Tekijänoikeuksia vai jotain aivan muuta

Viimeiset pari viikkoa on medioissa pyörinyt päivästä toiseen erinäisiä uutisia uudesta tekijänoikeuslaista ja sen hyvin mielenkiintoisesta valmistelusta. Jo pidemmän aikaa kyseiseen lakiin liittyviä asioita seuranneena ei voi muuta kuin ihmetellä sitä, miten niin ristiriitainen ja kaikin puolin epäilyttävän epäselvä laki on päässyt näinkin pitkälle.

Missään nimessä tekijöiden - muusikkojen, kuvataiteilijoiden, kuvaajien jne. - oikeuksia omiin teoksiin ei pidä vähätellä millään tapaa. Tekijöiden kuuluu ehdottomasti saada korvaus tekemästään työstä, mutta erinäisten "tekijöitä edustavien tahojen" ei kuulu saada oikeutta päättää siitä, miten tai millä apuvälineillä me kuluttajat käytämme ostamaamme teosta kotona. Ei ole kenenkään edun mukaista rahastaa samasta teoksesta montaa kertaa sen mukaan miten sitä aikoo käyttää.

On hyvin valitettavaa, että lain valmistelussa on huomioitu lähinnä erinäisten tekijänoikeustahojen intressit lain suhteen ja kuluttajien oikeudet ovat jääneet käytännössä huomiotta, kuten mm. Kuluttajavirasto on tiedotteessaan todennut. Lisäksi kulttuuriministeri Tanja Karpela on ollut asioiden suhteen kaikkea muuta kuin yhteistyöhaluinen ja on vieläpä syyttänyt lain vastustajia "masinoinnista".

Ja jottei asiat olisi liian yksinkertaisia, löytyy useammalta lain valmistajalta erinäisiä hyvin epäilyttäviäkin kytköksiä tekijänoikeusjärjesteöihin. Tästä hyvänä esimerkkinä Jukka Liedes, joka on Gramexin alaisen Esittävän Säveltaiteen Edistämikeskuksen (ESEK) hallituksen jäsen. Tarkemmin kytköksiä on käsitelty mm. Suurtalousuutisissa.

Jotenkin tuntuu oudolta, että tavallisia kuluttajia edustavat tahot yritetään vaientaa keinolla jos toisella, mm. väittämällä kuluttajatahojen valehtelevan. Samalla kuitenkin levitetään mitä oudompia - ja kaikkea muuta kuin totuuden mukaisia - väitteitä lain puolesta. Todellisuudessa suurin osa lain kohdista vaikuttaa lähinnä tavallisten - lainkuuliaisten - kuluttajien elämään. Piratismiin laista ei ole apua, ei edes näennäisesti.

Huvittuneena on voinut seurata miten tekijänoikeusjärjestöt käyttävät hyvinkin kieroja ja epärehellisiä keinoja lain lobbaamiiseen. Elvis ry ilmoitti 600 muusikon allekirjoittaneen vetoomuksen, jossa vaaditaan kopiosuojausten purkukiellon säilyttämistä. Pari päivää myöhemmin STT korjasi uutisen todeten, että kyseinen nimilista on kerätty jo keväällä hieman eri asiaan. Myös ÄKT käytti tiedotteessaan nimilistaa, johon oli ainakin yksi nimi lisätty ilman lupaa. Asiasta nousseen haloon myötä nimi katosi vaivihkaa tiedotteesta.

Medioihin lakiehdotuksen käsittely nousi siinä vaiheessa, kun eduskunta äänesti kirkkomusiikkia koskevasta pykälästä. Kyseinen pykälä kaatui äänestyksessä, mutta kaikki muut lain epäkohdat jäivät käsittelemättä. Ei siis liene kovikaan outoa, että tässä vaiheessa alkoi syntyä varsin nopeasti hyvinkin voimakkaita kansanliikkeitä lakia kohtaan.

Suuren huomion saaneena eduskunnassa väännettiin hampaita kiristäen lain yhteyteen ponsi, joka velvoittaa hallituksen seuraamaan lain vaikutuksia ja käytännön tulkintaa. On jokseenkin surkuhupaisaa kuinka tällä tavoin yritetään painaa villaisella täysin epäonnistunut lain valmistelu. Pääministeri Vanhasella kun tuskin on kovin suurta vaikutusvaltaa vaikuttaa DVD-levyjen kopiointimahdollisuuden ajamiseen Hollywoodin elokuvayhtiöissä.

Jokseenkin ikävää, että medioissa on ollut esillä lähinnä yksittäisiä epäkohtia laista (kotikopiointi), vaikka niitä riittää muille jaettavaksi. Kuinka moni on tullut ajatelleeksi esimerkiksi lain "Yhteisöraukeamispykälää", joka kieltää tekijänoikeuksien alaisten teosten maahantuonnin myyntitarkoituksessa EU:n talousalueen (ETA) ulkopuolelta? Tai vaikkapa sitä, että laillisten ohjelmien lataaminen netistä saattaisi ainakin teoriassa muuttua luvanvaraiseksi Internet-operaattorien tarvitsemien kopiointilupien vuoksi.

