Homoystävällistä hammaslääkäriä?
Anteeksi aivan typerän tuntuinen kysymys, mutta minulla on hirveä hammaslääkäripelko, vaikka tiedän että minun on pikaisesti mentävä hoitoon etteivät kaikki hampaat mätäne.
Jotenkin hammaslääkäripelkoni tuntuu kytkeytyvät homouteeni, jonka hyväksymisessä mulla meni monta tuskallista vuotta. Yksi typerä kytkentä on, että kävin monta vuotta psykoanalyyttisessä eheytysterapiassa ja analyytikko aivopesi minut uskomaan, että koska olen homo, kastraatiopelkoni aiheuttaa väistämättä hammaslääkäripelkoa.
Toinen typerä kytkentä on 1980-luvun hiv/aids -hysteria, jonka aikana Sirkka-Liisa Valle usutti kaikki Suomen hammaslääkärit tarkkailemaan ihmisten suusta hiv-infektion oireita ilmoittaakseen niistä viranomaisille.
Tiedän että en ole hiv-positiivinen ja seksielämäni on hyvin konservatiivista. Silti edellä kuvattu pelottelu tuntui leimaavan ja likaavan minut.
Nyt EN USKALLA mennä hammashoitoon, jota totisesti tarvitsen. Alan olla jo itsetuhoisessa kriisissä.
Onko kellään käytännöllisiä neuvoja hirveään pelkooni? Toiseksi, olen niin köyhä, ettei minulla ole varaa yksityisen sektorin hoitoihin ja tiedän tarvitsevani myös proteettista hoitoa.
Auttakaa jos voitte.
Eipä tähän oikein osaa muuta sanoa kuin sen rohkaisuksi, että "Rohkea rotan syö". Vai oliko se rokan? Hammaslääkärillä käyntiin harvemmilla liittyy mitään hirveän iloisen odotuksen tunteita, mutta kyllä purukaluston kuntoonlaitattaminen silti kannattaa. Itsen ja muidenkin kannalta.
Rohkeasti vain mars mars, et sinä hammaslääkärillä käyntiin kuole.
Hammaslääkärille mennessäsi sinun kannattaa tuoda pelkosi rohkeasti esiin. Ammattimainen hammaslääkäri osaa varmasti käsitellä sinua sen mukaisesti. Tsemppiä.
Josko ensin aloittaisi siitä että jättä tuosta homoystävällisestä hammaslääkäristä tuon määrittelevän homo - etuliitteen pois, seuraavaksi voikin sitten miettiä onko aiheellista tukeutua perusterveydenhuollon tarjontaa (kunnallinen hammashoito) vai ihan yksityiselle.
Vinkkinä: Keskustele ajanvarauksen yhteydessä, josko voisit ottaa mukaan vaikkapa mp3- tai CD - soittimen, mukavaa musaa rauhallisella voimakkuudella, niin ei oikeastaan huomaakaan hammaslääkärissä olevansa.. Itselläni tuo toimii tosihyvin vaikkapa ärsyttävissä juurihoidoissa...
On myös syytä muistaa että nykyisin saa vaikka millaiset puudutteet operaation ajaksi, jos vain haluaa. Kipua ei tarvitse tuntea, eikä näin ollen myöskään pelätä. Hymyä huuleen ja hammaslääkäriin siis, se ei ole lopulta parturireissua kummempi juttu:)
Kiitos kannustuksesta. Minun pääongelmani ei kuitenkaan ole kivun pelko. Olen olemukseltani aika karski ja kivun kyllä kestän.
Ongelmanani on lähinnä lääkärin asenteiden pelko sekä pelko mahdollisesta hampaiden poistosta. Minulta on jo jouduttu kaksi hammasta poistamaan ja tunnen itseni invalidiksi. Kuten minua käsitellyt psykoanalyytikko minulle toisti, homot pelkäävät kastrointia mikä ilmenee mm. pelkona hampaiden irtoamisesta.
Tällä hetkellä vaivaa myös häpeä siitä, etten ole aikaisemmin hoitanut tätä asiaa kuntoon. En ole vuoteen käynyt hammaslääkärssä. Kaikkien muiden asioiden hoidossa olen äärimmäisen huolellinen ja vastuullinen.
Minulla ei myöskään ole käsitystä siitä, miten voi päästä kunnalliseen hammashoitoon ja mitä se tulee maksamaan. Tähän asti olen käynyt yksityisellä ja suurin pelkoni on hammaslääkärilaskun pelko. Vuonna 1997 minulle tehtiin iso remontti ja jouduttiin tekemään 6 kultakruunua. Koko lasku oli silloin 18 000 markkaa. En voi edes uneksia sellaisesta tänään. Näen vain painajaisunia.
