Pokka pitää - tai melkein
BBC:n komediasarja Pokka pitää esitetään muistini mukaan uusintana jo peräti seitsemättä kertaa Suomessa, nyt TV1:n kesäuusintana. Jaksoja on yhteensä neljäkymmentä. Olen vakavasti koukussa sarjaan ja kummastelen yhä uudelleen, mikä kumma sarjan hahmoissa jaksaa kiinnostaa. BBC tuotti sarjan vuosina 1990-1995. Käsikirjoitus on upea ja tarkka pikkuseikkoja myöten. Ohjelman tekstitys suomeksi on tehty hyvällä ammattitaidolla ja oivaltavasti.
Periaatteessa koko jutun voisi ajatella olevan todella tylsää katsottavaa. Kaava on joka kerta sama. Brittikuninkaallisia sinnikkäästi kopioiva ja aristokratiaan pyrkivä rva Hyacinth Bucket (eli ämpäri, lausutaan Bouquet=kukkakimppu tai viinin tuoksu), näyttelijä Patricia Routledge tekee kerta toisensa jälkeen dramaattisesti nk. mahalaskun. Tietenkin komedia toimii aidon vahingonilon pohjalta. Kaikki sarjan tyypit ovat korostuneen omanlaisiaan ja näyttelijätyönä ehdottoman hyvää laatua. Minun sisäinen renttuni on syvästi ihastunut retuperällä olevaan pariskuntaan Onslow ja Daisy. Aluspaidassaan jatkuvasti kekkaloiva ja laukkakisoja rämästä televisiosta seuraava Onslow, näyttelijä Geoffrey Hughes on juorujen mukaan oikeassa elämässään varsinaisen tarkka keikari.
Bucketin perheellä on yksi lapsi, Sheridan, joka muistini mukaan ei tule koskaan muuten näkyville kuin puheluissaan äidille. Sheridan on homo, joka opiskelee jossakin yliopistossa mm. ristipistotöitä ja pummaa vanhemmiltaan jatkuvasti lisää rahaa poikaystävänsä ja omien päähänpistojensa rahoittamiseksi. Kaikki muut tajuavat, mutta äiti ei halua ymmärtää toistuvista vihjeistä huolimatta, että perheeseen on siunaantunut homppeli. Sheridanin tyyppi on rakennettu herkullisen tarkasti kaikkien homo-kliseiden keskittymäksi, vahva äiti, heikko isä, ompelutyöt, jne. jne.
Seuraako kukaan muu kuin minä tuota sarjaa?
Jaksoja voi katsella rajoitetun ajan myös Yle Arenasta.
http://areena.yle.fi/tv/1999Jaa, että seuraako? Jep, minulla on koko sarja DVD:llä... Mahtava britti-sitcom-klassikko!
Pieni korjaus JuhaniV:n kuvaukseen. Hyacinthia näytteli Patricia Routledge. Loistava komedienne.
Edellä mainittujen hahmojen lisäksi ei pidä unohtaa Hyacinthin varakasta siskoa Violetia, sitä, jolla on bungalow, Mercedes, sauna ja tilaa ponille, ja erityisesti hänen miestään Brucea, jonka seksuaalisissa mieltymyksissä on Hyacinthilla myös kestämistä.
Televisiosarjassa pääroolia näyttelee kylläkin Patricia Routledge.
EDIT: Statisti ehtikin näköjään ensin. :P
On seurattu! "The Bukeé residence, lady of the house speaking". Emäntä on ollut oma suosikkini, mutta hyvänä kakkosena Onslow! Sillä miehellä on ote elämään kohdallaan!
Kiitos korjauksesta. Hyvä kun huomasitte asian.
