adoptio-oikeus

Lisää uusi viesti
Kirjoitin Hufvudstadsbladetiin ja mielipiteeni julkaistiin 24.8. Valitan sitä, että en tähän saa laitettua Sture-Christian Eklundin kirjoitusta, johon tämä on vastine.

Tässä kirjoitukseni:
Adoptionsrätten ger anledning till följande funderingar.
Barn behöver kärlek och trygghet för att växa harmoniskt. Detta kan de även få av en förälder och har fått det även hittills. En ensamstående adoptivmor ställer inte i och för sig till några oövervinnliga frågor för ett barn - inte jämfört med andra adoptivföräldrar.
Numera anses lesbiska parförhållanden alltmera förenliga med vår kulturs grundvärderingar. Lesbiska parförhållandet bygger ju i samma grad på det som alla parförhållanden gör. I lesbiska kvinnors fall ligger det faktiskt i deras natur att bilda lesbiska parförhållanden. De baserar sig på kärlek och hänsyn till varandra. Adoptivbarnet tryggas av denna förebild som finns i ett harmoniskt parförhållande. Bättre blir det, när omgivningen ger sitt stöd för familjen.
Alla blir vi ständigt påverkade av de mönster som finns i vår omgivning - även barn blir det. De barn som till sin natur är homosexuella har inte hittills haft det lätt hos ett heterosexuellt föräldrapar vad gäller att bli försedd med mönster. Men ändå finns lyckliga homosexuella vuxna ur dessa familjer.
Ytterst viktigt vore att båda kvinnor i ett lesbiskt parförhållande ses som adoptivföräldrar. Det skulle ge kontinuitet i familjen. Barnet kommer ju att leva i ett hushåll, där säkert rättigheter och skyldigheter delas, och skulle därmed ha ett uppbyggande mönster framför sig. Två föräldrar skulle även kunna ge större trygghet.
Sture-Christian Eklund anser i sin insändare i Hbl. 21.8., att den heterosexuelle fadern borde hellre tilldömas barnet i en skilsmässa än modern som ingår ett lesbiskt parförhållande. Efter detta konstaterande fortsätter han dock inkonsekvent med att avvisa de homosexuellas adoptionsrätt p.g.a. pedofilifaran. Enligt honom övervakar kvinnan situationen i ett heterosexuellt parförhållande. Jag undrar hurdan är människosynen här i allmänhet och manssynen i synnerhet. Vem kan bli far?
Täytyy vain sanoa, että argumentointi ja perustelut ovat niin heppoisella pohjalla, että karhunpalvelus hyvälle asialle.

Tuota tulee vielä moni keskinkertainen poliitikko siteeraamaan vastustaessaan asiaa - jopa niillä lahjoilla tuo teksti käänty puolustamaansa asiaa vastaan.
Tuossa olisi hyvä keskustelunaloitus myös ruotsinkieliselle keskustelualueelle. Muilla alueilla olisi toivottavaa oheistaa ainakin lyhyt tiivistelmä tekstistä suomeksi.
Hej smo!

