Mielen voima - ajattelemmeko itsemme luusereiksi?

Homojen omasta sisäistetystä homofobiasta puhutaan, mutta sen vaikuttavuudesta homon omaan terveyteen ja oloon muutenkin puhutaan varsin vähän. Tanskalaislääkäri totesi Yle Teemalla eilen esitetyssä dokumentissa, että se miten ihminen suhtautuu itseensä ja ajatuksiinsa vaikuttaa terveyteen. Vaikutus voi olla suorastaan dramaattinen. Ohjelmassa tästä oli konkreettinen esimerkki.

Parikymppinen mies osallistui lääketutkimukseen, jossa kokeiltiin uutta mielialalääkettä. Tehtävänä oli ottaa pilleri päivässä. Mies joutui ankaraan riitaan tyttöystävänsä kanssa. Sen seurauksena hän päätti riistää itseltään hengen syömällä purkillisen noita mielialalääkkeitä. Olo muuttui niin kurjaksi, että hän hakeutui ensiapuun. Siellä todettiin hänen kärsivän vakavista myrkytysoireista ja tarvitsevan intensiivihoitoa. Hänen syömällään mielialalääkkeellä ei ollut kokeen vuoksi nimeä, vain numero. Lopulta saatiin yhteys tutkimusta johtaneeseen lääkäriin. Tämä tuli paikalle sairaalaan ja kertoi nuorelle miehelle hänen kuuluneen siihen ryhmään, jolle annettiin pelkästään kalkkitabletteja. Tuon tiedon jälkeen miehen olo palautui normaaliksi 15 minuutissa.

Ohjelmassa väitetään myös monien lääkkeiden kohdalla jopa yli 80% tehosta johtuvan lumevaikutuksesta, eli ihmisen uskomisesta sen vaikuttavuudesta. Todellinen lääketieteellinen (kemiallinen) vaikutus olisi jossakin parinkymmenen prosentin paikkeilla. Lääketehtaille tämä on tietenkin huono uutinen. Ne ovat jopa piilotelleet lumevaikutusten tuloksia.

Mielestäni sisäistetty homofobia on myös tarttuvaa. Jos tarjolla on jatkuvasti murheellisia tarinoita homoelämän nurjasta puolesta, mutta vain vähän onnistumisista ja menestyksistä, me alammekin uskoa epäonnistumisten koskevan myös meitä itseämme. Oman elämän todellisuus voi kuitenkin olla hyvinkin myönteinen, mutta nuo kielteiset tarinat yrittävät mitätöidä meidän ajatteluamme omasta oikeasta todellisuudesta.

Tuttavapiiriini on kuulunut joitakin ihmisiä, useimmat heteroita, joiden kanssa oleminen tuntuu jotenkin epämiellyttävältä. Heidän kertomuksensa ovat kauttaaltaan kielteisiä. Jotkut jopa ylpeilevät jatkuvasti sillä, miten kamalaa heille juuri onkaan tapahtunut. Oma oloni tuollaisten kohtaamisten jälkeen on kuin laskiämpäri olisi kaadettu päälleni. Tuosta olotilasta irrottautuminen vie joltisestikin aikaa ja voimia. Ainoaksi keinoksi olen nähnyt pitkän välimatkan noihin ihmisiin. Aivan eri asia ovat kuitenkin ne ihmiset, joille on tapahtunut oikeasti pahoja asioita, vaikkapa läheisen kuolema. Heille tukeani löytyy ilman muuta.

Yle Teeman ohjelma Mielen salattu voima antaa ajattelemisen aihetta.
http://areena.yle.fi/video/1315511829091
Se on katsottavissa vielä runsaat parikymmentä päivää.

Asuin opiskeluaikanani Münchenissä 25-kerroksisen tornitalon 21. kerroksessa. Puolesta välistä alaspäin talossa oli vanhainkoti. Kohtasin vanhuksia hississä päivittäin. Useimmat heistä liikkuivat hyvin vaivalloisesti. Kohteliaaseen saksalaiseen tapaan he tiedustelivat toistensa vointia: "Kuinka teillä menee?" Vastaus oli ystävällisen hymyn kera aina sama: "Minulla menee mitä parhaiten". Itsellenikin tuli tuollaisesta hyvä olo.