Loistava sarja! Olen aina halunnut kyetä samaistumaan Bukéen residenssin ladyn hahmoon, mutta kauas on (onneksi) jääty. :)
Eipä tätä uusinta kierrosta ole tullut seurattua ihan yhtä antaumuksella kuin aikaisemmin - syynä lienee se, että sarja löytyy DVD:nä "leffahyllystäni". Sarja on loistavaa seurattavaa ja kestää toki useammankin katselukerran. Hyacintin pikkuhienosteleva elämäntyyli yhdistettynä tossun alla olevan miehensä elämään on varsin hyvä pohja kyseiselle sitcomille. Ja tietystikin vastakohtaisuudet sisaren perheeseen lisäävät mielenkiintoa.
Erityisesti sarjassa pidän Onslow´n kyynisistä kommenteista ja tyylistä ilmaista asioita. "How nice!"
Ihan mahtava sarja. Vaan eipä unohdeta Violet-siskon miestä Brucea, joka rikkoo sukupuolirajoja kerran jos toisenkin :) Itse pidän jokaisesta hahmosta, mutta kyllä se rouva Bukeé on ykkönen.
Mä taas oon aina halunnu olla ton tädin aviomies Richard. Tollasen tädin kanssa ois kiva olla naimisissa...
Hyvää just tuo mimiikka, joka tekee siitä hauskan. Hieman samaa, mitä Nurse Jackiessa harrastaa tämä vaaleanpunaisiin sonnustautuva uusi tulokas hoitsu. Mutta Nurse Jackiessa on hyvää tämä musta pohjavire, joka tekee siitä todellisuushakuisemman kuin tavallinen saippuasarja. Se, että se nappaa näitä Oxascandeja ja varastaa niitä ja valehtelee kaikille kaikenlaista: just tää psykopatia. Monilla on tämä elämänohjeena, että "kaikkea saa tehdä, jos ei jää kiinni".
Kun minä vastaan puhelimeen: "Residenset ...", niin odotan vakavaa ja asiallista kohtaamista. Että siinä.
Mikä korjaus ja mihin? Lueskelen tätä kylläkin Iphonella mökillä, joten jotakin on saattanut mennä ohi, mutta Juhanilla oli kyllä Patrician nimi ihan oikein tavattu...
Mutta asiaan. Ollaan seurattu, mutta ei enää. Syynä ihan vaan se,että se on nähty jo niin moneen kertaan. Kolmesti Suomessa ja kerran maratonina dvd:ltä Skotlannissa.
Patricia Routledge muuten näytteli myös ihan hauskassa etsiväsarjassa naispuolista yksityisetsivää. Sarjan nimi ei nyt tule mieleen. Hänen apupoikaansa siinä esittänyt näyttelijä muuten päätyi yhdeksi hobiteista "Sormusten Herraan".
Tärkein syy siihen, ettei seurata, on kuitenkin, ettei tarvitse. Tullut viikko livenä. Anoppi tuli kyläilemään Skotlannista.
Kuvitelkaa tilanne, jossa Hyacinth olisi tietoinen Sheridanin suuntautumisesta, ja lähtisi kyläilemään hänen ja puolisonsa luokse Australiaan. Welcome to my life...
Nyt meidän Hyacinth on onneksi onnellisesti takaisin Glasgow'ssa ja minä ja koira toipumassa mökillä.
P.S. Hauska detalji. Tiesittekö muuten, että alkuperäinen Hyacinthin lunttusiskoa esittänyt näyttelijätär on nykyinen "Emmerdalen" Edna-harppu?!!!
Minulle Pokka pitää ei ole koskaan oikein auennut - vaikka brittikomedian ystävä olenkin. Sarja on t-o-i-v-o-t-t-o-m-a-n hidastempoinen ja juoni jaksaa toistaa itseään - tai ainakin siltä ainakin vaikuttaa. Ajatus ja kaukosäädin alkavat harhailemaan puolen tunnin komedian aikana monesti, etten usko koskaan katsoneeni yhtään jaksoa kokonaisuudessaan.
Peribrittiläiset geriatriakomediat, kuten Pokka pitää, Dame Judi Denchin tähdittämä As times Goes By, Toinen jalka haudassa ja Vielä virtaa (Last of the Summer Wine) ovat sinänsä kiinnostava ilmiö. Komediasarjoja, joita tähdittävät pääsääntöisesti vanhemmat näyttelijät ei näy tehtävän missään muualla.
