa. Mitä ne siellä tekis? Siellä ei oo nykyään yhtään sen paremmat olosuhteet, vaan yleinen tärähtäneisyys koskee nykyään kaikkii maita ja kaikkii maanosii. Eikä Suomen syrjäytyneellä nuorisolla käytännössä oo sellasta osaamista, mistä ulkomailla oltas halukkaita maksaan.

Ainakin minun mielestäni "armeijankäymisen ihannointi" on yksinkertaisesti sitä, että hyväksytään se tosiasia, että varusmiespalvelus on erittäin sosiaalistava kokemus.
Kun puhutaan näistä "peräkammarinpojista" ja "internetpornosukupolvesta", on mielestäni syytä miettiä millä tavalla heistä saadaan yhteiskuntakelpoisia.
Se, että joutuu vähintään puolen vuoden ajan oppimaan pitämään huolta paitsi itsestään, myös petinaapureistaan, ei ole yhtään huonompi juttu. (oman vuoteen sijaamisen oppiminenkin on plussaa...)
SA on myös se kaikkein demokratisoivin yhteiskunnan väline. Suuryhtiön toimitusjohtajan poika/tytär ja somalipakolaisen jälkeläinen aloittavat tasan samalta viivalta ja loppupeleissä ei katsota tilin saldoa eikä ihonväriä, vaan ainoastaan sitä, mitä omista hihoista ja päästä löytyy.
Kummallekin osapuolelle on harvinaisen terveellistä tutustua toisiinsa ja toistensa ajatteluun, puhumattakaan siitä, että usein syntyy myös luokka (ja nykyisin myös rotu-) -rajoja ylittäviä, usein koko loppuelämän kestäviä ystävyys/kaveruussuhteita.

Olen itse aktiivinen reserviläinen (kertailemassa ainakin neljästi vuodessa), ja vaikka olenkin aktiiviupseeri evp, on minun näin reserviläisenä aika helppo lyöttäytyä varusmiesten kanssa juttusille kun tupakkapaikalla tavataan.
En ole mitään kirjanpitoa harrastanut, mutta Santahaminassa, Dragsvikissa, Säkylässä ja Lappeenrannassa jututtamistani varusmiehistä varmaankin 98 prosenttia koki palveluksensa joko "kivaksi" tai "tosi hienoksi".
Eräskin somalikundi (alik) sanoi, että eniten häntä vitutti se, kun varuskunnan sosiaalikuraattori ei suostunut uskomaan, että hän ei ole kuin nimellisesti muslimi, eikä siis tarvitse halal-ruokaa tai rukoustaukoja...

Toki kehittämisen varaakin on paljon. Mielestäni eniten palveluksen tarjoamien jatkomahdollisuuksien osalta.
PV:n järjestämä kuljettajakoulutus (ajoneuvoyhdistelmät) on jo hyväksytty siviilipuolta vastaavaksi, mutta samoin tulisi toimia myös sotilaspoliisin (vartijan ammattitutkinto) ja lääkintämiehen (ensihoitaja) osalta.

Edellinen kommenttini oli ns. ensireaktio, mutta kuvaa kyllä sitä tosiasiaa, että entistä enemmän on työelämässä(kin) uusia tilanteita puolin ja toisin. Ja vauhti tuntuu vain kiihtyvän. Kulttuuri on tosiaan muuttumassa (työ)elämässä(kin).

En usko, että lopultakaan ihannemaailman tae olisi Riquman1990:n esittämä "mies talossa" -ajattelutapa. Olen kyllä hänen kanssa samaa mieltä siitä, että "perhearvot" ovat tärkeitä, mutta en aivan hänen kuvaamallaan tavalla. Se, että lapset joutuvat hyvin usein heitteille, on ongelma. Mutta minun nähdäkseni esimerkiksi perhemuoto ei ole tähän vaikuttava asia. Samaa sukupuolta olevien kahden aikuisten vanhemmoima perhe täyttää minusta hyvinkin ihanteellisen perheen mitat siinä missä naisen ja miehen muodostama perhekin. Ja toki yksinhuoltajaperhekin, joskin väistämättä tuloksena on aikuiseen läsnäoloon pienemmät mahdollisuudet.

Mitä tulee puolustusvoimiin, niin nykyisin taitaa olla niinkin, ettei sinne nykyisin oikein edes haluta ihan kaikkia, tai haluta pitää sisäänpäässeistä välttämättä kiinni viimeiseen asti. Kallista. Sisäänpääsykriteerit ovat sen myötä nousseet. Vaikka ei kai sitä ole virallisesti missään sanottu. Mutta siltä haisee.

Tästä esitetystä näkökulmasta tarkastellen näitä "luuseri-nuoria" on aina ollut. Aikanaan nämä olivat niitä "peräkammarin poikia", joille sitten lohkottiin myöhemmässä vaiheessa kotitilasta pala ja pistettiin pystyyn pirtti (tai hoidettiin muulla tavoin kiintopiste elämälle). Sen ympärillä saattoi tehdä elämäntyönsä jokseenkin itsenäisenä, ilman säihkyviä vuorovaikutustaitoja tai kykyä/voimia omaksua jatkuvasti uutta. Joskus löytyi elämänkumppani ja joskus ei. Naisille yleensä löytyi helpommin "kohtalo".

En usko, että tällaisten "luuserien" määrä on erityisesti lisääntynyt, mutta nykymaailmassa on entistä vähemmän sellaisia peräkammareita, josta voisi ponnistaa hitaammin löytämään paikkansa. Kaupungistuminen muutti asioita. Tämäkin väki joutuu entistä ankarammin kilvoittelemaan pääsystä niille samoille vehreille oksille kuin kaikki muutkin.