Ehkä jotain lain älyttömyydestä kertoo myös se, että lähes kaikkien puoleiden nuoret ovat ilmoittaneet vastustavansa lakiehdotusta ja toivoneet kansanedustajien äänestävän lakiehdotusta vastaan. Toki tästäkin tulee väkisin joillekkin arvovaltakysymys ja sen takia unohdetaan oma ammatti - kansanedustaja. Eduskunta käsittelee lakiehdotusta tiistaina 4.10. keskustelussa ja keskiviikkona 5.10. lopullisessa äänestyksessä näillä näkymin.

Tiistaina 4.10. klo 13 järjestetään lakiehdotusta nykymuodossaan vastustava mielenosoitus Eduskuntatalon edessä. Mielenosoituksella vaaditaan lain palauttamista valmisteluun täysin puhtaalta pöydältä. Mielenosoituksen tiedotteen ovat allekirjoittaneet Iki ry, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNo ry, Vasemmistonuoret ry, Demarinuoret ry, Kokoomusnuoret ry, Suomen Keskustanuoret ry, Liberaalinen nuorisoliitto ry ja Finnish Linux User Group FLUG ry.


Lisätietoa lakiehdotuksesta ja sen epäkohdista löytyy seuraavista paikoista:
- Electronic Frontier Finland ry:http://www.effi.org
- Mielenosoituksen infosivusto:http://www.masinointi.org
- IT-alan julkaisuja:http://www.itviikko.fi,http://www.digitoday.fi,http://www.tietokone.fi,http://www.mbnet.fi
- Kansanedustaja Jyrki J. Kasvin sivut:http://www.kasvi.org


Leo Koivistoinen

Kommentoin nyt vain tätä Tethysin keskustelunavausta. En aio osallistua niihin keskustelurönsyihin, joihin tämäkin epäilemättä tulee leviämään.

Mielestäni Tethysin viesti kiteytyy seuraavassa otteessa hänen tekstistään, josta olen täysin samaa mieltä:

"Missään nimessä tekijöiden - muusikkojen, kuvataiteilijoiden, kuvaajien jne. - oikeuksia omiin teoksiin ei pidä vähätellä millään tapaa. Tekijöiden kuuluu ehdottomasti saada korvaus tekemästään työstä, mutta erinäisten "tekijöitä edustavien tahojen" ei kuulu saada oikeutta päättää siitä, miten tai millä apuvälineillä me kuluttajat käytämme ostamaamme teosta kotona".

Tekijänoikeudet on yksi kenttä, jolla taistelen. Siksi haluan selventää sanomaani. Joku saattaa muistaa yhden keskustelunaloituksen, jonka tein tekijänoikeuksista tieteellisessä tutkimuksessa. Sehän tukahdutettin ja lopetettiin samalla tavoin, kuin monet muutkin keskustelut Ranneliikkeen palstalla.

Yleisellä tasolla ja ilman nimiä, olen käynyt läpi seuraavat prosessit.

1. Graduaineistoni, jonka olin kerännyt Rakkauden monet kasvot -kirjaa varten, oli säilytyksessä professorini virkahuoneen kaapissa. Yritin monta kertaa saada häneltä käyttööni aineistoa, jonka olin kerännyt (tosin muiden aktivistien avustamana).
Monia vuosia kestäneet yritykseni eivät auttaneet. En saanut omaa aineistoani käyttööni. Myöhemmin paljastui, että keräämäni aineisto oli siirtynyt professorini kaapista eräälle Turun yliopistossa opiskelevalle henkilölle. Tämä henkilö oli myös saanut minun tekemäni gradusuunnitelman, jossa oli aivan yksityiskohtainen ohjelma tilastoajoille, jotka olin suunnitellut.

Henkilö, joka sai minun lähes yksin keräämäni tilastoaineiston sekä gradusuunnitelman valmiine tilastoajo-ohjeineen, sai sitä itselleen gradun hyvin nopeasti ja pienellä vaivalla. Tässä gradussa ei ole missään kohtaa mainittu aineiston alkuperäistä lähdettä. Lukuisista vaatimuksistani huolimatta en itse saanut käyttööni omaa aineistoani, vaan jouduin tekemään graduni aivan uudesta aineistosta.

Onneksi sain tutkijanpaikan Australian lääkintöhallituksessa, jonka ansiosta toivuin tapauksen aiheuttamasta masennuksesta ja sai tehtyä graduni sekä Aids asiallisesti -teoksen uudesta, australialaisesta aineistosta.

