hammaslääkäri, lääkäri (konsultointia)

Hampaani ovat muuten erinomaisessa kunnossa, mutta minulla on yksi viisaudenhammas (en tiedä miksi sitä suomeksi sanotaan, mutta se ns. angular). Se on suositeltu poistettavaksi. Se ei pääse ienrajan läpi, mutta aiheuttaa toisinaan tulehduksen ja ko. kulmaan nousee jonkin kokoinen patti. Nyt se on ollut kauan passiivinen. Mutta toisaalta olen harkinnut sen poistoa.

Olen kerran kokenut tilanteen, jossa lidokaiinipuudute ei ole vaikuttanut ollenkaan. Ajattelin itse, että se on pistetty väärään paikkaan. En kokenut kielessä tai muuallakaan osassa suuta mitään puutumista pienen paikkauksen aikana, enkä sen jälkeen. En tiedä minne se meni, mutta onneksi sen puoliintumisaika on lyhyt.

Olenko ymmärtänyt oikein, että tässä ikeneen tehdään avausviilto ja viisuri todennäköisesti leikataan kahdeksi palaksi hammassahalla. Paloiksi sen takia, että se on helpompi saada sieltä pois. Minulle on sanottu, että sen todennäköisesti saa kokonaan pois.

En oikein tiedä lähteäkö tähän vai ei. Mahdollisia kiputuntemuksia on tod. vaikea arvioida etukäteen. Mitään sedaatiota en halua, mutta siinä voi olla paljonkin turvotusta. Lähteäkö vai ei tällaiseen. Mitä mieltä olette? Kudokset paranisivat nyt vielä melko hyvin, mutta tilaa kun sinne tulee enemmän niin hampaiden on vaikea sopeutua uuteen tilaan.

Ei ketään homoystävällistä hammaskirurgia?

Yleensä se viisaudenhammas lähtee ihan kauniisti vetämällä pois, eikä tunnu missään puudutuksen ansiosta. Mitään viiltoja ei siis tehdä. Jos hampaassa on todella pitkät juuret, tarvitaan pientä leikkausta. Eipä siinä toisaalta silloinkaan ehdi tuntea mitään kun on kolme piikkiä annettu. Huoli pois siis, ja lekuriin vaan. Suurin osa yksityisistä hammaslääkäreistä on ihan ystävällistä sakkia, niin homoille kuin heteroillekin.

Ei ketään homoystävällistä aivokirurgia?

Deittiseuraa lobotomian jälkeen kiitos?

Siis nyt en ymmärrä. Sanoin ettei se pääse ienrajan läpi. Pakkohan siinä on tehtävä avausviilto. Nyt en käsitä ollenkaan. Rtg-kuvassa näkee sen angulaarisen asennon, mutta muutoin hammasta ei näy suussa ollenkaan.

Hei ei tää voi olla totta. Käsitän, että luit alkuperäisen kirjoitukseni liian nopeasti.

Itseltäni poistettiin kaksi vastaavanlaista vinossa olevaa hammasta, jotka eivät olleet puhjenneet. Ja kyllähän se ien pitää viiltää ja hampaat myös paloiteltiin. Mutta hammaslääkäri testasi ennen toimiin ryhtymistä, että onko suu puutunut ("tuntuuko tämä"). Kummallakaan kerralla ei tuntunut mitään kipua koko operaation aikana. Suoraan sanottuna todella vaivaton homma molemmilla kerroilla, vaikka vähän jännitinkin.

Tuo on sen verran rutiinioperaatio, että uskoisin kenen vaan hammaslääkärin olevan pätevä tekemään tuon (en valitettavasti osaa suositella homomyönteisiä), siis onnistuneine puudutuksineen jne. Voisin kuvitella, että paikatessa puuduttaminen on paljon vähäisempää ja paikallisempaa, joten se voi varmasti mennä helpommin pieleen.

Toivottavasti pääse yli pelkojesi... Itse halusin ainakin nuo pois alta, vaikka eivät vaivanneetkaan.

Puudutuksella saa takuuvarman kivuttoman (=tunnottoman) viisaudenhampaiden poiston.
Multa on poistettu nelja, yksi kerrallaan.
Ainoastaan yksi neljasta oli hankala - jalkeenpain siis, kun tuli turvotusta vahan enemmankin
ja kuumetta. Mutta se oli vaan turvotusta ja kuumetta, pikku juttu.