Työntekijältä vaaditaan nykyisin hurjasti enemmän kuin kymmeniä vuosia sitten - tai edes kymmenen vuotta sitten. Työntekijällä pitää olla laaja kielitaito, IT-taidot, vuosien kokemus, tutkintojakin, ja vuorovaikutustaitojen pitäisi olla samalla tasolla kuin stand-up-esiintyjällä. Itseään pitäisi osata myydä messevillä ja totuuden rajoja hipovilla markkinapuheilla. Ja kaikenlaista muuta pientä. Ja jatkuva uuden oppiminen on oletusarvo, ei enää arvonnousua tuovaa ylimääräistä uurastusta.

Toisaalta työnantajatkin ovat joutuneet opettelemaan ajattelemaan omaa asemaansa rekrytointimarkkinoilla. Kaikkialla ei ole ajateltu ja tuloksena on ehkä vähän niukempi valikoima mitat täyttäviä työntekijäkandidaatteja. Pitkä kokemuskin voi joskus aiheuttaa harhan ja jopa haitan, jos ei huomaa laajempaa yhteiskunnallista muutosta.

Jos firman omistaja/johto toimii viisaasti, se paitsi maksaa työstä kohtuullista palkkaa, myös pitää henkilökuntaa muutenkin hyvänä: järjestää virikkeellisen ja motivoivan työympäristön, samalla kun tekee kaikkensa mahdollistaakseen työyhteisön hyvän yhteishengen kehittymistä. Sana kiirii ns. "kerman" keskuudessa: tuo on hyvä paikka ja sieltä paikan saaminen olisi oiva juttu. Tuo toinen paikka taas ei oikein miellytä, ja osaamisellani saan varmasti parempaa.

Hyvän työhönottajan pitäisi nykyään kyetä entistä paremmin näkemään myös ns. sosiaalisesti rajoittuneiden ihmisten rajoitteiden yli; onko siellä sitä käytännön osaamista mitä etsitään vai ei. Joskus sitä nimittäin on. Voisiko vaikka ujonpuoleinen ihminen rohkaisun avulla tulla hyväksi osaksi työyhteisöä. Noh, totuuden nimessä: usein ei.

Tämä on sitä rakennemuutosta. Samalla inhimillsen elämän edellytysten standardit ovat nousseet ja toisaalta entismaailman tapa olla ja elää on tehty jopa mahdottomaksi. Vain tietyntyyppiset ihmiset pärjäävät.

"Jos firman omistaja/johto toimii viisaasti, se paitsi maksaa työstä kohtuullista palkkaa, myös pitää henkilökuntaa muutenkin hyvänä: järjestää virikkeellisen ja motivoivan työympäristön, samalla kun tekee kaikkensa mahdollistaakseen työyhteisön hyvän yhteishengen kehittymistä. Sana kiirii ns. "kerman" keskuudessa: tuo on hyvä paikka ja sieltä paikan saaminen olisi oiva juttu. Tuo toinen paikka taas ei oikein miellytä, ja osaamisellani saan varmasti parempaa. "

Miten moni firma muuten toimii noin viisaasti tänä päivänä? Pomoportaan kohdalla kylläkin, mut ei tavallisten rahvaanomasten lattiaduunareiden.

"Eräskin somalikundi (alik) sanoi, että eniten häntä vitutti se, kun varuskunnan sosiaalikuraattori ei suostunut uskomaan, että hän ei ole kuin nimellisesti muslimi, eikä siis tarvitse halal-ruokaa tai rukoustaukoja..."

Niin, kovasti kyllä toi erityiskohtelu on silti somaleille aina kelvannu ja ne on sitä itekin osannu vaatii.

Jaa. Kotileikit ei sovi?
Kyllä tässä kymmenen vuotta on jo leikitty kotia, eikä vieläkään ole mitenkään selville saatu, kumpi on "mies" ja kumpi on "nainen", eikä mitään sen kummempaa tarvettakaan moiseen ole ollut.
Kumpikaan ei ole edes varsinaisesti "top" tai "bottom".
Puhut nyt Riqu kyllä ihan vain omasta puolestasi, etkä todellakaan mitään yleismaailmallista informaatiota jakele. Tuollainen malli saattaa sopia sinulle ja kumppanillesi, mutta kyllä meitä taitaa olla valtaosa sellaisia, jotka ihan onnistuneesti pystyvät elämään pariskuntana yhdessä kummankaan miehisyyden siitä kärsimättä.

EDIT: No eipä kelvannut erityiskohtelu hänelle. Ja mistä muuten tiedät, että "erityiskohtelu on aina kelvannut". Minulla kun on kyllä ihan toisenlaisia kokemuksia. Nimenomaan EI haluta erityiskohtelua.

Niillä aloilla työnantajat tuntuvat olevan kiinnostuneempia organisaation alimmallakin tasolla olevien työntekijöiden hyvinvoinnista, joilla on "työntekijän markkinat", siis tarjolla vähän ammattitaitoisia tekijöitä suhteessa tarpeeseen.

Mä en oo koskaan väittänykään, et mun puheet ois "yleismaailmallista informaatioo". Sitä paitsi, kymmenen vuotta ei oo ikuisuus, kyllä se teidänkin "suhde" vielä joskus päättyy. Tuskin te sentään yhdessä kuolette.

Tässä ois vähän somaleiden vaatimuksii: http://www.youtube.com/watch?v=SxWk5XjKgQM , http://www.youtube.com/watch?v=PiLJzzEUGRw , http://www.lansivayla.fi/artikkeli/43467-somaliyhteiso-vaati-vaihtamaan-%E2%80%9Dvaarauskoisen%E2%80%9D-opettajan ja http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/maahanmuuttajien-maara-intissa-kasvaa/2009/07/908162

Lainaus tekstistä:

"Esimerkiksi Somaliasta tai Jugoslaviasta tulleet on saatettu terveydellisten perusteiden nojalla vapauttaa. Nykyään se on harvinaisempaa, koska Suomessa on jo paljon toisenkin polven maahanmuuttajia."