Arvasin, että suomennosta kaivattaisiin. Ihmettelen vain, kuinka englanninkielisiä pitkiäkin tekstejä sallitaan täällä ilman käännöstä...
  • 6 / 30
  • Suomenkielinen
  • 2.9.2005 10:56
Sen pitäisi jokaisen ymmärtää. Jos on täysin suomenkielinen niin lähes jokanen osaa tai ainakin ymmärtää enkkua, elikä ei tarvitse olla yliopistotasoa tai lukiotasoa. Eri asia on ruotsi, joka on myrkkyä monelle suomenkieliselle joka puhuu Suomea äidinkielenä. Martin emme ole niin viisaita kuin sinä ja me emme ole 2-kielisiä kuin sinä. Sinunhan pitäisi ymmärtää meidän heikkoudet.
Martin: Itse asiassa ei niitä englanninkielisiäkään oikein sallita. Lainaus sivuston faq-sivulta: "Ruotsia voi käyttää ruotsinkielisellä keskustelualueella ja englantia englanninkielisellä alueella. Muuten keskustelun kieli on suomi." Asiaan on etenkin viime aikoina alettu kiinnittää huomiota, sillä varsinkin englanninkielisistä pitkistä lainauksista on tullut paljon valituksia ylläpidolle.
Hienoa smo!
Kirjoitan tekstistäni tänne käännöksen, kunhan ehdin oman koneeni äärelle ensi viikolla. Asetan alkuperäisen tekstin ruotsinkieliselle puolelle.
Adoptio-oikeus antaa aiheen seuraaviin pohdintoihin.
Lapset tarvitsevat rakkautta ja turvaa kasvaakseen harmonisesti. Näitä he voivat myös saada yhdeltä vanhemmalta ja ovat tähän saakka myös saaneet. Yksinasuva adoptioäiti [vanhempi ylipäänsä!] ei aseta lapselle itsessään mitään ylipääsemättömiä kysymyksiä - verrattuna muihin adoptiovanhempiin.
Nykyisin lesbo-parisuhteita pidetään yhä enemmän meidän kulttuurimme perusarvotuksiin sopivina. Lesboparisuhteet rakentuvat täysin samassa määrin siihen, mihin kaikki parisuhteet rakentuvat. Lesbojen luontoon kuuluu perustaa lesboparisuhteita. Ne perustuvat rakkauteen ja toistensa huomioimiseen. Tämä esikuva, joka on harmonisessa parisuhteessa, turvaa adoptiolasta. Paremmaksi (vain)muuttuu, kun ympäristö antaa tukensa perheelle.
Kaikkiin meihin vaikuttavat mallit, joita on meidän ympäristössämme - lapsiinkin. Lapsilla, jotka ovat luonnostaan homoja, ei ole ollut tähän saakka helppoa heterovanhempien luona, mitä tulee mallien saamiseen. Kuitenkin on olemassa onnellisia homoaikuisia näistä perheistä.
Erittäin tärkeää olisi, että molemmat naiset lesboparisuhteessa nähtäisiin adoptiovanhempina. Se antaisi jatkuvuutta perheelle. Lapsi [Lapset]han tulevat elämään taloudessa, jossa varmasti oikeudet ja velvollisuudet jaetaan, ja heillä olisi täten rakentava malli edessään. Kaksi vanhempaa voisi myös antaa suuremman turvan.
Sture-Christian Eklund katsoo kirjoituksessaan Hbl:ssa 21.8., että heteroisän tulisi ennemmin saada lapsi erossa kuin äiti, joka aloittaa lesboparisuhteen. Tämän toteamuksen jälkeen hän kuitenkin jatkaa epäjohdonmukaisesti kieltämällä homojen adoptio-oikeuden pedofiliavaaran takia. Hänen mukaansa nainen valvoo tilannetta heteroparisuhteessa. Ihmettelen, millainen on ihmiskuva yleensä ja mieskuva erityisesti tässä. Kenestä voi tulla isä?
Poikkeuksellisesti käytän nyt aivan suoria lainauksia martinin käännöksestä. Näitä kahta kohtaa voidaan helposti käyttää perusteluina myös homoparien ja yksinäisten naisten (miesten) adoptio-oikeutta vastustettaessa:

”Kaikkiin meihin vaikuttavat mallit, joita on meidän ympäristössämme - lapsiinkin. Lapsilla, jotka ovat luonnostaan homoja, ei ole ollut tähän saakka helppoa heterovanhempien luona, mitä tulee mallien saamiseen.”

Jos luonnostaan homoilla lapsilla on mallien saamisen suhteen vaikeata heteroperheessä, miten vaikeata sitten on luonnostaan heteroilla lapsilla homoperheissä.

Kaksi vanhempaa voisi myös antaa suuremman turvan.