Minulla petti alaviisaudenhampaan leikkauksessa (hermo kiinni juuressa, siksi leikkaus) puudutus...

Kyllähän tässä koko keskusteluketjussa on jotain outoa, mutta en nyt mene sitä lähemmin analysoimaan. Viisaudenhampaan poiston indikaatio on kohdallani hutera (sen tiedän itsekin). Siinä poistossa voi tapahtua niin paljon.

Moi! Seuraa lääk. kandin pohdiskelua asiasta illan tunteina. Lisäksi mulla on omakohtaista kokemusta 2:n puhkeamattoman viisaudenhampaan kirurgisesta poistosta. (jälkimmäinen ehkä suurempi meriitti tässä kohtaa ;).
Jos viisaudenhampaalle ei oo tilaa puhjeta ja se aiheuttaa ajottain tulehduksen, kannattaa se poistattaa seuraavista syistä: 1. tulehduksen aiheuttaja, yleensä streptokokki, saattaa verenkierron mukana ajelehtia muualle. Klassinen esimerkki on sydämen läppä, jossa se jylläämään päästyään voi aiheuttaa pahankin vaurion (endokardiitti). Joskus tuhoutunut läppä täytyy korvata keinoläpällä. 2. on parempi poistaa hammas rauhallisessa vaiheessa elektiivisesti kuin joutua poistattamaan sen pahasti tulehtuneena päivystyksellisesti. Vähemmän komplikaation riskejä. 3. hammassärky ja tulehdus on tympeitä seuralaisia paikassa, jossa ei heti pääse hoitoon, esim. matkalla tai vaikkapa vaellusreissulla.
Hammaslääkäri pyrkii ilmeisesti ns. johtoratapuuduttamaan kohteensa hermot. Kun ei tähdätä ihan suoraan kohdealueelle, vaan siihen johtaviin hermosäikeisiin, on mahdollista, että puudutusaine menee väärään paikkaan. Koska et tuntenut missään missään turruutta, ehkä sillä kertaa käytettiin liian pientä määrää, tai se meni suoneen ja kulkeutui silmäräpäyksessä pois (epätodenneköistä tolla alueella kyl). Yleensä kumminki ensin varmistetaan, että kiputunto on poissa, ennenku aletaan veistelemään. Toisen mun puhkeamattomista viisaudenhampaista sai viillon ja paljastamisen jälkeen irti pelkästään vetämällä, toinen jouduttiin pilkkomaan, koska sen juuret piti sitä koukkumaisesti leukaluussa kiinni. Lukuunottamatta puudutuspiikkejä - kirpasee vinhasti ;) - itse toimenpide ei sattunut muhun kummallakaan kerralla ollenkaan. Muutokset aikuisiän purennassa viisureiden poiston jälkeen on yleensä pieniä. Pieni vinkki vielä: kandee unohtaa miehiset kivunsiedon harjottelut ja alkaa ottaa sitä kirjotettua kipulääkettä säännöllisesti ENNENKUIN puudutuksen vaikutus alkaa lakata. ;)

Multa poistettiin viime vuonna yksi tavallisista poskihampaista ja voin sanoa, että kannattaa etsiä sellainen paikka, jossa on tarjolla hammas/suukirurgiaan erikoistunut lääkäri. Kyseinen lääkäri on paljon ammattitaitoisempi hoitamaan vaikeasti poistettavia hampaita ja osaa ihan toisella tavalla hoitaa sen puudutuspuolen ja varsinaisen poiston...

Damian: kiitoksia asiantuntevasta vastauksesta. Olin ilahtunut lukiessani sen. Minäkin ajattelin jotakin Buranaa, ihan senkin takia että se tasoittaisi turvotusta. Mutta todellakin mietin vasta tätä.

Tässä ei heti tajua sitä kuinka hyvä on varmistaa tuollaisia asioita, joista Damian puhui. Hyvin läheltä olen lukenut nimittäin tapauksesta, jossa 36 -vuotias mies menehtyi sydänlihastulehdukseen ja verinäytteestä kasvoi streptococcus sanguis. Ts. Minä lupaan miettiä tämän asian perinpohjin ja suunnitella mahdollisen poiston siten, että siitä olisi mahdollisimman vähän häiriötä.