Ja SMO: "Niillä aloilla työnantajat tuntuvat olevan kiinnostuneempia organisaation alimmallakin tasolla olevien työntekijöiden hyvinvoinnista, joilla on "työntekijän markkinat", siis tarjolla vähän ammattitaitoisia tekijöitä suhteessa tarpeeseen."

Missäs tällasii aloi ois, missä on pulaa työvoimasta? Ja jos sellasii työnantajien mielestä on, niin työnantajat ratkaseen ongelman hakemalla halpatyövoimaa ulkomailta sen sijaan, et panostas suomalaisten työntekijöiden viihtyvyyteen.

Riqu,
Miksi kuvaat mieheni ja minun rekisteröityä parisuhdetta lainausmerkeissä "suhde" ja veikkailet sen vielä päättyvän?
Aika outo kommentti. Sanoisin jopa törkeä.
Ei me nyt ehkä olla vielä ihan yhteistä hautakiveä ruvettu tilailemaan, mutta ainakin toistaiseksi kyllä aiotaan ihan yhdessä eteenpäin tässä samassa hangessa rämpiä...

Koko sanonta "peräkammarin pojat" lienee peräisin Juhanin ihannoimalta omalta nuoruusajaltaan, jolloin yhtalailla kauhisteltiin nuorisoa. Samaa virttä on jopa kirjallisten lähteiden mukaan veivattu pari tuhatta vuotta, tämänkin keskustelun otsikoksi olisi voinut laittaa "O tempores o mores" niin historiallinen jatkuma olisi tullut selvemmin esiin. Oma kokemukseni nuorisosta, järjestöissä, opettajana ja lasten kavereista, on pääosin positiivinen. Suurin osa on kunnollista väkeä, vaikka tietysti joukoon mahtuu kaikenlaista, niinkuin tietysti kaikissa ikäluokissa. Onneksi myös ollaan pääsemässä eroon vanhoista, luutuneista "miehenmalleista", jokainen voi etsiä omia esikuviaan ja omaa tapaansa elää ihmisenä riippumatta iästä, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta.

"Luusereitten" suhteen nyky-yhteiskunnassa saattaa toki olla se ongelma, että tietynlaiset paskahommat ovat kadonneet. Rakennuksilla tai satamissa ei enää tarvita tai voida käyttää aputyövoimaa; aikanaan saattoi satamissa tehdä päivätöitä silloin kuin jaksoi ilman mitään taitoja tai kykyjä, Alepan kassana se ei onnistu.

Työhaastatteluista; työhaastateluihin ei noin vaan mennä, sinne kutsutaan ja niihin lähetetään työvoimatoimiston taholta. Työtön työhakija saatetaan laittaa hakemaan paikkaa, johon hänellä ei ole valmiuksia tai ylipäätään kiinnostusta. Jos et hae paikkaa, voit menettää korvauksesi. Työvoimatoimistossa ei aina välttämättä saa kovin henkilökohtaista palvelua, työnhakian / tai antajan toiveita ei aina voida toteuttaa. Nuorisotyöttömyyden kasvaessa varmaankin myös työvoimatoimistolla on omat paineet nuorten aktivoimiseksi.

Työkomemus tai koulutuskaan ei aina auta, kun etsitään "tiettyä tyyppiä". Voit olla vaikka kuinka hyvä ja tuottava työntekijä, mutta jos et "sovi joukkoon", voi urasi jäädä hyvinkin lyhyeksi.

Mikä tässä yhteiskunnassa on mennyt nuorten kohdalla vikaa? Eikös se "vika" löydy yleensä edellisten sukupolvien odotuksissa? Yhteiskuntahan on pitkälti heidän rakentamansa. Nyt sosiaalisten medioiden aikana käydään ehkä suurinta yhteiskunnallista muutosta sitten maailmansotien jälkeen.

(Vaikka yleistys on turhaa...)

Trollia ei saisi syöttää mutta oma kokemus sanoo että miesten ja naisten roolit ei ole noin mustavalkoisia ja selkeitä kuin riku ne näkee. Jokainen ihminen omaa eri määrän miehen piirteitä ja naisen piirteitä ja ne puhtaasti testoa hikoilevat miehet on aika pieni vähemmistö. Se on aivan mieletön vapaus et meidän ei enää tarvi leikkiä jonkun mallin mukaan vaan saadaan olla miten itselle on luontevin ja meilä on myös vapaus pariutua ihmisen kanssa jonka kanssa ne piirteet menee sopivasti yhteen sukupuolta katsomatta. Uskaltaisin sanoa että rikumiehen miehisyys on silkka rusina useimpien butch lesbojen rinnalla. Kovaa uhoamista josta paistaa sietämätön infantiilius ja epävarmuus. Mutta onnea toki sinulle elämääsi :)

Ja en minä usko et kukaan hylkää perhemalleja suoraan tässä kontaktekstissä. Jokainen kaipaa tasaista vakaata perhettä ja turvallisen elinympäristön oikeanlaisen ihmisen kanssa. Se että sen perheen ulkoiset elimet ei vastaa sitä perinteistä mallia on tyystin merkityksetöntä. Tuollainen nussitaan kavereina mallnen elämä taas on aika kovasti vastaan perinteistä perhettä. Perheytymiseen kuulu sitoutuminen ja vastuun kantaminen, hedonistinen perseen jakaminen on ihan kaikkea muuta. Ja toki niinkin halutessaan saa tehdä, silloin ei vain ole sitä moraalista korkeaa maata moralisoida muita.