Näinhän sitä perustellaan, ettei yksineläville naisille pitäisi antaa keinohedelmöityshoitoja (eikä yksineläville naisille / miehille adoptiolapsia).

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että monelta heteropariskunnalta pitäisi kieltää vanhemmuus ja vastaavasti monet yksinelävät naiset ja miehetkin ovat parempia vanhempia kuin useimmat normivanhemmat keskimäärin.
Arvasin, että tartut JUURI näihin kahteen kohtaan.
Kohta 1: Lue KOKO argumentaationi ennenkuin kommentoit! Argumenttini on juuri se, että ei vanhempien seksuaalisuuden muodolla ole merkitystä onnelliselle lapsuudelle tai hyväksi aikuiseksi kasvamiselle.
Kohta 2: En kirjoita, että he antavat, vaan että he VOIVAT antaa. Tämä argumentti ei sulje pois yksineläviä naisia (tai miehiä) - heidäthän olen kirjoituksessani jo huomioinut! Argumentti koskee ERITYISESTI sitä, että Eklund argumentoi lesboparien automaattista yhteistä adoptiovanhemmuutta vastaan.
Hbl:ssä taisi olla enemmänkin keskustelua tuosta adoptioasiasta. Missasin Ekludin kirjoituksen, mutta se näytti saaneen koko joukon vastineita, joissa puolustettiin adoptiota.
Hej!
Eklundin kirjoitus sai tosiaan lähes raivostuneen vastinetulvan aikaan. Hän on nyt jälleen kommentoinut saamiaan vastineita. Kirjoitin siihen uuden vastineet, jota EI JULKAISTU. Soitan toimitukseen...
Voit martin olla varma, että keskinkertaisella älykkyydellä varustetut kansanedustajat tulevat siteeraamaan tekstiäsi juuri kuten näytin.

Aivan samalla tavalla kuin esim. tv-haastatteluissa puhetta leikataan ja sisältö saa aivan uuden merkityksen, kun yksittäinen lause irroitetaan asiayhteydestään.
Eklundin pääargumenttina on miesten mahdollinen lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. Nainen kuitenkin vartioi heterosuhteessa miestä. Homojen kohdalla kukaan ei vartioi, joten ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa ei tule antaa adoptio-oikeutta.
Lesbosuhteiden osalta hän kirjoittaa niitä pidettävän yleisesti epäluonnollisina. Sosiaalinen ympäristö vaikuttaa lapsen kehitykseen. Tästä ei ole yksiselitteisiä tutkimuksia, missä määrin yksisukupuolisten perheiden vaikutus koskee lasten omaa seksuaalisuutta (sexuell läggning). [Niinkuin sillä olisi merkitystä!] Riskiä, että lapsen oma seksuaalinen integriteetti häiriintyy, ei tule mielellään ottaa. Kuitenkin humanitäärisistä syistä - erittäin vaikeissa tapauksissa (nälkäkuolema, sota, kidutus, väkivalta ja vastaava) voidaan vakavan harkinnan jälkeen lesbopareille antaa adoptio-oikeus.
Näin siis Eklund.

Kirjoituksen tarkoitus on tietenkin argumentoida näennäisasiallisesti ja pelottelulla niin, että heteropari-perheiden ulkopuolella jää adoptio-oikeus mahdollisimman pieneksi.
Irokeesi hyvä!
Tuo on tietenkin - surullista kyllä - pelättävissä. Voi...
Myönnän, että strategisesti ajatellen minun olisi pitänyt muotoilla mediaseksikkäästi.
Minua alkaa harmittaa melko kovasti tämä virheellinen adoptiovatkaus vähän joka suunnalla. Puhutaan eri asiasta, mihin todella ollaan menemässä. Martinin vastine HBL:ään ei ole mielestäni kaikilta osin kohdallaan.