Voisiko joku neuvoa tässä asiassa?
Arkadas, monet kiitokset Sinulle! Tuo oli helpottavaa tietoa. Siinä tarjottiin apua juuri minulle ominaiseen ongelmaan: häpeän tunne siitä, etten ole käynyt hoidossa.
Yritänpä käydä siellä katsomassa mitä voidaan tehdä. Kerron sitten täällä.
Hippipupu: Minusta hammashoidon kustannukset eivät ole hirveästi isompia yksityisellä, kuin kunnallisella. Mutta se riippuu paljon siitä, minkä paikan valitsee.
Minusta kunnalliseen hoitoon pääsee yksinkertaisesti kysymällä terveyskeskuksesta/ tai -asemalta. He ohjaavat eteenpäin. Siellä jossain se hammashoitola kuitenkin on.
En ole ennen kuullut ollenkaan tuollaisesta kastraatiopelosta. Voihan tuollainen hampaiden putoamispelko olla yleinenkin. Tämä osui jotenkin silmiini, kun käytän hammaslankaa, niin luullakseni kiinityskudokset joustavat jonkin verran ja tietyt hampaat liikkuvat ehkä millin verran jonkin aikaa käsittelyn jälkeen.
KELA-korvauksissa on varmaan jokin katto, jonka yli se ei korvaa.
Minullekin tuottaa ongelmia se, että miettii miten toinen osapuoli asennoituu ja yleensä miettii asennoitumisen olevan hyvin negatiivista ja sitten se aiheuttaa ahdistusta. Tämä tuli minulle jotenkin pikkuhiljaa, ikäänkuin hiipimällä. Kyllä yleensä asiat menevät parhaiten, jos pystyy keskittymään vain asioihin, eikä mieti tällaisia asennoitumiskysymyksiä. Minullakin on tämä puoli hakusessa.
mielenkiintoinen keskustelu sinänsä, näin "sisältäpäin asiaa tuntevana" voinen kertoa, että sinun tulisi nyt ensitilassa hakeutua oman alueesi hammashoitolaan ja vaikka ensin ns akuuttina kova särky jne.... ja kertoa tilanteestasi , niin pääsisit tavallaan hoitoputkeen hampaiden poistoja voidaan suorittaa mm esilääkityksessa ja tarpeen mukaan jopa yleisanestesiassa riittävin hoitoindikaatioin mm kova pelko jne. Lisäksi Helsingissä on erikoishoitoyksikkö jossa hoidetaan hyvinkin hankalia tapauksia, poistoja ja protetiikkaa. Kustannukset terveyskeskuksessa huomattavasti edullisemmat kuin yksityisellä. Hoito laadukasta ja ysstävällistä. Ota siis yhteyttä oman aluesi hoitolaan niin asiat järjestyvät. tsemppiä
Minä olisin samaa mieltä noista kustannuksista.
Toisaalta jos on luotettava iso yksityinen paikka, niin sieltä voi saada helposti ilta-aikoja. Potilas, joka pelkää, voisi haluta ilta-ajan. Jos se olisi aamulla, niin sitä voisi herkemmin pelätä edeltävän yön. Hammaslääkärikin voisi olla rauhallisemmalla tuulella illalla :). Mutta kustannukset olisivat varmaan kyllä isommat (ainakin jonkin verran).
Kiitos kaikille :)
Arsi, voisitko kertoa, missä se erikoisyksikkö on? Miten sinne saa yhteyden? Pelkäänpä, että minulta joudutaan poistamaan muutama hammas.
En halua näkyviä ammottavia aukkoja suuhuni. Mitä niiden tilalle, miten poistot saa peitettyä halvalla? Minulla ei ole varaa implantteihin.
hippu mun mail on arsi850@hotmail.com mailaa niin kerron
terv arsi
mullakin oli ennen karmea hammaslääkärinpelko. kiitos siitä kouluhammaslääkärille joka oli varmaan palkattu natsi-saksan keskitysleiriltä...? kunnes kuulin, että on olemassa ns. pelkoklinikoita... ja ihme, hampaani korjattiin ilman tuskaa ja pelkoa!
nyt voin taas hymyillä valkoisin hampain.
Sänkipää, kerrotko missä niitä pelkoklinikoita on? Onko sulla kokemuksia? En pelkää niinkään kipua, koska enhän olisi kestänyt vuosikausia jatkunutta särkyä jos pelkäisin kipua. Pelkään alentuvaa käyttäytymistä h-lääkärin taholta. Mut on jo yksi lääkäri jättänyt kuolemaan (akuuttiin vatsakalvontulehdukseen) saatuaan tietää, että olen homo.