Ja kyllä on monia maita jossa asiat on paljon paremmin kuin suomessa. Kanada esimerkiksi on menestynyt paljon paremmin myös sen kanssa että maassa asuisi myös muitakin kuin valkoihoisia oikeistolaisia kristittyjä.

Mitä trolli-nameles luulee musta tietävänsä tuntematta mua tai mun elämää henkilökohtasesti?

Mitä tulee siihen, et Kanada päärjää siirtolaispolitiikassa Suomee paremmin, koska Kanada valitsee tulijat HUOMATTAVASTI tiukemmalla seulalla ku Suomi. Kanadan väestö myös koostuu lähes kokonaisuudessan siirtolaisista.

Eka viesti tähän ketjuun.

Jotkut asiat ovat ns. liian helppoja. Aika monen asian eteen joutui vielä 10-15v sitten näkemään enemmän vaivaa kuin nyt. Viihdepiratistmi oli CD- ja DVD-levyjen tuontia ullkomailta. Sen vuoksi piti jos ei itse niin ainakin jonkun muun poistua kotoa.

Tietyssä mielessä "netti tyhmentää varomatonta". Pitkien tekstien ymmärtäminen on heikentynyt (en muista oliko peruskoulu- vai lukiopuolen tutkimus) ja kyky tuottaa asiatekstiä on heikentynyt. Melko monen ei tarvi lukea tai kirjoittaa kieliopillisesti kohtuutasoista tekstiä kuin koulussa. Isojen tietomäärien hallitsemisen sijaan meillä on Google-neroja. Henkilön nimellä tai hakusanalla tehdään haku, katsotaan pari ensimmäistä ja niiden perusteella muodostetaan mielikuva. Google-tiedon kanssa unohdetaan, että Google on kaupallinen toimija, ei puolueeton hakemisto. Pelkkä sivun suosio tai täsmäys hakusanoihin ei ole aina olennaista; Google on itsekin tiedottanut ihan avoimesti, että meillä länsimaissakin ns. ei-toivotut sivustot tipahtaa haussa hännille. Kuinka moni kahlaa hakutuloksia esim. sataan asti? OK, jos haluat tietää Jordanian väkiluvun, niin se selviää todennäköisesti kärjessä olevasta linkistä Wikipediaan. Mutta perustavanlaatuista yleissisivistystä ei voi korvata luottamalla Googleen ja Wikipediaan (ts. siihen, että jos tietoa tarvii, niin oikean tiedon löytää helposti netistä).

Smon mainitsema vaatimustason nousu on kova. Vanha vitsi siitä, että tehtävään vaaditaan alle 25v ikää, korkeakoulututkintoa ja 10-15v työkokemusta tulee mieleen toisissa paikkailmoituksissa. Ehkä nykyään myös ajatusmaailma on yksilökeskeisempi ja kilpailullisempi kuin 1990-luvulla. Siihen vielä päälle kliseet suomalaisten heikosta itsetunnosta (jota olen päässyt todistamaan viime viikkoina liikaakin) ja kasvojen menettämisen pelko. Kilpailu menee joissain paikoissa epäterveeksi, kun väki kilpailee siitä, kenen määräaikaista sopimusta jatketaan. Entinen ns. epätyypillinen työsuhde (esim. määräaikaisuus) on nykyään tyypillinen työsuhde.

Palvelualojen osuus on kasvanut nopeammin kuin sinne soveltuvien ihmisten osuus. Ainakin siltä tuntuu, kun törmää joko tiiliskiven tai Euroopan omistajan sosiaalisissa "taidoilla" varustettuihin ihmisiin palvelualoilla. Vanhaa JFK-sitaattia muokaten ja ylösalaisin kääntäen: "älä kysy mitä sinä voit tehdä yhteiskunnan puolesta, vaan mitä yhteiskunta voi tehdä sinun puolestasi".

Roolimallit ja mielikuvat voi olla outoja. Tiedän ihmisiä, jotka ovat perustaneet perheen ja jossain vaiheessa huomanneet, että he hieman katuvat sitä siksi, että he olivat jotenkin viehättyneitä mielikuvaan asiasta eikä itse asiaan. Ja ehkä jossain matematiikan ja fysiikan lainalaisuuksissa toimii se "tämä on toiminut aina näin, joten sen täytyy jatkossakin toimia näin" tai "tuo ei ole koskaan toiminut, joten se ei voi koskaan tulla toimimaan" ajattelu. Olisi ihan tervettä muodostaa itse mielipiteitä eikä omaksuja perittyjä tai muuten omalta viitekehyksiltä opittuja toimintamalleja.

Rehellinen oma mielipiteeni tähän keskusteluun:

Tämän päivän nuoret ovat jo toisen tai kolmannen polven uusavuttomia, joille ei kotoa ole pystytty antamaan minkäänlaista osaamisen mallia, koska yhteiskunnallinen oravanpyörä pakottaa vanhemmat retuuttamaan jo alle vuoden ikäisen tenavan hoitoon, jotta isä ja äiti saisivat maksettua ylihintaisen asunnon (hyvässä osoitteessa). Varhaisvaiheessa ulkoistettu lasten kasvatus on puolestaan saanut kukkahattutädit pitämään puolta lasten oikeuksista, joten päivähoidossa ei lastakaan voida torua, oikaista tai rangaista väärästä toiminnasta. Ja samaisten kukkahattu- tätien johdosta ei myöskään kotona saa antaa sanallista oikaisua julmempaa rangaistusta väärästä toiminnasta, joten jo varhaisella iällä harkitusti tai harkitsemattomasti hankitut lapset alkavat käyttää hyväkseen vanhempiaan eri tavoin.

