homoyhteisöstä

Monet tuntuvat kaipailevan ”homoyhteisöä”, jossa olisi myös aktiivista yhteiskunnallista keskustelua. Toiset näkevät tällaisen ”homoyhteisön”, jo olevan olemassa: toisille se on Helsingin yöelämän kantapörrääjät, toisille SETA ja joillekin joku muu järjestäytynyt tai järjestäytymätön ja kenties satunnainen ryhmä ihmisiä.

Itse mietin miten niin homoyhteisö? Ja mitä siltä halutaan? Onko ranneliike homoyhteisö – sellaisenaan tämä on aika moneen suuntaan vetävä ja ristiriitainen yhteisö. Tosin se varmaan on yhteisöille ominaista…

Mutta yhteisön muodostaville pitäisi olla yhteistä lopulta enemmänkin kuin seksuaalinen suuntautuminen. Eihän ole olemassa myöskään heteroyhteisöä. Ainakin itsestä tuntuu, kun lukee ranneliikkeen keskusteluja, että kovin harvan kanssa on muuta yhteistä kuin seksuaalinen suuntatuminen sinänsä. Yksi piirre, mistä olen monen kanssa samaa mieltä, on se, että seksuaalinen suuntautuneisuus ei sinänsä ole edes määräävin tekijä persoonassani. Smo kirjoitti hyvin homoseksuaalitermistä ja niistä assosiaatioista mitä se herättää. Jotenkin niistä perusteluista tulen siihen johtopäätökseen, että homoyhteisöllä tai sateenkarikansalla ei ehkä ole tarpeeksi yhdistäviä tekijöitä, jotta se muodostaisi jonkun suuremman yhteisön. Tämä ehkä selittää sitäkin miksi esim. SETAssa on kovin eriseuraista ja sieltä useat täälläkin tuntuvat lähteneen ovet paukkuen. SETA ehkä toimii aina tietyn porukan äänitorvena kunnes joku toinen remmi ottaa toimintavastuun ja kehittää siitä omanlaisensa.

Monesta tuntuukin täällä siitä, että SETA ei ole ”heidän järjestönsä” . Siihen voi todeta, että aktiiviset ihmiset varmasti saavat SETAssa äänensä kuuluviin. SETA ei ole mikään suuri, kasvoton massa. SETA on kuitenkin ollut mukana tärkeissä tasa-arvoa kehittäneissä hankkeissa. Parisuhdelakikin on kuitenkin suureksi osaksi SETA työn tuloksia. Jos tällä hetkellä linja ei miellytä ehkä pitää mennä mukaan ja ajaa itselle tärkeitä asioita.

Eli mitä haluan sanoa, meillä on ehkä kovin erilaisia mielipiteitä ja pyrkimyksiä ja näkemyksiä ja homoyhteisö on ehkä kuitenkin vaan myytti. Mutta on myös olemassa valmiita rakenteita, joita voi käyttää hyväkseen, kun haluaa edistää jotain pyrkimyksiä. Kaikille turhautuneille ja kyynisille suosittelisinkin menoa mukaan toimintaan, muovaamaan siitä sellaista miksi itse haluaa.

Todella mielenkiintoinen pohdinta tuossa edellä.

Lähdetäänpä alkuun sanakirjan määritelmästä.
Yhteisö on elämänmuotojen, taloudellisten tai aatteellisten päämäärien tms. yhteisyyteen perustuvista ihmisten yhteenliittymistä.

Eikös tämä homoelo mahdu monellakin tavalla tuon määritelmän sisälle? Seksuaalinen identiteetti on vain jonkinlainen liima tai sivuseikka tälle kaikelle moninaisuudelle sateenkaariyhteisössä. Se näkyy helposti vaikka tutkimalla Ranneliikkeen sanomalaskureita. Eikö vain yhteiskunnalliset asiat ole kiinnostavuudessa ja sanomamäärissä reippaasti huipulla. Suhteet, seurustelu ja perhe, joihin voisi vahvemmin kytkeä seksuaalisen identiteetin, tulee pitkän matkan päässä perässä.

Aatteellisuutta edustanee vaikkapa tasavertaisten oikeuksien hakeminen tässä yhteiskunnassa.

Yhteisöllä on useimmiten kilpailija tai vihollinen. Ellei sellaista olisi, se pitäisi keksiä. Se on lisäliimaa yhteisölle, eli yhteen tuuppaava voima. Aslan ja uskonnolliset fundikset ovat oiva esimerkki tällaisesta. Kun joku vilauttaa Aslanin peruskäsitteistöön kuuluvan sanan "eheyttäminen", se saa ainakin minut heti varuilleni ja adrenaliini lisääntyy. Aika usein he ovat saaneet minut myös toimimaan.