Oikeusministeriön työryhmä sai joskus vuosi sitten valmiiksi yksimielisen ehdotuksen laiksi perheen sisäisestä adoptiosta. Sillä varmistetaan juridinen ja perintöoikeus lapselle kahteen vanhempaan, jotka ovat samaa sukupuolta. On kysymys siis lapsen oikeuksista. Vastustajat kääntävät asiat toisinpäin ja puhuvat sen lisäksi perheen ulkoisesta adoptiosta, joka ei Suomen nykyisen asenneilmaston vuoksi ole lähitulevaisuudessa mahdollinen. Puhe ulkoisesta adoptiosta on siis mielestäni täysin harhaanjohtavaa.

Nykyinen hallitus ei tule tuota lakialoitetta eduskuntaan tuomaan. Joudumme odottelemaan hallituspohjan muutosta, vaikka melkoinen joukko lapsia tarvitisi lisää turvaa ja oikeuksia elämäänsä. Mielestäni lain jarruttelu ja keskustelun vieminen asiasta sivuun on sydämetöntä.

Juhani
Puutun Irokeesin sanoman (11) viimeiseen lauseeseen. Olen jossakin määrin hänen kanssaan samaa mieltä.

Tuon keskusteluun FAS-lapset, sekä heidän äitinsä, joiden kohtaloista pitäisi tässä yhteiskunnassa olla moninkertaisesti enemmän huolissaan kuin jostakin epämääräisestä "homoadoptiosta".

Fetaalialkoholisyndrooma eli FAS aiheutuu äidin raskauden aikaisesta jatkuvasta alkoholinkäytöstä. Seurauksena on lapsen pään ja kasvojen poikkeavuus, pienipäisyys ja kehityksen jälkeenjääneisyys. Lapselle aiheutuneet keskushermostovauriot ovat pysyviä ja käyttäytymisen ongelmatkin jatkuvat pitkään tai jäävät kokonaan pysyviksi.

En löytänyt tähän hetkeen tilastoja vuosittain syntyvien FAS-lasten määristä, mutta epäilen luvun olevan melkoinen.

Tämä on todellinen, laaja ongelma ja kehitysvammaisiksi syntyvien lasten ennakkoonkin tiedettävä kohtalo on riipaiseva. Miksi tästä ei keskustella vähintään yhtä huolestuneena kuin homojen ja lesbojen adoptio-oikeudesta?

Juhani

Kehitysvammahuollon tietopankki:
http://www.sci.fi/~kup/syndroma/fas.htm
(Teksti on järkyttävää)
JuhaniV!

Sinun kirjoituksesi ei käsittele ollenkaan asiaa, mikä on ollut esillä Hufvudstadsbladetissa. Oletko seurannut keskustelua???
Et ilmeisesti oivalla sitä, että kirjoitin VASTINEEN Eklundin kirjoitukseen. Kyse on adoptio-oikeudesta keskustelusta yleisellä tasolla. Se, että keskustelussa on myös ulkoinen adoptio osoittaa vain sen, että ruotsinkielisellä puolella tästäkin voidaan jo keskustella.
Olemme samaa mieltä lasten oikeuksista ja jarruttelusta. Sen sijaan kähmintä ja salailu on ikävää, JuhaniV!
Juhani!

Tämäkö on johdonmukaista keskustelua??? - viittaan jälkimmäiseen kirjoitukseesi. Voin pahoin.
Martin, voit pahoin. Miksi? Siksikö, että olen epäjohdonmukainen.

Itse pidän varsin sopivana tuoda esille toisenlainen näkökohta jonkinlaisen suhteellisuudentajun synnyttämiseksi siitä, mikä merkitys adoptiohöpinöillä yleensä tänä päivänä Suomessa on.

En ole surkean ruotsin kielen taitoni vuoksi ollut kykenevä seuraamaan HBL:n keskustelua muuten kuin käännöksesi muodossa. Kiitos siitä sinulle. Vastineesi tarkoituksen ymmärtäminen olisi vaatinut alkuperäisen kirjoituksen rinnalleen.