Kolikon toinen puoli on sitten vanhempien työ- ja harrastekiireet, joiden takia lapset jäävät vähäiselle huomiolle ja aikuisen huono omatunto lapselle jäävästä huomiosta korvataan rahalla. Tiedän jo 80-luvulta perheitä, joissa 8 vuotiaan tenavan viikkoraha oli useita satoja markkoja, pelkästään kerran viikossa tapahtuneesta oman huoneen siivoamisesta. Valitettavasti kyseinen jälkikasvu on nyt itse vanhemman roolissa ja kykenemätön pitämään kuria lapselleen saati ottamaan vastuuta riittävästi kasvattaakseen lapsestaan vastuullisen aikuisen. Siihen ei ole eväitä, kykyä ja osaamista, koska häneltä itseltään puuttuivat vanhemmat lapsuuden kriittisimpänä aikana - ainoa osaaminen on oikoa eteentulevat ongelmat lahjomalla.

Riqumanin tänne heittämät satunnaiset kommentit kuvastavat mielestäni samanlaisen kohtalon uhriksi joutuneen nuoren ahdistusta. Maailmankuvan yksioikoisuus, helppojen ratkaisujen etsiminen ja ahdas suhtautuminen ja kokemusmaailman suhteuttaminen vallitsevaan ympäristöön on koetuksella. Näkemykset ja kokemukset lyhyessä aikuisuudessa on hankittu sieltä mistä sen helpoimmin on saanut, joko kavereiden mielipiteistä tai lähdekritiikittömästä sosiaalisesta mediasta.

Työelämän vaatimustaso on kuitenkin täysin erilainen, kuin mitä nuoret kuvittelevat sen olevan. Nuorilta löytyy osaamistasoon suhteuttamaton palkkavaatimus, pitkä lista etuja, joita tulisi saada, mutta heiltä puuttuu myös perustelut vaatimuksilleen. Ja ennen kaikkea, heiltä usein puuttuu vastuullisuus toimia työyhteisön pelisääntöjen mukaan. Syrjäytyminen ja pitkäaikaistyöttömyys ovat helpompi vaihtoehto kuin omien asenteiden muuttaminen ja tällöin liikutaan tosiaankin mukaavuusalueella. Kauemmas mukavuusalueelta mennään jos joudutaan heräämään "epäinhimilleseen aikaan " ennen seitsemään, kun työaika alkaa 7.30. Ei siis suunnaton ihme ole, että tänä päivänä ei-suomalaiset Suomen kansalaiset työllistyvät helpommin kuin vastaavan ikäiset suomalaisnuoret. Kysymys on asenteesta ja motivaatiosta. Useilla ei-suomalaistaustaisilla jo kulttuuriperimä kannustaa pienestä pitäen tekemään työtä perheen ja yhteisön eteen. Suomalaisilla on tämä perhekeskeisyys ja yhteisöllisyys ollut kateissa jo nelisenkymmentä vuotta.

Neljänkymmenen vuoden työelämäkokemuksen jälkeen olen tehtävissä, joissa joudun toimimaan työnantajien ja ammatillisen koulutuksen rajapinnassa asiantuntijana. En toimi kuitenkaan ammattiauttajana, vaan valitettavasti joudun päättämään muutaman kerran vuodessa kymmeninen henkilöiden tulevaisuudesta. Siitä onko heillä valmiudet ja kyky omaksua uusia asioita ja oppia ammatti, sekä saada ammattiin perustutkintotason todistus, joka parantaa heidän työllistymistä huomattavasti. Kahden vuoden aikana olen haastatellut yli 300 alle 35 vuotiasta, valinnut n.120 koulutettavaa ja ojentanut tutkintotodistuksen lähes sadalle valmistuneelle. Näistä sadasta vain alle kymmenen on jäänyt vaille työtä. Hekin pääasiallisesti omasta halustaan.

Tehtävissäni olen törmännyt tosiaankin henkilöihin, joilla ei ole mitään muuta motivaatiota hakea koulutukseen, kuin päivärahojen menetys. Osaamistaustalla löytyy toki vaikka mitä, mutta sen osaamisen hyödyntäminen jää vajaaksi. Pyritään menemään kaikessa siitä mistä aita on matalin. Johdonmukaisuus, tavoitteellisuus ja omatoimisuus ovat valitettavasti katoamassa.

Ja niille, jotka sotkevat taas samansukupuolisten parisuhteen roolit tähän keskusteluun, sanon: Jos elämässä ei ole tuon tärkeämpää tekemistä, kuin pohtia kumpi on "rouva" ja kumpi on "herra" , niin ehkäpä kannattaisi nostaa se perse siitä tietokoneen äärestä ja lähteä perehtymään aidosti oikeaan elämään - livenä. Se on yllättävän monipuolista, elämää rikastuttavaa ja samalla myös haastavaa. Allekirjoittanut voi antaa tarvittaessa vaikkapa henkilökohtaisen opastuskierroksen siiitä, miten tällainen ylipainoinen, muotitiedoton kalju vanha homo toimii heteronormatiivisessa ympäristössä täysin avoimena homona saaden oppilaansa tekemään parhaansa ja saavuttamaan yhteiskuntakelpoisuuden tulevina veronmaksajina.

PS Ossi Halme> tuo vitsi työpaikkailmoituksista perustuu valitettavasti epäjohdonmukaisuuteen työpaikkailmoituksien laadinnassa. Ensimmäiset kriteerit tekee tietysti työnjohtaja, joka laittaa ne tehtävän mukaiset vaatimukset, hänen esimiehensä lisää muutaman kohdan varmistaakseen tietynlaisen hakijatason. Henkilöstöosasto lisää sitten sen lopun liirumlaarumin sinne, sen listauksen, joka löytyy saman firman jokaisesta ilmoituksesta. Joten tuollaisten ilmoitusten lukemisessa huosittelen avainsanojen kaivamista a) yrityksen toimialan, b) työtehtävän ja c) vaatimusten joukosta - kun sieltä löytyvät sanat menevät yksi yhteen, löytyy myös se etsitty vaatimustasokin ;)

"Miten moni firma muuten toimii noin viisaasti tänä päivänä? Pomoportaan kohdalla kylläkin, mut ei tavallisten rahvaanomasten lattiaduunareiden. "

Riqu: Omakohtaisten kokemusten perusteella vastaan tähän kysymykseesi, en nyt tyhjentävästi, mutta kolikon eripuolia valaisten.