Kiristelin hampaitani voimattomasta raivosta. Tilanteeni oli vaikea, koska käteni olivat silloin sidotut tapahtumista vastuussa olevien henkilöiden valta-aseman takia.

Kyynisesti, joku lähetti minulle 10 vuotta myöhemmin keräämäni aineiston salanimellä "Koodaajat". Silloin olin jo kirjoittanut uuden gradun.

2. Toisessa tapauksessa olin jälleen se hyväntahtoinen, avulias ja ahkera uurastaja. Toin tutkimusprojektiin oman tietotaitoni, lahjoitin siihen lähes sata lähdeteosta, tilastollisen tietokoneohjelman, jota sitten itse käytin tulosten tekemisessä. Tekijänoikeuskiistaa tutkineet lakimiehen selvityksen mukaan olin itse tehnyt 100% tietokoneajoista sekä oman osuuteni yhteisistä töistä. Olimme alkuvaiheessa sopineet, että tulokset julkaistaan kaikkien kolmen tekijän nimissä.

Kun olin jättänyt lähes 100-sivuisen tutkimusraportin ohjaavalle organisaatiolle, sille tehtiin - lakimieheni selvityksen mukaan - seuraava temppu: minun nimeni poistettiin raportin kannesta ja sen tilalle lisättiin tutkimuslaitoksen johtajan ja varajohtajan nimi (jotka eivät olleet millään tavoin osallistuneet itse työhön).

Kun huomasin, että tämä kaappaus oli tekeillä, pyysin Tieteentekijöiden liiton lakimiestä estämään tekijänoikeuden ryöstöä (joka on tämän asian juridinen nimitys). Hän sai lausunnot projektin ohjaajilta, jotka olivat itse nähneet minun tekevän suurimman osan työstä. Tieteentekijöiden liiton lakimies kutsui tutkimuksesta vastaavat tahot puhutteluun ja vaati peruuttamaan nimeni poistamisen tekijäin luettelosta.

Vaatimukseni torjuttiin ylimielisesti ja työ julkaistiin Suomessa ilman nimeäni (esitellessäni tutkimuksen kansainvälisessä konferenssissa sain pitää nimeni tekijäin luettelossa).

Omasta mielestäni minut on kahdesti ryöstetty tiedemaailmassa. En aio enempää ruikuttaa tällä keskustelupalstalla, jossa tiedän ettei asiaan suhtauduta myötämielisesti. Keskustelen pääasiassa siellä, mihin tämä asia kuuluukin: yliopistomaailmassa, Tieteentekijöiden liitossa ja tutkimuseettisillä foorumeilla.

Aion edelleenkin kiinnittää huomiota tiedemaailmassa tapahtuviin varkauksiin ja plagiointeihin. En ole ketään vetämässä oikeuteen, mutta haluan sellaisia eettisiä sääntöjä, jotka joko estävät tällaisen tapahtumisen tai mahdollistavat tehokkaan puuttumisen tieteellisten tekijänoikeuksien loukkaamiseen. Tänään 4.10.2005 HS:ssä oli uutinen toimenpiteistä, jolla pyritään kohentamaan opiskelijoiden ja tutkijoiden etiikkaa.

On ehdotettu graduntekijöille pakollista tutkimusetiikan ajokorttia. Ehdotusta on ollut ajamassa yliopiston rehtori, Ilkka Niiniluoto. Ilkka Niiniluoto on tieteenfilosofi ja puolusti minua Tampereen käräjäoikeudessa kun väitöskirjani yritettiin tuhota nimitettyäni erästä kritiikkini kohdetta "asiantuntijaksi". [Kuten tarkkasilmäinen lukija huomaa, olen siis kolmasti kompastunut akateemiseen sirkkeliin :) ].

Yritän nyt Ilkka Niiniluodon kautta saada aikaan eettisiä normeja, säädöksiä tai lakeja, joilla estetään se, että opiskelijoiden ohjaajat, professorit tai tutkijakollegat ottavat toisen tekemän työn ja julkaisevat sen omissa nimissään.

Palaan Tethysin esille ottamaan asiaan. Hän on siinä oikeassa, että ns. tekijänoikeuslain kohdalla on kysymys aivan muusta: pitkälti siitä, että jakeluketju pyrkii rahastamaan toisen tekemällä työllä. Se on väärin. Vastustan kaikkea toisen työn riistoa ja toisen tekemällä työllä ratsastamista.

Siksi lähdenkin juuri nyt (4.10. klo 12.30) eduskuntatalon eteen vastustamaan "tekijänoikeus"lakia.

Väärinkäsitysten välttämiseksi olen myös muuttanut profiilissani termin "tekijänoikeusaktivisti" termiksi "tutkimusetiikka-aktivisti".