Yhteisö on myös jossakin kehitysvaiheessa. Keskustelussa on tullut monta kertaa esille alkuvaihden suunnan ja toimintamallien etsintä. Se ei ole sujunut kahnauksitta. Nyt ollaan jo monta vertaa kypsemmässä kehitysvaiheessa alkuun verrattuna. Tämä yhteisö kelpaa jo tärkeäksi keskustelukumppaniksi hyvin merkittävissäkin yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Meitä kuunnellaan. Kypsyyttä ilmentää myös se, että osataan jo tiukan ryppyotsaisuuden sijaan myös naureskella itselle.

Yhteisön jäsenet voivat olla eri etäisyyksillä kuviteltuun yhteisön keskiöön. On ulkoreunalaisia, joille riittää anonyymi kosketus vaikkapa internetin kautta. On sisäpiiriläisiä, jotka toimivat järjestäytyneesti avoimesti omilla nimillään ja naamoillaan. Ja sitten kaikkea näiden ääripäiden väliltä. Itse voi aika pitkälle määritellä sijaintinsa. Pikaisesti ajatelleen luulen heteromaailmassa oltavan paljon tiukemmin sidottuja johonkin sijaintiin.

Tuntuu oikeasti siltä, että homoyhteisössä seinät ovat leveällä ja katto korkealla. Erityispiirteenä suomalaisessa homoyhteisössä on se, että naiset ja miehet voivat toimia yhdessä ajamassa samoja asioita, samoissa organisatioissa. Jossakin muualla maailmassa naisten ja miesten järjestöt toimivat erikseen, jopa eri suuntiin. Se ei ole yhteisten etujen kannalta kovin hyvä asia. Suomi on sen verran pieni maa, että ehkä siksikin tämä on näin järkevämpää.

Homoyhteisön ja monen muun yhteisön jäsen
Juhani

Yhteisöllä on yhteisiä tapaamispaikkoja ja yhteistä ajankäyttöä. Missä homot tapaavat? Lähinnä kapakassa? Missä muualla?

Pieniä erillisiä ryhmiä siellä täällä ja lähinnä suurkaupungeissa. Järjestöjä ei ole yleensä kuin muutamia: seksuaalinen tasavertaisuus ja seksiin liittyvät. Ei paljon muuta.

Suurkaupungit ovat keskittymiä. Niiden ulkopuolella ei ole muuta kuin tyhjää tilaa, mitä tulee homojen elämään.

Kodit ovat hautomoja, joista homoseksuaalit muuttavat suurkaupunkeihin/suurimpiin kaupunkeihin opiskelemaan ja työ-elämään, jonne he sitten jäävät. Opiskelu vaikuttaa myös homoseksuaalien harrastamiseen, joka on huvittelemista opiskelun ohella. Kun "vakiinnutaan" sosiaaliset suhteet vähenevät, koska suhde on sisäänpäinlämpiävä ja symbioottinen. Kuvaan tulee ulkomaanmatkustelu ja siellä huvittelu( ravintola-elämä-gaypaikat). Kun erotaan palataan ravintolamaailmaan hakemaan uutta kumppania. Voi mennä myös saunoihin tai puistoihin tai sm-klubeihin harrastelemaan seksiä omassa maassa tai ulkomailla.

Deittipalstat ovat myös partnerin hakupaikkoja ja ne ovat tulleet tärkeiksi kohtaamispaikoiksi: niissä lähetellään viestejä ja niihin laitetaan itsestä paljastavia alastonkuvia. niitä on monenlaisia: bear, normal, fetish ja whatever!

Mitä muuta? Eipä paljon muuta! Peanuts!

Minulle ei ole olemassa mitään homo yhteisöä erikseen, ainoastaan kesällä koen olevani osana "jotain" kun osallistun Pride paraateihin.
Minulle yhteisö on se missä elän kullakin hetkellä, tällä kertaa se ei ole Suomessa. Ehkä jonkinlaisen homoyhteisön voisi löytää Castro streetiltä San Fransiscosta, en tiedä kun en viettänyt sillä aikaa kun yhden illan vuosi sitten.