1) Yritysten tuottotavoitteet tällaisella pienellä markkina-alueella ovat aina oma näkemyksensä eri tasoilla. Jos kysymyksessä on pelkästään suomalaisomisteinen yritys, tuottotavoitteet ovat usein realistiset. Ulkomaalaisomisteisissa yrityksissä tuottotavoitteet suhteutetaan samoihin tavoitteisiin yrityksen omistajan kotimaan mukaan - syntyy ristiriita. Monissa maissa yrityksen asiakaskunta vastaa Suomen kokonaisväestämäärää.

2) Yritysjohto samoin kuin lattiatason duunarit vastustavat uudistuksia, joilla työprosesseja muutetaan tehokkaimmiksi - vastustus johtuu joko liian vähästä informaatiosta työnantajan taholta tai pelkästään pelosta muuttaa tuttua ja turvallista (turvalliseksi koettua) työnkuvaa. Kuitenkin turhien työvaiheiden poistaminen (vanhan työprosessin uudistaminen) voi johta siihen, ettei ketään tarvitse irtisanoa, mutta tuottavuus ja tehokkuus paranevat huomattavasti. Valitettavasti tulosta haetaan helpoimmalla ratkaisulla eli irtisanomisilla "tuotannollis- taloudellisilla syillä", sen sijaan, että perehdyttäisiin ajanmukaistamaan työvaiheet kehittyneen teknologian tasolle.

3) Perinteisen työläisajattelun mallilla lakkoilemalla ollaan järjestetty joka vuotinen palkankorotus. Ja siten jo 56 vuoden ajan on pyöritetty rulettia omasta työpaikasta (ks kohta 2. tuotantotaloudellisuus). Sen sijaan, että ammattiyhdistysliike ajaisi toistuvasti palkankorotusten linjaa, siellä voitaisiin miettiä myös vaihtoehtoista näkökulmaa puolustaa työläisten etua osallistumalla yhdessä työnantajien kanssa toiminnallisten prosessien kehittämiseen.

Perinteinen lakkoilu palkankorotusten saamiseksi on vain vienyt Suomelta vahvat osaamisalueet teknologia- ja paperiteollisuudessa muihin maihin, Samalla tuo yleislakkovuonna 1956 keksitty ikilikkuja - lakko - on aiheuttanut sen, että jokaisen palkankorotuksen jälkeen elinkustannusindeksi nousee, joka tarkoittaa sitä, että jokainen tuote ja palvelu maksaa entistä enemmän, joten samantien tulee tarve uudelle palkankorotukselle. Hinnoittelemme itsemme ulos työstä vaatimalla vuodesta toiseen palkankorotuksia, osallistumatta kehittämään
asioita työpaikallamme muutoin tehokkaiksi.

Ne jotka osaavat katsoa kokonaisuuksia työntekijätasolla, ehdottavat muutoksia työtehtäviin, päätyvät uraputkessa helposti myös esimiestasolle. Perinteinen mustavalkoinen asettelu duunarin ja johdon välillä pitäisi lopultakin pistää uudelleenharkintaan, eikä pysyä koko ajan mustasukkaisesti perinteisissä 1800 - luvulta peräisin olevissa asenteissa. Maailma on muuttunut teollistumisen alkuvuosikymmenistä, jokainen duunari voi olla halutessaan oman alansa asiantuntija ja siten vaikuttaa kehitykseen ja asenneilmapiiriin.

Katkeruudella ja kateudella ei saavuta muuta kuin ryppyisen naaman, lyhyen elämän ja pahan mielen...

terveisin -arkadas- duunari/asiantuntija/ työelämän ja -hyvinvoinnnin kehittäjä

"Riqumanin tänne heittämät satunnaiset kommentit kuvastavat mielestäni samanlaisen kohtalon uhriksi joutuneen nuoren ahdistusta. Maailmankuvan yksioikoisuus, helppojen ratkaisujen etsiminen ja ahdas suhtautuminen ja kokemusmaailman suhteuttaminen vallitsevaan ympäristöön on koetuksella. Näkemykset ja kokemukset lyhyessä aikuisuudessa on hankittu sieltä mistä sen helpoimmin on saanut, joko kavereiden mielipiteistä tai lähdekritiikittömästä sosiaalisesta mediasta."

Nyt tuli kyllä sen luokan sepustus, et huh huh. Eihän tietenkään mulla voi olla minkäänlaisii näkemyksii alle 3-kymppisten nuorten aikusten tilanteesta työelämässä, koska "mielipiteet perustuu kavereiden kokemuksiin". Nimen omaan just tän takii MULLA onkin näkemystä asiasta paremmin ku 6-kymppii lähestyvällä ukonrahjuksella. Mulla nimen omaan on omakohtasii kokemuksii työelämästä nimen omaan näin nuoren aikusen näkökulmasta. Työelämä on nykyään suurelta osin suurten ikäluokkien (joihin Arkadaskin kuuluu) näkönen.

