HOMO! Suomenruotsalaiset närkästyivät repliikistä

HBL:n arvostelija Isabella Rothenberg kiittelee HOMO!:n esitystä, mutta varauksellisesti (HBL 23.9.2011). Hän ei pitänyt Saision kirjoittamasta yhdestä repliikistä. Minulle lähetettiin lainaus HBL:stä. Se on seuraavassa.
Rothenberg:
"Men det billiga skämtet om finlandssvenskar i föreställningens slutspel - "kristen fundamentalism och det svenska språket är tydligen tillräckliga orsaker till att bilda parti" - var vi inte nyss överens om att man har rätt att kräva samma rättigheter som majoritetsbefolkningen sitter på?"

Saisio oli siis kirjoittanut teoksen tekstiin jotenkin niin, että "kristillinen fundamentalismi ja ruotsin kieli ovat ilmeisesti riittävä syy muodostaa [poliittinen] puolue". Kuulin ja muistan suurinpiirtein saman kohdan noin, vaikkakin hieman eri sanoin. Ehkä Rothenberg on tekstin tarkistanut käsikirjoituksesta. Hän pitää sitä halpana vitsinä ja suomenruotsalaisten mollaamisena ja epäsolidaarisuutena, eli vähemmistö potkimassa toista vähemmistöä.

Sain samasta aiheesta pitkän sähköpostiviestin suomenruotsalaiselta henkilöltä. Hän on selvästi loukkaantunut Saision kirjoittamasta repliikistä. Haluan ilman muuta vastata hänelle, mutta näkökulmani ei ole vielä muotoutunut valmiiksi. Asetelma on mielenkiintoinen. Minä vähemmistön jäsenenä kommentoin toisen vähemmistön julkista kohtelua.

Meillä puhutaan kotona kaikkia kieliä :) , mutta en nyt silti ymmärrä, miksi suomenruotsalaisten pitäisi vetää herne nenään siitä, että RKP:tä mollataan. Onhan se nyt kumma, että yhden kielen puhuminen riittää puolueen ohjelmaksi ja että kaikki muut puolueet ovat valmiit pitämään tuon kielipuolueen hallituksessa vuosikymmeniä täysin riippumatta siitä, mitä vaaleissa tapahtuu.

Minusta Homo! ei millään lailla mollaa suomenruotsalaisia eikä tässä keskustelussa yksi vähemmistö mollaa toista, vaan näytelmä irvailee puolueelle ja eduskunnan enemmistön kyvyttömyydelle nähdä valtapolitiikan irvokkuutta tässä asiassa.

Hej!

Luin HBL.sta Isabella Rothenberg'in arvostelun Kansallisen Homo! -näytelmästä. Ihmettelin suunnattomasti, kuina kyseinen frouvashenkilö otti herneen nenäänsä repliikistä, att det svenska språket är tydligen tillräckliga orsaker till att bilda parti. Minä lähinnä huvituion ja kummastuin mokomasta herkkänahkaisuudesta.

Marraskuun alussa menen katsomaan p.o. näytelmän. Jos jaksan, kommentoinen lisää.

Mats

"Onhan se nyt kumma, että yhden kielen puhuminen riittää puolueen ohjelmaksi ja että kaikki muut puolueet ovat valmiit pitämään tuon kielipuolueen hallituksessa vuosikymmeniä täysin riippumatta siitä, mitä vaaleissa tapahtuu."

"Pakkohomoilu Suomeen!" Tuli mieleen, miksi sateenkaarikansalla ei ole omaa puoluetta? Onko sitä koskaan edes yritetty perustaa tai suunnitella?

Miettimisen jälkeen vastasin minulle lähetettyyn viestiin seuraavasti:

... Olen pohtinut kannanottoasi ja keskustellut Saision tekstin tästä nimenomaisesta kohdasta muutamien suomenruotsalaisten ystävieni kanssa. Mielipiteet vaihtelevat selvästi. Saavathan homotkin piikittelyä osakseen tuossa esityksessä ja kaikki muut mahdolliset tahot, kuten entinen piispa ja Päivi Räsänen, joka kuuluu itse piskuiseen, mutta äänekkääseen vähemmistöön. Hän kuitenkin suhtautuu toiseen vähemmistöön, eli homoihin jyrkän kielteisesti. Se näkyi tänään televisiossakin. Häntä haastateltiin suhtautumisesta eduskunta-aloitteeseen avioliiton muuttamisesta mahdolliseksi myös homoille.

Minä katson Saision kirjoittaneen (homo)poliittista kabareeta. Sen tarkoituksena on kärjistää, liioitella ja nostella esille asioita tavalla, joka ei ole tapana arkipäivän sisäsiisteissä keskusteluissa. En minäkään pitänyt aivan kaikista esityksen repliikeistä. Jotkut niistä osuivat suoraan kohti. Mutta sellainenhan oli Saision tarkoituskin.

Suosittelen, että käyt katsomassa esityksen. Voimme sen jälkeen jatkaa keskustelua. Itse pidän tarpeellisena nähdä esitys vielä toistamiseen, koska sen sulattelu ei yksinkertaisesti ole onnistunut yhdellä katsomalla. Liput ovat menneet ilmeisen hyvin kaupaksi, koska niihin näytöksiin, joihin olisin halunnut mennä, paikkoja oli jäljellä vain jossakin piippuhyllyllä.

Nu är det nog så, att jag inte har blivit förnärmad av detta.

Kävin Kansallisteatterin lipunmyynnissä. Kuulin asiakaspalvelun puhelinkeskustelun, jossa soittajalle tarjottiin permantopaikkoja vasta joulukuulta. Esitys myy mitä ilmeisemmin varsin hyvin. Kannattaa pitää kiirettä, jos aikoo saada kunnon paikat tämän vuoden näytökseen.

Taas kerran ihmettelen sitä, mikä kumma homoissa on näin kiinnostavaa. Toki näytelmän kohdalla on varmasti paljon muustakin kysymys, kuten kuuluisan kirjailijan työstä.

Myös piippuhyllyltä näkee myös oikein hyvin -esityksen kokonaisutena, joskin pienimmät jocks...eikun yksityiskohdat vääjäämättä jäävät vähemmälle.
Esitys oli hyvä, tosin liiankin pitkä ilman että sille olisi ollut tarvetta. Laulunumeroiden liika venytys vei niiden tehoa. Ajankohtaisuus sekä häiritsi että kutkutti, toivottavasti esitys elää myös ajan mukana. Kirjailijat ovat todella löytäneet keskustelupalstat lähdemateriaalikseen (ks. Oksanen). Keskustelussa aikaisemmin esittämääni "retoriseen" kysymykseenkin sain vastauksen.

Hieno hetki kaiken kohkaamisen keskellä oli Tomin miesten muistelo, kirvoitti jopa kyyneleitä yleisössä. Ja se kun käveli näytelmän maisemia Hakaniemestä kotiinpäin - ilma syysmyrskyn rippeistä oli puhdistunut, askel tuntui oudon kepältä. Näytelmän voimakas ääni kuului vielä.

Suomenruotsalaisilla on mielettömän rikkaita säätiöitä. Sitten ne ovat saaneet kiintiöityjä paikkoja. Suomenruotsalaiset tajusivat jo varhain, kuinka ajetaan omia asioita.