Jos jollakin on mielenkiintoa pohtia tutkimuseettisiä kysymyksiä ja epäkohtia yksityisesti, pyydän ottamaan yhteyttä
privassa. Näillä palstoilla en aio jäädä Setan sirkkelin raadeltavaksi ;)

Oli mielenkiintoista saada lukea kaksi kirjoitusta asiasta josta tavis ei tavallaan tiedä mitään. Ongelma onkin paljon monitahoisempi kuin ensiksi tulee mieleen. Tässä huomaa miten helposti lankeaa helppoihin lobbaus yrityksiin kun taustaa ei tunne.

Tämän päivän HS esitelee sivulla A6 kuuluisia tutkimusetiikan loukkaamistapauksia. Tunnetuin, joka tulee lähelle minun tapaustani, on entisen ulkomaankauppa- ja teollisuusministeri Jari Vilénin gradu. Sen todettiin jälkitarkastuksessa olevan lähes suoraa lainausta Simon kunnan historiikista.

Minun tapauksessani vietiin 100% keräämästäni tilastoaineistosta sekä sen tilastollinen analyysisuunnitelma, joka oli tehty muuttujan tarkkuudella valmiiksi. Minut vaiennettiin asiasta, koska siihen liittyi valta- ja arvovaltatekijöitä. Tieteellinen urani olisi katkennut kokonaan jos olisin puuttunut julkisesti graduaineistoni katoamiseen.

Nyt tieteellinen urani joka tapauksessa katkesi siihen, että saman professorin ansiosta jouduin kaksi vuotta kestävään poliisikuulusteluun ja sitten käräjäoikeuteen. Tosin voitin jutun.

Nyt ei millään ole enää mitään väliä. Haluan julkistaa tämän tapauksen kokonaisuudessaan tarkoituksena saada aikaan lainsäädäntö, joka estää professoreita käyttämästä hyväksi hyväntahtoisia, innokkaita ja kirkasotsaisia mutta naiiveja opiskelijoitaan.

Mikä olisi oikea taho, jonka toimenkuvaan tällaiset tutkimuseettiset ongelmat kuuluvat?

Näytti sitten olevan tekijänoikeustahojen lobbaaminen tehokkaampaa kuin kuluttajien, sillä lakiehdotus hyväksyttiin äänin 121 - 34 (poissa 44). Onhan se hieman huvittava ajatus kun tietää olevansa rikollinen siitä päivästä alkaen kun laki astuu voimaan. En varmasti tule muuttamaan tapojani ostamieni teosten käytössä, enkä varmasti tule rajoittamaan omia puheitanu kopiosuojausten kierrosta.

Jatkakaamme siis taistelua tuulimyllyjä vastaan...

Lakiin kyllä liitettiin ponsi, jonka mukaan musiikkifirmoja suositellaan mahdollistamaan kuluttajan omat kopiot. Tiedä sitten millainen on ponnen oikeustieteellinen asema. Tuskin minkään väärti.

Ja tämäkin laki vaikuttaa piraattikopioita lataataavien ihmisten elämään miten? Ei mitenkään? Minäkin saan leffani, pelini ja musiikkini jatkossakin p2p verkossa.

Mutta olet rikollinen. Kts. http://www.effi.org/tekijanoikeus/laki/tekijanoikeus-faq.html

Niin olen mutta laki on epäonnistunut, jos se ei kaltaisteni toimintaan vaikuta millään tavalla.

Voi se olla epäonnistunut, vaikka vaikuttaisikin. Etkä sitäpaitsi vielä tiedä, vaikuttaako vai ei. Saa nähdä kuinka tiukkaan sitä tullaan valvomaan. Jo vanhan lain perusteella nostettiin syytteitä vertaisverkon DJ:ille yms, jotka sen kautta vaihtoivat kappaleita keskenään. Uuden lain myötä heidät voitaisiin heittää vankilaan, ja niin voitaisiin kenet tahansa, joka vain osallistuu organisoituun keskusteluun siitä, miten esim. murtaa jonkin CD:n kopiosuoja.

Nettilataaminenhan ei ole rangaistavaa uuden lain myötä vaan pelkästään moitittavaa. Jakaminen on yhtä kiellettyä kuin entisenkin lain aikana. On siis suurempi rikos kopioida oma cd haluamalleen laitteelle kuin ladata musiikkia netistä. Joitain lain pykäliä on vain yksinkertaisesti sanottuna mahdoton valvoa. :)

Nyt on hyvä hetki yrittää vielä vaikuttaa lakiin kirjoittamalla nimensä presidentille menevään adressiin. Adressissa toivotaan Halosen pyytävän korkeimman oikeuden lausunnon laista. Paikkoja joissa nimen voi adressiin kirjoittaa on listattu osoitteessahttp://www.masinointi.org . Nimiä kerätään vielä loppuviikon ajan.