"Tehtävissäni olen törmännyt tosiaankin henkilöihin, joilla ei ole mitään muuta motivaatiota hakea koulutukseen, kuin päivärahojen menetys"

Pätee aika hyvin vanhempiin ikäluokkiin, jotka niitä päivärahoi saa. Nuoret, joilla ei oo ammattii, ei saa minkäänlaisii päivärahoi, ellei niillä oo vähintään 8 kk:n työhistoriaan edellisen 2 vuoden aikana. Nuoret sen sijaan hakee opiskeleen erittäin pienen opintotuen varassa täysin pyyteettömästi ja epäitsekkäästi. Samoin nuoret valmiita tekeen mitä tahansa hommii (siivous, kaupan kassa, varastohommat, Mäkkäri yms.), jotka ei vanhemmille ikäryhmille kelpaa, koska ne laskee oikein laskimella, et kannattaaks niiden niiden mennä tekeen hommii, joista saa VAAN 300 €/kk enemmän rahaa ku työttömänä ollessa.

"3) Perinteisen työläisajattelun mallilla lakkoilemalla ollaan järjestetty joka vuotinen palkankorotus"

Miten niin jokavuotinen? Ja ihan joka alalla lakkoillaan? Yleensä kyllä käydään neuvottelui ja niiden jälkeisten neuvottelujen perusteella määritellään alakohtaset palkankorotukset.

Sitä paitsi, jos Suomessa todella haluttas murtaa ay-liikkeen jarrutuspolitiikka, niin säädettäs lakisääteinen minimipalkka 10 €/tunti ja sidottas se elinkustannusindeksiin. Lisäks säädettäs lakisääteiset ilta- ja yölisät (35 % ja 40 % tuntipalkasta), pyhätyökorvaukset (45 % tuntipalkasta), vuosilomat, sairausajan palkat, sairausajan poissaolot jne. AY-liikkeen parhaita saavutuksii on kohtuulliset työehdot työntekijöille, mut lisärasitteena on pitäny sietää ay-liikkeen vuosikymmenii jatkunutta jarrutuspolitiikka, jossa on torpattu kaikki terveet uudistukset (ml. kauppojen ja baarien aukioloaikojen vapauttaminen).

"Nimen omaan just tän takii MULLA onkin näkemystä asiasta paremmin ku 6-kymppii lähestyvällä ukonrahjuksella."

Ja uskallat olla sitä mieltä että 6-kymppii lähestyvä ukonrahjus ei ymmärrä nuorten työllistymisestä, työllistämisestä tai vastaavista asioista mitään. Pyydän anteeksi, ettei pitkähkö vuodatukseni tehnyt selväksi sitä tosiseikkaa, että työtehtävissäni minua sitovat ja velvoittavat niin Opetushallituksen, kuin lainsäädännön velvoitteet ja säännökset. Vastuukouluttajana tiedän kohtuullisen tarkkaan kaikki ne rahoitusmuodot (myös epäviralliset) joilla alle 25 v opiskelevat omaehtoisessa koulutuksessa.

Tsekkaapas mitä sanotaan henkkilöistä, joilla EI ole työkokemusta, mutta heillä on oikeus päivärahaa vastaavaan tuloon:

http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/190701134121EH?OpenDocument

Ehkä nyt yleistin liikaa tekstissäni, kun päiväraha ja työmarkkinatuki eivät tulleet selkeästi esille. Mutta siis - jos Sinulla ei täyty työssäoloehto, saat työmarkkinatukea. Eli jokainen saa kuitenkin jotain tuloa (ainakin sen 500 pv) - oli sitä työkokemusta tai ei. Se on sitten henkilön oma asia, jos mokailee omilla toimillaan (ei hae ajoissa, ei muista palauttaa lomakkeita ajoissa, ei muista ilmoittaa muutoksista).


Työelämä ei ole suurten ikäluokkien näköinen - se on sen näköinen kuin yhteiskunta (= äänioikeutettujen valitsemat kansanedustajat = Suomen kansa) on sen halunnut (itsenäisyytemme aikana) tehdä. Yhtälailla äänestämättömyys on ollut vaikuttamassa siihen, mihin suuntaa maata viedään, minkälaisia työelämään, koulutukseen ja nuorisotyöllisyyteen vaikuttavia päätöksiä tehdään ja miten eri tahoille veroeuroja jaetaan. Kumpi onkaan loppupeleissä tärkeämpää - tuottaa veroamaksavia kansalaisia yhteiskunnan jatkuvuuden kannalta vai edesauttaa syrjäytymistä rajoittamalla opiskelumahdollisuuksia, koska ylikoulutetuista pelätään tulevan ongelma? Tietyn suuruinen työttömyys on olemassa aina - se ei yksinomaan johdu valtiovallan päätöksistä.

Ymmärrän toki toimeentulon vaikutuksen opiskelumotivaation. Väitteesi, että nuoret (yleisesti) olisivat valmiita "tekeen mitä tahansa hommii (siivous, kaupan kassa, varastohommat, Mäkkäri yms.)" on aika perusteeton sen perusteella mitä työnantajapuolelta kuulee. Työnantaja palkkaa mieluusti nuoren, joka on 1) täsmällinen, 2) huolellinen, 3) hoitaa tehtävänsä, 4) ottaa vastuuta tekemisistään jne.

Äskettäin loppuunsaattamani yhteistyöprojekti yhden ammattialan työvoimatarpeen ongelmista toi esiin nuorten välinpitämättömyyden työelämän pelisäännöistä. 85 yrityksen esimiestasolle osoitetussa kyselyssä kysyttiin ikäryhmittäin työntekijöiden täsmällisyyteen, työelämäosaamiseen sekä valmiuksien ja vastuunottoon liittyviä kysymyksiä. Yritysten koko ja samoin työssä olevien nuorten määrä vaihteli, mutta pääasiallisesti vastauksista oli luettavissa, ettei työelämän pelisäännöt ole kaikille nuorille selvät, eikä täsmällisyys ja huolellisuus ole parhaasta päästä. "<<Välinpitämättömyys>> työntekijälle luovutetun omaisuuden (työvaatteet, työkalut) hoidosta ja asianmukaisesta käytöstä, samoin kuin työssä käytettävien koneiden ja laitteiden käytöstä aiheutuneet kulut vastaavat yrityksessämme vuositasolla yhden työntekijän vuosipalkkaa. Työkaluja unohdetaan ja hukataan työkohteisiin, pahimmillaan sama henkilö on hukannut puolen vuoden aikana omaisuutta usean tuhannen euron edestä..." (vastaajana yritys yli 100 hlöä / tuotanto).