Osa sarjan viehätystä on sama kuin uuden vuoden aattoillan klassikko "Illallinen yhdelle". Kaikki tietävät, että miten se tulee menemään. Joku odottaa seuraavaa esityskertaa innolla, toiselle se on myrkkyä jo ensikatsomalta.
Vaikka sarja ei ole enää ihan tuore niin siinä on yksi ajaton elementti, jolle jaksan nauraa aina kun Pokka pitää sattuu vahingossa telkusta tulemaan. Nimittäin ihmisten halu "esittää jotain suurta roolia elämän näyttämöllä" eli peittelemätön ja pitelemätön nousukasmaisuus. Omien kokemuksien ja kohtaamisten pohjalta olen huomannut, että kun tapaa oikeasti jollain tapaa huipulla olevan ihmisen, niin heidän esittämänsä rooli ei ole ollenkaan sellainen, mitä "nousukasmaisesti" voisi ajatella ns. parempien piirien olevan. Usein hyvinkin mutkattomia ja vaatimattomia persoonia. Samoin kuin oikeasti varkkaiden ihmisten olen harvoin nähnyt pitävän pröystäilystä: eräskin nimeltämainitsematon tapaus (ikä ~35 vuotta) on selvästi onnensa kukkuloilla, kun saa piskinsä kanssa rämpiä soisessa maastossa päällään ikivanha Barbour-takki ja paikatut kumisaappaat. Eli jotain sellaista, jota Bucketin eukko katsoisi nenän vartta pitkin siihen asti kunnes kuulisi tittelit ja taustat.
Eikös sarjassa irvistelläkin myös brittiaristokratialle. Joukkoon mahtuu tosi outoja tyyppejä ja tuiki tavallisia. Ossin kertoma pitää paikkansa myös omien kokemusteni kanssa tosi rikkaiden kohtaamisissa. He tietävät olevansa tosi rikkaita ja se riittää. Elävät tuiki tavallista elämää. Ei nyt sentään kuitenkaan kerrostaloyksiössä. Yksi tuntemani amerikkalainen miljonääri valitti, että monet ihmiset koettavat istua ikään kuin siivelle. Se häntä masentaa. Kuulin juuri, kuinka häntä harmittaa pitkään jatkunut sähkökatkos ja se ettei kovan kuumuuden vuoksi jaksa kitkeä ja kunnostaa kovasti rakastamaansa puutarhaa. Hänellä olisi varaa palkata vaikka puutarhureiden armeija, mutta itse haluaa homman tehdä kokonaan.
>Patricia Routledge muuten näytteli myös ihan hauskassa etsiväsarjassa naispuolista yksityisetsivää. Sarjan nimi ei nyt tule mieleen. Hänen apupoikaansa siinä esittänyt näyttelijä muuten päätyi yhdeksi hobiteista "Sormusten Herraan".
Peten mainitseman sarjan nimi on "Hetty ratkaisee", tai lontooksi "Hetty Wainthropp Investigates". Sarjassa tosiaan esiintyi myös Dominic Monaghan, joka tunnetaan paremmin Sormusten Herran Merrynä sekä Lostin Charlienä.
Patricia Routledge on loistava näyttelijä, ja Hettyn roolissa ainakin yhtä hyvä kuin Hyacinthina.
Itse olen sarjan suuri fani, jaksan kyllä nauraa samoille kohtauksille uudestaan. Jos haluatte saada lisää naurua tästä irti, kannattaa katsoa juubatuubasta pilalle menneitä kohtauksia joita siellä on monen jakson edestä. Sieltä selviää että ehdottomasti se pokka ei pidä onslowilla ja vaimolla...
Ja linkki tuohon suosittelemaasi sivustoon on...?