Tästä paikasta ainakin minulla on hyvin positiivista sanottavaa:
http://www.nakinhammas.fi/index.htm
(sama paikka siis, jonne Arkadas jo pisti linkin)
Hoitavat kuulemma monenmoisia pelkääjiä. Minua ainakin kohdeltiin aivan uskomattoman ystävällisesti ja rohkaisevasti - jopa siinä määrin, että monivuotinen hammaslääkärikammo helpotti huomattavasti jo ekalla käynnillä.
Voisin kuvitella, että sillä ei tuossa paikassa varsinaisesti ole merkitystä kohtelun kannalta, pelkääkö nimenomaan kipua vai tuomitsevaa asennetta tms. Omien hyvien kokemusteni perusteella haluaisin uskoa, että pelkoon osataan suhtautua oikein riippumatta sen taustatekijöistä ja syistä.
Tsemppiä!
"hippipupu kirjoitti: Pelkään alentuvaa käyttäytymistä h-lääkärin taholta. Mut on jo yksi lääkäri jättänyt kuolemaan (akuuttiin vatsakalvontulehdukseen) saatuaan tietää, että olen homo."
Eihän tässä nyt ole mitään tolkkua. Lääkärillähän on hoitoalaa koskevien eettisten ohjeiden mukaan hoitovastuu potilaastaan. Hoitotyötä ohjaavien eettisten periaatteiden joukosta löytyy oikeudenmukaisuuden periaate, johon sisältyy mm. kohta: velvollisuus välttää eriarvoistamista minkään yksilön tai ryhmän ominaispiirteen tai terveyteen liittyvän ongelman perusteella.
En ole varma siitä, kuinka sun olisi tullut toimia tuon asian selvittyä, mutta toivon, että et jättänyt asiaa siten. Jos kuitenkin lääkärillä on hoitovastuu potilaastaan, jonka hän jättää käyttämättä, niin edesvastuuseenhan tuosta pitäisi laittaa.
Hyvä Alexis,
Olet siinä oikeassa, että lääkärillä on teoriassa vastuu hyvästä hoidosta ja ettei hän saisi vahingoittaa potilastaan. Jo ns. Hippokrateen valan mukaan lääkärin tärkein velvollisuus on olla vahingoittamatta potilasta ("Primum non nocere").
Käytännössä tämä kaunis teoria ei aina päde, varsinkin jos lääkäri on omaksunut psykoanalyyttiset homovihamieliset asenteet. Tein tästä tapauksesta virallisen kantelun lääkintäviranomaisille 1.8.1990. Kantelun mukaan olin yrittänyt saada usean viikon ajan apua työpaikkani (Hgin yliopisto) lääkäriltä lisääntyvään alavatsan kipuun. Kantelun mukaan edelleen lääkäri kieltäytyi antamasta mitään hoitoa vedoten siihen, että "minun kaltaiseni ovat turhan valittajia", vaikka en ollut koskaan ennen käynyt hänen luonaan.
Monen viikon viivytys johti siihen, että tulehtunut umpilisäke puhkesi ja aiheutti hengenvaarallisen vatsakalvon tulehduksen. Lähimmäiseni toimitti minut sairaalaan leikattavaksi viime hetkellä ja pelasti siten henkeni.
Toipuessani henkeni pelastaneesta operaatiosta tutkin asian taustan ja pyysin saada nähdä minua koskevat asiakirjat. Niistä selvisi, että työhöntulotarkastuksessa olin totuudenmukaisesti kertonut tekeväni tasavertaisuustyötä Setassa, mikä oli aiheuttanut stressioireita. Lääkäri oli siis vain noudattanut ikiaikaista psykoanalyyttista dogmia, jonka mukaan "homot ovat turhan valittajia". Tätä dogmia oli ylläpitänyt yliopistollisissa teoksissaan psykoanalyytikko Kalle Achté aina vuodesta 1971.
Sitä ennen psykoanalyytikot Edmund Bergler ja Irving Bieber (Kalle Achtén oppi-isät) julistivat puolen vuosisadan ajan dogmiaan, jonka mukaan homot ovat "turhan valittajia" ja "epäkohtien keräilijöitä" ja siten tosiasiassa itse aiheuttaneet oman syrjintänsä.
Minut hoitamatta jättänyt työpaikkalääkäri sai kuitenkin lopuksi huomautuksen lääkintäviranomaisilta.