(Olen opiskellut neljä kertaa ruotsin kielen perusteet, osaan vahvat ja epäsäännölliset verbit vaikka minut herätettäisiin aamuyöllä niitä luettelemaan ja deklinaatiotkin sujuvat. En kuitenkaan osaa käyttää ruotsia.)

Juhani
Juhani!

Sinun mielestäsi adoption merkitys on suhteellistettava. Toki se on nähtävä oikeissa mittasuhteissa, mutta tarve suhteellistamiseen juontunee kuvastasi, jossa asia on saanut mielestäsi suhteettomat mittasuhteet. ???

On hyvä, että asiaa käsitellään laajasti ja teemaa peilataan muihin yhteiskunnan ilmiöihin, mutta ongelmien keskinäinen arvottaminen ja vastakkainasettelu (väkisinkin jossain määrin arvottamisesta seuraavaa) on vain toinen näkökulma. Se ei saisi olla vähättelyä.
Tietenkin minä haluan sekä samaa sukupuolta olevien vanhempien perheen sisäisen adoption, että ulkoisen adoption. Tasavertaisen kohtelun perheelle kuin perheelle. Perustavoitteena lapsen oikeuksien varmistaminen.

Vänkyröinnillä julkisuudessa ulkoisesta "homoadoptiosta" viedään tilaa paljon vakavemmilta ongelmilta, kuten juuri FAS-lapsilta, joista julkisuudessa ei juurikaan puhuta, vaikka ongelma on inhimmillisestikin ajatellen mittava.

En vähättele. Haluan realismia. En huuhaata, jolla sinun vastinettasi en mitenkään tarkoita.

Juhani
Lasten oikeuksia ovat lähes kaikki diametraalisesti vastakkaistenkin näkemysten kannattajat korostaneet ajavansa. Keskustelussa toistetaan kuin mantraa "lasten parasta" - tärkein - ; kuitenkin ajatuksena vihjata, että toinen osapuoli on sen keskustelussa "unohtanut"!
JuhaniV:n sanomisia korjailen sen verran, että työryhmä ei ollut oikeusministeriön vaan sosiaali-ja terveysministeriön (vaikka käsittääkseni adoptiota esittelisi juuri oikeusministeriö / oikeusministeri) työryhmä ja raportti valmistui syksyllä 2003.

Toivottavasti oikeusministerin vaihtuminen saisi vauhtia tähän uudistukseen. Aina voi toivoa.
Hei,

Jotenkin vaikea kuvitella, että Mdme Luhtanen olisi sen innokkaampi viemään tätä asiaa eteenpäin kuin Johannes Koskinen. Mutta voi olla, että olen jälleen väärässä.

Kommenttina Martinin ja Juhani V:n keskustelun. Minustakin on sinäsä mielenkiintoista asettaa asioita oikeisiin mittaisuhteisiin, mutta minuakin ärsytti tapa, jolla Juhani V vaan ilmoittaa mikä on asioiden tärkeysjärjestys.

Sitten vielä ruotsinkielen osaamisesta/osaamattomuudesta. Jos haluaa laajemman keskustelun täällä, kannattaa varmaan kirjoittaa suoraan suomeksi. Ruotsiksi kirjoittamalla saa helposti aiheen kuin aiheen vännetyksi kielipolittiseksi asiaksi, ja se ei kait tällä kertaa ollut tarkoituksena.

Adoptio-oikeudesta sinänsä olen samaa mieltä tai lähinnä niin, etten yhyväksy että se on rajattu pois tietyiltä ihmisryhmitlä, jotka muuten voisivat täyttää adoptiossa vaadittavat yleiset kriteerit. Historiallista taustaa vasten on tietysit helppo ymmrätää, että näin on. Juu ja kaikki on suhteellista voi tähänkin sanoa.
Lisää uusi viesti