Riqu - en väheksy osaamistasi ja arvostan toki, mikäli koulutat itseäsi aktiivisesti. Kuitenkin hämmästelen yksioikoisia ajatuksiasi, kolikolla kun on kaksi puolta. Kun näkemyksellisyys avartuu, voi myös asenteet suhteuttaa kokonaisuuteen. Kun vielä opit argumentoimaan väitteesi, perustelemaan näkemyksesi, Sinussa on vielä potentiaalia moneen asiaan. Tosin pelkät sanat eivät maailmassa riitä - tekojakin tarvitaan. Itse arvostan ihmisiä tekojen, en sanomisten perusteella...

Arkadas, älä nolaa ittees tai mua rupee ihan tosissani hävettään sun puolesta. Päivärahaa sä saat, jos sulla on ollu vähintään 8 kk työkokemusta edellisen 2 vuoden aikana. Työmarkkinatukee sä saat, jos työssäoloehto ei täyty. Työmarkkinatuen kestoo ei oo rajotettu. Sen sijaan päivärahaa saa enintään 500 päivältä. Ilman ammattii oleva yli 25-vuotias saa työmarkkinatukee vasta 5 kk:n odotusajan jälkeen ja alle 25-vuotias ammattii vailla oleva ei saa sitä lainkaan, jos ei oo hakenu koulutukseen. Lue se sun oma linkki, hyvä mies!

"...mitä työnantajapuolelta kuulee."

Heh, sieltähän sen totuuden kuulee. Kannattasko kohdella työntekijöitä vähän paremmin? Nuoret menee duuniin sellasiin paikkoihi, jotka 1) maksaa palkan ajallaan 2) palkka on lain tai tessin mukanen 3) maksaa sairausajan palkkaa 4) maksaa ilta-, yö-, ja viikonloppu- ja pyhälisät 5) arvostaa työntekijöitä tasapuolisesti.

Sun antaman kuvan perusteella sä et kuulu mihinkään näistä. Mä en tulis sulle duuniin, vaikka miljoonan maksasit. Mä oon tavannu monii sun kaltasii työnantajii.

Kun yleistäen käsittelee vaikkapa ryhmää "nuoret" (tai kristityt, muslimit, homot, heterot, miehet, naiset jne), kannattaa aina pitää mielessä, että aitiopaikallakin voi asioita tulkita eri syistä syntyvän näköharhan takaa.

Riqu:
- vaikka nolaisinkin itseni, omanarvontuntoni kestää kolauksen :P ja ihanaa, että pystyt sellaisinkiin tunteisiin kuin myötähäpeä ;)

- miten perustelet väittämäsi: "Sun antaman kuvan perusteella sä et kuulu mihinkään näistä. Mä en tulis sulle duuniin, vaikka miljoonan maksasit. Mä oon tavannu monii sun kaltasii työnantajii." - koska väitteesi perusteella olisin a) (väitteesi kohdat 1-4) palkanmaksua välttelevä ja piittaamaton ja b) joustamaton/perusteeton työnantaja... ja kun vielä kerrot tavanneesi "monii mun kaltaisia työntantajii"....

- perusteeton väittämä, että olisit tavannut monia mun kaltaisia työnantajia - et voi verrata, kun et tunne minua henkilökohtaisesti (viittaan viestiisi nro16)

- niin hyvää työntekijää en ole vielä tavannut, että suosittelisin maksamaan miljoonaa - edes vanhaa osaajaa. (Tyhmähän ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa...)

Kun nuorisoa kovasti aina moititaan siitä ja tästä - useimmiten ymmärtämättä nuorison maailmaa ja motiiveita, niin kehutaanpa nyt välillä: Päättäjäisviikonlopun kännäys ei nuorisoa enää innosta – Hallussapitorikkomusten määrä laskenut 40% ( http://yle.fi/uutiset/3-9646401 ). Tämän päivän nuorisosta se ei ole enää niin pop se humalahakuinen juominen tai yleensäkään juominen, sanoo Lapin poliisilaitoksen komisario Marko Hiltula Ylen jutussa.

Omat havaintoni nuorison touhuista vahvistavat tätä ajatusta, huomattavasti tervehenkisempää porukkaa kuin me varttuneemmat, mukaanluettuna eräidenkin isojen firmojen työhönottajat. Meidän nuorisoisuutemme taakse jättäneiden pitäisi katsoa useammin peiliin ja toimia mieluummin hyvänä esimerkkinä kuin arvostella ylhäältä päin.


Jos mietitään vaikkapa jonkin ison firman työhönottajaa ja koko firmaa, niin miksiköhän esimerkiksi Suomessa monet isot firmat rämpivät jatkuvissa henkilöstö- ja johtamisongelmissa, YT-neuvotteluissa, kannattavuuskriiseissä ja muissa murheissa?

Olisiko yksi syy jämähtäminen?

Olisiko syy siinä, että tiettyyn muottiin kuivunut yritys yrittää etsiä muottiinsa sopivia tekijöitä sen asemesta, että menestykseen tähdättäisiin yrittämällä muuttaa yrityksen muotoa sopivammaksi ympäristöksi nykyistä "laatua" edustaville tekijöille?