Varsinkin masennuslääkkeet näyttäisivät tosiaan perustuvan enimmäkseen lumevaikutukseen: http://www.image.fi/artikkelit/iso-ei

Ei todellakaan ole kovin järkevää k e n e l t ä k ä ä n paljastaa lumevaikutusta - sen syntymiseenhän tarvitaan sekä uskoa että se pilleri (tms).
Uskon voima on valtava. Sitä todistaa lukuisat, lukuisat tarinat kautta historian. Yhdyn siihen, että onnistumisen, tyytyväisyyden ja ilon tarinat ovat hyvin tärkeitä. Kummastustani herättävät ihmiset, jotka päivästä toiseen ruokkivat itseään roska-tarinoilla - näitä tarinoitahan meille syöttävät mm. tietyt lehdet. Samalla on muistettava, että rajan vetäminen myötäelämisen tärkeään ja todelliseen tarpeeseen voi olla hiuksenhieno ja vaikea.

On asiallista tuoda tällaiset asiat päivänvaloon. Jos pillerin pääasiallinen teho perustuu lumevaikutukseen niin kyse on uskomushoidosta. Jos lääkefirmat käärii hynää myymällä pelkkää illuusiota niin logiikan mukaan kyseessä on huijaus.

Itse olen omalta kohdaltani joutunut miettimään paljonkin näitä asioita koska olen jossain määrin koko ikäni kärsinyt eriasteisesta masantuneisuudesta. Lääkäreiden ehdotuksista huolimatta en ole missään vaiheessa silti koskenut mielialalääkkeisiin vaan yrittänyt pärjäillä ilman niitä.

Taipuvaisuus melankoliaan ja tietynlaiseen raskasmielisyyteen on aika syvällä suomalaisessa kulttuurissa. Samaan aikaan kulttuurimme nostaa vieläkin jalustalle läpi tuulen ja lumisateen puskevia yksinäisiä susia joista sitten leivotaan sankaritarinoita. Suomalainen valittaa ja valittaa mutta punnertaa eteenpäin yksin ilman muiden apua.

Keinotekoinen positiivisuus on silti jotain sellaista jota suomalaisen kulttuurin kasvattina en voi ymmärtää. Jos Juhanin mainitsemat surulliset tarinat jätetään huomioimatta niin se ei ainakaan paranna niiden takana olevien oikeiden elävien ihmisten elämänlaatua. En kyllä edes tiedä missä esitettyihin tarinoihin hän viittasi koska suomalaisessa mediassa ainakin itse törmään ainoastaan näihin onnistuneen trendikkäisiin sisustushomoihin.

Vaikka homoliikkeen juuret olisivat kuinka syvällä amerikkalaisessa kulttuurissa niin välttämättä ihan kaikkea sieltä ei kannata copypasteta suoraan meille. Suomalaiselle ihmiselle positiivista homokuvaa ei voida myydä samalla tavalla kuin ostos-tv myy laihduttavia housuja. Jos korostuneesti tuodaan esille vain hyviä ja positiivisia asioita niin uskottavuus joutuu aika kovalle koetukselle.

Jokainen tietysti tuntee ja toimii oman persoonallisuutensa mukaan. En suosittele kenellekään oman mielen keinotekoista suggerointia positiiviseen suuntaan yhtään sen enempää kuin vaipumista itsesääliin.

Massa, tarkennatko mitä tarkoitat "oman mielen keinotekoisella suggeroinnilla positiiviseen suuntaan" ja mitä vahinkoa arvelet sellaisesta olevan sellaisen tekijälle?

Tämä ketju muistuttaa laajemmin ajateltuna siitä, mikä oli tämän päivän saarnateksti. Herramme Jeesus, joka on Kristus, sanoi (Matt 12): "Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi."

Sitä, mitä olemme täynnä, sitä me ajattelemme (ja puhumme). Se voi olla kipua, iloa, hyvää, pahaa ja vaihdella. Jos ajattelemme itsemme epäonnistujiksi, seuraavat epäonnistumiset.