Minulle asioiden eteenpäin viemiseksi pitää vaikuttaa äänestämällä, muuten en hae mitään yhteisön turvaa. Minulle on tärkeintä että esim omassa koti kaupungissa saan kävella rauhassa. Jos tämä tulee muutumaan haen apua paikalliselta poliisilta joka edustaa järjestystä tässä yhteisössä.
Ainakaan sellaista ei kannata tulla täällä siitä kertomaan.

Ehkä koen asemani sillä tavalla onnelliseksi että ne tarvitse muuta "turvaa" yhteisöltäni kun lain ja järjestyksen.
Ja jos joku kokee minut homoyhteisön petturiksi, siitä vaan.
Voin vakuttaa että minulle tämä on ehdottomasti toimivin ratkaisu, jos esim olisi jokin asuinyhteisö nimeltä Ranneliike jossa toimisi samat henkilöt, en kokisi elämääni kovinkaan vapaana.
Pidän oikeuden yksilön vapaudelle ja ajattelulle.

Seksuaalinen suuntautuminen ei liene mikään yhdistävä tekijä. Kaikkea muuta. Ehkä silloin voi puhua yhteisöstä jos puhutaan homot vastaa heterot. Muuta yhteisöllistä nimittäjää en keksi kuin ajetaan oikeuksia joka koskettaa(periaatteessa) kaikkia vähemmistöön kuuluvia ja sitä kautta tämä asia muodostaa laajemman yhteisön?. Tuokin aika kaukaa haettua jos ajattelee kuinka harva oikeasti taistelee tuotakin tuulimyllyä vastaan vaikka kuinka kaipaakin samoja oikeuksia kuin...?
Ehkä olisi parempi puhua yhteisöistä (monikossa siis) jonka muodostavat näennäisesti yhtenäisiä piirejä; harrastuksineen, pukeutumisineen koodeineen ja mieltymyksineen. Homoyhteisössä voi olla seinät lavealla ja katto korkealla mutta tässä talossa tuntuu olevan monta huonetta ja nurkkaa. Tosin "all the walls are great if the katto ei putoa..."
En tunne kuuluvani mihinkään "sateenkaari" yhteisöön enkä kuulu edes Setaan. Toisaalta, seksuaalisesta tasavertaisuudesta en löydä omaa Mein Kamppia. Camppiä ehkä...osallistunhan tähänkin yhteiskunnalliseen keskusteluun vain lähettämällä näitä paperilennokkejani luokan perältä...
(Tämä heitto tietenkin kaikella kunnioituksella niitä kohtaan jotka ovat omistaneet elämäntyönsä näiden Ihmisoikeuksien ajamiseen jotka nyt tuntuvat niin itsestään selviltä...)
Ja ehkä en tunne mitään homoyhteisellisyyttä juuri syystä. En näe mitään taistelua elämän tilanteessani juuri nyt, mihin minun pitäisi se suuremmin osallistua jonkin yhteisön edustajana...No, ehkä jotkut lennokkini osuvat ennakkoluuloihin jotka ovat homoyhteisön sisällä (tosin liidokkieni kohteet ei välttämättä kirjautuneena sisälle...).

Hyvä keskustelun aloitus ja aihe. Itsekin olen miettinyt lukuisia kertoja omaa seksuaalisuutta ja yhteisöitymistä (sanahirviö). Vaikka olenkin 100% homo, en kuitenkaan koe mitään suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden homojen kanssa.

Tuttavavissani ei taida olla yhtään homoa itseni lisäksi. Löytyy kyllä heteroja, bissejä, transseksuaaleja, maahanmuuttajia, vanhoja, nuoria, yksinhuoltajia jne. Luulisin, että ystäväpiirini on melko normaali otanta yhteiskunnan ihmisistä. Tosin ympärilleni olen "kerännyt" (on kerääntynyt) ihmisiä joilla on melko samanlaiset elämänarvot kuin itselläni.

Jos mun tulisi kokea jotain suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden homojen kanssa, voisin sitten samalla kokea myös suurta yhteenkuuluvuutta mustista nahkakengistä pitävien ihmisten kanssa. Tai yleisesti ottaen ihmisten kanssa, joita kaikkia yhdistäisi jokin sama piirre kuin minuakin.

Ihmisoikeudet ovat asia erikseen. Se taitaakin olla ainoa asia joka mut yhdistäisi muihin seksuaalivähemmistöihin. Mutta siltikin puolustan myös muita ihmisoikeusasioita. Suomen seksuaalivähemmistöjen tilanne kun on ruusuilla tanssimista verrattuna siihen mitä maailmalla tapahtuu ihan heteroillekin.