Sen lisäksi, että Pokka pitää on aivan mahdottoman hyvä sarja, joka kestää katsomisen kerta toisensa jälkeen, suosittelen lämpimästi 70-luvun lopun brittikomediasarjaa "Are you being served". Sen lisäksi, että se aukeaa varmasti kaikille brittihuumorista pitäville, on siinä myös pinkahtava hahmo, jota näyttelee ihan oikea homo. :D
Jos olette joskus Pikku-Britanniaa katselleet, olette varmasti huomanneet ravintolassa olleen pariskunnan, jossa vaimo mainitsee olleensa Molly Sugdenin morsiusneito. Kyseinen daami on yksi Are you being servedin päänäyttelijättäristä. Tätä kautta sarjaan alun perin tutustuinkin.
Absolutely Fabuloushan on - kuten Kumman Kaakin meillä - riemastuttavaa parodiaa monestakin asiasta
- hössöttävistä heteroista, sillä sitähän Edina ja Patsy ovat, heterokliseistä tulvillaan
- viinaelämästä parodiointia, vaikkakin miesten viinaelämän parodiointiin ei vielä yhteiskunta ole niinkään valmis - miesten viinapuoli on vielä "himpun verran liian vakava" asia parodioitavaksi - likikään yhtä riemastuttavaa kossuelämäparodiaa ei ole
- muotipintatrendeistä, kaikkia seksuaalisuussuuntauksiakin koskettavasti - heteronaisten maailmassahan tuo muotipinnallisuus on paljolti miesten heille luoma puolipakko, kun taas "näissä piireissä" omaehtoisempaakin
- naiset ja ei-heterotkin ovat edelleen ne hauskimmat alueet, joista vitsiä voi vääntää ja joille ei-heterotkin kykenevät nauramaan - mutta etenkin heteromiesten maailma on parodioitten suhteen paljon enempi vitsit vähissä touhua.
Nykyisin vaan Patsyn osalta, Stolischnajaan on varmaankin suhtauduttava boikottimielessä, sillä sehän on venäläisvalmisteinen vodka.
Miehistähän Edina ei tunnu ymmärtävän kunnolla, sillä AbFabissa luulee ex-miestään homoksi, vaikka tämä lienee bisse, koska Edinan kanssa on puuhannut - Saffyllähän on se velikin.
Maailmalla on paljon isompikin määrä ei-hetero-hahmoja ja -elementtejä sisältäviä tv-sarjoja, joita meillä ei vain ole nähty.
Tunnustaudun Patricia Routledge -faniksi. Pokan viehätys lienee siinä että aina tietää mitä sieltä tulee. Naapurissa asuvat Emmet ja Elizabeth ovat myös hilpeitä hahmoja :))
Kevyet mullat Geoffrey Hughesille, tämä herra oli lahja komedian ystäville. Täytyy ottaa lasi punkkua ja katsoa muutama jakso levyltä.
Haluaisin tavata Sheridanin :-/ Mutta niin, aina tulee katsottua kun telkku päällä on :-)
Sarjan suosio näkyy myös katsojalaskureissa. Kohta internet-katselusta poistuvia kahta QEII-jaksoa on katsottu yli 16 000 ja 13 000 kertaa normaalin tv-katselun lisäksi.
Veijo Hietala, Turun yliopiston elokuva- ja televisiotieteen dosentti, pohtii syitä joidenkin tv-sarjojen kestosuosioon (Tiede 8/2012). Malliksi hän nostaa Frasierin ja Pokka pitää -sarjat, jotka pyörivät yhä uudelleen myös Suomen tv:ssä. Noita kahta hän pitää suorastaan sisarsarjoina. Ne "irvailevat lempeästi nousukasmaisuudelle ja snobisimille". Kyseessä on todellisuudessa ikiaikeinen teema, jonka juuret Hietalan mukaan ulottuvat peräti antiikkiin asti.
*******
Hietala pitää muuten Seinfeldiä maailman parhaana tv-sarjana. Minä en ole nähnyt ensimmäistäkään osaa. Olisiko joku katsonut ja voisi kertoa hiukan miltä sarja tuntuu?