Ohjelma oli juu kiinnostava. Luulen kuitenkin, että sisäistetty homofobia tulee pikemminkin homokielteisestä ympäristöstä, homofobiasta tai ylipäätään siinä, miten homot on esitetty julkisuudessa viihteellisessä kehyksessä. Sisäistetty homofobia tuntuu kohdistuvan juuri pahimpiin kliseisiin, joilla homoseksuaalisuutta esitetään, irrottaudutaan tuosta negatiivisesta mielikuvasta. Sisäistetyssä homofobiassa ikäänkuin noustaan yli tuosta kliseestä, onnistuminen ja menestys tule kieltämällä itsestään mahdolliset kliseiset ominaisuudet, esimerkiksi korostamalla miehisyyttä. Sisäistetty homofobia usein muistuttaa naisvihaa.

--------

"If at first you don't succeed, failure may be your style." — Quentin Crisp käänsi oman luuseriutensa menestykseksi, tyylillä.

Juhani, tiedän että moni ihminen kannattaa sitä että tietoisesti vaikutetaan omiin ajatuksiin niin että niistä tulisi lopulta positiivisempia. Otetaan esimerkiksi vaikka eräs ystäväni.

Hän on varmasti ulkoapäin katsottuna positiivisin ihminen jonka monikaan on ikinä tavannut. Päivästä ja vuodesta toiseen hän laittaa kasvoilleen kauniin hymyn, kertoo uusista idealistisista haaveistaan ja suunnittelee parempaa maailmaa. Joka päivä hän postailee feispuukkiin siitä että jossain on tapahtunut jotain hyvää. Tämä kaikki on tietysti viehättävää ja jopa valtavan seksikästä vaikka joka hetki näen kuinka kovasti hän joutuu tekemään duunia säilyttääkseen tuon horjumattoman uskonsa.

Vaikka kunnioitan hänen eräänlaiseksi pakkopaidaksi muodostunutta positiivisuuttaan hänen omana valintanaan niin samalla vaistoan kuinka hajalla hän on ihmisenä ilman että hän sitä uskaltaa myöntää itselleen tai muille. Ylimitoitettua positiivisuutta voi käyttää eräänlaisena mantrana ja toivoa että puhuminen myönteisistä asioista johtaa vähemmän myönteisen ajattelun vähenemiseen. Mutta onko se todella ratkaisu parempaan elämänlaatuun ja aidosti parempaan mieleen riippuu kai aika paljon omasta persoonastamme. Vaikea sanoa voiko kaverini yhtään paremmin tällä taktiikalla.

Mielestäni aidolla ja väkisin ylläpidetyllä positiivisuudella on silti aikamoisen iso ero. Eikä kaikki negatiivisuuskaan aina ole negatiivista vaan myös sekin voi olla omalta osaltaan joskus rakentavaa.

Kiitos Ilopillerin vinkistä Image-lehden juttuun. Todella mielenkiintoinen, huolellisesti tehty ja hengästyttävän pitkä. Tämän kaltaisia juttuja ja uutisia lukiessa tulee melkein paranoidinen olo. Oma ymmärrykseni ja tieto ei riitä arvioimaan sitä, kuka oikeasti kusettaa ja ketä. Kirjoitusta lukiessa mieleen lipsahti jopa ajatus, että millä osaamisella ja asiantuntijuudella Pekka Hiltunen juttunsa kirjoitti.

Tästä tulee mieleeni MOTin ohjelma kolesteroolihoidosta. Siitä nousi silloin hetkeksi iso häly. Käytän itse kolesteroolilääkettä. Seuraavalla käynnilläni lääkärini luona viittasin ohjelmaan ja totesin, etten ole missään suhteessa asiantuntija, enkä yhden tv-ohjelman perusteella aio oma-aloitteisesti muuttaa tai lopettaa lääkitystäni. Pyysin häntä määräämään verikokeet ja tarkistamaan lääkitykseni niiden perusteella. Sen jälkeen hän päätti säilyttää lääkityksen entisellään. Minulla ei siihen ole mitään lisättävää esimerkiksi oman oloni perusteella.